Tänään en jaksa stressata

saturday1

Olin melkein päättänyt pitää tehokkaan kirjastopäivän: lukea Länsimaisen kirjallisuuden historiaa, käydä lenkillä, olla järjestelmällisen järkevä. Koitti lauantaiaamu ja heräsin silmät sirrissä sälekaihdinten välistä paistavaan aurinkoon ja ikkunan takaa kantautuvaan lintujen viserrykseen. Sen sijaan että olisin herättänyt itseni laatimalla aikataulutetun to do -listan, kävin avaamassa ikkunan ja palasin sänkyyn lukemaan pari novellia. Siinä sivuja käännellessäni kuului peipposen laulu. Päätin, ettei minulla ole kiire yhtään mihinkään.

saturday3m

Opettelen uutta ajatusmallia: asioita voi saada aikaan aiheuttamatta itselleen painavaa stressikuormaa. Olen istunut aamupäivän auringonlaikussa ikkunan alla ja hoitanut jo kolme asiaa pois alta. Länsimaisen kirjallisuuden historia lepää pöydällä läppärin vieressä ja kaikessa 900-sivuisuudessaankin onnistuu näyttämään aika kevyeltä. Jääkaapissa on eilen ostetut ruokatarvikkeet, joista aion tehdä lounaan ajatuksella – sillä vaikka täällä ei ole ketään muuta syömässä, olen minä yksinkin hyvän aterian arvoinen. Auringon ja uusien lenkkareiden ansiosta lenkille lähtökin oikeasti houkuttaa.

saturday2

Kello on yli puolenpäivän – se hetki, jolloin yleensä panikoidun. Paras vireeni sijoittuu aamupäivään, ja usein unohdan, ettei päivä pääty, kun kello lyö kaksitoista. Niska alkaa olla jumissa, verensokeri hitusen alhaalla, mutta töitä tuntuisi vielä riittävän. Aurinko ei ole enää aamukorkeudellaan, vaan paistaa korkealta yläviistosta vaativasti suoraan silmiin ja pölyiseen tietokoneen näyttöön. Tässä vaiheessa aamuoptimismi tapaa kadota. Nyt päätän, etten päästä sitä haihtumaan. Muotoilen siitä iltapäivä- ja myöhemmin iltaoptimismin.

Päivää on jäljellä tuntikaupalla. Minulla on aikaa.

I’d almost decided to have an efficient day, read the History of Western Literature, go for a jog, be organised. Then came Saturday morning and woke me up with brilliant rays of sunlight and cheerful birdsong. I got up to open the window and went back to bed with a book. While turning the pages and listening to a finch singing away in a nearby tree, I decided I was in no hurry.

There is a new way of thinking taking form in my mind: you can be efficient without placing a heavy burden of stress on your shoulders. This morning, I’ve already ticked three things off my to-do list by sitting comfortably in a sunbeam and not worrying. Even the History of Western Literature, in all its 900-page glory, feels light enough. I have food in the fridge and I’m going to make a nice lunch – because I deserve it, even if there’s no-one else to enjoy it. I might just go for a jog, because it’s sunny and I have new running shoes.

At this time of day – just after noon – I tend to start panicking. It’s past my most efficient working hours, and I often forget the day doesn’t end when the clock strikes 12. I’m starting to feel a little tired, my neck may be hurting, and the sun is no longer in its hopeful morning location, but beaming demandingly down at me from high above. The morning optimism is starting to fade. But today I won’t let it – I’ll own it and mould it into an afternoon, and later, evening optimism.

There’s hours of the day left. I have time.

Kun Matilda markkinoille lähti

image

Vietin männäviikonloppuna mukavan Jyväskylän nukkekotikerhon järjestämillä miniatyyrimarkkinoilla sekä Nukkekotiyhdistyksen vuosikokouksessa. Koska kuulun Jyväskylän Nukkis-Ystäviin, olin osa järjestäjäjoukkoa, mutta lisäksi otin mukaan Miss Matildan korukokoelman ja pystytin myyntipöytäni markkinoille. Yhdenlaisia miniatyyrejahan nämäkin ovat!

