Koruille koti

korupussi3

Kesällä olin kulttuurimatkalla ystäväni kotikonnuilla Etelä-Pohjanmaalla. Reissun aikana ystäväni äiti kertoi katselleensa blogissani muovipusseista sulatettua ja ommeltua Filyson-laukkua ja ilmaisi toiveensa omasta muovipussukasta. Kun lähdin kotiin, sain mukaani kasan pusseja, joista yksi oli korvamerkitty juuri tätä nimenomaista projektia varten.

korupussi1

Kului vähän aikaa; sulatin muovit valmiiksi, pakkasin ne, kankaat sekä ompelukoneen ja muutin uuteen kotiin. Kului vähän lisää aikaa, oli jotenkin kamalasti kaikkea muuta, ja valmiiksi sulatetut muovit odottivat kaapissa oikeaa hetkeä. Sitten sain pienen syysflunssan ja jouduin olemaan pari päivää kotona, ja siinä kuumehuuruissani aloin testailla kaavoja ja leikellä muoveja palasiksi. Kohtalaisen suora valmiista pussukasta kuitenkin tuli, vaikka siinä hetkessä viivottimen käyttö ja yksinkertaiset laskutoimitukset tuntuivat aika lailla ydinfysiikalta.

 korupussi4

Valitsin vuorikankaaksi joskus kirpparilta löytyneen entisen pöytäliinan, joka on tähän mennessä taipunut jo ainakin yhden kangaskassin vuoriksi sekä lipaston laatikon koristukseksi. Vetoketjun ompelin marraskuussa seitsemän aikaan aamulla – sinä samana aamuna, kun suuntasin jälleen kohti lakeuksia toiselle kulttuurimatkalle ja pussukkaa toimittamaan. Mutta pienen paineen allahan syntyvät parhaat tulokset, vai mitä? ;)

korupussi2

Muovipussukka oli väreiltään ja kuosiltaan kuin tehty korujen säilytyspaikaksi, joten sellainen siitä tuli. Koska aamulla ennen junalle lähtöä valotilanne oli mikä oli, pussukka kuvattiin vasta määränpäässä. Minulla ei olekaan ennen ollut stailaajia, jotka asettelisivat kaiken valmiiksi niin, ettei minun tarvitse kuin kaivaa kamera esille ja painaa nappia. Kiitos siis avusta, T ja R! :)

korupussi5

Last summer I got a big bunch of plastic bags from my friend’s mum, along with a wish that I’d use one of them to make a purse for her. I was very slow with this particular project: I ironed the plastic bags before I moved out, took them and the sewing machine with me, and then started making patterns and cutting the plastic on a day at home with a nasty cold. Using a ruler and making simple calculations felt like rocket science, I can tell you. All the same, the purse turned out surprisingly straight and okay. The zipper was sewn at 7 am before catching the train to my friend’s home town to deliver the purse. Oh well, sometimes you need the pressure to get things done…

With its floral pattern, the purse is perfect for storing jewellery. The photos were taken after handing the purse over to its new owner – the early morning light made it quite impossible to take tolerable pictures before leaving for the train. This was the first time I’ve had stylists arranging everything, leaving me with only the task of getting my camera out and pressing the shutter button. So thank you for your help, T & R! :)

Täältä tulee Miss Matilda

logo_checks

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten siitä, miten unelmoin omasta käsityöyrityksestä. Kerroin myös, että haluan tänä vuonna tehdä asian eteen jotain, harjoitella omien käsitöideni myyntiä ja katsoa, miten se sopii minulle. No, tammikuun käytin suunnitteluun, ajatusten pyörittelyyn, aikataulutukseen, asioiden opetteluun ja neuvojen etsimiseen. Tein listoja ja yliviivasin tehtyjä asioita, otin kuvia valmiista koruista, otin toiset kuvat ja vielä kolmannet. (Päätin että on hankittava joko jalusta tai hernepussi.) Yritin koota päässäni sekaisin pyöriviä asioita yhdeksi yhtenäiseksi kuvamaailmaksi.

