Olemisen ihmeellinen leppoisuus

joululoma2

Aloitan uuden vuoden kahdennellasadannella kirjoituksellani, tuosta noin naps. Joulukuu oli siitä kumma, että en kirjoittanut blogiin sanaakaan, mutta postauksia ropisi minkä ehti, ja sain vastailla ihaniin kommentteihin ja viesteihin. Monen kuukauden työrupeaman jälkeen oli parasta, kun kuuli reseptien menneen testaukseen ja tuunausohjeiden jääneen tiukasti korvan taakse – ja joulumielen löytäneen luukkujen kautta muidenkin päihin kuin minun. Kiitos tuhannesti jokaisesta viestistä ja siitä, että kuljitte kanssani jouluun.  ♥

Kaikki luukut löytyvät nyt etsimättä täältä, omalta sivultaan, jos haluat heittää vaikka toisen kierroksen heti perään. Kalenterin kunniaksi perustin myös Facebook-sivun, jonne linkitän jatkossa kaikki muutkin kirjoitukset. Nähdään siellä!

joululoma5

joululoma1

Joulun päivät olivat ihmeellisiä. Mihinkään ei sinällään tarvinnut mennä, jossain saattoi käydä jos siltä tuntui, mutta muutoin oli täysi lupa vain niin sanotusti olla möllöttää. Talossa olivat kaikki kotona, mutta jotenkin oli kummallisen hiljaista. Minä joogasin, olin, kirjoitin, olin, katsoin elokuvan, olin lisää. Söin porkkanalaatikkoa pitkälle välipäiviin, vaikka lautasella olisi muuten ollut jo (joulu)kinkkupitsaa. Päivät olivat pitkiä, vaikkei mitään oikeastaan saanut aikaan. Sellaistakin voi siis olla. Harvinaista kyllä, onnistuin nauttimaan joka ikisestä päivästä ja tunnistakin; laskin onnellisena, montako päivää vielä sain lillua tuossa ihanassa joulukuplassa.

joululoma3

joululoma6

Minulla oli varovaisena tavoitteena, haaveeksikin sitä voisi kutsua, kuluttaa tämä loma kirjoittaen. Jos muulta perheeltä kysytään, niin siinä puuhassahan se varmaan menikin, mutta ei se tavoitteiden tavoittelulta tuntunut. Järjellisesti ajatteleva minäni laittoi joinain aamuina kellon soimaan kahdeksalta tai puoli yhdeksältä, mutta lomaminäni sammutti sen, kuulosteli talon olevan vielä hiljainen ja päätti jatkaa uniaan. Jos tuo päätyikin heräämään, ei ollut mikään kiire poistua sängystä, vaan tunti tai puolitoista kului helposti hyvän kirjan sivujen välissä tai sitten se kynä kädessä, rivien täyttyessä toinen toisensa jälkeen.

Karkotin Agatha Christien telkkariversion liiat pelottavuudet raapustelemalla sanoja uuden vuoden työkirjaani tai värittämällä sen sivuja; vain toisella silmällä katsellen kaikki oli vähän pehmeämpää eikä niin painajaismateriaalia. Nojatuoli joulukuusen vieressä muodostui vakiokirjoituspaikakseni, ja sen ympärille ripottelin vihkot, kirjat, mustekynät, värikynät, suklaat, marmeladit ja teekupit. Siinä kuusenkynttilöiden valossa ajatus juoksi parhaiten. Työkirja täyttyi pikkuhiljaa ja tämän vuoden suuret linjat alkoivat terävöityä.

