Meditaatiohelmet hiljentävät mielen hetkeksi

meditation_beads2

Kiireisenä mieli ja kroppa alkavat tehdä kaikenlaisia temppuja. Olen nähnyt koko alkuvuoden levottomia unia tutkimussuunnitelmista ja ryhmätöistä, deadlineista ja teoreettisen viitekehyksen metsästyksestä. Yläselkä kiukuttelee tietokoneella istumisesta. Leuka ei tottele, kun on kirjoittanut kolme tuntia ja purrut koko ajan hampaitaan yhteen.

Olen kirjoittanut blogissa jo monenlaisista työkaluista kiireen tunteen selättämiseen. Bullet journal pitää minulla huolen siitä, ettei kiire jää epämääräiseksi möykyksi, vaan jäsentyy konkreettisiksi tehtäviksi. Aamurutiinit virittelevät aivot ja kropan päivään. Nyt viimeisimpänä olen viimein saanut koottua jo tammikuussa Instagramissa väläyttelemäni meditaatiokorun.

meditation_beads3

meditation_beads9

meditation_beads8

Buddhalaisen perinteen meditaatioon ja rukoiluun tarkoitetuissa helminauhoissa on tietty määrä helmiä, joiden avulla voidaan laskea esimerkiksi mantroja tai hengitysten määrää. Myös helmien materiaalilla on omat merkityksensä. Minun helminauhani ei seuraile mitään erityisiä sääntöjä tai perinteitä, eikä millään muotoa pyri olemaan kuin perinteiset rukous- ja meditaationauhat.

Ensisijainen ajatukseni oli, että helmet olisivat keskenään mahdollisimman eri tuntuisia, jotta niitä voisi pyöritellä sormissaan ja keskittyen tutustua jokaiseen kuoppaan ja kohoumaan. Helmien määrä määräytyi ranteeni mittojen mukaan, enkä etsinyt nauhaani tiettyjä materiaaleja – muuta kuin mahdollisimman paljon lasia, jonka tunnusta pidän enemmän kuin muovin. Jokunen mukava muovinen, metallinen ja puinenkin helmi lasihelmien joukkoon kuitenkin pääsi. Parin helmen väliin sitaisin jopa pienen kulkusen. Osa helmistä on peräisin mummiltani, osa kirppikseltä löytämästäni rannekorusta.

meditation_beads7

meditation_beads6

meditation_beads4

Olen ottanut helminauhani jo käyttöön ja kantanut sitä jokusen päivän ranteessani. Kaulankin ympärille se sopii, ja kulkunen asettuu sopivasti juuri kaulakuopan kohdalle. Ranteesta helmet on kuitenkin helppo napata pyöriteltäväksi ja näperreltäväksi vaikka bussimatkalla tai tyhjinä odotusaikoina. Olen huomannut, että tietyt helmien yhdistelmät tuntuvat sormissa erityisen kivoilta, ja lukiessakin pieni näprääminen helpottaa keskittymistä. Kulkunen kilisee vienosti, kun helminauha heilahtaa. Pidän sen ääntä rauhoittavana.

Toiveenani on, että tänä tekemisentäyteisenä keväänä oppisin tietoisesti rauhoittamaan ajatukset, kun ne tuntuvat laukkaavan liian lujaa vauhtia, ja tarttumaan hiljaisiin hetkiin sen sijaan, että täyttäisin ne esimerkiksi puhelimesta tulevalla infotulvalla. Meditaatiokorun pyörittely on yksi tapa sanoa tulvalle seis ja pysäyttää itsensä hetkeksi.

Being busy makes my mind and body play all sorts of tricks on me. For the whole of 2018 so far, I’ve been having wild dreams of research plans and group assignments, deadlines and theoretical frameworks. My upper back is angry at me for all the time spent hunched over my laptop. My jaw doesn’t obey after writing for three hours straight and clenching my teeth the whole time.

I’ve written about several tools that I use for keeping that creeping anxiety in check. My bullet journal makes sure that the abstract sense of being busy is sorted into more tangible to-dos. I set the tone for the day with morning routines. My latest addition to the toolbox are my new meditation beads that I’ve already talked about on Instagram.

Traditional Buddhist prayer or meditation beads have a certain amount of beads for counting, for example, mantras or breaths. The materials the beads are made of also have their own meanings. I don’t, by any means, intend my meditation beads to be like the traditional ones, and they don’t follow any rules or guidelines.

First and foremost, I wanted my beads to differ from one another as much as possible, so that there would be a wide range of textures to feel and get to know in a concentrated way. The amount of beads follows the measurements of my wrist, and I didn’t look for certain materials, either – except when preferring glass over plastic. There still are a few plastic, metal, and wooden beads, too, and I even added a tiny jingle bell. Some of the beads are from my Grandma’s collection, and others I found from a flea market.

I’ve been wearing my beads for a few days now, carrying them on my wrist. They can be worn around the neck, too, where the jingle bell nicely rests between the collarbones. On the wrist, though, they’re easily accessible and ready to be fiddled with while on the bus, or when waiting for someone. I’ve noticed some bead combinations feel especially nice on my fingers, and it’s easier to concentrate on reading, too, when there’s something to twiddle with at the same time. The jingle bell makes a soft sound that I also find comforting.

