Läsnä on hyvä olla & muita mietteitä vuodenvaihteessa

tammikuu1

Kuten tässäkin blogissa on jo useaan otteeseen nähty, katselen aina vuoden vaihtuessa sekä taaksepäin että tulevaan. Tarkistan, mitä olen vuotta aiemmin kirjannut toiveikseni ja tavoitteikseni, pohdin, mitä vuoden aikana todella tapahtui, ja kirjaan ylös ajatukseni seuraavan vuoden varalle.

Pieni pysähtyminen ja tuumaustauko aina joululomalla on auttanut minua saamaan otteen niistä toiveista, joita muuten loisin päässäni tiedostamatta, ilman suunnitelmaa niiden toteuttamiseksi. Enää ei tunnu, että asioita vain tapahtuu ja aika kulkee eteenpäin, vaan kykenen vaikuttamaan niihin asioihin, joihin minulla on pääsy. Kaikkeahan ei tietenkään pysty ennustamaan eikä kaikkea voi hallita, mutta kun muilla alueilla kokee pystyvänsä moneen, luulen, että yllätyksetkin on hitusen helpompi ottaa vastaan.

tammikuu3

tammikuu6

Valitsen jokaiselle vuodelle myös sanan, joka kuvaa jollain tapaa sitä, millaisen vuodesta haluaisin. Sana on helposti mukana kannettava muistutus siitä, missä tähtäin on. Sekä sanan kehittelyyn että menneen ja tulevan vuoden pohtimiseen käytän Susannah Conwayn kehittämiä työkaluja, joiden ympärille on muodostunut suuri, omistautunut yhteisö.

Tätä postausta varten kävin läpi muistiinpanoni ja uuden vuoden työkirjani, joista kokosin kolme vuonna 2018 toteutunutta toivetta, kolme asiaa, joiden toteuttaminen jatkuu tähän vuoteen, sekä kolme uutta tavoitetta vuodelle 2019. Haluaisin kovasti kuulla, millaisia asioita sinun listoillesi tulee, joten jätä ihmeessä kommentti!

tammikuu5

Nämä sain aikaan vuonna 2018

1. Edistyin opinnoissani. Aloitin kuudennen vuoteni yliopistossa, ja sen kunniaksi halusin tehdä opiskelusta prioriteetin myös ajatuksen tasolla. Se tarkoitti, että karsin joitakin asioita päänsisäiseltä pitäisi-listaltani ja annoin itselleni tilaa keskittyä opintoihin. Keväällä ahkeroin etenkin kursseja rekisteriin, syksy oli pyhitetty gradulle. Kesän kirjoittamisretriitti jäi muistiin yhtenä hienoimmista kokemuksista vähään aikaan. Tätä kirjoitan valmista gradua ja kahta kurssia vaille valmiina maisterina.

2. Löysin uusia työskentelynurkkia kaupungistani. En halunnut viettää koko vuotta yliopiston kirjastossa, joten asetin yhdeksi tavoitteekseni vaihtaa maisemaa tasaisin väliajoin. Yliopiston päärakennuksen vähemmän tunnettu, Alvar Aallon suunnittelema lukusali muodostui lähes kodiksi varsinkin loppukesästä, kun graduinto oli ylimmillään ja kampus vielä hiljainen. Jyväskylän helmi, Teeleidi, osoittautui myös ihanan lempeäksi paikaksi lyhentää to do -listaa. Ihan yliopiston nurkalle avatusta The Localista taas on tullut niin minun kuin monen muunkin kantapaikka. (Puuroaamiainen opiskelijalle neljällä eurolla!)

3. Olen enemmän läsnä. Tätä on vaikea eritellä sen enempää, mutta on vankka tunne siitä, että tässä hetkessä pysyminen kannattaa.

tammikuu2

tammikuu4

Nämä kulkevat mukana vuoteen 2019

1. Uusia suuntia Miss Matildalle. Matilda vietti keväällä tekemiäni sunnuntaikollaaseja lukuun ottamatta hiljaiseloa vuonna 2018, sillä kuten sanottua, keskityin opiskelemaan. Nyt tekee taas mieli tutkistella, mitä kaikkea voisin Matildana pystyä, millaisilla tavoilla voisin itsenäni ilmaista.