joululoma7

Terävästä puheen ollen, jouluaattoiltana kuorin eräästä kuution muotoisesta paketista uuden objektiivin kameraani. Siinä uutuuttaan kiiltelevän putken kyljessä komeilevat sanat “Image Stabilizer” olivat minulle kuin kauneinta runoutta. Kuvanvakaajan olemassaolon lisäksi automaattitarkennuskin tarkentaa oikeisiin paikkoihin – silkkaa luksusta tällainen! Avasin lahjoja vielä aaton jälkeenkin: tapaninpäivänä äitini ilmoitti, että se suuri valkoinen lyhty kuusen alla, kaunis kuin mikä, oli myös minun. Seuraavana päivänä isä kysyi, olinko saanut joululahjaksi joogatiilen, ja säntäsi sitten ulkorakennukseen etsimään kadonnutta pakettia.

joululoma4

Joulu jatkuu huomiseen ja loma vielä sitäkin pidemmälle, mutta vuoden käännyttyä uuteen ajatukset ovat jo vähän enemmän hereillä. Sekin vaikuttaa, että olen vaihtanut lomakodin arkikotiin. Yleensä joulun jälkeen tulee pieni notkahdus, kun hoksaa, että se taianomainen joulunalustalvi onkin nyt ihan talvi vaan, eikä vähään aikaan ole mitään odotettavaa. Yritänkin nyt, ennen kuin arki todella alkaa, kuulostella tarkkaan sitä, mikä olisi Se Alkuvuoden Juttu, joka lämmittäisi sydäntä. Jos sinä olet löytänyt sellaisen, haluaisitko jakaa sen kanssani?

Kaikkea hyvää tähän vuoteen! ♥

It’s the 200th post on Wisteria Walk – way to start the new year! December felt weird posting-wise; I didn’t write a single word to the blog, and yet, there were posts popping up every day. I got to reply to a lot of heartwarming comments, and after a whole autumn of working with the advent calendar (no, it didn’t write itself) it was the absolute best to hear that cakes were baked and DIYs tried in many homes. I’m so grateful for being able to bring a bit of Christmas cheer to your days – and for the messages I got that brought the same to my heart. Thank you for taking the journey to Christmas with me. ♥  (You can now find the entire calendar on one page, right here, so if there was something in particular that struck a chord, look no further!)

The Christmas days were wonderful. Everything felt so still and quiet, there was no need to rush or, indeed, go anywhere – unless you wanted to, in which case you could go and then return to the marvellous hush and relaxedness. My days mainly consisted of doing yoga, just being, writing, being, watching a film, being a bit more. I happily ate carrot casserole as long as it lasted, even when the remains of the ham had been hidden in a pizza and the rest of the family were craving for an ordinary meal. The days felt long without any getting-things-done – so that’s possible, too. The best thing is, I enjoyed every day, every hour, contentedly counting how many days I could still stay in my Christmas bubble.

My careful little goal or wish was to spend the Holidays writing, and if you asked my family, they’d probably tell you I didn’t do much else. It didn’t feel like trying to reach any goals, though. The sensible and organised me set the alarm clock to go beeping at eight or half past, but the holiday me turned it off, and hearing no sounds from the rest of the house, slept on. Even if she did wake up, an hour or so was easily lost between the pages of a good book, or in the scribbling of pen on paper.

I banished the excess horror of an Agatha Christie TV adaptation by lining up words in my new year’s workbook or colouring its pages with bright hues. That way, everything felt a little softer and not as meet-you-in-your-nightmares kind of scary. The armchair next to the Christmas tree became my writing spot, with notebooks, novels, fountain pens, coloured pencils, chocolates, sweets, and teacups scattered around it. The candles on the tree lit up my thoughts and fed my imagination. I slowly filled up the workbook and turned blurred dreams into more focused plans for this year.

Talking about focused, one of the parcels under the tree contained a new lens for my camera – one with an image stabilizer and autofocus that actually works. Hello, beautiful. Some presents I only opened a few days after Christmas Eve: my Mum reminded me on Boxing Day that the big gorgeous lantern under the tree was mine, too, and the next day, Dad asked if I’d got a yoga block or not, before rushing to the outbuilding to look for the lost parcel.