image

image

Erotuin kyllä joukosta koruineni, mutta tässä tapauksessa se oli myös pieni ongelma: ihmisiä virtasi ovesta sisään, mutta yleisesti kaikki olivat tulleet ostamaan tarpeita nukkekoteihinsa, eivät sormuksia ja korvakoruja. Siitä huolimatta lauantaista jäi hyvä mieli, olinhan tavannut kasvoja bloginimien takana, harjoitellut myyntipöydän kokoamista ja ollut tuotteineni esillä!

image

image

image

Markkinavalmistelut veivät kyllä aikaa ja aivokapasiteettia, kun taas rahanmeno jäi aika minimiin. Korujen myyntitelineitä minulla ei ollut ennestään, mutta pienellä pohdinnalla ja Pinterestin selailulla heräsi muutama loistoidea. Olen sitä tyyppiä, joka harakan lailla kerää kotiinsa kauniita asioita, ja nyt muutama niistä pääsi uudenlaiseen käyttöön. Pöytäliina syntyi Märssyn verhokankaan jämistä (äitille kiitos viime hetken ompeluavusta). Lähimetsästä löytyi juuri sopiva oksa kaulakorujen ripustamiseen (ja jäisellä metsälenkkipolulla liukastelu kera polkupyörän ja painavan kauppakassin virkisti mukavasti). Seinältä nappasin vielä pari kehystä mukaan ja tuunasin asiaankuuluvalla tavalla. Seuraaville markkinoille on nyt helppo lähteä, kun on tarpeisto valmiina!

image

Kiitokset kanssakerhoilijoilleni ihanan markkinalauantain järjestämisestä, sekä kaikille positiivisesta palautteesta ja kannustuksesta! Erityiskiitos viereisen pöydän Katille juttuseurasta ja inspiraatiosta! :)

I spent last Saturday at a miniature fair and the annual meeting of the Finnish Dollhouse Association. As our dollhouse club was arranging the fair, I had some duties to do, but I also took my Miss Matilda jewellery and set up my own table. I did stand out in the midst of all those dollhouse miniatures, and it wasn’t all good. There were a lot of visitors, but most of them came to the fair in the lookout for things for their houses, not jewellery. But in the afternoon, I went home with a smile on my face – I’d met people I’d only known by their blog names, practised setting up my craft fair table and brought my creations out to the public!

I didn’t have any displays for my jewellery, and to make them, I decided to use Pinterest and creativity instead of money. So I gathered some pretty items from home (fortunately I’m this magpie-like person that collects all sorts of beautiful things). On the way home after grocery shopping, I took a stroll in the woods (on an icy path, with a bike) and found a perfect tree branch for hanging the necklaces. Then I just took a couple of frames off the wall and upcycled them a bit. Now that I’ve got my displays, I’m ready for my next fair! :)

Matildan päivän arvonta

matildanpaivanarvonta

Aurinkoista Matildan päivää! :)

Nimppareiden kunniaksi potkaisen käyntiin arvonnan, johon voi osallistua joko tässä blogipostauksessa tai Miss Matildan Facebook-sivuilla (facebook.com/missmatildahandmade). Voittajalle lähtee vapaavalintainen sormus Miss Matildan valikoimista!

Eli mitä piti tehdä?

Jaa tämä kuva blogissasi, Facebookissa tai Instagramissa ja jätä sitten puumerkki joko alla olevaan kommenttiboksiin tai Facebookin arvontapäivitykseen; kerrothan myös, mitä kautta laitoit sanaa eteenpäin. Sitten vain peukut pystyyn ja odottamaan. Aikaa on 21.3. asti – puolilleöin, koska ainahan kaikki jää viimeiseen iltaan. ;)

Onnea arvontaan! :)

Ystävänpäivälennolla

Helmikuu tuli ja meni, ja (kuten äitini hyvin usein muistuttaa) nyt ollaan jo ensimmäisessä kevätkuukaudessa! Talven lapsena helmikuu on yksi lempikuukausistani, mutta alan hiljalleen jo olla valmis kevään tuloon; tekisi mieli huristella pyörällä alas paljaita mäkiä ja opiskella puun alla istuskellen. Ehkäpä tänä vuonna ostaisin jopa ihka ensimmäisen kevään-ekan-tulppaanikimppunikin!

