Tuliterä bullet journal antaa tilaa uudistua

bujo2019_10

Kesä on aina minulle bullet journalista toiseen siirtymisen aikaa. Kulutan yhden Leuchtturm 1917 -muistikirjan loppuun melko tarkasti vuodessa, ja vaihto on osunut yleensä kesä- ja heinäkuun taitteeseen. Nyt valmistumisen jälkeen olen käyttänyt bujoa laiskanpuoleisesti, joten kuorin uusimman kirjani kääreistä vasta elokuuhun siirryttäessä. Sekin on vanha tuttu Lettu, vaikka haaveilin vähän Moleskinen kokeilemisesta. Pistesivuisen löytäminen osoittautui kuitenkin hankalaksi – ja lisäksi sain valmistujaislahjaksi lahjakortin Harjun paperiin, mikä ratkaisi asian Leuchtturmin hyväksi. (Kiitos, Elina!)

Valmistuminen muuttanee bullet journalin käyttöäni isomminkin. Elämäntilanne muuttuu, joten entiset sivumallit ja systeemit eivät todennäköisesti toimi. Tässä välivaiheessa olen lakannut esimerkiksi käyttämästä vanhoja viikkosivujani (joista lisää myöhemmin), sillä kuukausi aukeamalla riittää tämänhetkisille menoille paremmin kuin hyvin.

Ja välivaiheista puheen ollen: vaikka bujo on ollut kohtalaisen vähällä käytöllä kesän aikana, juuri tällaisissa kohdissa se lopulta näyttää myös hyödyllisyytensä. Kun elämässä ei ole selkeää rutiinia ja tulevaisuus on hämärän peitossa, kaaosta voi tasoittaa ja tulevaa käsitellä oman muistikirjan rauhassa.

bujo2019_2

bujo2019_7

bujo2019_1

bujo2019_6

bujo2019_11

Uudessa kirjassa minulle on tärkeää kevyesti toteutettava visuaalinen puoli. Estetiikkahan ei ole mitenkään pakollinen osa bullet journalia, mutta minulle oma muistikirjani on myös yksi luovuuden lähde ja kohde. Siitäkin huolimatta sen täytyy pystyä elämään arjessa. Saatan aloittaa aukeaman liimaamalla sille pari kuvaa, piirtämällä jotain tai heittelemällä washi-teippiä sinne tänne, ja tekstit asettuvat niiden lomaan. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä jättää ilmaa asioiden ympärille.

Habit tracker minulla on ollut aiemmin viikkosivuilla, mutta nyt karsin sitä ja jätin jäljelle vain hyvinvointiin liittyvät asiat. Niitä seurasin vanhoissa trackereissanikin eniten, kun taas muut rastit ruuduissa jäivät vain rasteiksi.

Testaan myös blogin julkaisukalenteria ja yritän kiihdyttää tahtia yhteen postaukseen viikossa. Minulla on aiemmin ollut lista aiheideoista, mutta nyt otin käyttöön suunnitelman, vaikkakin yksinkertaisen sellaisen: rivi per viikko, jokaiselle yksi aihe. Katsotaan, miten tytön käy.

bujo2019_5

bujo2019_4

bujo2019_8

bujo2019_3

bujo2019_9

Siirtyminen muistikirjasta toiseen on yhtä yksilöllistä kuin bullet journalin käyttäminen yleensä. Tässä kuitenkin muutama vinkki, jotka olen itse kokenut käyttökelpoisiksi siirtymävaiheessa.

Käy vanha kirja läpi ja merkkaa ne sivut, jotka haluat siirtää uuteen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi listat, jotka ovat kesken: minä siirsin blogin aiheideani uuteen julkaisukalenteriin. Mieti kuitenkin tarkkaan, mitä tarvitset vastedeskin. Jotain voi myös jättää taa.

Tässä kohtaa on myös hyvä mahdollisuus miettiä, toimivatko vanhan bujon sivumallit. Tuleeko sinun käytettyä bullet journaliasi säännöllisesti? Koetko sen käytön hankalaksi? Ovatko mallit aikansa eläneitä? Voi hyvin olla aika kokeilla jotain uutta. Pinterest pursuilee erilaisia journaleita, joista voi löytää inspiraatiota omaansa. Myös Instagramissa voit etsiä malleja esimerkiksi hashtageilla #bulletjournalmonthlylog, #bulletjournalweeklylog ja niin edelleen. 

Älä turhaan stressaa sitä, mihin kohtaan vuodenkiertoa siirtymä ajoittuu. Tietysti, jos sinulle tuo mielenrauhaa aloittaa puhtaalta pöydältä vuodenvaihteessa tai muussa itsellesi luontevassa kohdassa, on sekin täysin sallittua. Hanki alkuun vaikka ohuempi vihko ja vaihda uudenkarheaan, kun sen aika tulee. Aloittamista ei ainakaan kannata lykätä sen vuoksi, ettei käsillä ole Uuden Aikakauden Alku. (Vaikka juuri nythän monelle on! Aloita siis vaikka heti!)

Miltä sinun kalenterisi tai muistikirjasi näyttää nyt, syksyn hiljalleen lähestyessä?

bujo2019_12 (1)

Summer, for me, is the time of moving from one Bullet Journal to the next. One Leuchtturm 1917 notebook lasts me more or less 12 months, so the time of migration is pretty set. This time, though, I don’t know what my new journal will end up looking like. After graduation, my life hasn’t yet settled into new routines, but when it does, those routines will most likely require new kinds of time management. For now, I’m using a monthly calendar spread instead of my old weekly pages, as my comings and goings fit more than nicely on one spread.

And speaking of things changing: it is right at these times the Bullet Journal brings forth its skills for chaos management. 

With this journal, I’m trying to go for stress-free visuals. My journal is my happy creative place, and I like to start with a picture or two, maybe a doodle, some washi tape here and there, and work around that. Negative space also feels refreshing at the moment.

A couple of new features I’m trying out are a wellness tracker and an editorial calendar for my blog. I used to have a habit tracker on my weekly pages, but I’ve now stripped it down to just the things that have to do with my wellbeing and dropped everything I wasn’t paying attention to anyway. The editorial calendar has a post-a-week schedule – we’ll see how that goes!

Making the move from one journal to the next is as individual as your Bullet Journal itself, but here are a few tips I’ve found useful over the years.

  • Go through your old journal and mark the pages you want to move to the next one. Be critical: only keep what you need.
  • This is also a good chance to assess if your old layouts or systems are outdated or difficult to use. It could be the time for something new. Try Pinterest for inspiration, or search Instagram for #bulletjournalmonthlylog, #bulletjournalweeklylog and so on.
  • Don’t fret about whether or not it’s a logical time of year to start a new journal. If starting at New Year brings you a sense of calm, by all means, go for it, but don’t put off starting in the first place. You can always begin with a thinner journal and switch when the time comes.

How is your journal looking now, as we slowly move on to a new autumn?

Advertisements

Elämän lokikirjaa luomassa: arvioitavana The Bullet Journal Method

bujomethod1

Viime syksynä ilmestyi kirja, jota oli ehditty jo odotella: bullet journalin luojan Ryder Carrollin ensimmäinen oma kirja aiheesta. The Bullet Journal Method on sittemmin myös suomennettu nimellä Bullet journal -metodi, mutta minä sain kirjan joululahjaksi alkukielisenä. Se vei mennessään heti joululomalla, ja luettavaa riitti vielä uuden vuodenkin puolelle. Nyt gradukiireiden hellitettyä ehdin kertoa kirjasta ja lukukokemuksesta teillekin.

The Bullet Journal Method etenee perustekniikoista kohti taustalla vaikuttavaa filosofiaa ja erilaisia kustomointimahdollisuuksia. Aloittelija löytää kirjasta kaipaamansa tekniset perusteet ja vinkit niiden käyttöön, ja kokeneemmalle bujoilijalle se tarjoaa hyvinkin syvälle menevää taustoitusta ja ajattelun aihetta. Läpi kirjan Carroll tarjoaa tarvittavaa kontekstia sille, miksi bullet journal näyttää juuri siltä kuin näyttää, miksi metodi on kehitetty ja miksi lukijan kannattaisi ottaa se käyttöön. Sellaisinaan bujon tekniikat saattavat hämmentää tavalliseen kalenteriin tottunutta, mutta kunnolla taustoitettuina ja selitettyinä ne käyvät järkeen aivan uudella tavalla. Tätä taustoitusta voi olla vaikea löytää niistä tuhansista nettiartikkeleista, joita bullet journalista on kirjoitettu, ja siksi Carrollin omalle, perusteelliselle avaukselle oli paikka.

bujomethod6

bujomethod2

Suurelle yleisölle bullet journal esitellään usein ennen kaikkea visuaalisena tapana kalenteroida asioita. YouTube ja Instagram ovat täynnä kauniita kanavia ja tilejä, joilla yhteen bujon sivuun saatetaan käyttää tuntikaupalla aikaa. Koristelen itsekin bujoani ja pidän sen esteettistä puolta luovana henkireikänä arjen keskellä, joten ymmärrän ilmiön hyvin. Carroll kääntää kuitenkin fokusta toiseen suuntaan ja lähestyy metodia psykologian kautta: kirjassa käsitellään niin merkityksellisyyden tunnetta, tavoitteiden asettamista ja niihin pyrkimistä, kiitollisuutta kuin perfektionismiakin. Kaikille löytyy käytännölliset ilmenemismuotonsa bullet journalista. Etusijalla on se, kuinka bujo palvelee käyttäjäänsä ja parantaa tämän elämää, ja estetiikka saa mukautua siihen.