Christmas goes on till tomorrow, and my holidays for even longer, but the first days of the new year do shake your thoughts awake a bit. Having moved back into my everyday home in town also makes a difference. After the Holidays, there’s usually a little low point when you realise that the magical and mysterious pre-Christmas winter has turned into simply winter, and it feels like there’s nothing to look forward to. This time, I’m really trying to find something that would keep that magic in my heart. If you’ve found that, would you care to share it with me?

I wish you the best of years! ♥

Advertisements

{24} Aattona

jouluaatto2m

Kun tämä luukku aukeaa, on aattoaamu vasta hiljalleen valkenemassa ja meillä nukutaan aamuyön unia. Mielessä on kuitenkin jonkinlainen pieni tietoisuus siitä, ettei tänään ole ihan tavallinen päivä, sillä huomaan aina aattona unen rakoilevan jo aikaisin – kenties muistona niistä lapsuuden aatoista, kun sitä heräsi jo reilusti ennen Joulupukin kuumaalinjaa. Tuo ohjelma meillä pyörii aattoaamun taustalla edelleen, nykyään vähän siinä sivussa, kun sitä vielä pienessä unenpöpperössä kaivautuu sohvannurkkaan ja katselee joulukuusen valoja. Kuusi on meillä koristeltu jo aatonaattona.

Kun lähetys Joulupukin tuvasta loppuu ja musiikkitonttu taikoo pianostaan ne Lumiukon ensimmäiset hiljaiset sävelet, on minun jouluni valmis.

kanervat

Riisipuuroa ja soppaa syödään puolenpäivän aikoihin, joulurauhan julistuksen jälkeen. Mantelia ei meillä metsästetä, mutta raaka makaroni on joskus puurokattilaan piilotettu. Voitelen palan joululimppua ja katselen ikkunasta järvelle. Joinain vuosina se on ollut jo aattona jään peitossa, toisina taas lainehtinut vapaana – ja ruoho vihertänyt ikkunan alla. Lopulta säällä ei ole kovin paljon väliä; muistan kuinka eräänä jouluna sadepisarat takoivat ikkunaa illan tullen, mutta katulampun valossa nekin kimmelsivät pieninä joulutähtinä. Oikeastaan se ruohon ja sammalen syvä vihreäkin on ihan kotoisa ja jouluinen väri.

Jouluaaton iltapäivässä on jotain sellaista rauhaa ja vapautta, ettei missään toisessa päivässä. Joskus on pohdittu pienen kävelylenkin mahdollisuutta, mutta ei ole haitannut mitään, vaikka nojatuoli ja hyvä kirja ovat voittaneet. Aina tie vie kuitenkin pihan poikki naapureille paketin vientiin. Sielläkin on kynttelikkö ikkunalla ja keittiössä joulun tuoksu.

piparitalkoot6

Illan hämärtyessä sauna lämpiää ja kylpemisen jälkeen päälle puetaan jotain astetta hienompaa. Hämärässä keittiössä rosolli löytää kulhonsa ja graavilohen päälle sataa koristeeksi tilliä. Pöydän ääressä, kynttilänvalossa, keskustellaan ensimmäiseksi siitä, kuka lukee tänä vuonna jouluevankeliumin. Sitten päätetään, että tänään jokainen saa syödä niin hitaasti kuin haluaa. (Paitsi sisko, jonka hidas on äärettömän hidas – hän voi syödä ihan tavallista vauhtia.) Porkkanalaatikkoa maistellessani mietin aina, että se olisi varmaan lempiruokani, jollei sitä saisi vain kerran vuodessa. Mutta siksi se onkin niin hyvää.