Viimeisen kuukauden aikana tuli pyöräytettyä Miss Matilda toden teolla käyntiin, täytettyä vuosia ja lisäksi muistettua ystäviä. Ehkä orastava kevätfiilis tuotti tänä vuonna näin värikkäitä ja lennokkaita ystävänpäivälahjoja. Viimeinenkin on nyt löytänyt tiensä kauas Kanadaan asti, joten voin viimein julkaista kuvat täällä.

shrink_plastic_airballoon1

shrink_plastic_airballoon5

Syntyi sydämellisiä kuumailmapalloja puuväreillä kutistemuoville. Tämän materiaalin taikaan ei kyllä koskaan totu: joka kerta on yhtä ihmeellistä, miten äsken niin isosta kuvasta tulee hetkessä ihan pieni. Ja joka kerta sitä istuu kynsiään pureskellen uuninluukun edessä ja on varma, että tällä kertaa meni pieleen. Mutta ei, aina ne ovat suoristuneet ja asettuneet ihan niin kuin pitääkin.

shrink_plastic_airballoon3

shrink_plastic_airballoon2

Kutistemuovi onkin ollut viime aikoina vähän paitsiossa, kun pullonkorkit ovat tyystin vieneet mennessään. Lisäksi minulla on ongelmia löytää oikeanlaista muovia, koska aiemmin ostamaani laatua ei enää myydä Sinellissä. Eivät kaupassa tienneet kyseisen muovin merkkiä, joten nettikaupoista etsiminenkin on vähän hankalaa. Shrinkles osuu kuvaukseltaan lähimmäs, joten se on ehkä kokeilulistalla seuraavana. Nämä kuumailmapallot on tehty Sinellin tämänhetkiselle muoville, joka on tavallaan kirkasta, mutta sen toisella puolella on valkoinen pinta, joka kutistettuna näyttää vähän paperimaiselta. Etsimäni muovi on siis läpi valkoista ja kutistetaan 175 asteessa – vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!

shrink_plastic_airballoon4

Lennokkain ajatuksin kohti kevättä!

Hello March and (hopefully) spring! Deep down I’m a winter girl, but right now I just feel like cycling down bare sidewalks and studying under a tree already. Maybe the early spring feeling is what got me making such colourful Valentine’s Day gifts this year. Now that the last one’s reached its new owner as far away as Canada, I can finally post these.

There’s this magic about working with shrink plastic that you never get used to. It’s not optional to sit in front of the oven and gape through the window, chewing on your nails and being sure that this one’s finally the one that didn’t go right. But they always smooth out and end up perfect.

It’s been a while since my last shrink plastic creations, which my recent love for bottlecap jewellery is partly to blame for. I’m also having problems finding a plastic that works the way I want it to, as my favourite is not sold around here anymore. I’ve previously used shrink plastic that is white all through and is baked in 175°C. I think Shrinkles might be what I’m looking for, but I’m not sure. Any hints or recommendations?

Let’s welcome the new month with light and colourful thoughts!

Koruille koti

korupussi3

Kesällä olin kulttuurimatkalla ystäväni kotikonnuilla Etelä-Pohjanmaalla. Reissun aikana ystäväni äiti kertoi katselleensa blogissani muovipusseista sulatettua ja ommeltua Filyson-laukkua ja ilmaisi toiveensa omasta muovipussukasta. Kun lähdin kotiin, sain mukaani kasan pusseja, joista yksi oli korvamerkitty juuri tätä nimenomaista projektia varten.

korupussi1

Kului vähän aikaa; sulatin muovit valmiiksi, pakkasin ne, kankaat sekä ompelukoneen ja muutin uuteen kotiin. Kului vähän lisää aikaa, oli jotenkin kamalasti kaikkea muuta, ja valmiiksi sulatetut muovit odottivat kaapissa oikeaa hetkeä. Sitten sain pienen syysflunssan ja jouduin olemaan pari päivää kotona, ja siinä kuumehuuruissani aloin testailla kaavoja ja leikellä muoveja palasiksi. Kohtalaisen suora valmiista pussukasta kuitenkin tuli, vaikka siinä hetkessä viivottimen käyttö ja yksinkertaiset laskutoimitukset tuntuivat aika lailla ydinfysiikalta.