Carrollille bullet journalissa on siis kyse hyvin paljon enemmästä kuin visuaalisesta ilotulituksesta: se on pitkälle hiottu tapa järjestellä tehtäviä, kokemuksia ja tapahtumia sekä paikka omasta itsestä ja elämästä oppimiselle. Parhaimmillaan bujosta muodostuu lokikirja, joka auttaa jälkikäteen huomaamaan kaavoja ja yhteyksiä ja niiden avulla tekemään positiivisia muutoksia elämässä. Lisäksi Carroll haastaa kuitenkin myös tehokkuusajattelun, jossa käsin kirjoittaminen on ajanhukkaa. Bullet journal auttaa kyllä tehostamaan omaa toimintaa, mutta ei tee sitä hyvinvoinnin kustannuksella. Tehokkuutta ei haeta nopeudella, vaan sillä, että opitaan pysähtymään ihan hetkeksi kynän ja paperin äärelle ja miettimään, mihin ollaan oikeasti ryhtymässä. Digitaaliseen kalenteriin tai sovellukseen on helppo napauttaa uusi tehtävä, mutta käsin kirjoittaminen tuo prosessiin hippusen enemmän tietoisuutta. Bujo on oikestaan mindfulness-työkalu, joka muistuttaa, että aina tehokkainta ei ole juosta.

bujomethod3

bujomethod5

Oma bujoni on lisännyt hallinnan tunnetta ja vähentänyt ympäriinsä vellovien velvollisuuksien ja ajatusten aiheuttamaa ahdistusta. Siltikin sain kirjan äärellä isoimmat oivallukset siitä, kuinka asioiden ylös kirjaaminen todella keventää mieltä. Kun asia on kirjoitettu ylös paikkaan, jonka sijainti on selvä, mielen ei tarvitse kantaa sitä mukanaan päivästä toiseen. Näiden ahaa-elämysten pohjalta olen parantanut oman bujoni migraatiota eli sitä, miten tekemättä jääneet tehtävät siirretään toiseen ajankohtaan. Käytin ennen melko järjestäytymätöntä järjestelmää, jossa saatoin merkitä siirretyksi tehtävän, jolle ei ollut osoitettu uutta paikkaa ja päivämäärää. Siirsin asioita hamaan tulevaisuuteen ja jouduin siksi palaamaan bujossani taaksepäin löytääkseni muka siirretyt tehtävät. Nykyään pidän huolen siitä, että siirrettyksi merkitsemäni tehtävä on tosiaan kirjattu ylös jonnekin muualle, oli tuo ajankohta sitten huominen, seuraava viikko tai tuleva kuukausi. Jos tehtävälle ei meinaa löytyä paikkaa, voin aivan hyvällä syyllä kyseenalaistaa sen olemassaolon.

Muun muassa näin bullet journal toimii: se karsii ylimääräisiä rönsyjä. Jos tietty tehtävä roikkuu mukana kuukausikaupalla, voi olla syytä kysyä, miksi sille ei löydy aikaa. Rönsyjen huomaaminen vaatii nimenomaan pysähtymistä, ja Carrollin ratkaisu tähän ovat määrätyt reflektiohetket. Aamuhetki bujon äärellä voi olla päivän suunnittelua ja mielen asettamista oikeaan vireeseen, illalla taas voi olla aika arvioida päivää ja päästää irti sen tapahtumista. Suuremmassa mittakaavassa reflektoida voi kokonaisia kuukausia ja vuosia. Itse pidän reflektiohetkiä erityisesti iltaisin ja sunnuntaisin, jolloin luon katsausta menneeseen päivään tai viikkoon ja suunnittelen valmiiksi tulevaa.

Ja toisaalta bujo voi tarjoa paikan myös niille rönsyille: minulla on myös pitkä lista asioista, joiden tekeminen saa minut innostumaan suunnattomasti. Sille listalle ei ole suorituspaineita.

bujomethod4

Selasin kerran Buzzfeedin artikkelia, jossa oli näytteitä erilaisista kauniista ja tarkkuudella tehdyistä bullet journaleista. Jutun perässä oli kommenttiketju, josta mieleeni jäi erityisesti yksi kommentti: “Ihan hienoa, mutta älkää vain väittäkö, että tämä olisi tehokasta ja tuottavaa, koska sitä se ei ole.” Toivon, että kommentin kirjoittaja tarttuisi Carrollin kirjaan, sillä se saattaisi muuttaa hänen käsityksensä paitsi bullet journalista, myös tehokkuudesta. Vaikka Carrollin tavoitteena on ollut luoda arkielämän rytmiin sopiva tapa pitää kirjaa tapahtumista ja tehtävistä, ei tarkoituksena ole nopeuttaa tahtia. Olennaisinta ei ole tehdä enemmän, vaan tehdä oikeita asioita huolella ja tietoisesti, ja se vaatii kykyä hidastaa. Siksi kannattaa tarttua kynään ja paperiin.

Last autumn saw the publication of the long-awaited first book of the creator of the bullet journal, Ryder Carroll. I found The Bullet Journal Method wrapped up under the Christmas tree, and it quickly became my number one Holiday read. Now that my thesis is officially done, I have a moment to share some thoughts about the book.

The Bullet Journal Method starts with the basic techniques and then moves toward the philosophy behind it all as well as ways to customize your journal. A beginner will find the BuJo 101 they need, but there’s also a lot of food for thought for a more long-term fan of the system. Throughout the book, Carroll provides the reader with the all-important context to why the bullet journal looks the way it does, why the system was invented, and why the reader should try it in action. In themselves, the techniques and terms of BuJo may seem a little confusing, but with the right introduction and background information, they make sense in a whole new way. The background is what’s often missing in the thousands of online articles written about the topic, and that’s why there’s a definite space for Carroll’s own, in-depth explanation.

The bullet journal is often presented to the wider audience as an aesthetically pleasing way to plan and schedule things. The social media channels are full of meticulously crafted BuJos with hours of work behind them. I decorate my journal and consider the aesthetic side of it an important creative outlet, so I do understand the viewpoint. Carroll’s book, however, shifts the perspective and has a more of a psychological approach: it covers topics such as meaning, goal setting and taking steps towards your goals, gratitude, and perfectionism. All of these have their practical manifestations in the bullet journal. The journal should, first and foremost, serve its user and their life, and the visual side comes second.

So for Carroll, the bullet journal is about much more than pleasing visuals: it’s a carefully honed way of organising tasks, experiences and events, and a space for learning about yourself and your life. At best, the BuJo will be like a log that will later allow you to spot patterns and make connections – information that can be used to make positive changes. In addition to that, Carroll questions the culture of efficiency that, for instance, sometimes denounces writing by hand a waste of time. The bullet journal does help you be more productive, but it won’t compromise your wellbeing in the process. Efficiency doesn’t equal speed here but is achieved by pausing to think for a minute – with your pen and paper. It’s easy to add another task to a digital diary or calendar app, but writing things down by hand brings a new layer of consciousness. So really the BuJo is a mindfulness tool that reminds you that running isn’t always the best thing to do.

My own bullet journal has increased the feeling of control in my life and lessened the anxiety that is caused by random duties and thoughts freely flying around. That said, I still had my biggest aha moments with the book around the idea that writing really does help declutter your mind. When you’ve written down the random thoughts and know where they are stored, your mind won’t have to carry the burden by itself. What I’ve done since is improve the migration in my journal – the way unfinished tasks are moved on to a new date or time. My migration system before wasn’t a system at all, really: I could mark tasks migrated without assigning them a new place, thus moving them to the indefinite future, and then had to constantly leaf through the journal to locate all of them. Now I’m making sure the migrated task really has its new spot, whether it’s tomorrow, next week, or next month. And if I don’t find a time and place for it? Then I can question its existence with a good reason.