Aattoillassa iltapäivän verkkainen vapaus jatkuu. Se hyvä kirja ehkä vetää taas puoleensa, tai ehkä keittiön pöydältä voi vaivihkaa kähveltää joulutortun, kun päivällisestä on toivuttu. Kun kaikista siltä tuntuu, aletaan kuusen alle piilotettuja lahjoja jakaa saajilleen. Loppuilta kuluu lahjapaperin rapinassa, uudet villasukat jalassa ja käsi konvehtirasialla käyden. Huomennakin on rauhallinen päivä.

jouluaatto1

Tänään en kysy, millaisin juhlallisuuksin teillä vietetään jouluaattoa – tänään toivon vain, että elät niitä täydestä sydämestäsi. Oli aatto sitten prikulleen samanlainen kuin menneinäkin vuosina, tai aivan uusi, kutkuttava ja ihmeellinen, toivon, että löydät siitä niin ilon ja riemun kuin rauhankin.

Kiitos matkaseurasta.

hyvaa-joulua

It is the early morning of Christmas Eve, and my family is still fast asleep. There’s always this tiny inkling on my mind, though, that tells me it’s not just an ordinary day – exactly like on those childhood Christmases, when you couldn’t sleep for all the excitement. And just like on those Christmases, ‘Joulupukin kuumalinja’ will be on – a TV show with Santa answering children’s calls at Korvatunturi. There’s no better way to start your Christmas Eve than snuggling in the corner of the sofa listening to the cute voices singing carols to Santa, and watching the twinkly lights of the Christmas tree. We’ve only just put it up the day before.

At the end of the show, before Santa sets out on his journey, the musical elf conjures out the first quiet notes of The Snowman from her piano, and it’s time to watch the animation. That marks the beginning of Christmas for me.

Around noon, after watching or listening to the Declaration of Christmas Peace, it’s time for rice porridge for lunch. No almonds are hidden in our porridge for good luck, but we’ve once or twice hunted for an uncooked macaroni instead. I butter a piece of sweet Christmas bread and look outside to the lake. On some years, it’s frozen solid by now, on others, it’s waves are completely free – and the grass all green under the window. In the end, the weather doesn’t seem to matter much; I remember how, on one Christmas Eve, the evening brought a heavy rainfall and I watched the raindrops on the window that the streetlight turned into little golden stars. Even the deep green hue of the grass and moss looked cosy and Christmassy that day.

The Christmas Eve afternoon has a peace and easiness like no other day. We could take a walk, but even if the call of the sofa and a good book is too strong, there’s no need to feel guilty. One journey must be taken, though: walking across the yard to bring our neighbours their gifts. There are candles on their windowsills, too, and all the scents of Christmas in the kitchen.

When the light grows dimmer outside, it’s time for sauna, and after that, dressing in something a tiny bit fancy. In the dusky kitchen, a beetroot salad finds its way to the right bowl, and dill is sprinkled on the cold salmon. At the table, in candlelight, we first talk about who will read the Christmas Story this year. Then it’s decided that today, everyone is allowed to eat as slowly as they like – except for my sister, whose slow is incredibly slow, so if she could please eat at a normal pace. Tasting the carrot casserole, I think that were it served more than once a year, it would be my favourite food. But then again, it wouldn’t be as special.

The slow easiness returns after dinner, and everyone is free to pick up that book they were reading or sneak a pastry or two. When it feels like the right time, presents are looked for under the tree and passed on to their receivers. The rest of the evening goes in the rustle of wrapping paper, feet clad in new wool socks and hand reaching for a box of chocolates. And tomorrow will be just as peaceful.

~ ~ ~

Today, I won’t ask how you’re celebrating Christmas, but hope you’re taking it all in, finding both joy and peace. Whether it’s the age-old traditions for you, or completely new and exciting ones, I hope you’ll have a wonderful Christmas.

Thank you for taking this journey with me.