I’m hoping that on this busy spring, I’d learn to calm my thoughts when they’re racing too fast, and to seize the moments of quiet and not fill them with all the noise available on my phone. Having the meditation beads at hand is one way of saying no to the noise and to stop myself for a minute.

Advertisements

Mitä teet, kun ei tarvitse tehdä mitään?

rauha7

Tiedätkö sellaiset päivät, joina ei ole mitään pakottavaa tekemistä, ei mitään aikatauluja? Kun edes kivoista asioista ei ole to do -listaa ja saa tehdä juuri sitä mikä missäkin hetkessä houkuttelee. Tai olla tekemättä.

Milloin sinulla on viimeksi ollut sellainen päivä?

rauha4

rauha1

Kerran pidin täyden lepopäivän. Heräsin vailla minkäänlaista käsitystä siitä, miten päiväni tulee muotoutumaan. Söin aamiaisen myöhään aamupäivällä. Luin kirjaa, luin toista. En lähtenyt pihalle, vaikka pieni omantunnontuska kävi nipistämässä. Ei huvittanut, ja huvittamaton tekeminen oli pannassa. Kuuntelin lempimusiikkia, täyttelin bullet journalia teipeillä, lehtileikkeillä ja postikorteilla. Iltapäivä kului, tuli ilta. Varmaan minä jossain välissä ruokaakin tein, jotain vaivatonta ja yksinkertaista. Ajalla ei juuri ollut väliä.

rauha5

rauha3

Tuo päivä oli syyskuun ensimmäinen. Olin edellisenä päivänä saanut päätökseen neljän kuukauden kesätyöjakson ja päätin, että olen lepopäiväni ansainnut. Sittemmin on kyllä ollut joululoma, joka piti sisällään paljonkin tekemättömiä päiviä, mutta sen jälkeen en ole ollut yhtäkään päivää kokonaan, mielenkin tasolla, vapaalla. Aina on vähintään yksi homma, jonka ajattelen hoitavani pois alta siinä illanviirussa tai ruoan jälkeen. Viikonloput ovat aikoja, jolloin ei yleensä tarvitse lähteä minnekään – siis täydellisiä roikkuvien asioiden hoitamiselle.

Minun piti tällä viikolla kirjoittaa gradun aikataulusuunnitelmaan, milloin aion levätä ja palautua työstä. Laskeskelin hetken ja kirjoitin paperiin: “Kesäkuussa.”

rauha6

Mitä sinä teet, kun ei tarvitse tehdä mitään?
Olisiko aika pitää sellainen päivä?

Do you know the kind of days when you have nothing to do, and nowhere to go? When there isn’t even a to-do list of fun and pleasant things, and you’re completely free to do whatever you want at any given moment – or not do?

When was the last time you had such a day?

Once, I had a complete rest day like that. I woke up with no idea whatsoever on what I was going to do that day and had breakfast just before noon. I read a book, I read another. Even a tiny pang of guilt couldn’t make me take a walk outside. I wasn’t going to do anything I didn’t feel like doing. I listened to my favourite music, filled my bullet journal with washi, magazine clippings & postcards. Afternoon went by, along came evening. I must have made dinner at some point, something simple and easy. Time didn’t matter much.

That day was 1st September. I’d finished four months of summer work the previous day and decided I’d earned my rest. There have been Christmas holidays since, of course, with their lazy, carefree days, but after that, I haven’t had a single day with zero obligations. It’s hard to allow your mind to rest, when there’s always something you could quickly get done after dinner or before bed. I usually don’t have to go anywhere on weekends – so obviously, they are a great opportunity to do all the stuff I’m lagging behind on.

This week, I was filling in the schedule plan for my master’s thesis, and there was a question on when I’m going to rest and recover. I did a few calculations and wrote, “in June”.

What do you get up to when you have nothing to do?
Could it be time to have a day like that?

Siivosin käsityökaapin ja löysin inspiraation

craft_stash2

Yksi tämän vuoden isoista projekteistani on helpottaa arkea ottamalla kodissani asustava tavaramäärä paremmin haltuun. Aion selvittää, mitä asuntooni on kolmen ja puolen vuoden aikana päätynyt, pitää ne esineet, joita oikeasti tarvitsen tai jotka haluan muuten vain säilyttää, ja laittaa loput kiertoon. Tavoitteena on myös säilyttää tavarat tehokkaasti ja järkevästi siellä, missä niitä käytetään, ja muiden samanlaisten joukossa.