This is one way the bullet journal works: it cuts out the unnecessary. If there’s a task that’s been hanging around for months, it’s high time you asked why. What it takes to spot the little unnecessary tasks is to pause, and Carroll suggests designated reflection moments for this. You could do your reflection in the morning and again before bed, getting ready for the day and then letting go of it after. In the bigger picture, you could reflect on whole months or years. I like to look back and plan ahead in the evening and on Sundays.

And, on the other hand, your bullet journal could be just the place to meander and get sidetracked, should you like to do that. I have a big list of things to do that make me excited. It’s a pressure free zone.

I once read a Buzzfeed article that showcased some beautifully detailed bullet journals. There was also a comment section where one comment especially caught my eye: “They’re nice and all, but please don’t say that’s productive because it’s nothing of the sort.” I hope whoever wrote that comment would find Carroll’s book and read it, because it could change their view on not only the bullet journal, but productivity itself. Even though Carroll’s aim has been to create a system that ebbs and flows with the daily life, its point isn’t to make it faster. It’s not about doing more, but doing the right things with consciousness, and that requires you to slow down a notch. That’s why it pays off to grab a pen and paper.

Mitä teet, kun ei tarvitse tehdä mitään?

rauha7

Tiedätkö sellaiset päivät, joina ei ole mitään pakottavaa tekemistä, ei mitään aikatauluja? Kun edes kivoista asioista ei ole to do -listaa ja saa tehdä juuri sitä mikä missäkin hetkessä houkuttelee. Tai olla tekemättä.

Milloin sinulla on viimeksi ollut sellainen päivä?

rauha4

rauha1

Kerran pidin täyden lepopäivän. Heräsin vailla minkäänlaista käsitystä siitä, miten päiväni tulee muotoutumaan. Söin aamiaisen myöhään aamupäivällä. Luin kirjaa, luin toista. En lähtenyt pihalle, vaikka pieni omantunnontuska kävi nipistämässä. Ei huvittanut, ja huvittamaton tekeminen oli pannassa. Kuuntelin lempimusiikkia, täyttelin bullet journalia teipeillä, lehtileikkeillä ja postikorteilla. Iltapäivä kului, tuli ilta. Varmaan minä jossain välissä ruokaakin tein, jotain vaivatonta ja yksinkertaista. Ajalla ei juuri ollut väliä.

rauha5

rauha3

Tuo päivä oli syyskuun ensimmäinen. Olin edellisenä päivänä saanut päätökseen neljän kuukauden kesätyöjakson ja päätin, että olen lepopäiväni ansainnut. Sittemmin on kyllä ollut joululoma, joka piti sisällään paljonkin tekemättömiä päiviä, mutta sen jälkeen en ole ollut yhtäkään päivää kokonaan, mielenkin tasolla, vapaalla. Aina on vähintään yksi homma, jonka ajattelen hoitavani pois alta siinä illanviirussa tai ruoan jälkeen. Viikonloput ovat aikoja, jolloin ei yleensä tarvitse lähteä minnekään – siis täydellisiä roikkuvien asioiden hoitamiselle.

Minun piti tällä viikolla kirjoittaa gradun aikataulusuunnitelmaan, milloin aion levätä ja palautua työstä. Laskeskelin hetken ja kirjoitin paperiin: “Kesäkuussa.”

rauha6

Mitä sinä teet, kun ei tarvitse tehdä mitään?
Olisiko aika pitää sellainen päivä?

Do you know the kind of days when you have nothing to do, and nowhere to go? When there isn’t even a to-do list of fun and pleasant things, and you’re completely free to do whatever you want at any given moment – or not do?

When was the last time you had such a day?

Once, I had a complete rest day like that. I woke up with no idea whatsoever on what I was going to do that day and had breakfast just before noon. I read a book, I read another. Even a tiny pang of guilt couldn’t make me take a walk outside. I wasn’t going to do anything I didn’t feel like doing. I listened to my favourite music, filled my bullet journal with washi, magazine clippings & postcards. Afternoon went by, along came evening. I must have made dinner at some point, something simple and easy. Time didn’t matter much.

That day was 1st September. I’d finished four months of summer work the previous day and decided I’d earned my rest. There have been Christmas holidays since, of course, with their lazy, carefree days, but after that, I haven’t had a single day with zero obligations. It’s hard to allow your mind to rest, when there’s always something you could quickly get done after dinner or before bed. I usually don’t have to go anywhere on weekends – so obviously, they are a great opportunity to do all the stuff I’m lagging behind on.

This week, I was filling in the schedule plan for my master’s thesis, and there was a question on when I’m going to rest and recover. I did a few calculations and wrote, “in June”.

What do you get up to when you have nothing to do?
Could it be time to have a day like that?

Tervetuloa, syksy – minä olen valmis

uusisyksy3

Saako sanoa, että syksy on jo ihan ovella? Siitä huolimatta, että nahkatakki oli vielä tällä viikolla vähän liikaa ja ulkona vihertää edelleen täyttä päätä. Sain kesätyöni päätökseen eilen, ja vaikken töitä täysin jätäkään, on aika vähän vaihtaa vaihdetta: ryhtyä opiskelemaan ja tehdä hommia myös itselleen. Olo on mietteliäs, sillä kesä on antanut hyvän suunnan, jota kohti kulkea, ja nyt etsiskelen lisää sopivia askelmia polulleni. Neljä kuukautta kesäarkea on mennyt nopeasti, mutta siitä huolimatta tuntuu, etten ole ikuisuuksiin elänyt sitä tavanomaisempaa arkea. Tarvitaan ajatusten niksautusta.

Minun pääni on sitä tyyppiä, että se vaatii asioiden jäsentelyä ja oikomista ulkopuolellaan, mieluusti kynällä paperille. Lähestyin siis uutta vuodenaikaa bullet journalin kautta. Laitoin Tori Amosia soimaan (se nainen on nero) ja askartelin syyskuulle kauniin aloitussivun, johon on mukava palata kuun kulkiessa eteenpäin. Piirtelin tulevat viikot – ja tein virheen, jätin yhden päivämäärän välistä pois, joten joudun vielä ostamaan uuden korjauslakan kuivuneen tilalle ja paikkaamaan mokani. Sen jälkeen voin asetella paikoilleen tulevien viikkojen aikataulut.

Kun pohja oli valmis, saatoin siirtyä sisältöön. Millä eväin syksyyn lähdetään?

uusisyksy6

Uuden kuun tavoitteet

Tein elokuussa ensimmäistä kertaa kuukaudelle omat tavoitteet. Gretchen Rubinin The Happiness Project -kirjan innoittamana, jota parhaillani kuuntelen, päätin kuukaudelle tietyn teeman ja keskitin ajatukseni erityisesti siihen. Elokuussa se oli blogi, ja saavutinkin tavoitteeni: löysin uuden innon, kirjoitin enemmän kuin aikoihin niin fyysiselle kuin virtuaalisellekin paperille, tein suunnitelmia jatkoa varten, jotta into ei lopahtaisi kuun vaihduttua. Syyskuussa haluan antaa huomiotani Miss Matildalle, pienelle korukaupalleni. Haluan löytää tekemiseen rutiinia, varata Matildalle aikaa hyvällä omallatunnolla, ruksata to do -listalta asioita pois. Innostua siitäkin.

Nämä tavoitteet ja selkeitä askeleita niiden saavuttamiseen kirjoitin uudelle kuukausisivulleni, jolta löydän ne aina, kun tarvitsen muistutusta.

uusisyksy4

Minunlaiseni lukujärjestys

Olen auttamatta opintopolkuni lopulla, vaikken ymmärräkään, mihin kummaan neljä vuotta on kadonnut. Tämä vuosi tarkoittaa entistä enemmän itsenäistä opiskelua, itseohjautuvuutta – vapautta, toisin sanottuna. Pidän itsenäisestä työskentelystä, istun mieluummin läppärini kanssa kirjastossa kuin kulutan luentosalien penkkejä. Valitsen mielelläni itsenäisen suorituksen, jos se tarkoittaa sitä, että saan lukea keskenäni, pohtia rauhassa ja kirjoittaa – paljon. Kokosin lukujärjestykseni niin, ettei täyden erakoitumisen vaaraa ole, mutta pääsen kuitenkin hyödyntämään vahvuuksiani ja opiskelemaan minulle sopivalla tavalla. Valitsin myös sopivassa suhteessa kursseja, jotka ovat valmistumisen kannalta tärkeitä, mutta eivät välttämättä herätä suuria intohimoja, ja sitten niitä, joille haluan palavasti. Siispä luen tänä syksynä kielestä työelämässä ja toisaalta sukellan kirjallisuuden kääntämisen ja adaptaation maailmaan.

