Tein omin käsin asukkaan nukkekotiin

noitanukke4mm

Olen koko vuoden väläytellyt blogissa nukkekotiprojektia, joka on kovasti työn alla. Kovin paljon konkretiaa ei ole vielä valmiina, mutta suunnitelmat ovat pitkällä ja monta osaa keskeneräisinä. Nyt alkaa olla aika kertoa, mistä tässä kaikessa on kyse.

Minulla on ollut yli vuosikymmenen iso vaaleansininen nukkekoti, joka on hiljalleen kerännyt tavaraa, mutta josta on puuttunut jotain olennaista: sillä ei ole ollut kunnollista tarinaa. Viime joulun aikaan tuo tarina kuitenkin tupsahti päähäni ja pakotti ryhtymään toimeen.

Vaaleansinisestä talostani tulee reilun kolmekymppisen noidan kaupunkiasunto Lontoossa. Tavallisten keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen lisäksi se pitää sisällään kellarikerroksen viherhuoneen, ennustusnurkan sekä tähtientarkkailupaikan. Taikuus on läsnä, muttei ylitsevuotavasti, sillä talon asukkaalla on myös jästiystäviä, joiden silmiltä se täytyy piilottaa. Tarkkasilmäinen ja asioista tietävä kuitenkin sen huomaa.

noitanukke2

noitanukke1m

noitanukke3m

Minulle oli alusta asti selvää, että haluan talooni oikean asukkaan. Päässäni alkoi elää punatukkainen nainen, josta huokuu itsenäisyys ja pieni tuimuus kuin Minerva McGarmiwasta ikään. Katselin hetken suomalaisten nukentekijöiden töitä, mutta  nukkekotikerhoon palatessani kuulin, että suunnitteilla oli sopivasti kahden kerran nukkekurssi. Päädyinkin tekemään nukkeni itse.

Nukenteko oli äärettömän hauska kokemus, joka niksautti aivot sijoiltaan. Monen tunnin keskittyminen ensin nenään, sitten otsaryppyihin, sitten korviin sai oivaltamaan asioita, mutta toisaalta teki ihmiskasvoista aivan kummalliset ja vieraat. “Tämä suuko tulee sitten tähän nenän alle?” oli vain yksi absurdeista kysymyksistä, joita kurssilla kuultiin.

noitanukke6

noitanukke5mm

Kahden tiistai-illan jälkeen minulla oli käsissäni noitanukkeni pää leimuavan punaisine hiuksineen, kädet ja jalat sekä piipunrassista muotoiltu luuranko. Tuntui aivan hullulta, että olin onnistunut tekemään ne itse. Muutamaa viikkoa myöhemmin noitani sai myös lihaa luiden ympärille. Konstit siihen ovat monet, mutta minä päädyin menemään vähän vaikeamman kautta ja neulahuovuttamaan vartalon. Näin sain siitä jämäkän mutta taipuisan. Noidasta tuli aika kurvikas tapaus.

Jo pään valmistumisen jälkeen kyselin Instagramissa noidalle nimiehdotuksia ja kirjasin kaikki ylös. Vielä en ole kuitenkaan palannut listan pariin, sillä haluan antaa nukelle aikaa kasvattaa persoonallisuuttaan. Palataan nimiasiaan sitten, kun noidalla on vähän vaatetta päällään, ajatuksia päässään ja tavoitteita elämässä.

Ever since the start of this year, I’ve been talking about a dollhouse project I’m working on. There isn’t a lot finished yet that I could show you, but it’s time to lift the veil a little.

I’ve had a big dollhouse for over a decade, but what’s kept me from completing it has been the lack of a story in it. In December, that story suddenly popped into my head and made it impossible not to follow the idea. The dollhouse will be a 30-something witch’s townhouse in London, complete with a divination corner, a stargazing spot, and a herbology room in the basement. The magic is present, but a little under the surface, as the witch has made friends with wizarding folk and muggles alike.

From the start, I knew I wanted to have an inhabitant in the house, not just the idea of her. What I had in mind was a redhead woman with a Minerva McGonagall-ish air of independence and mild sternness. I had no plan to make the doll myself, but after returning to miniature club and hearing they had a doll making course just around the corner, that’s what I ended up doing.