Puhuin postauksessani myös nimen päättämisen vaikeudesta. Kääntelin päässäni kaikenlaisia sanoja, suomeksi ja englanniksi. Lopulta syntyi Miss Matilda, joka toimii molemmilla kielillä. Nimessä on jotain herkkää, mutta myös paljon päättäväisyyttä ja itsevarmuutta, ja se sopii ajatusmaailmaani.

sormukset1

Päätin perustaa Facebook-sivun ja asetin deadlineksi helmikuun ensimmäisen. Aikataulu piti, joten tänään avasin sivuni. Facebookia käytän markkinointikanavana ja yhteydenpitovälineenä; korut ja ehkä myöhemmin muutkin käsityöt ovat ostettavissa Maker’s Marketin kautta. Maker’s Market on viime syksynä avattu suomalainen käsitöiden ja kierrätyksen kauppapaikka, ja ilokseni pääsin myyjäksi monien muiden taitavien tekijöiden joukkoon. :)

Tästä on hyvä jatkaa!

Miss Matilda Facebookissa
Miss Matilda Maker’s Marketissa

About a month ago I wrote about my dream of starting my own craft business, and how I want to take steps this year that will help me make it come true. January was spent doing research, planning, building schedules, making lists after lists and ticking things off them. In the post I also talked about the difficulty of deciding a name. After going through many options in my head, I settled on Miss Matilda.

I decided to set up a Facebook page for promoting and keeping in touch with people. That was opened today. The jewellery is up on Maker’s Market, a Finnish website dedicated to selling handmade and recycled items. I’m in a talented company there and I’m so happy about it. :)

Miss Matilda on Facebook
Miss Matilda on Maker’s Market
(both in Finnish)

Sanalahjat

image

Neulelahjojen lisäksi käärin joulupaketteihin sanoja. Rakastan hyviä lainauksia; ala-asteella vihkojeni kannet olivat täynnä sellaisia lauseita kuin “Aslan is on the move” tai “Enemies of the heir, beware”. Onnekseni olen löytänyt ystäviä, jotka kuuluvat samoihin fandomeihin kuin minä, ja näin ollen tunnistavat olennaiset viittaukset tiettyihin kirjoihin, elokuviin ja tv-sarjoihin.

Jotakuinkin vuosi sitten opiskelukaverini S sattui istumaan viereeni luentosalissa. Kaverista tuli aika nopeasti ystävä, kun huomasin, mitä hän lehtiöönsä raapusteli: “MoriarTEA – that’s what people brew”. Sherlock-viittaukset (ja Moriarty) ovat edelleen molempien sydäntä lähellä, joten luonnollisesti kaikkien joululahjaideoiden joukosta S:lle valikoitui taulu sopivalla lauseella.

“Sorry boys, I’m sooooo changeable!”

image

Ystäväni I taas sai kangaskassin Ylpeys ja ennakkoluulo -viittauksella. Olen aiemminkin käyttänyt tätä lausetta – silloin kaulakorussa – mutta se ei vain käytössä kulu. Lause on tyypillistä herra Bennetiä: ovela piikki kiedottuna kauniiseen lahjapaperiin oikein rusetin kera.

“I have not the pleasure of understanding you.”

image

Kolmas ystävä, R, toivoi perinteisesti joululahjaksi maailmanrauhaa. En kuitenkaan tästä lannistunut, vaan päätin kerrankin toteuttaa toiveen. Siinä itsenäisyyspäivän iltana kynttilänvalossa paperille kirjaimia sommitellessa oli kyllä melko rauhallinen olo. Toivottavasti ystävänkin kämpässä vallitsee tämän myötä pieni palanen maailmanrauhaa.

In addition to knits, I wrapped up some words for Christmas. For someone who filled her primary school notebooks with phrases such as “Aslan is on the move” and “Enemies of the heir, beware”, writing meaningful sentences on a piece of paper and giving that as a present is as personal as it gets. I’m lucky enough to have friends who share their book, film and TV preferences with me, so it’s easy to come up with the right things.

My friend S was just another schoolmate, until one day she sat down next to me in the class and started doodling something in her notepad: “MoriarTEA – that’s what people brew”. That’s one way to become friends. Moriarty was an obvious choice for her gift: “Sorry boys, I’m sooooo changeable!”

For another friend, I chose a quote from Mr. Bennet of Pride and Prejudice. It’s a phrase I’ve previously used on a necklace, but it never gets old: “I have not the pleasure of understanding you.” A third friend said she’d like world peace for Christmas, so I gave her what she wished for. (Maailmanrauha = world peace.) Doodling that in the candlelight on the night of Independence Day sure made me feel peaceful, and I hope the finished gift has the same effect on her.