Projekti on alkanut vauhdilla: tammikuun alussa, kun opinnot vasta käynnistelivät itseään, minulla oli jokunen päivä aikaa käydä läpi kaappeja ja hyllyjä. Vuoden vaihtumisen tuomaa intoakin löytyi roppakaupalla, ja siitä osansa saivat muun muassa kylppärin kaappi ja muut kosmetiikka- ja lääkevarastot, sukkalaatikko, vanhat vihkot ja muistiinpanot, kirjahylly ja vanha puinen arkku, jossa säilytän kynttilöitä, tuikkukuppeja ja sen sellaista. Lisäksi kävin läpi koko askarteluvarastoni – siis sen osuuden, joka minulla on opiskelijakämpässäni mukana.

craft_stash1

Kun kolme ja puoli vuotta sitten muutin kotoa, otin mukaani puulaatikollisen askartelukamaa ja päätin, että se saa luvan riittää. Sittemmin on tietysti tullut kannettua kämppään esimerkiksi lankoja, otettua vastaan kaikenlaista tuunaushärpäkettä ja ylipäätään kasvatettua varastoa jos jonkinlaisella sälällä. Nyt kävin kaiken läpi ankaralla kädellä ja sillä ajatuksella, että vain sellaiset asiat säilytetään, jotka inspiroivat juuri nyt tarttumaan työhön.

Minulla oli omalla mittapuullani suuri varasto kirppiksiltä kantamiani ja lahjoituksina saamiani kankaita tyynyliinojen, verhojen ja tilkkujen muodossa. Minulla on kyllä ompelukone, ihana oranssi 1970-luvun Singer, mutta se kaipaisi huoltoa – enkä oikeasti ole edes kovin hyvä ompelemaan. Kangaskasa sai siis huveta oikein urakalla. Jätin kaappiin pienen paperipussillisen tilkkuja, joiden kuvioista pidin erityisen paljon ja joista mieli alkoi jo sommitella jonkinlaista graduvuoden terapiaprojektia.

craft_stash3

Jämälankoja oli korillinen ja korkkaamattomia pienen onton rahin verran. Aloittamattomat kerät säästin, mutta jämäkeristä valitsin säilytettäväksi vain ne, joiden värit puhuttelivat eniten. Niistä saan aikaan vielä monet räsymattosukat, joiden raidat sointuvat mukavasti yhteen.

Olen joskus ollut ahkerampikin paperiaskartelija, mutta nykyään skräppipaperit ja valmiit koristeet eivät enää innosta samalla tavalla kuin ennen. Suurin osa paperitavarasta on kotikotona askarteluhuoneessa, mutta jotakin olen tuonut mukanani omaankin kotiini. Nyt saksin isot kuviopaperit palasiksi ja sujautin ne kirjekuoreen, josta valitsen kivoja pieniä yllätyksiä kirjeystävilleni. Myös leimasimet ja kuivuusseulan läpäisseet leimasinmusteet muuttivat kirjelaatikkoon siinä toivossa, että muistaisin käyttää niitä myös kirjekuorien koristelussa. Askartelumieltymykset muuttuvat, mutta onneksi osan tarvikkeista voi hyödyntää uudella tavalla.

Yksi suurimmista yksittäisistä kokoelmistani on pari kenkälaatikollista kynttilänjämiä, joista olen sulatellut kierrätyskynttilöitä – vuoden 2016 blogijoulukalenterissa oli niihin ohjekin. Säästin jämät, sillä kynttilät ovat sellainen käsityö, joka houkuttelee edelleen tekemään.

craft_stash4

craft_stash6

Mihin ne pois heitettävät sitten menivät? Lahjoitin suuren kassillisen tarvikkeita opettajaäidilleni, joka otti ne ilomielin vastaan ja talletti ensi syksyn ekaluokkalaisiaan varten. Kassissa oli ainakin jos jonkinlaista kangastilkkua, erivärisiä lankoja, juomapillejä, kangasnauhaa sekä yhden kauniin teekupin palaset äidin omia mosaiikkitöitä varten. Jos sopivaa lahjoituskohdetta ei olisi näppärästi löytynyt ihan perhepiiristä, olisin kääntynyt lähiseudun päiväkotien ja kerhojen puoleen. Osan olisin voinut viedä myös lähimmälle SPR-kirppikselle, jolla on kokonainen käsityötarvikeosasto.

Heitin surutta pois muutaman keskeneräisen projektin, joiden loppuun saattaminen ahdisti ja ärsytti jo ajatuksena. Kaappiin jäi kuitenkin muutama sellainen, joka ilman muuta ansaitsee tulla valmiiksi ja päästä käyttöön. Parasta oli, että kun sain viimein selkeän käsityksen varastoistani, alkoi keskeneräisten loppuun näpertely suorastaan kutkutella. Olkoon siis yksi vuoden 2018 tavoitteista se, että nämä käsityöt näkevät päivänvalon! Edistystä voi seurata täältä blogista aina, kun sitä tapahtuu.

Tästä tulee hyvä käsityövuosi! Miten sinä aiot hyödyntää varastojasi tänä vuonna?

One of my Big Projects this year is to make everyday life easier by taking control of the amount of stuff I have in my home. I’m finding out what’s piled up in the three and a half years I’ve lived here, keeping the items I need or want, and letting go of everything else. I also intend to store the remaining things right where they are most often used, and among other things of the same kind. I need more logic here.