Doll making was amazing and hilarious. Several hours of concentrating first on a nose, then on forehead wrinkles, then on ears turned our brains upside down and made the human face seem like a big mystery. “So the mouth goes under the nose?” was just one of the questions asked during our two Tuesday evenings.

And then I was holding the detailed head of my witch with flaming red hair, two arms, two legs, and a pipe cleaner skeleton. After a few weeks’ wait, the witch got some curves, too. There are many ways to make the body, but I went with needle felting to make it sturdy but flexible.

After finishing the head, I asked for name suggestions on Instagram. I haven’t yet gone back to my list of names, as I want the witch to gather a bit more personality first. We’ll see about the name when she’s developed some thoughts, ambitions, and a style of her own.

Advertisements

42 000 puolipistoa ja muita projekteja: nukkekotinäyttelyssä Keuruulla

mininäyttely3

Lähdinpä poikaystävän kanssa kesäretkelle, joka vei meidät muun muassa Keuruun kesägalleriaan, Pientä ja kaunista -nukkekotinäyttelyyn. Näyttely pitää sisällään niin kokonaisia taloja kuin pienoishuoneita ja puutarhojakin ja on nähtävissä vielä 3.8. asti. Esillä on esimerkiksi Nukkekotiyhdistyksen rintamamiestalo, jonka näin nyt ensi kertaa läheltä.

Olen kevään ja kesän aikana tehnyt paluuta nukkekotiharrastuksen pariin. Sain joululomalla niin vahvan idean ison nukkekotini pään menoksi, että sitä on pitänyt päästä toteuttamaan, mutta omalta osaltaan paluuseen vaikuttavat myös opintojen jääminen taa sekä hamassa tulevaisuudessa siintävä muutto isompaan asuntoon. Oli mukavaa päästä näyttelyyn näkemään pitkästä aikaa tuttujenkin tekijöiden töitä ja imemään inspiraatiota.

mininäyttely6

mininäyttely1

mininäyttely5

Huomasin jälleen innostuvani eniten niistä taloista ja huoneista, joissa on estetiikan tai historiallisen kulman lisäksi vähän jujua ja rosoa, jokin omaperäinen idea. Minusta on ihanaa, jos asukkailla on tarinansa, menneisyytensä ja tunteensa, jotka näkyvät talon toteutuksessa. Arjen kuvaus on minusta ihan parasta – se, ettei kaikki ole liian täydellistä. Että talo näyttää asutulta.

Ihastuin päätä pahkaa äiti-tytärtiimi Maija Salon ja Aino Joensuun töihin. Maijan ja Ainon mummula on osoitus siitä, että miniatyyrit voivat olla paljon muutakin kuin kauniita katsella – tässä tapauksessa tärkeä palanen suvun historiaa. Mummulaan on koottu asioita vanhempien ja isovanhempien elämästä, tärkeitä esineitä minikoossa, suvun tarinoita. Lisäksi talo on toki myös uskomaton taidonnäyte, jonka siro jälki ja tarkkuus löivät minut ällikällä. Totesimme näyttelyä esitelleen Maijan kanssa, että tässä hommassa ei vaivoja säästellä: mummulan olohuoneen matto oli vienyt 42 000 puolipistoa ja puolitoista vuotta, ja punakeltaisen emalikattilan maalausta varten oli rakennettu erityinen kattilanmaalauskone (josta löysin kuvankin Maijan ja Ainon vanhasta blogista).

mininäyttely2

mininäyttely4

mininäyttely7

Ainon rakentama Herra Mäyrän puutarha kasvihuoneineen antoi intoa oman puutarhapalstani laittoon, vaikka kukat ja kasvit eivät ole se ykkössuosikkini miniatyyrihommien joukossa. Nukkekotiyhdistyksen talosta löytyi asiaankuuluvasti projekti jos toinenkin – ja pieni talo jopa akvaariosta. Minua ilahduttaa myös aina, jos näyttelyyn on tuotu myös vähemmän valmiita teoksia, sillä onhan niiden eteen jo taatusti tehty tuntikaupalla työtä. Tällä kertaa yhdessä talossa oli vielä muutto kesken, ja väljät huoneet toivat mieleeni kuusi vuotta sitten Hankasalmen näyttelyssä olleen talon, jossa remontti oli jäänyt vaiheeseen ja remonttireiskalle käynyt köpelösti (kuva löytyy täältä). Talollahan on tarina, vaikkei se olisi vielä valmis.