Hiiviskelemästä yllätetyt

cork_elf1

Mikä on pieni, pyöreä, valppaan tutkiskeleva ja sonnustautunut hiippalakkiin?

cork_elf2

Tonttu.

Onnistuin nappaamaan kuvan muutamasta, kun ne joulun alla hiiviskelivät terävinä kirjaamassa muistiin minunkin kiltteyksiäni ja tuhmuuksiani. (Taisin tehdä hyvän vaikutuksen, sen verran ruhtinaallisesti minut jouluna palkittiin.) Ehkä ne pysähtyivät yöpöydälleni evästauolle, eivätkä huomanneet, kun nurkan takaa suuntasin kameran linssin niitä kohti. Että anteeksi vaan te kaikki tontut, jotka olette palanneet joulunvietosta Korvatunturilta ja aloittaneet tämän vuoden hiiviskelytyön – toivottavasti nämä kuvat eivät vaikuta ensi joulun kiltteysluokitukseeni. Kaikki lukijat varmasti lupaavat pitää salaisuuden. Eikö?

cork_elf4

Jos ihan vakavia ollaan, niin minulta ovat kuohuviinikorkit lopussa. Lahjoituksia otetaan vastaan (jo aiemmin kuin joulukuussa).

cork_elf3

Just before Christmas, I happened to have my camera ready when a group of elves stopped for a lunch break on my bedside table. They must have been sneaking about, making notes on how naughty or nice I’ve been. (Pretty nice, I assume, since there was no coal around on Christmas Eve.) So, I’m sorry elves, if you’re back in your sneaking job after the Holidays and are watching me right now – I hope these photos don’t put me on your ‘naughty’ list. I’m sure all my readers will keep your secret. (Won’t you?)

Just to mention, I’ve run ot of sparkling wine corks. Donations appreciated (even before Christmas).

Pakkaslämmittäjät

Pihalla pakastaa niin, että on pakko vetää Weasleyn jumpperi ylle ja istua kylki kiinni patterissa. Kaunistahan siellä sentään on: kevyitä hiutaleita leijaa hiljaa ja aurinko meinaa melkein paistaa jostain pilvenraosta. On se talvi kuitenkin minun vuodenaikani. Onneksi tuli neulottua pukinkonttiin pehmoisia paketteja, niin pysyy lähipiirikin lämpimänä!

neulerannekkeet1

neulerannekkeet2

Äiti valitteli, että töissä on kylmä. Oli kuulemma pitänyt ihan lainata minun ranteenlämmittimiäni. Tein sitten äitille omat – toivottavasti auttavat vähän paleluun! Malli on Ravelrysta löytyvä Blonde, joka neulotaan hauskasti poikittain. Käytin lankana Nallea, joka oli ehkä hitusen paksumpaa kuin alkuperäisen ohjeen lanka, joten tein kuuden sijasta vain viisi mallikertaa. Nauha oli juuri ennen paketointia lisätty viime hetken idea; se sujahti kätevästi neulomatta jätettyjen silmukoiden muodostamaan kujaan. Näissä on vähän Jane Austenia, vai mitä sanotte? :)

fazer_pipo22

fazer_pipo11

Mitä tapahtuu, kun väsynyt opiskelija illalla ottaa esiin muistikirjansa joululahjaideoita kirjatakseen, ja sitten seuraavana päivänä jalostaa niitä ideoita lounaalla jälkiruokapöydän ääressä toisen väsyneen opiskelijan kanssa? Niinpä, eihän siitä muuta kuin älyttömyyksiä voi syntyä. Iskä on suuri Fazerin sinisen ystävä, joten jostain tuntemattomasta aivojen sopukasta nousi ajatus Fazerin sinisestä piposta. Yliopistolla mangorahka- ja pullavanukaslusikallisten välissä ajatus kehittyi sitten enemmän konvehdin suuntaan. Sopivan väriset langat – jumpperin jäännökset – löytyivät omasta varastosta. Malli on täysin improvisoitu ja logo piirretty ensin leivinpaperille ja pistelty sen läpi neuleeseen. Aika makee, vaikka itse sanonkin.