{23} Odotus

odotus1

odotus4

odotus3

odotus2m

odotus6

Kuiskauksia hämärässä, lahjapaperin rapinaa, tuoksuja keittiöstä. Aatonaatto on tavallinen päivä, jossa on lupaus jostain muusta: kaikki on vielä edessä, odotus paisuu mielessä kuin joulupullataikina ja täyttää kaikki ajatukset. Lapsena sitä ei meinannut pysyä nahoissaan, innostus oli liian suurta niin pieneen päähän. Nyt se lämmittää glögimukillisen lailla ja saa pysähtymään joka hetkeen erikseen, tarkkailemaan tontunjälkiä ja koko ajan pikkuisen hymyilemään.

Huomenna voin herätä ja sanoa, että on joulu.

Whispers in the dark, rustling of wrapping paper, delicious smells wafting from the kitchen. The 23rd is just another ordinary day, but with a promise of something entirely different: all the good things are still to come, and the anticipation fills your mind, leaving no space for anything else. As a child, you felt like you could no longer hold in the excitement, it was too big to fit in such a little head. Now it warms you up like a mug of mulled wine and makes you pause in every single moment, keep your eyes open for elf footprints in the snow, and smile a little all the while.

Tomorrow, when I wake, I can say it’s Christmas.

{22} Kiireisen tontun joulutorttuhyrrät

joulutorttuhyrrät4

Meillä kotona joulutortut tekevät usein kauppansa paremmin pyörylöinä kuin perinteisessä muodossa. Toki iltojen pimetessä ja joulumielen iskiessä leivotaan pari pellillistä tähti- ja enkelitorttuja ihan silkasta joulunodotuksen ilosta, mutta varsinaisiksi joulunpyhiksi on ollut tapana pyöräyttää kasa pienempiä torttuhyrriä. Hyrrät ovat myös kiireisen jouluherkku, sillä niiden kanssa säästyy yksittäisten taikinankulmien taittelulta.

joulutorttuhyrrät2

Joulutorttuhyrrät

Iso lehtitaikinalevy
Jauhoja kaulimiseen
Paistonkestävää marmeladia (luumu, vadelma, omena tms.)
Kananmuna
Tomusokeria
Vettä

Kauli lehtitaikina ohuemmaksi jauhotetulla alustalla. Levitä päälle kerros valitsemaasi marmeladia. Kääri taikina huolellisesti rullaksi – katso, että marmeladia jää rullan sisäänkin! (Hups.) Leikkaa rulla sahalaitateräisellä veitsellä korkeintaan sentin levyisiksi palasiksi. Voitele hyrrät kananmunalla ja paista 225 asteessa, kunnes pinta on kullanruskea. Anna hyrrien jäähtyä pellillä ja tee sillä aikaa tomusokerista ja vedestä sokerikuorrute. Pursota kuorrutetta vauhdikkaina viivoina hyrrien päälle.

joulutorttuhyrrät3

joulutorttuhyrrät5

Nämä hyrrät saivat makean sisuksensa vadelmamarmeladista – ja samalla tulin laittaneeksi lusikkani siihen kuuluisaan torttumarmeladisoppaan.

Luumuhilloa sen olla pitää – vai pitääkö? Mitä mieltä olet?

The Finnish Christmas pastry, traditionally filled with plum jam, is one of the most popular Christmas treats in this corner of the world. Usually made in a star shape, my family enjoys them even more as little sweet spirals topped with a bit of white icing. The traditional pastries can be seen in our house when the Christmas mood first hits us, but come the actual Holidays, these babies become more popular. They’re also quick and simple to make, as you are spared the trouble of folding one pastry at a time.

Spiral Christmas Pastries

A sheet of puff pastry
Flour for rolling
Marmalade (plum, raspberry, apple…)
1 Egg
Icing sugar
Water

Roll out your sheet of puff pastry – dust the surface with flour if the dough seems to stick too much. Spread marmalade of your choice on the sheet, then start carefully making a pretty roll out of it. (Watch the marmalade, as it likes to run away!) Use a serrated knife to cut out slices max 1 cm thick. Brush the slices lightly with egg wash and bake in 225C until golden brown. Let the pastries cool down and make the icing by mixing icing sugar with a few drops of water. Pipe swift lines of icing on the pastries.