Vähän liiankin pian matka jatkui seuraavaan retkikohteeseen, mutta mukaani ostin uusimman Nukkekoti-lehden, sitä kun ei ole minulle nyt tauon aikana tullut. Sittemmin olen jo ehtinyt selata lehden alusta loppuun ja lopusta alkuun ja kokeilla yhtä ohjettakin. On kiva olla taas mukana kuvioissa.

Me & boyfriend did a little two-day summer roadtrip that took us, among other places, to a miniature exhibition in Keuruu. Packed with one-of-a-kind houses, gardens, and roomboxes, the exhibition will be open until August 3rd in the summer gallery in Keuruu town centre.

After a long break, I’m back in action with my hobby of miniature making; mostly because I had a spectacular idea over the Christmas holidays and wanted to get cracking with it, but also because after graduating, I can organise my time and space in a new way. Thus seeing the work of other makers, some of them familiar to me, and soaking up inspiration in the exhibition was lovely.

I again realised that the houses and rooms I get most excited about tend to have a story behind them, or a roughness of sort, something that makes them unique. I love it when the inhabitants have their own lives, their past and their feelings – and the house shows all of that.

One of the houses that perfectly displayed all of this was mummula (grandparents’ place) by Maija Salo and Aino Joensuu, a mother-daughter team. Maija and Aino had not only put their house together with extreme talent and care (there was a carpet that, with its 42 000 half stitches, had taken a year and a half to make), but also filled it with their family history, the stories and items of their parents and grandparents.

Another project by Aino, Mr Badger’s Garden, gave me much needed inspiration to start the making of my own garden patch – although plants and flowers aren’t my favourite thing to make. Finnish Doll House Association also had its own house on display, a modern family home of a miniature enthusiast. Then I was happy to see an uncompleted house among the more or less finished ones; a lot of work goes into just laying the foundations, and the house, after all, begins to build its story the minute the work begins. This one was in the middle of a move.

We had to dash off for more adventures, but I bought the latest magazine of the Doll House Association and have since read it forwards and backwards, and even tried a tutorial. It feels nice to be back.

Kaikki valmiina joulun tulla

jouluhuone5

jouluhuone2

jouluhuone1

jouluhuone4

jouluhuone6

jouluhuone7

jouluhuone3

jouluhuone9

jouluhuone8

Kolme yötä jouluun. Lähden tänään kotipuoleen laittamaan laatikoita ja tikuttelemaan viimeisiä jouluneuleita puikoilta. Syksy on ollut pitkä ja tapahtumarikas, vähän raskaskin marraskuun pimeydessä. Joulukuun tullen olen ottanut kaiken irti joulunodotuksesta: aloittanut aamut joulukalenteriteellä, koristellut omaan pieneen kotiini oman pienen kuusen, neulonut neulonut neulonut. Torttuja on syöty, pipareita leivottu, itsenäisyyspäivää juhlittu asiaankuuluvalla arvokkuudella ja linnanjuhlabingolla. Nyt on aika pakata lomakamppeet ja suunnata kotiin rauhoittumaan oikein kunnolla. Aattona köröttelemme mummilaan viettämään joulun vähän isommalla porukalla – oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä. Odotan aattoa suurella lämmöllä ja innolla.

Tein vanhaan pienoishuoneeseen pikkujoulun kaikista niistä ihanista joulutavaroista, joita olen nukkekotivuosien varrella saanut joulukalentereista ja vaihdoista. Siinä on kaikki kohdallaan: valoja, kynttilöitä, lämmintä juomista ja hyvää syömistä, luettavaa hyllyn täydeltä. Tulkoon joulu, olen valmis!

Ihanaa joulunaikaa juuri sinulle. ♥

Three sleeps till Christmas – I’m going home today to help with the cooking and get the last of the Christmas knitting off the needles. It’s been a long and eventful autumn this year, even a little heavy in the November darkness. In December, I’ve enjoyed the promise of the Christmas arriving with all my might, starting my mornings with tea from my Advent calendar, decorating my own little tree, knitting knitting knitting. Christmas treats have been eaten, gingerbread cookies baked, Independence Day celebrated in the right balance of fun & dignity. Now it’s time to pack my bags for the holidays and head home to take it easy. On Christmas Eve, we’ll drive to our grandparents’ to spend Christmas with extended family – for the first time ever, really. I’m looking forward to that with great joy and enthusiasm.