broken_seed_stitch11

broken_seed_stitch22

Tänä jouluna teinkin vain yhdet villasukat – ennätys varmaan. Vähän syksyisen värisestä Nalle-yhdistelmästä syntyi Broken Seed Stitch -pari. Tykkään tuosta pinnasta niin kauhean paljon, että sitä tullaan varmaan näkemään tulevaisuudessakin ainakin sukanvarsissa ja miksei muissakin vaateparsissa. Yhden sukkaparin olen tuolla reseptillä neulonut jo aiemmin, ja silloin toinen langoista oli monivärinen, kuten alkuperäisessä mallissa. Hyvin näyttäisi toimivan näin yksivärisilläkin!

crochet_pokemon

Loppuun vielä yksi vähän pienempi pehmeä paketti, pokepallo kaverille joulu- ja valmistujaislahjaksi. Aiheutti kuulemma hyvät naurut – niin kuin oli tarkoituskin.

It’s freezing out there, so I’m glad I made a few warming knits for Christmas this year. My mum was complaining about being cold at work, so I knitted a pair of wrist warmers for her to wear during the winter months. They have a bit of an Austen feel to them, don’t you think? For dad, on the other hand, I came up with the craziest idea: I decided to knit his favourite chocolate, the Fazer Blue. I already had yarn in the right colours (still using up the Weasley jumper leftovers), and the pattern is completely improvised. Sweet!

The only (!) socks I made this Christmas were a pair of Broken Seed Stitch for a friend. I already fell in love with the pattern about a year ago and this time tried it with just two colours instead of a multicoloured yarn. Works that way, too! For another friend, I made a crochet Poké Ball, not only for Christmas, but also as a graduation present.

Unelma ja miten se toteutetaan

I have a dream, voisin aloittaa. Jos tarkkoja ollaan, niitä on paljon, mutta kerron nyt edes yhdestä. Siitä lähtien kun tajusin, että jotkut ihanat ihmiset oikeasti tekevät käsitöitä työkseen, on minulla ollut unelma omasta käsityöyrityksestä. Koko juttu on kuitenkin jäänyt vielä pitkälti haaveiluasteelle, koska aina jokin muu on ajanut edelle – yleensä opiskelu. Uuden vuoden lähestyessä kuitenkin koin pienimuotoisen valaistumisen ja tein päätöksen: jos käsityöyrittäjyys on minulle yhtä tärkeä vaihtoehto kuin se jokin, mikä minusta opintojeni puolesta tulee, pitäisi niille antaa saman verran aikaa. Nyt minulla on hitusen liian vähän opintopisteitä keväällä ja niiden edestä ranskalaisia viivoja to do -listassa, jonka päämääränä on viedä minut lähemmäs unelmaani. Tämän kirjoituksen myötä voin ruksia yhden viivan: tee siitä julkista. Nyt se on sanottu, enkä voi enää niin helposti jänistää.

Oikeaa yritystä en ole vielä perustamassa, vaan kokeilen, miten siipeni voisivat kantaa tuossa maailmassa. Opettelen uusia asioita: markkinointia, myyntiä, kirjanpitoa. Opettelen myös luovuutta ja yritän keksiä, mitä kaikkea voisin tehdä.

käsityöyrittäjä3

Fakta: koulutukseni ei tähtää tähän millään tavalla. Minusta tulee suomen kielen asiantuntija. (Synonyymi akateemiselle työttömällekö? En tiedä, ehkä.) Ikuisena hikipinkona ja koulutususkovaisena olen ollut vähän huolissani siitä, opiskelenko nyt sitten kokonaan väärää alaa, tai jarruttaako pelkkä harrastuspohja minua matkallani käsityöyrittäjäksi. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että aika moni muukin on varmasti hypännyt pois siltä viralliselta alaltaan – ei tyhjän päälle, vaan sille harrastuspohjalle, joka onkin sitten kestänyt. Tätähän kaikissa cv-koulutuksissa aina tolkutetaan: osaamista on muutakin kuin koulussa hankittua.

Enkä minä opiskele väärää alaa, vaan ihan oikeaa. Minussa vain on kaksi puolta. Ja sehän on pelkkää plussaa, sillä minulla on ainakin kahdenlaista osaamista, ja voin hyödyntää vaikka molempia tulevassa työssäni. Tässähän minä suomea kirjoittelen käsityöblogissa, tadaa.

käsityöyrittäjä2

Kuten sanottua, minulla on alati kasvava to do -lista, jota kahlaan läpi. Minulla on myös niin sanottu done already -lista, johon kirjaan jo otettuja askeleita. Listan aloittaa kohta “tästä se lähtee”. Päätös on tehty – se on minulle jo merkitsemisen arvoinen askel.