The project had a swift start at the beginning of January, as I had time to spare before the spring’s studies really kicked off. The bathroom cabinet, cosmetics, old notebooks, sock drawer, bookshelf, and the old chest I keep my candles and decorative items in all got their share of the start of the year enthusiasm. On top of that, I went through all my craft supplies – the ones I have in my flat, I mean.

When moving in, I had the craft stuff in a little wooden box and decided that was going to be enough for me. You can guess what happened next: I started buying yarn, accepting offers of old fabric scraps and odd items, building my stash with all sorts of things. Going through them now, I was pretty firm and only kept what inspired me to start making this instant. Anything else had to go.

I had a nice stash of fabric hoarded from flea markets and given to me by friends and family: curtains, pillowcases, small scraps, the sort. I do have a sewing machine, a lovely orange Singer from the 1970s, but it needs a bit of fixing – and so do my sewing skills, to be honest. So most of the fabrics had to go. I only kept a little paper bag of scraps that I particularly liked and that would make a nice little therapy project.

I had a basket of leftover yarn and a little hollow footstool filled with full skeins. I kept the ones I hadn’t opened yet, and got rid of the leftovers that didn’t speak to me. The ones that had potential to become a nice pair of striped socks were allowed to stay.

Scrapbooking and card making were a little crafty whim for me that didn’t last very long. I’m just not that inspired by scrapbooking papers or ready-made embellishments anymore. Most of the paper stuff is in the craft room at home-home anyway, but I did bring a little pile of it with me when I moved. Now I cut the patterned papers into pieces that can be sent to my pen pals as a part of a letter. The stamps and ink pads that passed the dryness test moved into my letter writing box, too, in the hopes that I’ll remember to use them when decorating envelopes. Your favourite craft may change, but luckily some of the supplies can be used in multiple ways.

One of my biggest collections consisted of a couple of shoe boxes filled with candle leftovers. In the past, I’ve melted them and made new candles – there’s even a tutorial for that in my 2016 Advent Calendar. These I kept, as candle making is something I definitely see myself doing in the future.

So what happened to all the stuff I decided not to keep? I gifted a huge bag of craft supplies to my Mum who works as a primary school teacher. She was happy to store them to be used with her first-graders next autumn. The bag contained lots of fabric, leftover yarn in different colours, drinking straws, fabric ribbon, and the pieces of a pretty teacup for Mum to use in her own mosaic projects. Had I not found a place for all the supplies that easily, I would have contacted nursery schools and children’s clubs in the area. I could also have given them to the Red Cross recycling centre that has a whole section for craft supplies.

I happily dumped some unfinished projects that did nothing but brought a pang of guilt and anxiety at seeing them. There are some, though, that definitely deserve to be finished – and the best thing is, now that I’ve got a clear idea of the supplies that I have at hand, I’m excited to get to work. So let’s make that a goal, shall we: I will finish these projects and blog about them in 2018.

This will be a good year for creativity! What will you be making with the supplies you have?

Ensimmäinen kuukausi eletty: vuoden suunnitelmat ja tammikuun parhaat

tammikuu1

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa lähestyä loppuaan. Tammikuu on ollut minulle kuukausi, jona opetella uusia tapoja, aloitella vuoden projekteja ja tutustua tarkemmin tavoitteisiin, joita olen tälle vuodelle asettanut. Tällä kertaa uusi vuosi todella tuntuu uudelta, siltä kuin joku olisi avannut ikkunan ja tuulettanut nurkat. Tammikuun aikana kuva tulevista kuukausista on syventynyt ja tarkentunut, joten nyt on hyvä aika luoda pieni katsaus siihen, miltä vuosi suunnitelmissa näyttää. Muutamat alkuvuodesta löytyneet lempparijututkin olen listannut – kurkkaa, löytyykö listalta sinulle tuttuja juttuja!

tammikuu5

Olen nyt muutamana vuonna pohjustanut tulevaa vuotta joululoman aikana täyttämällä Susannah Conwayn Unravel Your Year -työkirjaa, joka on ladattavissa ilmaiseksi Conwayn nettisivuilta. Työkirjan avulla on mukava paketoida vanhan vuoden hyvät ja huonommat hetket, opetukset ja oivallukset, sekä luoda karttaa seuraavalle. Tämän vuoden työkirjassa on myös oma aukeamansa vuoden 2018 jokaiselle kuukaudelle, joten työkirjaa voi kuljettaa mukana läpi vuoden ja palata ajatuksiinsa aina, kun siltä tuntuu.