Väitän olevani suhteellisen järjestelmällinen ja kurinalainen opiskelija, mutta tänä syksynä ajattelin kokeilla homman viemistä vielä konkreettisemmalle tasolle: projektien pilkkomista osiin ihan paperilla niin, että minulla on mustaa valkoisella aikatauluista ja toteutusjärjestyksestä. Katsotaan, miten käy.

(Tämä vuosi tarkoittaa myös gradun aloittamista, mutta ei puhuta siitä vielä.)

uusisyksy5m

Viikko uuteen uskoon

Minulla on taas ehkä vähän turhankin monta rautaa tulessa. Tilanne ei kauheasti poikkea viime keväästä, jolloin kirjoitin tämän postauksen viikkoni kulusta ja siitä, kuinka absurdia tehtävästä toiseen hyppiminen välillä on. Olen kuitenkin nyt kuunnellut Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa ja olen pullollani intoa siitä, että minäkin saan tehdä niin monenlaista kivaa viikkojeni aikana. Joudun vain organisoimaan kaiken hyvin.

Pohdin kesän aikana bullet journalini viikkonäkymän uudelleenjärjestelyä, kun jotkin osat eivät enää tuntuneet tarpeellisilta. Habit trackerin pidin, sillä haluan edelleen pitää kirjaa tekemisistäni ja motivoida itseäni tekemään asioita, jotka ovat minulle hyväksi. (Habit trackerista lisää esimerkiksi täällä.) Sen sijaan menojani en koskaan oppinut seuraamaan reaaliaikaisesti. Keräsin kuitteja jo valmiiksi liitoksistaan repeilevään kukkarooni ja muutaman kerran vuodessa kävin koko kasan läpi ja kirjoitin menot ylös. Siitä ei kuitenkaan seurannut mitään – siitä yksinkertaisesta syystä, että menoni ovat ihan kohtuulliset, eikä minulla ole todellista syytä seurata niitä. Menotaulukko sai siis luvan poistua.

Päätin laajentaa muistiinpanotilaa ja jakaa sen osiin. Nyt minulla on jokaista osa-aluetta kohti pari riviä, joille voin kirjoittaa kunkin viikon tehtävät. Listalla ovat Miss Matilda, blogi, opiskelu, työt ja tiedotusvastuut. Siirsin tietoisesti kärkeen ne kaksi asiaa, jotka tuppaavat jäämään muiden jalkoihin: oman luovuuteni hedelmät, joista en vastaa kuin itselleni. Niihin haluaisin panostaa, sillä pidän siitä, että saan itse olla sekä pomo että tekijä. Usein tuntuu kuitenkin kummasti tärkeämmältä hoitaa ne asiat, joiden perään kyselee joku muukin. Tällä listalla muistutan itselleni, että kaikki osat ansaitsevat yhtä lailla huomiota.

uusisyksy2

Luova potku takamukseen

Kuten sanottua, syyskuu on Miss Matilda -teemakuukausi, ja etsiskelen kovasti keinoja herättää luovuus silläkin saralla yhtä hyvin kuin se nyt on blogin puolella herännyt. Olen kaikenlaisten haasteiden ja inspirointikurssien ystävä, ja löysin tähänkin hätään juuri sopivan. (Seuraa täysin vapaaehtoinen ja ei-maksettu, puhtaasta innostuksesta kumpuava mainos.)

Instagram-kamuni Jennifer Cockcroft järjestää syyskuun aikana ilmaisen Creative Focus Challengen, joka haastaa keskittymään yhteen luovaan aktiviteettiin ja etsimään uutta intoa ja uusia kulmia siihen. Jennifer lähettää sarjan sähköposteja sekä e-kirjan, joissa on tehtäviä, ehdotuksia ja inspiraatiota, joiden avulla lähestyä omaa aihettaan. Haasteeseen voi osallistua omassa rauhassaan, pohtia asioita ja kirjoitella ajatuksia ylös, tai jakaa niitä muiden osallistujien kanssa sosiaalisessa mediassa. Ilmoittauduin mukaan ja odottelen nyt jännityksellä ensimmäistä sähköpostia saapuvaksi parin viikon kuluttua. Voit lukea lisää haasteesta ja ilmoittautua täällä!

Miten sinä valmistaudut syksyyn? Rakennatko jo talvipesää vai keräätkö kierroksia loppuvuoteen?

Am I allowed to say that autumn is right on the doorstep, knocking to come in? Despite the fact that a leather jacket was a bit too much this week and the trees still sport their bright green outfits. I finished my summer job yesterday, and though there’ll be plenty of work throughout the year, it’s time to change gear a little and get used to studying and working for myself again. I’m feeling thoughtful: this summer has shown me a pretty nice direction to take myself to, and now I’m looking for the steps that seem to go that way.

After four months, I feel like I physically need to switch off the summer settings in my head to smoothly transition to a new season. My brain is the type that requires the thoughts to be taken out and organised on paper every now and then, and that’s why I turned to my bullet journal. I put on some Tori Amos (the woman’s a genius) and crafted a beautiful spread to start the new month with and return to as the weeks go by. I drew my weekly pages – and made a mistake, jumped over one date, so will need to get a new bottle of white-out to replace my dried one and right my blunder. Then I can put my schedule in order.

When I’d set the foundation, I could move on to the contents. How will the autumn take off?

Goals of the month

August was the first month I’d set specific goals for. Inspired by The Happiness Project by Gretchen Rubin, which I’m currently listening to, I came up with a theme to focus my thoughts on for a month. In August, that theme was my blog, and I did reach my goals: I found a new kind of excitement in writing and photographing, got a lot of words on physical and virtual paper, and made plans for the future. In September, I’ll turn to my little jewellery shop, Miss Matilda, and give her the attention she deserves. I want to create routine, set aside time without feeling guilty, tick things off my to-do list. Get excited, again.

These goals, along with concrete ways to reach them, are on the new monthly spread in my bullet journal, so I can remind myself of them regularly.

My kind of a timetable

There’s no denying that if you look closely, the end of my studies is almost in sight – though I’ve no idea where the past four years have gone. This year means an even more independent way of studying – more freedom, that is. I like to work that way, and would much rather find a nice spot in the library for me and my laptop than sit in the auditorium listening to a lecture. I’m happy to choose the independent study option, if it means I get to read by myself, think about stuff at my leisure and write – a lot. I’ve built my timetable so that there’s no fear of isolating myself from the world completely, but I still get to play to my strengths and work in a way that feels natural for me. I also chose both modules I need in order to graduate one day, but don’t necessarily feel a real passion for, and those I really really really want to experience. So this autumn, I’m both reading about language use in working life, and diving into literary translation and adaptation.

I consider myself a relatively organised and disciplined student, but this year, I’d also like to try dividing my projects into smaller parts on paper, and creating a concrete schedule and plan to stick to. We’ll see how it goes.

(This year also means starting my master’s thesis, but let’s not talk about that just yet.)

Rethinking my week

I may have a thing or two too many on my plate – again. I find myself in a situation that very much resembles last spring, when I wrote this post about all the stuff I get up to in a week, and how absurd it sometimes feels to suddenly jump from one task to something completely different. This summer, though, I’ve been listening to an audio book on creating your dream job (Unelmahommissa by Satu Rämö & Hanne Valtari) and have started to feel excited about that lovely variety of tasks. I’ll just have to pay attention to organising it all.

I decided to change things up a bit on the weekly pages of my bullet journal, as I didn’t feel like I needed everything that was on them. I kept the habit tracker, wanting to stay on top of what I do daily and to find motivation for the things that serve me. (You can read more about the habit tracker here.) The weekly expenses, on the other hand, were something I never learned to track in real time. I collected receipts in my already bursting wallet, and a few times a year sorted through them and wrote everything down. Nothing came out of it, though – mostly because my expenses are usually in control and I don’t have a pressing need to track them. So I got rid of that one.

With new space to fill, I divided my notes section to several parts. I now have a couple of lines for each of my responsibilities – Miss Matilda, this blog, studying, work, and any publicist duties – to write that week’s to-dos on. I knowingly started the list with the two things that get easily trampled on by others: my own creative work that I alone am in charge of. I don’t want to neglect it, as I love being my own boss. Curiously often, though, it feels much more important to finish the tasks I’m expected to do by someone else. This to-do list also reminds me that all the parts deserve my attention.

A creative kick in the butt

As mentioned, September is a month for Miss Matilda, and I’m eagerly looking for ways to wake up my creativity in that area – just as it’s now stirred in the blog department. I’m a friend of all sorts of creative challenges and inspiring online courses, and there’s one that starts just in time to help me get back into making with Matilda. (The following is a completely non-paid, out-of-pure-enthusiasm sort of advertisement.)