 korupussi4

Valitsin vuorikankaaksi joskus kirpparilta löytyneen entisen pöytäliinan, joka on tähän mennessä taipunut jo ainakin yhden kangaskassin vuoriksi sekä lipaston laatikon koristukseksi. Vetoketjun ompelin marraskuussa seitsemän aikaan aamulla – sinä samana aamuna, kun suuntasin jälleen kohti lakeuksia toiselle kulttuurimatkalle ja pussukkaa toimittamaan. Mutta pienen paineen allahan syntyvät parhaat tulokset, vai mitä? ;)

korupussi2

Muovipussukka oli väreiltään ja kuosiltaan kuin tehty korujen säilytyspaikaksi, joten sellainen siitä tuli. Koska aamulla ennen junalle lähtöä valotilanne oli mikä oli, pussukka kuvattiin vasta määränpäässä. Minulla ei olekaan ennen ollut stailaajia, jotka asettelisivat kaiken valmiiksi niin, ettei minun tarvitse kuin kaivaa kamera esille ja painaa nappia. Kiitos siis avusta, T ja R! :)

korupussi5

Last summer I got a big bunch of plastic bags from my friend’s mum, along with a wish that I’d use one of them to make a purse for her. I was very slow with this particular project: I ironed the plastic bags before I moved out, took them and the sewing machine with me, and then started making patterns and cutting the plastic on a day at home with a nasty cold. Using a ruler and making simple calculations felt like rocket science, I can tell you. All the same, the purse turned out surprisingly straight and okay. The zipper was sewn at 7 am before catching the train to my friend’s home town to deliver the purse. Oh well, sometimes you need the pressure to get things done…

With its floral pattern, the purse is perfect for storing jewellery. The photos were taken after handing the purse over to its new owner – the early morning light made it quite impossible to take tolerable pictures before leaving for the train. This was the first time I’ve had stylists arranging everything, leaving me with only the task of getting my camera out and pressing the shutter button. So thank you for your help, T & R! :)

Täältä tulee Miss Matilda

logo_checks

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten siitä, miten unelmoin omasta käsityöyrityksestä. Kerroin myös, että haluan tänä vuonna tehdä asian eteen jotain, harjoitella omien käsitöideni myyntiä ja katsoa, miten se sopii minulle. No, tammikuun käytin suunnitteluun, ajatusten pyörittelyyn, aikataulutukseen, asioiden opetteluun ja neuvojen etsimiseen. Tein listoja ja yliviivasin tehtyjä asioita, otin kuvia valmiista koruista, otin toiset kuvat ja vielä kolmannet. (Päätin että on hankittava joko jalusta tai hernepussi.) Yritin koota päässäni sekaisin pyöriviä asioita yhdeksi yhtenäiseksi kuvamaailmaksi.

Puhuin postauksessani myös nimen päättämisen vaikeudesta. Kääntelin päässäni kaikenlaisia sanoja, suomeksi ja englanniksi. Lopulta syntyi Miss Matilda, joka toimii molemmilla kielillä. Nimessä on jotain herkkää, mutta myös paljon päättäväisyyttä ja itsevarmuutta, ja se sopii ajatusmaailmaani.

sormukset1

Päätin perustaa Facebook-sivun ja asetin deadlineksi helmikuun ensimmäisen. Aikataulu piti, joten tänään avasin sivuni. Facebookia käytän markkinointikanavana ja yhteydenpitovälineenä; korut ja ehkä myöhemmin muutkin käsityöt ovat ostettavissa Maker’s Marketin kautta. Maker’s Market on viime syksynä avattu suomalainen käsitöiden ja kierrätyksen kauppapaikka, ja ilokseni pääsin myyjäksi monien muiden taitavien tekijöiden joukkoon. :)

Tästä on hyvä jatkaa!

Miss Matilda Facebookissa
Miss Matilda Maker’s Marketissa

About a month ago I wrote about my dream of starting my own craft business, and how I want to take steps this year that will help me make it come true. January was spent doing research, planning, building schedules, making lists after lists and ticking things off them. In the post I also talked about the difficulty of deciding a name. After going through many options in my head, I settled on Miss Matilda.

I decided to set up a Facebook page for promoting and keeping in touch with people. That was opened today. The jewellery is up on Maker’s Market, a Finnish website dedicated to selling handmade and recycled items. I’m in a talented company there and I’m so happy about it. :)

Miss Matilda on Facebook
Miss Matilda on Maker’s Market
(both in Finnish)