{21} Viimeiset lahjat pakettiin

giftwrapping8

Olen nyt muutamana vuonna paketoinut joululahjat voimapaperiin. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunista ja siihen voi yhdistää mitä vain: neonvärejä tai mustavalkoista, romanttista tai graafista, runsasta tai simppeliä. Ystävänikin tuntuvat olevan melko samoilla linjoilla, sillä lahjapaperivarastosta löytyi yllättävän monta ruskeaa paperipussia sekä yhteensopivaa silkkipaperia eri valkoisen ja harmaan sävyissä. Näihin lempeisiin väreihin päätin kääriä paketit tänä jouluna.

giftwrapping1

paketointi_kollaasi

Somisteeksi löytyi askartelulaatikosta kirjansivuja. Paketin päälle sopii vaikka parista sivusta taiteltu haitariympyrä – nopea ja helppo mutta veikeän näköinen.

Aloita taittelemalla kaksi sivua haitareiksi. Sivujen ja taitosten koosta riippuu tietenkin myös koristeen koko; tässä taitokset ovat noin puolen sentin levyisiä ja sivut 9 x 14 cm. Taita molempien sivujen toinen pää kuvan osoittamalla tavalla – ikään kuin puoliympyräksi – ja liimaa vastakkain asettuvat taitokset yhteen. Liimaa sitten sivut yhteen toisista päistään. Levitä liimaa myös aukinaisten taitosten keskelle suoraksi linjaksi puoliympyrästä toiseen. Paina taitokset yhteen ja purista, kunnes liima alkaa pitää. Keskelle voit halutessasi kiinnittää vaikka kiiltokuvan.

giftwrapping7

giftwrapping3

giftwrapping4

Teipinkin voi sovittaa väreihin – tämän yksinkertaisen söpön teipin viivat ja ruudut ovat Hanna-Riikka Heikkilän käsialaa. Pakettikortit löysin joskus Ikeasta. (Sormetkin ovat näköjään jo liimassa tässä vaiheessa!)

Maailman helpoin paketti on paperipussi, johon lahja piilotetaan silkkipaperin alle. Pienelle lahjalle riittää pikkuinen pussi; Tigeristä löytyi astetta minimpiä paperipusseja, jotka sointuvat sopivasti muihin paketteihin. Kylkeen ripustin pakettikortin, muuta ei tarvittu.

giftwrapping2

giftwrapping5

Kirjapaketin kruunaa kirjallinen koriste. Runoilu on joulun alla ja muulloinkin erikoisen rentouttavaa puuhaa, ja tällä kertaa otin apuvälineeksi mustan tussin. Etsin lupaavalta vaikuttavan sivun ja mustasin kaikki turhat sanat. Jäljelle jäi vain olennainen. Lyhytsanaisuus kunniaan!

giftwrapping6

Millaisia paketteja sinä käärit tänä jouluna?

For a few Christmases now, I’ve wrapped my gifts in kraft paper. It’s beautiful in all its simplicity and goes with anything from neon colours to black and white, romantic style to simple and clean lines, abundance to nothing much. My friends seem to share my preferences, as I found a nice collection or brown paper bags and matching tissue paper in different shades of white in my wrapping paper stash. This is the colour palette I’ll use for this year’s presents.

For decoration, I searched my box of craft supplies for book pages. A couple of pages can be quickly folded into a fun accordion-style wheel.

Start by folding two pages into simple accordions. The size of your wheel naturally depends on the size of the pages and folds – my pages were 9 x 14 cm, and the folds about 0,5 cm deep. Fold one end of both pages according to the second picture and glue it together to a kind of a semicircle. Then glue the pages together by their other ends. Also put some glue in the centre of the still open folds, drawing a line from one semicircle to the other. Press the folds together and hold for a minute so the glue sticks. If you like, you can add an embellishment in the middle of the wheel.