This September, my dear Instagram friend Jennifer Cockcroft is hosting a free Creative Focus Challenge that encourages you to concentrate on one particular creative activity and find new inspiration and passion for it. During the challenge, Jennifer sends out a series of emails and an ebook with prompts and suggestions you can try with your chosen activity. You can share your experiments with others on social media, or just ponder on things by yourself – totally up to you. I’ve signed up and am now excitedly waiting for the first email to arrive in a couple of weeks! You can read more and sign up, too, right here.

How are you getting ready for autumn? Are you already building a nest around you to hibernate in, or do you like to gather up speed towards the end of the year?

Vanhan bullet journalin helmet

bulletjournal_highlights4

Bullet journalissa ihanaa on se, että vaikka suurin osa sivuista on hetkessä täytetty ja käytetty, vaikka ideana on sinänsä listata asioita, ruksata ne yli ja jatkaa elämää, jää kansien väliin paljon muistoja. Käyttäjästä riippuu, kuinka paljon niistä jää jälkiä. Otin itse heti bujotieni alussa tavaksi kirjoittaa joka päivältä ylös pieniä kiitollisuudenaiheita, ja niitä on ihana lukea jälkeenpäin. Osa jutuista on muistiin kirjoittamisesta huolimatta kadonnut mielestä, mutta osa – välillä asiat ihan sieltä pikkuruisimmasta päästä – palautuu heti, kun vain näkee jäljen paperilla. Sittemmin olen vaihtanut kuukausittaiset kiitollisuussivut pieniin päiväkirjamerkintöihin jokaisen päivän perässä, ja tätä metodia jatkanen tulevaisuudessakin, kunnes keksin jotain uutta kivaa.

Tällä postauksella sanon heipat vanhalle marjapuuronpunaiselle bullet journalille. Halusin lisäksi osoittaa, kuinka rajattomat mahdollisuudet bujossa on muuntelulle: jokainen voi tehdä omastaan tasan niin henkilökohtaisen kuin haluaa. Minun omani lähentelee jo sitä päiväkirjaa. Siispä, olkaa hyvät: vanhan bujon helmiä, ihania asioita ja kiitollisuutta. Kiitollisuudenaiheet erotat sisennyksistä – samaistutko?

bulletjournal_highlight1

Marjapuurobujo alkoi heinäkuussa 2016 ja kesti siis aika lailla vuoden. Huomionarvoista on, että ajoitusajankohdasta huolimatta yksi aivan ensimmäisistä aukeamista pitää sisällään Wisteria Walkin joulukalenterin suunnitelman ja aikataulun. Tällä tavalla se siis syntyi: joka luukku piti suunnitella, toteuttaa, kuvata ja editoida, kirjoittaa, kääntää ja tarkistaa. Taulukolla pidin kirjaa siitä, minä päivänä olen minkäkin tehtävän tehnyt. Aloitin 20. heinäkuuta tekemällä köynnöksiä toiseen luukkuun. Ensimmäisinä tarkistusta vaille valmiina olivat taatelikakku ja kakkuvuokaliitutaulu – niin ikään heinäkuun loppupuolella. Ihan viimeisenä, 13. marraskuuta, tein jouluaaton luukun kokonaisuudessaan. Seuraavana päivänä aloitin tarkistuskierroksen, ja joulukuun katselin vain, kuinka aikataulutetut postaukset ilmestyivät blogiin.

(Tässä vaiheessa pohdin vielä, jatkanko kalenteria tänä vuonna ja jos, niin missä muodossa. Mitä mieltä sinä olet?)

Pitkä iltatee kuistilla. Se, kun idea toimii! Kiinnostava tenttikirja. Ymmärrys pitää itsestä huolta. Äänikirjan seura. Pilvet ja laulaminen. Se, ettei ole enää fuksi. Järven tuoksu satamaan tullessa. Pinaattiletut. Vapaus tehdä mitä haluaa. Rankkasade. Roadtrip ja tien yli ehtineet eläimet.

bulletjournal_highlights5

Eräälle sivulle olen koonnut listaa sellaisista pikkuhommista, joita elämässä on aina silloin tällöin tehtävä. Siivoa eteisen kaappi. Järjestä tärkeät paperit. Hanki nojatuoli. Osta kehyksiä ja ripusta tauluja. Nämä ovat kuitenkin ehdottomat lempparini: Lyhennä toppien olkaimia. Pidennä hameenhelmoja. Onko tämä nyt sitä aikuisuutta?

Yhden päivän to do -listan vierellä on pieni ajatus, jonka muistan sinä päivänä pyörineen päässä yhtenään: “Se, että täytyy luopua kesän kirjakasasta, kirpaisee vähän sydämessä ja selvästi kääntää sivua syksyyn.” Saman päivän tärkeimpänä agendana on “joulukalenterikuvia minkä kerkeää”.

Irtokarkit alle 5 €/kg. Puolukat polkujen varsilla. Uuden auton penkit. Saunan tuntu iholla. Minttuteen tuoksu. Asioiden saaminen valmiiksi. Se, ettei ole pakko mennä bileisiin. Tarinat kynttilänvalossa. Kylmäsavulohi aamupalalla. Mummin ruoka, kun on nälkä. Syksyinen halu käpertyä ja koristaa kotinsa.

Suklaarasian jakaminen. Imartelevat sovituskoppien peilit. Metatason introverttiys: kun lukee ravintolan nurkassa Susan Cainin Hiljaisia ja ignooraa peräti kaksi tuttua. Iltabussin olemassaolo. Kun on ensimmäinen luentosalissa ja saa valita paikan. Päivien hidas kuluminen.

bulletjournal_highlight7

bulletjournal_highlights3

Tammikuussa 2017 aloitin Yoga with Adrienen Yoga Revolution -projektin: 31 päivää joogaa ohjattujen videoiden mukaan. Kuukausi osoittautui äärettömän opettavaiseksi, ja käteen – tai ehkä kroppaan – jäi valtava määrä uusia oivalluksia. Minulla on myös erillinen joogapäiväkirja, mutta tässä vaiheessa kirjoitin bullet journaliini ne opetukset, jotka resonoivat kaikista eniten.

Älä luo turhia jännitteitä kehoon. Jokainen harjoitus on mahdollisuus keksiä jotain uutta. Liiku yhtenä kappaleena. Tuli eteen millainen tehtävä tahansa, on lupa päättää, miten ja millä asenteella sen toteuttaa. Makeinta on matka, ei päämäärä. Jokaisella on oma joogaopettaja sisällään, kun sitä vaan hiljentyy kuuntelemaan.

Kakkukynttilän valo. Kissojen hurina ja sulavat linjat. Runous. Tietoisuus naapureiden läsnäolosta. Lounassalaatin valmistaminen. Yhdeltä alkanut lumisade. Kirjeen kirjoittaminen. Tatu ja Patu -palapeli. Piparitaikinan eka nurkka. Snail mailin päälle ymmärtävä postitäti. Koiran haukku aamusella.

Pätevyysolo. Valo silloin kun sitä on. Vauvat ja taaperot. Omissa oloissa oleilu. Folkjoululaulut. Rohkeus rohkeus rohkeus. Nojatuoli ja aamutee luennolla. Pehmeä toppatakki. Punaiset, pistelevät posket. Pystyssä pysyminen. Lutviutuminen. Pitsa, kun on nälkä. Majakan muumimaisessa valossa istuminen.

bulletjournal_highlights2

Yhden jos toisenkin kerran bullet journal on pelastanut minut jonkintasoiselta hermoromahdukselta. Se lajittelee, priorisoi ja järjestelee tekemiseni niin, ettei kaikista asioista tarvitse huolehtia samaan aikaan. Silloin kun on sellainen päivä, ettei mikään suju, tunnit kuluvat eikä mikään valmistu tai edes etene, bujo tarjoaa myös lohtua. Eräänäkin päivänä, jona ajatus kävi läpi ihan kaiken Himalajan huipuista syvän meren pohjaan, toin itseni kuluvaan hetkeen piirtämällä kirjaani mandalan. Puolikkaan, koska kokonainen ei olisi mahtunut. Toistuvat kuviot ja ajoittainen pieni luovuuden ponnistus oli sopivaa lääkettä harhaileviin ajatuksiin.

Toisena samanlaisena päivänä kirjoitin pikku listan siitä, miten tänään olisi kyllä syytä pitää erityisen hyvää huolta itsestään. Lista kuului näin: Venyttele sängyssä. Laita helmikorvakorut. Syö aamiaista kuunnellen sadetta ja äänikirjaa. Soita iskälle. Joogaa kehoa ja mieltä kuunnellen. Anna mielikuvituksen laukata.

Sikeä uni. Isin kanssa höpöttäminen. Kun pitsa on valmista. Tyhjän talon hiljaisuus. Knalli ja sateenvarjo. Kun aika onkin aikainen. Tuttuus ja turva. Se, kun on rakastunut. “Heippa, tai ei ihan vielä.” Sisäpihat. Lämmin suihku. Nukkuva pikkusisko. Keskiyön sänkypiknik. Jouluolo herätessä.