I made a little Christmas scene in one of my old roomboxes with all the goodies I’ve received from friends over the years. There’s all you need for a cosy Christmas: lights, candles, warm drinks and sweet treats, a shelf full of books to read. I’m ready for the festivities!

Have a lovely Christmas. ♥

Pieniä asioita

Yhtäkkiä ollaan jo toukokuun loppupuolella. Viimeiset tentit on tentitty ja tehtävät palautettu. Päivät ovat nyt melko tyhjiä muiden asettamista velvollisuuksista, joten olen vapaa keksimään itse itselleni tekemistä. Siitähän ei varmaan kauheasti ole epäilystä, mitä teen, kun ei tarvitse tehdä muuta.

shrinkplastic_hogwarts_1

Kuten olen aiemminkin sanonut, minulla on yleensä suuri hinku tehdä niin pieniä asioita kuin mahdollista. Siksi kutistemuovi on ehdottomasti yksi lempimateriaaleistani: sille voi raapustaa niin pientä kuin haluaa, ja se muuttuu uunissa vielä pienemmäksi! Täydellisen kutistemuovin metsästykseni ei ole vieläkään ohi, mutta Sinellissä sattui olemaan huurrevalkoista muovia (nyt rasti seinään), joten ostin sitä muutaman arkin testattavaksi. Ei ihan täydellistä – pientä heittoa kutistumisessa, ympyrästä tuli soikea – mutta toimii tarpeeksi hyvin.

shrinkplastic_hogwarts_3

Olen tähän asti ollut valkoisen kutistemuovin uskollinen ystävä, mutta tämä huurteinen vei nyt sydämeni. Katsokaa, miten siitä kuultaa valo läpi! Miten kauniisti värit näkyvät kääntöpuolella! Koska olen vielä amatööri tämän kanssa, en tietenkään tajunnut, että peilikuvana piirtäminen kannattaa – siksi Tylypahka on nyt väärinpäin. Ei sillä, ehkä se ei haittaa ketään muuta kuin minua. (Lotanpäivän suklaakonvehdit ovat pöydällä muka mittakaavan vuoksi.)

miniature_kitchenaid_4

Viime sunnuntaina nukkekotikerhon lukuvuosi lopeteltiin Leea Lehelmän kodinkonekurssin merkeissä. Tavoitteenani oli saada aikaan yleiskone ja leivänpaahdin, mutta jonkinlainen päättämättömyyden ja yleisen ikkunastatuijottelun mieliala iski, joten pelkkää yleiskonetta tuli sitten kasattua sellaiset nelisen tuntia. Leivänpaahdin odottaa kokoamistaan paketissa – samoin kuin toisen mittakaavan yleiskone ja talousvaaka. Tämä turkoosi söpöläinen yrittää olla Lundby-kokoa, mutta on luultavasti vähän isompi, koska aivoni on auttamatta ohjelmoitu 1:12-mittakaavaan. Uskon sen kuitenkin istuvan ihan nätisti Ginger Houseen, joka on muutenkin vähän sinne päin.

miniature_kitchenaid_1

On tällä kaikella tarkoituksettomalta vaikuttavalla puuhastelulla jokin päämääräkin: oikeasti yritän kovasti kehitellä uusia juttuja Miss Matildaa varten, ja siinä sivussa virittelen askarteluflow’ta pienillä välitöillä. Mustakantinen muistikirjani täyttyy pikkuhiljaa luonnoksilla, ja nyt kun pää alkaa tyhjentyä infiniittisistä verbirakenteista ja saksalaisen romantiikan kirjallisuudesta, on siellä tilaa ideoille. Niitähän on, mikä on hyvä asia – ihan kesän markkinoitakin ajatellen…

Now that I’m done with the last exams and essays, I’m free to spend my time as I please – and there’s really no doubt about how I like to use it. As I’ve told you before, I like to experiment on tinyness and make things as small as possible. That’s why I’m in love with shrink plastic: you can draw such petite pictures on it and they get even smaller in the oven! I’m still on the lookout for the perfect shrink plastic, but this frosted type I bought from a local craft shop works nicely enough. This was the first time I tried frosted plastic (having been a faithful friend of the white version), and it turned out so beautiful! The only mistake I made was that I didn’t draw the picture reversed – as the back shows the colours more vibrant. So Hogwarts is now wrong way round. Not that anyone would notice, really.