Conway tarjoaa vuoden lopussa myös viiden päivän kurssin vuoden sanan etsintään. Tämä on neljäs vuosi, jolle minulla on sana, ja toinen sellainen, jona tuo sana tuntuu vatsanpohjassa asti ja näyttää selkeästi ohjaavan uusille poluille. Koska kurssi ja työkirja ovat englannin kielellä, teen niitä itsekin suureksi osaksi englanniksi, ja samalla kielellä keksin yleensä myös sanani. Vuotta 2018 ohjaa sana true, joka rohkaisee minua tekemään valintoja, jotka ovat omalle itselleni, arvoilleni ja tavoitteilleni uskollisia. Kyse ei ole siis mistään taikatempusta: yksittäinen sana vain muistuttaa kätevästi itseä siitä, mitä tänä vuonna halusikaan tehdä ja kokea. Vuonna 2015, kun ensi kerran valitsin itselleni sanan, se oli discover, ja tuon vuoden aikana löysin elämääni monta isoa, uutta ja hienoa asiaa, jotka pistivät arkea uusiksi aika tavalla. True tuntuu juuri nyt yhtä isolta ja vaikuttavalta sanalta kuin discover aikoinaan.

tammikuu2

tammikuu7

Vuosi 2018 on minulle myös graduvuosi, sillä olen juuri aloittanut graduseminaarin ja päättänyt, että vuoden aikana tulee valmista. Aihe muotoutuu hiljalleen, ja senkin valinnassa pidän tärkeimpänä kriteerinä sitä, että olen itse kiinnostunut ja innostunut aiheestani. Voi olla, että graduprosessista kuullaan blogissa vielä sen edetessä – saa nähdä!

Minulla on myös jokunen suoraan sanastani kumpuava projekti, joista isoin on kodin tavaroiden läpikäynti ja järjestäminen niin, että jäljelle jäävät tavarat tuntuvat tärkeiltä ja ne säilytetään kätevästi ja loogisissa paikoissa. Tammikuun aikana olen jo ehtinyt aloitella perkaamalla jokusen kaapin ja hyllyn, ja aiheesta on tulossa myös ensimmäinen postaus aivan lähiaikoina.

tammikuu6

Lisäksi haluan jatkaa päivittäistä joogaamista, joka pitää kropan vetreänä ja vahvana sekä mielen valoisana. Ihanalla Yoga With Adrienella on jälleen tammikuiseen tapaan menossa kuukauden päivittäinen ohjelma – ja kuinka ollakaan, sen nimi on tänä vuonna TRUE. Joogaan aion yhdistää meditaatiota, joka on minulle vielä vähän vierasta aluetta. Olen kuunnellut jokusen ohjatun meditaation YouTubesta ja Spotifysta (hae sanoilla guided meditation) ja pari päivää sitten ilmoittauduin Instagramissa seuraamani joogaohjaaja Ché Dyerin ilmaiselle minikurssille, joka tuo sähköpostilaatikkooni viisi tekniikkaharjoitusta. Ihan alussa ollaan – katsotaan, minne matka vie!

Haluan tänä vuonna myös lukea enemmän ja scrollailla vähemmän. Hyllyssäni on kasa hienoja lukemattomia opuksia, joihin haluan tarttua. Kuten moni muukin, haluan muistaa taas, miten hienoa on uppoutua kirjaan ja unohtaa ajan kulu. Haluan olla se tyyppi, joka kantaa kirjaa mukanaan kaikkialle ja lukee aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

tammikuu3

tammikuu4

Sitten niitä tammikuun parhaita! Näistä on tullut tässä kuussa hyvä mieli.

  • Vauhdikas jumppa ja sen jälkeen aikaa käydä saunassa ja kerätä itsensä kaikessa rauhassa. Olen yhtäkkiä löytänyt valtavan innon ryhmäliikuntaan, ja kun vielä tajusin, että yliopistolla pääsee saunaan milloin vain, on jumppakokemus aika täydellinen. Myös pienet liikkumista helpottavat asiat ilahduttavat: kivan väriset kengät, tarpeeksi iso kassi kaikkien kamppeiden kantamiseen, itsevarman olon tuovat vaatteet.
  • Laitoin suurkulutuksessa olleen BookBeat-sovelluksen pienelle katkolle joulun jälkeen ja päätin kuunnella vaihteeksi podcasteja. Ikisuosikkini Art For You Ear takaa, että vaikka viikot yleensä tuntuvat kuluvan nopeasti, on lauantaista seuraavaan lauantaihin aina tuhottoman pitkä aika. Onneksi uusissa tuttavuuksissa riittää aina vanhojakin jaksoja kuunneltavaksi: kirjoihin ja kirjoittamiseen keskittyvä Secret Library sekä uuden ajan luoville tekijöille suunnattu Hashtag Authentic ovat koukuttaneet viime aikoina.
  • Olen lukenut Uutta Muusaa jo hyvän aikaa, mutta vuotta aloitellessa sen valoisa, lämmin ja armollinen asenne on kolahtanut oikein kunnolla. Ihania, hyvin kirjoitettuja ja syvällisiä juttuja.
  • Veriappelsiinit ovat hitsin hyviä.
Miten sinun vuotesi on alkanut?

The first month of the year is drawing to a close; it’s been a month of getting to know my goals for the new year, starting new projects, and learning new habits. This time, it all does feel exceptionally new, like someone’s opened the window and let fresh air in. My thoughts about 2018 have deepened and sharpened in January, so now is as good a time as any to take a look at the plans for the coming months – and I’ll be sharing some favourites from the first weeks of the year, too!