Olen hyvin perusteellinen suunnittelija, kun sille päälle satun. Niinkin perusteellinen, että vaarana on, etten pääse itse tekemisvaiheeseen lainkaan. Varsinkin nyt, kun en ole vielä venyttänyt ajatuksiani sinne oikean yrityksen perustamiseen asti, vaan lähinnä päättänyt kokeilla, tuntuu kaikki miettiminen välillä vähän liialliselta. Kutkuttaisi vain sännätä vähän suin päin tositoimiin. Mutta vaikka olen vasta ihan ensimmäisillä portailla, haluaisin tehdä asiat kunnolla. En halua tehdä puolihuolimatonta jälkeä niin, että jos unelma lähteekin lentoon, joudun aloittamaan alusta ja rakentamaan varmemmat perustukset. Mieluummin teen kerralla niin oikein kuin osaan.

käsityöyrittäjä4

Törmäsin heti pulmaan, jota en ollut tullut ajatelleeksikaan: miksi kutsun itseäni ja sitä mitä teen? Minulla on Wisteria Shop siksi, että blogini nimi on Wisteria Walk. En kuitenkaan tiedä, onko Wisteria nimi, jolla haluan käsitöitäni myydä. Tuntuu hassulta miettiä nimeä, jonka saattaa pitää hyvinkin pitkään, kun ei vielä tiedä, kuinka pitkään sen tulee pitämään. Sitäkään en tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa edes ottaa asiat näin vakavasti. Mutta kuten sanottua, en halua rakentaa huteria perustuksia. Jos muutamakin ihminen oppii tuntemaan minut yhden nimen alla, voi sen muuttaminen olla myöhemmin hankalampaa.

Suomen kielen opiskelijana pyörittelenkin nyt sanoja paperilla, kokeilen miltä ne maistuvat suussa ja yritän keksiä juuri sitä sanaa, joka parhaiten kuvaisi tunnelmaa pääni sisällä. Ei ihan yksinkertainen homma, täytyy sanoa.

käsityöyrittäjä

Tiedostan, että minulla on valtavasti opittavaa ja tehtävää, ennen kuin voin ehkä jossain vaiheessa katsoa peiliin ja todeta, että sieltä katsoo takaisin oikea käsityöyrittäjä. Olen kuitenkin päättänyt olla etunimeni veroinen: voimakastahtoinen ja vähän omapäinen pikkuinen Lotta, joka vaikka leikkaa villapaidan suikaleiksi tai muuttaa naapuriin, jos ei muu auta. Ja olen jo tänä vuonna tehnyt enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Pienin suurin askelin eteenpäin.

Jos sinä teet käsitöitä työksesi, jakaisitko pienen palan tarinaasi tuonne kommenttiboksiin? Olisin siitä hyvin iloinen. :)

Ever since I realised some people actually make a living out of crafting, I’ve had a dream of my own craft business. It’s stayed as a dream, because there’s always been something else to do. Now I’ve decided that if this is as important an option for me as whatever I’m studying for, there should be an equal amount of time for both. I’ve done my best to schedule my winter and spring keeping that in mind. I’m not setting up an actual business yet, just building a foundation and testing where it takes me.

My studies aren’t related to crafts at all – I’m a Finnish language student. For some time I was a bit worried about that; if crafting is what I want to do, am I studying the wrong thing? And does my not studying crafts prevent me from doing it for a living? No, I decided. Language is one side of me, crafts are the other. And there are things you can learn and master outside of school.

I can be a very thorough planner – so much so, that I might not get to the doing part at all. Especially now that I’m not dropping out of everything else I do, but kind of trying this out, I’m not sure how much planning I should do. One thing that I’m working on is the name; I do have Wisteria Shop already, but I don’t know if that is the name I want to keep. I’d like to do things as well as I can, so that if this takes flight at some point, I don’t have to go back and do everything again. If even a few people remember me by one name, it might be harder to change it later.

I know I have tons of learning to do, but I’m determined. Making a real decision to start working on this and telling the world about it is more than I’ve ever done so far. I’m ticking one thing after another off my to-do list. One step at a time.

If you craft for a living, would you share a bit of your story in the comment box below? I would be ever so happy for that. :)