At last sunday’s Miniature Club we made little household appliances from kits made by Leea Lehelmä, receiving tutoring from the maker herself. My goal was to finish a KitchenAid and a toaster, but due to a bit of an I-don’t-know-what-to-do-so-I’m-just-going-to-stare-out-of-the-window kind of mood I only managed to make the former – in a total of four hours. I’ve got the toaster waiting to be put together, though, along with a couple more kits. This turquoise cutie is something between 1:12 and 1:16, and it will most likely end up in Ginger House, where it will match the overall confusion of different scales.

In between all this tinkering I’m constantly coming up with ideas for Miss Matilda. There will be some fairs this summer…

Ja joulu on valmis

lyhty1

lyhty4

lyhty3

lyhty5

Minulla on valmis joulu, jota voi vaikka kantaa mukana (kunhan on hyvin varovainen). Se on pieni, mutta levittää iloa laajalle ympärilleen. Lainaisikohan Ihmemaan Liisa minulle palan sitä kutistavaa kakkua, että voisin kömpiä tuonne kuusen alle nukkumaan?

I have a portable Christmas. (You just have to be careful not to make the tree fall down when carrying it.) It’s small but spreads joy very effectively. I wonder if Alice would spare me a piece of that shrinking cake so I could curl up under the tree…

Talo meni ikkunaan

ginger3

ginger2

ginger1

ginger4

ginger5

Valeria Fiore on raivannut vintin, istuttanut viimeiset kesäkukat  ja puunannut vierashuoneen putipuhtaaksi. Yläkerran ikkunatkin on viimein lasitettu – mitäpä sitä remontin kanssa turhia kiirehtimään, hyvää kannattaa odottaa! Neiti Fiore on tainnut etsiä kaikessa rauhassa juuri niitä oikeita ikkunalaseja. Keittiöön Valeria on kattanut englantilaisen aamiaisen. Talo on valmis messuvieraiden tulla!

_DSC1986_
(Kuva: Sokos Jyväskylä)

koko_ikkuna
(Klikkaa isommaksi! Kuva: Sokos Jyväskylä)

Siellä ne nyt ovat, Maailmanpylväs ja neljätoista muuta messutaloa. Jos siis satut Jyväskylään seuraavan kolmen viikon aikana, pysähdyhän hetkeksi ikkunan taakse! Valeria ja muut minimessukylän asukkaat toivottavat sinut lämpimästi tervetulleeksi!

Our dollhouse club’s exhibition is now open in the centre of Jyväskylä! If you happen to be around, please stop by – and if you don’t, you can click on the last picture and take a little peek. Miss Fiore, the resident of Ginger House, has done all the last minute tidying up and potting of flowers and is ready to welcome you all. Do come in and sit down for a cuppa! :)

Tulppaaneita tulvillaan…

…ja vähän muitakin kukkia.

kasvimaa1

kasvimaa2

kasvimaa4

kasvimaa3

Elämme jännittäviä aikoja. Lähestyvät Jyväskylän Asuntomessut tuovat minimaailman keskelle kaupunkia, Sokoksen ikkunaan. Huomenna kärrään Ginger Housen sinne koko kansan ihmeteltäväksi, hui! Esirippu aukeaa loppuviikosta ja talot pysyvät paikallaan muutaman viikon.

Talojen lisäksi ikkunaan tulee ainakin yhteinen kasvimaa, joka on koottu meidän kerholaisten tekemistä palasista. Minäkin ryhdyin puutarhuriksi ja istuttelin laatikkoon ainakin tulppaaneita ja kärhön – ja salaattiakin löytyy. Valmista kasvimaata en ole vielä nähnyt, joten sekin vähän jännittää! On tämä vaan kivaa!

Toivottavasti tavataan ikkunan äärellä. :)

These are exciting times we’re living. This week, our dollhouse club is setting up an exhibition right in the heart of Jyväskylä, in the shop window of Sokos. Our houses will stay at the window for a few weeks as a part of the housing fair held here this summer. I’m moving Ginger House there tomorrow, eek!

In addition to the houses, we have a flower/vegetable garden that has been built up from the parts each of us has made separately. My patch has, for instance,  tulips, a clematis and even some salad. Will be great to see how the garden and the whole window turns out! :)