In the past few years, I’ve used Susannah Conway’s Unravel The Year workbook as a tool for mapping out the new year during Christmas holidays. It’s a great way to wrap up the year that’s coming to an end and take a look at your plans and hopes for the new one. This year, there’s also a spread to fill each month, so it’s easier to carry the book with you all year and return to it. The workbook is available for download on Susannah Conway’s website.

Conway also offers a Find Your Word mini course at the end of each year to go with the workbook. This is the fourth year I’ve selected a word to represent the things I wish to manifest in the months to come, and the second year when I’m really feeling that word. In 2018, my word is TRUE; it encourages me to make choices that go with my truth, my values, and the goals I’m reaching for. This is not a magic trick – the word is simply a beautifully simple reminder of what it was again you wanted to achieve and experience this year. In 2015, when I first chose a word – DISCOVER – a lot of big, wonderful new things suddenly arrived to turn my life around. And that was because I took steps towards them. Right now, TRUE feels as big and powerful as DISCOVER once did.

For me, 2018 is the year of writing my Master’s thesis. I’m currently in the process of choosing and defining my topic, and even with that, I aim for something that I really feel interested and excited about. You might hear more about the writing process as it moves forward – we’ll see!

My word has also materialised as a few projects, the biggest of which is the decluttering and organising my home so that I’m only keeping items that are important to me, and storing them logically. I’ve already started by going through some shelves and cupboards, and the first blog post on the subject will be coming shortly.

In addition to that, I intend to stick to my routine of daily yoga to keep my body strong & mind open. The ever so lovely Yoga With Adriene is running her traditional January 30-day programme at the moment, and this year, it’s very conveniently named TRUE. To go with the yoga, I’d like to dive into meditation, so far a pretty unknown territory for me. I’ve made use of guided meditations on YouTube and Spotify, and just signed up for Ché Dyer’s free mini course on different meditation techniques. I’m only getting started, so we’ll see where this journey takes me!

This year, I also want to read more and scroll less. There are a number of great unread titles on my bookshelf that I wish to check out. Like so many others, I want to remind myself of how wonderful it is to get lost in a book and forget the passing of the time. I want to be the girl who carries a book wherever she goes and reads at any possible moment.

And then to the January favourites! These have brought me joy this month:

  • Some brisk exercise and time for sauna afterwards. I’ve suddenly found a passion for group fitness classes, and the fact that the sauna’s on at the uni all day has made the experience pretty much perfect. Then there are all the little things that make exercising so much easier: a bag big enough to carry all your stuff, shoes of your favourite colour, confidence boosting gym clothes.
  • I decided to take a little break of audio books and listen to more podcasts for a change. My forever favourite Art For Your Ear makes sure that even though weeks go by in a flash, it’s always an awfully long time from one Saturday to the next. Luckily the new favourites have an archive of episodes to listen to: the book and writing podcast Secret Library, and Hashtag Authentic, a podcast for online creatives, have got me hooked lately.
  • For the Finnish speakers among us: I’ve been reading Uusi Muusa for a while now, but its positive and warm attitude has been just what I’ve needed when starting a new year. It’s got some beautiful, deep and well written articles.
  • Blood oranges are freakin’ good.
How’s your year taken off?

Rakkaudesta raitasukkiin

raitasukat3

Olen jo vuosia neulonut aina silloin tällöin yhdet kevyet raitasukat. Ne syntyvät lempilangastani, Novitan Polusta, joka katosi kauppojen hyllyiltä jo pari vuotta sitten. Minulla on sitä kuitenkin varastossa vielä jokusen sukkaparin verran – siitä pitivät huolen isovanhempani, jotka langan poistuessa valikoimista tyhjensivät asuinpaikkansa kauppojen kaikki lankahyllyt ja antoivat kerät minulle joululahjaksi. Mustajuureksi, punajuureksi ja porkkanaksi nimetyistä langoista ei taida olla jäljellä enää kuin hajanaisia jämäkeriä, mutta paprikaa sen sijaan löytyy vielä pari kokonaista. Liekö ollut vähiten suosittu sävy silloin, kun lankaa vielä valmistettiin.

raitasukat1m

Polku on pehmeää sormissa, mukavaa neulottavaa, väreiltään yllättävää. Siitä kun lähtee raidoittamaan, ei koskaan tiedä, mitä tulee. Pitää luottaa, että vaikka punainen kerä muuttuisi vihreäksi ja sininen vuorostaan punaiseksi, tulee sukasta joka tapauksessa kiva. Pitää luottaa siihenkin, että vaikka molemmat päättäisivät vihertyä yhtä aikaa, palaa väri-iloittelu kuitenkin pian puikoille. Raitojen rajat löytyvät vähintään silmukoita laskemalla.