The lovely thing about the bullet journal is that even though most of the pages are used and gone in a minute, even though the essential idea is to make lists, tick things off them, and move on, there are still a ton of memories stuck between those pages. What kind of traces they leave there is up to the owner of the journal. Right at the beginning of my bujo path, I decided to make it a habit to take a moment each day to write down what I was grateful for. It’s absolutely wonderful to look back to all those smile-worthy moments. Some of them have only stuck as words on paper, some return vividly when I see them in the journal – often the tiniest, most everyday things. For some time now, I’ve switched to doing a bit of journaling on my daily pages, instead of having separate gratitude collections. I think I’ll be keeping that up until I come up with something new and exciting to try.

This post is a farewell to the berry red bullet journal that was my constant companion for the past year. It also shows how versatile the bullet journal is: you are completely free to decide how personal you want yours to be. Mine is almost turning into a secret diary these days. So, I present you: the gems from my old bullet journal, bursts of loveliness and reasons for gratitude. The gratitude parts are indented – can you relate?

~ ~ ~

I started the berry red bullet journal in July 2016, and one of the first spreads was a plan and schedule for the Christmas advent calendar on Wisteria Walk. So this is how it came to be: every post needed to be planned, executed, photographed and edited, written, translated, and proofread. My planning chart holds all the dates on when I accomplished each task. On 20th July, I started by making the garlands for 2nd December. The first posts ready for proofreading were about the date cake and the cake tin chalkboard – also finished in July. The last post, started and finished on the same day, was of Christmas Eve, and that I wrote on 13th November. The next day marked the start of the proofreading round, and in December, all I had to do was sit back and watch the scheduled posts appear.

(I’m still pondering over whether to make an Advent calendar this year or not. What do you think?)

A long evening tea on the porch. When your idea works! An interesting exam book. The understanding to take care of yourself. The company of an audio book. Clouds & singing. Not being a fresher anymore. The scent of the lake at arriving to the harbour. Spinach pancakes. The freedom to do whatever you wish. Heavy rainfall. A roadtrip and animals that made it across the road.

On one page, I’ve made a list of various little tasks that, every now and then, one needs to perform in life. Clean the cupboard in the hallway. Sort through the important papers. Get an armchair. Buy frames and hang the pictures. But these are my absolute favourites: Shorten top straps. Add length to skirt hems. Is this what being an adult looks like?

Next to one day’s to-do list, I’ve written a thought I remember popping into my head a lot that day: “Having to let go of your book pile for the summer stings in your heart a little and definitely turns a page to the autumn.” And number one priority that day: “Take as many photos for the advent calendar as you possibly can.”

Loose candy for less than 5 €/kg. Lingonberries at the side of trails. The seats of the new car. The way sauna makes your skin feel. The scent of mint tea. Getting things done. Not having to go to a party. Stories by candlelight. Cold smoked salmon at breakfast. Gran’s food when you’re hungry. The autumnal desire to curl up and decorate your home.

Sharing a box of chocolates. Flattering fitting room mirrors. Meta-level introversion: when you’re reading Quiet by Susan Cain in the corner of a restaurant and ingnoring two people you know. The existence of the night bus. When you’re first to arrive in the auditorium and get to pick any seat. Days going slowly by. 

In January 2017, I started the Yoga Revolution challenge by Yoga with Adriene: 31 consecutive days of yoga with the help of YouTube videos. It turned out a month of serious learning as my mind & body adjusted to a whole lot of new tricks. I have a separate yoga journal, but decided to use my bullet journal to write down some epiphanies from the month-long journey.

Don’t create added tension. Every time we step on our mats, we have the opportunity to create a new experience. Move as one big, connected piece. Whatever task you’re given, you get to decide how you do it – make it yours. The process is the candy. Listen to that inner teacher.

The light of a birthday cake candle. Purring of cats and their sleekness. Poetry. The awareness of the neighbours being home. Making a salad for lunch. The snowfall that started at one o’clock. Writing a letter. A children’s jigsaw puzzle. The first corner of gingerbread dough. The lady at the post office who understands snail mail. A dog barking in the morning. 

Feeling competent. The little light there is. Babies and toddlers. Spending time on your own. Folk Christmas carols. Courage courage courage. An armchair and a cuppa on a lecture. A soft winter coat. Red, stinging cheeks. Staying upright. Things sorting out. Pizza when you’re hungry. Sitting by the moomin-like light of the lighthouse. 

On various occasions, my bullet journal has saved me from a little nervous breakdown. It sorts, prioritises and organises my tasks so that I don’t need to take care of all of them at the same time. On a day when everything goes wrong, nothing gets completed or even progresses, the journal even offers comfort. One day, when my thoughts wandered from the heights of Himalayas to the depths of the deepest sea, I brought myself to the present by drawing a mandala in my bujo. A half one, as a hole circle wouldn’t have fitted. The repeating patterns and a little effort of creativity every now and then were the perfect medicine for a restless mind.

On another day like that, I wrote a little list of how I should take extra care of myself. It included the following: Stretch in bed. Wear pearl earrings. Have breakfast and listen to the rain and an audio book. Call Dad. Do yoga and pay attention to what your mind and body are saying.  Let your imagination run wild.

Deep sleep. Talking nonsense with Dad. When the pizza is ready. The quietness of an empty house. The Men from the Ministry. When it’s not late but early, actually. Familiarity and safety. When you’re in love. “Bye, or not quite yet.” Courtyards. A warm shower. Little sister asleep. A midnight picnic in bed. When you wake up and it feels like Christmas. 

Kansiin järjesty: uusi bullet journal

bujo1

Muistatteko, kun viime kesänä hain Tukholmasta ensimmäisen Leuchtturm1917-muistikirjani? Bullet journalin voi rakentaa aivan hyvin mihin tahansa vihkoon, mutta harrastajien joukossa Leuchtturm on noussut ykkösvaihtoehdoksi. Piti siis päästä kokeilemaan, onko kirja kaiken hypen arvoinen.

No, oli se. Alkuun minulla oli hieman vaikeuksia sopeutua, sillä ensimmäinen bujoni oli jotenkin kotoisa ja pikkuinen, ja Leuchtturmin sivuilla tilaa tuntui olevan ihan valtavasti. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin päästä jyvälle siitä, miten saisin täytettyä sivu silmääni miellyttävällä tavalla. Ja oi, ne pisteelliset sivut! Pisteiden väli on juuri sopiva käsialalleni, ja sivuille saa sopivasti piirreltyä omat viivansa – juuri sellaiset kuin haluaa, ihan mihin suuntaan tahansa. Kirja alkoi istua käteen aina vain paremmin.

bujo8

Sitten viime kesän Leuchtturmit ovat tulleet Akateemisten lisäksi myös Suomalaisiin kirjakauppoihin, mutta ennen kotikaupungin ketjuliikettä havahtui Harjun Paperi, ihana paperikauppa, joka pienenä ja ketteränä pääsi reagoimaan bujotrendiin ensimmäisten joukossa. Syksyllä siellä käväistessäni vaivoin tukahdutin ilon kiljahduksen, kun silmiini osui pieni kasa tuttuja kirjoja pöydän nurkalla. Kesän korvalla, kun vanhasta marjapuuronpunaisesta Leuchtturmistani alkoivat sivun loppua, naputtelin Harjun Paperiin instaviestin ja kyselin värivalikoimasta. Oli vaikka mitä. Seuraavana päivänä poikkesin ja poistuin hetken päästä kuparinhohtoinen ihanuus mukanani.

Kuten armas Suomikin, myös Leuchtturm täyttää tänä vuonna pyöreät sata vuotta, ja kultaisina, hopeisina ja kuparisina kiiltelevät kirjat on tuotu markkinoille juhlavuoden kunniaksi. Kansimateriaali on hitusen tavallista kovempi ja värimaailma ulottuu myös tarroihin, joilla kirjaansa voi kustomoida. Muutoin kirja noudattelee tuttua kaavaa: on kaksi kirjanmerkkiä, sisällysluettelo ja takakannessa tasku. Sisällys on kuitenkin kolmen sijaan kahden sivun mittainen, fontti uusi ja pisteet lähempänä sivun reunaa kuin edellisessäni – meneekö analyysi jo liiallisuuksiin?

bujo6

bujo2m

Viikonloppuna aloitin elämäni siirtämisen kirjasta toiseen. Olen joskus kuullut, että siirtymä voi olla pitkä ja puuduttava, sillä osalla vanha kirja pitää sisällään paljon keskeneräisiä asioita, jotka on tietysti kopioitava uuteen. Minulla tällaisia sivuja oli yllättävän vähän: jätin vanhaan kirjaan kaiken muun paitsi luettavien kirjojen ja vaiheessa olevien käsitöiden listat sekä blogipostausten ideointisivut. Näistäkin vain viimeisen rustasin uuteen kirjaan tässä vaiheessa, loput seuraavat sitä mukaa, kun minulla on niille tarvetta.