The tape, too, can be matched to the wrapping – my pretty roll of tape is by Hanna-Riikka Heikkilä. The tags are a find from Ikea from a couple of years back. Small items can be packed into little paper bags (mine are from Tiger) and covered with a bouquet of tissue paper to keep the secret a while longer.

A bookish gift is best embellished with words. I chose a promising-looking page and created some blackout poetry with a Sharpie. When all the excess words are covered, only the essential remains.

How will you wrap your presents this year?

{19} Kynttilöiden uusi elämä

kynttilat6

Tässäpä varsinainen hitaan käsityön riemuvoitto ja mindfulness-harjoitus! Rauhoitu vielä ennen aattoa tekemällä omat kynttilät joulupöytään tai pidä askarteluhetki välipäivinä. Polttamatta jääneet kynttilät ja poltettujen jämät saavat uuden muodon, kun ne sulatetaan ja valetaan uudelleen. Värileikillekin on tilaa!

kynttilat1

Jämäkynttilöihin tarvitset

  • kynttilöiden loppuja tai polttamatta jääneitä kynttilöitä
  • sydänlankaa tai kalastajalankaa
  • sipsi- tai maitotölkin muotiksi
  • käytöstä poistetun kattilan
  • säilykepurkin tai pari
  • pihdit
  • sakset
  • grillitikkuja/neulepuikkoja/lyijykyniä tai muita pitkiä esineitä.

Leikkaa muotteina toimivat sipsi- tai maitotölkit matalammiksi sen mukaan, kuinka korkeita kynttilöitä haluat tehdä. Tiskaa purkit ja kuivaa huolellisesti. Jos käytät sydänlankana kalastajalankaa, nyöritä se paksummaksi. Litistä pihdeillä säilykepurkkien terävä reuna; tämä helpottaa sulan kynttilämassan kaatamista.

kynttilat2

Kynttilät sulatetaan säilykepurkissa vesihauteessa, joten lämmitä vajaa puoli kattilallista vettä. Riittää, että vesi on kuumaa, sen ei tarvitse kiehua. Sulata ensin pala valkoista kynttilää ja uita sydänlanka siinä. Nosta lanka tasaiselle alustalle ja suorista se jähmettymään. Työnnä grillitikku tai muu vastaava jähmettyneen sydänlangan läpi muotin korkeutta vastaavalle korkeudelle ja ripusta lanka muottiin roikkumaan tikun varassa. (Langan toista päätä voi halutessaan hallita ripustamalla siihen painon tai liimaamalla sen kuumaliimalla muotin pohjaan.)

kynttilat4

Ja sitten varsinaiseen kynttilänvalantaan! Pilko kynttilänjämiä pienemmiksi paloiksi säilykepurkkiin ja laske purkki veteen. Jos purkki ei meinaa pysyä itsekseen pystyssä, pidä siitä kiinni patalapun kanssa – varo kuitenkin kuumaa vettä ja steariinia. Ongi vanhat sydänlangat purkista grillitikulla. Kaada sula massa muottiin pitäen silmällä sydänlangan pysymistä ojossa. Sulata ja kaada sitten seuraava erä kynttilänpätkiä. Jos teet yksiväristä kynttilää, voi seuraavan lastin kaataa jo sulan kynttilämassan päälle, mutta jos haluat kynttilääsi raitoja, odota hetki massan jähmettymistä. Prosessia voi nopeuttaa nostamalla kynttilän hetkeksi kylmään vaikkapa pihalle tai jääkaappiin.

Jatka jämien sulattelua ja uusien kerrosten kaatamista, kunnes olet tyytyväinen kynttiläsi korkeuteen. Jos kynttilän lopullisesti jähmettyessä sen keskelle ilmaantuu kuoppa, voi jäähtyneen kynttilän päälle kaataa vielä kerroksen, jolloin kuoppakin täyttyy.