Kovin perinteinen sukkalanka Polku ei ole, mutta siitä tehdyt sukat mahtuvat mukavasti kenkiin ja ovat kestäneetkin jalassa oikein kiitettävästi.

raitasukat5

raitasukat2

Itselläni on jatkuvassa käytössä kolme paria raitasukkia, kukin pari vähän eri keriltä ja eripituisilla varsilla. Täksi jouluksi tikuttelin lahjapaketteihin kolmet sukat, joista yhdet olivat nämä kuvissa näkyvät, mukavan pitkällä varrella varustetut hullunkuriset. Yksiin tuli rauhallisempi sinivihreä värimaailma, ja yhdet olivatkin sitten ihan pöhelöt, viimeisistä jämistä kasaan kurotut ja väriä tiuhaan vaihtavat sukkaset. Oli mukava palata puikkojen ääreen kohtalaisen pitkän tauon jälkeen ja luoda silmukat johonkin sellaiseen, joka tulee selkärangasta. Neuleterapiaa parhaimmillaan – ja väriterapiaa siinä sivussa!

raitasukat4

Neuloessani aatonaattona niitä pöhelöitä puikot viuhuen löysin myös uuden lemppariasian: aivoton neulominen & Virginia Woolf. Aloin jokin aika sitten kuunnella Mrs Dallowayta kävellessäni paikasta toiseen, mutta huomasin, ettei mieleni ehdi käsitellä yhtä aikaa kävelyn herättämiä ajatuksia ja monimutkaista, polveilevaa englanninkielistä puhetta. Sukanneulonta osoittautui täydelliseksi pariksi tarinalle, joka kulkee kevyesti omia teitään kohtauksesta ja henkilöstä toiseen itsestään numeroa tekemättä. Tarinaan keskittyneet ajatukset ja lankaa hypistelevät sormet ovat suorastaan meditatiivinen yhdistelmä.

raitasukat6

Raitasukat ovat neulomus, johon aina palaan ja tulen varmasti palaamaan niin pitkään, kuin lankaa riittää. Ne tulevat enempiä miettimättä ja jättävät mieleen tilaa muulle. Värien vaihtelusta saa pientä jännitystä elämään, mutta langan kosketus rauhoittaa. Omat sukkani alkavat olla osin jo vähän kannasta hapertuneet, joten pian pääsen täydentämään omaa sukkalaatikkoani – ja eiköhän näitä raitoja löydy lahjapaketeistakin vielä hyvän aikaa!

Mikä on sinun luottoneuleesi?

For years now, I’ve picked up the needles every now and then to cast on the stitches for a light & colourful pair of striped socks. I use my favourite yarn, Polku (meaning a path), that hasn’t been produced for the past couple of years. I’ve still got a good stash of it, though, thanks to my grandparents who bought all the last skeins they could find in their hometown, and gave them to me for Christmas. I’ve pretty much run out of the colourways called ‘beetroot’, ‘carrot’ and ‘black salsify’, but there are still a few full skeins of ‘pepper’ – I guess that one didn’t resonate with people as much when it was still produced and sold.

Polku runs softly through your fingers and brings a surprise at every colour change. When you pick up two balls of yarn and start making stripes, you never know what you’re going to get. All you can do is trust that even if the red one turns blue and the green one red instead, the socks will be fine. And that even if they both decide to go green at the same time, it’s no big deal, the stripes will return eventually. Meanwhile, you just count your rows very carefully.

Polku is not traditional sock wool, but I like how socks made of it fit into any of my shoes, and so far, they’ve endured thousands of steps. I have three pairs in constant use, each of a slightly different colourway and with varying leg lengths. This Christmas, I made three new pairs to wrap into presents – one of which you can see in the photos. The second pair was a more collected blue & green one, and the third was just entirely bonkers with leftover colours dancing this way and that. It was lovely to return to the needles after a while and cast on something that didn’t require much thinking. Knitting therapy at its best – and colour therapy on the side!

While hurriedly trying to finish the last pair on Christmas Eve’s eve, I found a new favourite thing: brainless knitting & Virginia Woolf. A few weeks previously, I’d started listening to the audio book of Mrs Dalloway while walking from one place to another, but quickly realised there’s no room in my head for both the thoughts that walking stirs up and someone telling a complex, meandering story in English. Knitting socks turned out to be the perfect companion for a book like Mrs Dalloway, that lightly makes its way from one scene, one person to the next without a fuss. Mind focused on the story and fingers knitting away felt positively meditative.

The striped socks are a project I always turn to and always will, as long as there’s some yarn left. They appear without much thinking and leave the mind free to wander. The changing colours add excitement, but the softness of the yarn calms you down. My own socks are starting to get a little brittle at the heel, so I’ll soon get to restock my sock drawer – and I dare say there’s still yarn for a few gifts as well!

Do you have a trusted knitting project you like to return to?

Lumivalkoinen joulu

lumi7

lumi2

lumi1

lumi6m

lumi9

lumi3

lumi4

lumi5

lumi8

Joulu juhlittiin valkoisissa maisemissa. Lumi houkutteli pulkkamäkeen kaikki kymmenvuotiaasta isovanhempiin, ja joulunpyhinä sitä satoi aina vain lisää – niin paljon, että hankeen saattoi peitellä kokonaisia serkkuja. Joululöylyt otettiin savusaunan lämmössä ja rohkeimmat uskaltautuivat lumikylpyynkin. Sisällä olo oli lämmin, kuusi loisti valoaan ja suklaata oli riittävästi. Opeteltiin uusia lautapelejä, soitettiin ja laulettiin niin suomalaisia kuin englantilaisiakin joululauluja ja luettiin ääneen Seitsemää koiraveljestä.