Bullet journalini alkaa niin sanotulla future logilla, joka auttaa tulevien tapahtumien muistamisessa. Koska teen aina kuukauden verran viikkonäkymiä kerrallaan, tarvitaan niiden lisäksi paikka, jonne voin heittää kaikki kuukautta pidemmälle sijoittuvat aikataulut. Minun future logini on tässäkin kirjassa vain kuusi kuukautta aukeaman reunoilla niin, että niiden viereen jää runsaasti tilaa menoille. Alleviivaan päivämäärän ja kirjoitan tapahtuman muistiin. Deadlinet merkkaan yleensä ympyröillä. Käytän löyhää värikoodausta; ainoa varsinainen sääntö on se, että kuoromenot merkitsen oranssilla.

bujo7

bujo4

Viikkonäkymä pysyi samanlaisena, simppelinä ja muutamalla vedolla valmiina, vaikka kirja vaihtui: aikataulut, habit tracker, menot ja muistiinpanot. Turha muuttaa toimivaa. Ja kuten edellisessäkin bujo-postauksessani, voitte etsiä viikkonäkymästä yhden höpsön virheen! Minulle bullet journal on paitsi stressin lievittäjä, mielen tasoittaja ja luovuuden lammikko, myös työkalu, jolla harjoittelen virheiden sietämistä. Perfektionistille on tehnyt hyvää hyväksyä välillä se, että suttu siellä tai toinen täällä ei haittaa, kun kutakin viikkosivua katselee jotakuinkin sen viikon kerrallaan.

Halusin tässä kirjassa kokeilla myös kuukausien aloittamista eräänlaisella kansilehdellä, jonka ainoa funktio on olla kiva, nätti tai kulloisiakin ajatuksia kuvaava – tämä on nyt sitä luovuuden lammikkoa parhaimmillaan. Aika kesyllä linjalla mentiin vielä tässä kohtaa, ja näen luomuksessani vahvoja vaikutteita tältä tekijältä. Tyyli hioutuu pikkuhiljaa, mikä sekin on perfektionistille hyvää harjoitusta. Puhumattakaan siitä, että unohdin ensin koko kansilehden ja iloisesti piirtelin kaikki heinäkuun viikkosivut ennen kuin muistin asian. Se olkoon nyt kantena päiväsivuille.

Näin sitä aloitetaan uudenkarhea Leuchtturm kaikenlaisilla kömmähdyksillä! Ja se on ihanaa.

bujo5

Mango-melonin voimalla piirtelin myös sen jo mainitun blogipostaussuunnitelman. Huomaan, että usein heti aiheen keksimisen jälkeen päähän pätkähtää otsikko, ja siksi sille on oltava ihan oma sarakkeensa. Siitä on jonkin aikaa, kun olen viimeksi suunnitellut postauksiani, ja toivon, että tuomalla tämän aukeaman takaisin päiväjärjestykseeni saan vähän lisäintoa kesäbloggaukseenkin. Tulossa on ainakin toinen bujo-aiheinen postaus: haluan jakaa kanssanne vanhan kirjani helmet. Myös Matildaa ja kässäilyä on luvassa!

Bujottaako? Miltä sinun kirjassasi näyttää? Jätä vaikka linkki alle, kiinnostaisi käydä kurkkaamassa. Kaikki muutkin ajatukset ovat tervetulleita!

Remember when I travelled to Stockholm and got my first ever Leuchtturm1917? It’s perfectly fine to build your bullet journal in any old notebook, but among the bujo enthusiasts, the Leuchtturm has gained a status as The Bullet Journal. So obviously, I needed to check if it was worth the hype.

And it was. I had some trouble adjusting at first, as I’d got very used to my smaller, somehow cosier journal. The pages of my new Leuchtturm seemed huge, but after some trial and error, I found out how to fill the pages in a way that feels good to me. And the dot grid – I absolutely love it! The dots fit my handwriting perfectly, and they allow space for all sorts of lines and doodles. The Leuchtturm turned out to be just the journal I needed.

Since last summer, the biggest bookshop chain in Finland has started stocking these babies – so no need to travel overseas anymore. But while our local bookshop still seemed completely oblivious of the trend, the loveliest paper shop in town, Harjun Paperi, had already reacted and taken in a pile of Leuchtturms. In the autumn months, I paid them a visit and had to stifle a small cry of joy at seeing said pile. A month or so back, when my berry red journal had started to reach the end of it’s pages, I sent Harjun Paperi a DM on Instagram to ask which colours they currently had in store. A whole rainbow, it turned out. The next day, I took home this shiny copper beauty.

Like my homeland, the Leuchtturm also turns 100 this year, and the metallic edition of journals has been released to celebrate the anniversary. The cover material is slightly harder than usual, and even the stickers that come with it sport the same colour. Otherwise, it’s pretty much the same old Leuchtturm: two bookmarks, an index and a pocket inside the back cover. The index, though, is only two pages instead of three, the font is new, and the dots come closer to the edge of the page than in my previous journal. Am I getting too thorough here?

This weekend, I started relocating my life into new covers. I’ve heard the transition can be a long and exhausting one if there are a lot of unfinished collections to move. I left almost everything in the old journal and decided to only move my to-read list, a list of craft projects in progress, and a spread to plan upcoming blog posts. And of these, only the last one found its place at this point – the rest of them will follow when I happen to need them.

Like the previous one, this bullet journal starts with a future log. As I only draw my weekly pages for a month at a time, all events further than that go to the future log; it’s as simple as six months on the edges of a spread, with plenty of space next to them. I usually underline the date and write down the events – or if it’s a deadline, draw a little circle. I colour code quite loosely, the only actual guideline being that choir events are orange.

I kept the layout of my weekly pages the same – if it ain’t broken, right? It’s clean, simple and done in just a few lines. And as in my last bujo related post, you can try to find a silly error in this weekly spread – though it might require some knowledge of the Finnish language. For me, the bullet journal serves not only as a stress relief, a calming friend and a creative space, but also as a tool for easing my perfectionism. It’s a good exercise to have to endure the unavoidable little mistakes; you’re really going to look at that weekly page for seven days, so a tiny blunder isn’t that big a deal.

One of the new things I wanted to try this time was a sort of a cover page for each month. The only function it serves is being pretty and reflecting my thoughts at the time – so this is truly on the creative space side of things. July looks pretty soft and easy, and I realised I took quite a lot of elements from this journaler. It takes a while for the style to evolve, which, of course, is another good exercise for the perfectionist. Not to mention the fact that I completely forgot about the cover and had to leave it until after the weekly pages of July.

So this is how you start a new Leuchtturm1917 – with all sorts of blunders and faults. And it’s wonderful!

With the power of mango melon ice cream, I also added the blog post planner. I’ve noticed I often start by coming up with a heading, so there’s a separate column for that. It’s been a while since I’ve actually planned my posts, and I hope bringing this spread back to my daily journal will boost my writing energy this summer. I know there’s another post about the bullet journal coming: I want to show you some gems that can be found in my old journal. Matilda and crafts coming along, too!

Feel like joining the bujo tribe? What does it look like in your journal? Leave a link below, I’d love to take a peek. All other thoughts are also more than welcome!

Simppeliä ja runsasta

bujotammikuu1

Havahduin tammikuun alussa siihen, että uusi vuosi toi bullet journalin Suomeen oikein ryminällä. Yhtäkkiä siitä kirjoitetaan kaikkialla ja yksi sun toinen tuttu kokeilee uudenlaisen kalenterisysteemin sopivuutta omaan arkeensa. Olen huomannut myös, että blogiin tullaan yhä useammin bujoon liittyvillä hakusanoilla – hei vaan ja tervetuloa, jos sinä olet yksi näistä tyypeistä! (Edelliset bujopostaukseni löytyvät täältä ja täältä, jos et ole vielä tutustunut niihin.)