Anna kynttilän levätä päivän tai pari ja kuori se sitten muotistaan. Leikkaa sydänlanka sopivan mittaiseksi. Ihan omanlainen joulukynttilä on valmis!

kynttilat5

Feeling stressed out and restless before Christmas? Here’s a slow craft that serves as a real mindfulness exercise: make your own recycled candles. Gather all the candle stubs you can find and put to use the ones you never got round to burning in the first place! The crazier the selection, the more you get to play with colours.

For recycled candles, you’ll need

  • candle stubs, unburned edges, unused candles
  • cotton string or wick-making string
  • a Pringles can, milk carton or similar, for a mould
  • a saucepan (no longer used for cooking)
  • one or two tin cans
  • pliers
  • scissors
  • skewers/knitting needles/pencils or other long objects.

Start by taking your mould and cutting the sides lower, according to the height of your candle-to-be. Wash the mould and dry with care. If you’re using cotton string as a wick, braid it to make it a bit thicker. Use your pliers to flatten the sharp edge of the tin can; this will make pouring the melted wax easier.

The candle stubs are melted in a water bath, so fill the saucepan with water halfway and warm it up; it doesn’t have to boil. First melt a white piece of candle in your tin can. Put the wick in the can, then fish it out, straighten it and leave to dry on a flat surface. When the wax on the wick has dried, measure the height of your mould and push a skewer through the wick on that height. The skewer and the wick can now be placed on the mould (see the second picture). (If you’d like, you can also glue the wick to the bottom of the mould or hang a weight on it to make sure it stays straight.)

And now to the actual candlemaking! Cut up some candle stubs, place them in the tin can and put the can in the hot water. If the can seems unstable, you can hold it with an oven glove, but always be careful with hot water and wax! Fish out any old wick ends with another skewer. When the wax has melted, pour it in the mould – and keep an eye on the wick staying straight. If you’re only using one colour, the next batch can be poured right on the previous one, but if you’re making a striped candle, wait for the previous layer to set a bit. You can quicken the process by placing the mould in a cool place.

Keep melting more candles and pouring new layers until you’re happy with the height. When the wax sets, a pit might appear in the middle of the candle; if you’d like to fix that, you can pour one more layer once the candle has cooled down.

Let the candle rest for a day or two, then peel the mould off. Cut off the excess wick. You now have a truly unique candle to bring light to your Christmas!

{18} Pieni hetki paikallaan

meditaatio1

Sunnuntai 18. joulukuuta, neljäs adventti. Laskeudun lattialle istumaan, ympärillä on hämärä huone, kynttilänvaloa. Suljen silmät – tai sitten en, katson kynttilää, sen liekki väräjää ja maalaa varjoja seinille. Olen hiljaa, kuuntelen.

meditaatio2

Tämän kappaleen myötä toivotan sinulle pehmeää ja rauhaisaa adventtia – toivottavasti sinäkin pääset tänään olemaan hetken hiljaa ja rauhoittamaan ajatuksia kuhisevan mielen. Kappale on Olli Kortekankaan Meditaatio ja esittäjänä rakas Ruamjai, jonka riveissä itsekin laulan. Video on John Blåfieldin käsialaa.

Iloa ja valoa!

Sunday, December the 18th. I take a moment to sit on the floor in the dusky room, surrounded by spots of candlelight. I close my eyes – or not, softly gazing at the little flame dancing, painting shadows on the walls. Silent, listening.

With this song I wish you a soft and easy Sunday – I hope you’ll find your moment of stillness, too, and get to calm that mind swarming with thoughts. The song, composed by Olli Kortekangas, is called ‘Meditaatio’ (Meditation), and is performed by dearest Ruamjai, a choir in which I myself happen to sing. The video is by John Blåfield.

Light & joy!