Välipäivät ovat kuluneet asiaankuuluvan hitaasti. Olen hiljalleen hyvästellyt tätä vuotta ja luonut askelmerkkejä seuraavaa varten. Se on tarkoittanut paljon kirjoittamista, mietiskelyä ja lisää suklaata. Vaikka lumisade on välillä muuttunut vedeksi ennen maahan ehtimistään, on lunta edelleen jäljellä, ja vastarannan valkoiseksi maalatut puut ja lumikuurot houkuttelevat kameran kanssa laiturille harva se aamu.

Vuosi vaihdetaan katselemalla Päijänteen yllä räiskyviä raketteja ja korkkaamalla täytekakku. Parit syntymäpäivät juhlitaan siinä sivussa. Odotan ensi vuodelta gradunkirjoitusta teehuoneissa, täysiä päiväkirjan sivuja, tyhjempiä kaappeja kuin nyt. Lisää joogaa, koska siitä tulee hyvä olo. Ja sitten ihan tavallista arkea, jota elellä menemään. On sellainen kutina, että 2018 on hyvä vuosi.

We had a white Christmas. The snowy backyard lured outside everyone from the ten-year-old to the grandparents, and as Christmas proceeded, even more snow fell to form the perfect hill for sledding. By Boxing Day, the snow banks were big enough to hide whole cousins in. The smoke sauna provided warmth on Christmas Eve, and the bravest ones cooled off by rolling in the snow. Inside, by the Christmas tree, carols were sung in Finnish and English, chocolate enjoyed to the fullest, new board games learnt, stories read aloud.

The time between Christmas and New Year has passed slowly – just like I hoped it would. I’ve been saying my goodbyes to the old year and creating a map for the new one. Lots of writing, thinking, more chocolate. The rain on the past couple of days hasn’t managed to wipe off the snow, and there’s still plenty left. The trees on the opposite shore, painted white, and the occasional snowfall make me rush to the jetty with a camera every other morning.

We will welcome the new year with some cake and fireworks on the lake. A couple of birthdays will be celebrated, too. Next year, I’m looking forward to writing my thesis in tea rooms, filling one journal page after another, decluttering some cupboards, doing even more yoga – and living the beautiful ordinary everyday life. I have a feeling that 2018 will be a good year.

Kaikki valmiina joulun tulla

jouluhuone5

jouluhuone2

jouluhuone1

jouluhuone4

jouluhuone6

jouluhuone7

jouluhuone3

jouluhuone9

jouluhuone8

Kolme yötä jouluun. Lähden tänään kotipuoleen laittamaan laatikoita ja tikuttelemaan viimeisiä jouluneuleita puikoilta. Syksy on ollut pitkä ja tapahtumarikas, vähän raskaskin marraskuun pimeydessä. Joulukuun tullen olen ottanut kaiken irti joulunodotuksesta: aloittanut aamut joulukalenteriteellä, koristellut omaan pieneen kotiini oman pienen kuusen, neulonut neulonut neulonut. Torttuja on syöty, pipareita leivottu, itsenäisyyspäivää juhlittu asiaankuuluvalla arvokkuudella ja linnanjuhlabingolla. Nyt on aika pakata lomakamppeet ja suunnata kotiin rauhoittumaan oikein kunnolla. Aattona köröttelemme mummilaan viettämään joulun vähän isommalla porukalla – oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä. Odotan aattoa suurella lämmöllä ja innolla.

Tein vanhaan pienoishuoneeseen pikkujoulun kaikista niistä ihanista joulutavaroista, joita olen nukkekotivuosien varrella saanut joulukalentereista ja vaihdoista. Siinä on kaikki kohdallaan: valoja, kynttilöitä, lämmintä juomista ja hyvää syömistä, luettavaa hyllyn täydeltä. Tulkoon joulu, olen valmis!

Ihanaa joulunaikaa juuri sinulle. ♥

Three sleeps till Christmas – I’m going home today to help with the cooking and get the last of the Christmas knitting off the needles. It’s been a long and eventful autumn this year, even a little heavy in the November darkness. In December, I’ve enjoyed the promise of the Christmas arriving with all my might, starting my mornings with tea from my Advent calendar, decorating my own little tree, knitting knitting knitting. Christmas treats have been eaten, gingerbread cookies baked, Independence Day celebrated in the right balance of fun & dignity. Now it’s time to pack my bags for the holidays and head home to take it easy. On Christmas Eve, we’ll drive to our grandparents’ to spend Christmas with extended family – for the first time ever, really. I’m looking forward to that with great joy and enthusiasm.

I made a little Christmas scene in one of my old roomboxes with all the goodies I’ve received from friends over the years. There’s all you need for a cosy Christmas: lights, candles, warm drinks and sweet treats, a shelf full of books to read. I’m ready for the festivities!

Have a lovely Christmas. ♥