Salaa saatan olla vähän omahyväisen tyytyväinen siihen, että minä, joka yleensä olen aina jäljessä kaikista trendeistä, olin tällä kertaa peräti vuoden edellä aikaani. Hah! No ei, oikeasti olen vain iloinen siitä, että niin moni muukin on hoksannut, että peruskalenterien laatikoille ja lokeroille on vaihtoehtoja. Bullet journal ei tuo lisää tunteja päiviin, mutta ainakin minulle se on tuonut lisää aikaa tunteihin.

bujotammikuu5

bujotammikuu4_m

Uusi vuosi muutti hiukan minunkin bujoani. Kirjoitin aiemmin, etten ollut ihan onnistunut kiintymään Leuchtturm-vihkooni, että se tuntui vähän kalsealta ja persoonattomalta – no, nyt on kuulkaa toinen ääni kellossa. Nukkumaanmenoaikani venyy ja vanuu, kun en malta lopettaa sivujen kääntelyä. Eräänä iltana eksyin katselemaan YouTubesta bullet journal -videoita ja ihastuin aivan erityisesti tähän yksilöön: yksinkertaisuuteen, pieniin väripilkahduksiin, laidasta laitaan täytettyihin sivuihin. Videon tekijä käyttää pääasiassa mustaa tussia ja sanoo, että tyhjän tilan voi aina täyttää washi-teipillä. Päässä syttyi lamppu. Simppeliä ja runsasta, siinäpä se.

Aiemmin kirjoitin päivittäiset listat sillä kynällä, joka sattui käteen osumaan, mikä ei sekään ollut lainkaan huono vaihtoehto. Tulos oli hupsun värikäs sillisalaatti, vähän niin kuin minä itse, mutta se ei kuitenkaan ihan miellyttänyt silmää. Kun löysin laatikostani vanhat sivellinpäiset siniset tussit, päätin kokeilla uudenlaista estetiikkaa, jossa otsikot pohjustetaan vaaleansinisellä varjolla ja päivän nimi sutaistaan sirosti mustalla tussilla siihen päälle. Listat kirjoitellaan sillä samalla mustalla, kun taas värit säästetään tilpehööriin, piirrusteluun ja kokoelmasivuihin. Käännös hillitympään – tai ainakin yhtenäisempään – suuntaan rauhoitti mieltä entisestään ja mahdollisti vähän reilumman ja luovemman koristelun.

bujotammikuu6

bujotammikuu2

Perusasioiden hillityistäminen (hih) muutti myös viikkonäkymää. Siitä on Leuchtturmini kuluessa tullut aina vain riisutumpi, ja tässä versiossa minun ei tarvitse enää piirrellä kuin muutama viiva, ja viikko on valmis. Viivottimen käytöstäkin luovuin. Pidin kuitenkin samat osat kuin ennenkin – aikataulut, habit trackerin, menot ja muistiinpanot – sillä olen todennut ne toimiviksi ainakin tässä vaiheessa. Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että vasemmalla sivulla on kirjoitusvirhe; päätin jättää sen ihan huvin vuoksi. Saanpahan hymyillä parin viikon päästä.

Onko habit tracker sinulle ihan vieras käsite? Trackerin tarkoituksena on seurata, kuinka usein eri asioita tulee tehtyä – ja joissain tapauksissa myös motivoida itseään tekemään noita asioita. Monella on erillinen sivu koko kuukauden seurannalle ja lukuisia seurattavia asioita, minä olen päätynyt pitämään oman listani melko lyhyenä ja esillä heti viikkonäkymässä. Trackerillani pyrin seuramaan, miten jaan aikani eri velvollisuuksien kesken sekä muistuttamaan itselleni, että läsnäolo on hyvä juttu ja vielä parempi on, jos pääsee nukkumaan ennen yhtätoista. Mukana ovat myös muun muassa jooga ja aamusivut (sekä mystiseltä kuulostava taiteilijahetki, joka aamusivujen tapaan liittyy Julia Cameronin kuuluisaan luovuudenherättelykurssiin). Useimpia asioita seuraan pelkillä rasteilla, läsnäoloa ja mielialaa vihreillä tai punaisilla pallukoilla. Tracker tosiaan toimii, sillä rastin piirtämättä jättäminen kirpaisee joka kerta pikkuisen, kuten myös rastin piirtäminen opiskelu-kohtaan sinä päivänä, kun oli tarkoitus omistautua Miss Matildalle.

bujotammikuu3

Olen kaivannut kirjaseeni myös päiväkirjamaisempaa otetta. Olen ehdottomasti päiväkirjaihminen ja kirjoittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti ihan pienestä asti, ja nyt tuo tapa on jäänyt bullet journalin ja viime aikoina myös aamusivujen varjoon. (Niistä aamusivuista kuulette kenties lisää myöhemmin. Kenties.) Olen huomannut, että hyvinä aikoina kirjoittamisen tarpeeni on pienempi, kun taas ahdistus pakottaa purkamaan kaiken sanoiksi paperille; ehkä vallitsevaa trendiä voi siis pitää myönteisenä. Siitä huolimatta haluaisin ujuttaa pientä päiväkirjamaisuutta bujooni ja värittää päivittäisiä listoja kivoilla asioilla, sivusta kuulluilla hassunkurisuuksilla, päivän ruokalistalla, kokeilluilla resepteillä, sillä mitä sattui olemaan päällä, lippulappusilla ja muilla konkreettisilla muistoilla, soittolistoilla, tuntemuksilla. Nyt kuun vaihteessa aion aloittaa siitä, etten teekään erillistä kiitollisuussivua, vaan kirjaan kiitollisuudenaiheet suoraan päivien itsensä yhteyteen. Päivät kun eivät lopulta ole pelkkiä to do -listoja, vaan ihan elämääkin.

The jump to the new year finally brought the bullet journal phenomenon to Finland. Media’s writing about it, and more than one friend is experimenting with how the method would suit their lives and schedules. I’ve also noticed an increasing audience finding its way to my blog through bujo related search terms – so, if that’s where you came from, hello there and welcome! (My previous journaling posts can be found here and here, if you’d like to take a peek.)

Secretly, I may just be a tiny bit pleased with myself for being a whole year ahead of my time, when it’s more my style to always be a step or two behind. Ha! No, not really – truly, I’m just happy that more people are realising there are alternatives to the ready-made boxes and templates of basic calendars. The bullet journal doesn’t bring more hours to the day, but to me, at least, it’s brought more time into those hours.

The new year saw some changes in my bujo, too. I previously wrote that I hadn’t quite fallen in love with my Leuchtturm and found it a bit cold and impersonal. But you know what? Now I can’t stop fiddling with it and flipping through the pages. What really made the difference was the inspiration I soaked from several YouTube videos, especially this one: pretty minimalistic pages with little pops of colour, and every inch of white space filled. The vlogger seems to mostly use a black pen and says empty spaces can always be filled with washi tape. That’s it, I thought – simplicity and abundance, all in the same package.

I used to write my daily to-dos with any coloured pen I could find, which wasn’t that bad at all, but I ended up with funny multicoloured pages that may have reflected my personality but didn’t really make me feel calm. Then I found my old set of blue brush pens and started using them for my headings: a light blue shadow of a word underneath and the weekday on top of it with black marker. I now use that same black marker for the lists, too, and save the coloured ones for decorating, doodling and jotting down notes & quotes. Toning it down a bit both brings more calm to the pages and gives me the chance to really get creative.

The weekly view got the same treatment. The design has slowly turned more and more simple since the days I started my Leuchtturm, and with this one, all I need to do is draw a few lines, write a few words, and I’m ready to go. I even gave up using a ruler. I did keep all the elements, though, I’ve got used to and found useful: my schedule, a habit tracker, expenses, and notes.

Are you completely unfamiliar with the term habit tracker? It’s a useful tool for keeping track of things you consider important for you to do – and it might even motivate you to do those things. A lot of people have a separate page for a whole month of tracking, and a quite a list of habits, too, but I’ve decided to keep mine relatively short and constantly under my nose in the weekly view. I try to track the way I divide my days between different tasks, and also to remind myself that it’s good to be mindfully present throughout the day and get to bed by 11 pm. Most of the tasks, such as yoga and morning pages, I mark with an x – presence and mood, with green or red dots. The habit tracker does work, as it always stings a little to not draw an x where it belongs, and similarly, to draw one on studying on a day that was supposed to be dedicated to my craft business.

What I’ve missed lately is the deeper sort of journaling I’ve been doing pretty regularly ever since I learned to write. The bullet journal, along with the morning pages, has basically fulfilled my need for keeping a diary. (You might get to read more about those morning pages later. Perhaps. Not making any promises.) I have noticed, though, that the urge to get stuff on paper is more pressing at times when I’m feeling anxious or depressed, and eases when I feel good – so this trend might not be that alarming, after all. Even so, I’d love to add a bit more life to my bujo and colour it with all the good things that have happened, funny snippets of overheard conversations, menus, recipes, outfits, all sorts of ephemera and other tangible memories, playlists, feelings. Now, at the beginning of yet another new month, I intend to start by not separating my gratitude log from the daily lists, but journaling right into them. Because days, in the end, aren’t just a running list of to-dos, but actual life with all sorts of moments, big and small.