2. Syväsukellus Kalevalaan. Luin kansalliseepoksemme kirjallisuuden kurssille jokunen vuosi sitten, ja urakan jälkeen jäi tunne, että tässä on jotain, mistä voisi ammentaa. Tarkempi tarkastelu on saanut odottaa, mutta tänä vuonna siihen ryhdyn. Sopivasti matkaoppaaksi ilmestyy myös kirja Kalevalan naisista, jonka kirjoittajan Tiina Piilolan luento aiheesta ensi kerran herätti syvemmän kiinnostukseni eeposta kohtaan.

3. Lisää postikortteja tärkeille ihmisille. Tämä tavoite on kulkenut mukana jo pari vuotta, mutta nyt olen ottanut ensimmäisen askelen sen toteuttamiseksi: ostanut kasan ihania postikortteja ja merkit niihin. Nyt tarvitsee vain kirjoittaa ja pudottaa postilaatikkoon. Näin niitä tavoitteita saavutetaan.

tammikuu7

Nämä aloitan vuonna 2019

1. Sanoja paperille. Haluan laajentaa repertuaariani ja kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa – omaksi iloksi, mutta miksei myös ammatillisessa mielessä. Juuri nyt kiehtoo flash fiction, äärimmäisen lyhyt tapa kertoa tarinoita. Siihen ja moneen muuhunkin kirjoittamisen puoleen aion tutustua.

2. Paluu miniatyyrimaailmaan. Joulun alla saunassa siskon kanssa syntyi villi visio ison sinisen nukkekotini uudesta elämästä. Se on ollut keskeneräinen nyt reilut kymmenen vuotta, ja koko nukkekotiharrastus on horrostanut lähes kaikki yliopistovuoteni. Nyt on kuitenkin päässä sellainen hahmotelma, ettei paremmasta väliä, ja vankat suunnitelmat sen toteuttamiseksi ovat vauhdilla muotoutumassa.

3. Rohkeutta, nainen. Valmistun jotakuinkin puolivälissä vuotta ja olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa en todella tiedä, mihin polku johtaa. Se vaatii taitoa toisaalta asettua virran vietäväksi, toisaalta tarttua tilaisuuksiin ja tarjota taitojaan muiden hyödyksi. Ennen kaikkea se vaatii rohkeutta, joten sitä on nyt löydettävä itsestään.

Miltä sinun vuotesi näyttää?

As you may have seen earlier in this blog, in the beginning of each new year, I take a good look back and peek into the future. I check what I’ve chosen as my goals and wishes the previous year, ponder over what really happened in the past 12 months, and write down my thoughts for the coming year.

Taking a moment to pause and think during the Christmas holidays has helped me be in charge of the wishes I’d otherwise be creating without much awareness or plan for making them come true. I no longer feel like time rushes by and everything happens without me having any say in it. I can have an impact, though I can never control all of it, of course. But I believe that when you feel like you’ve got some control of you life, even the surprises are easier to come to terms with.

I also pick a word for each year, to have an easy-to-carry-with-me reminder of what I’m aiming at. As a tool for all of this, I use the free workbook by Susannah Conway that has gathered a devoted community of people around it over the years.

For this post, I went through my notes and latest workbook. I found three wishes that came true in 2018, three things I will continue working on in 2019, and three new goals for the year ahead. I’d love to hear what your lists would look like, so please leave a comment below!

– – –

What I accomplished in 2018

1. I made progress with my studies. 2018 marked the start of my sixth year in university, and I really wanted to bring my studies to the forefront of my mind. That meant making space for concentrated studying at the expense of some other duties. In the spring, I completed a bunch of classes, while the autumn was dedicated to my master’s thesis. The writing retreat in the summer will stay in my mind as one of the most beautiful experiences in a long while. In January 2019, I am two classes and one finished thesis short of a Master of Arts.

2. I found new working nooks in my town. Knowing what kind of year I was facing, I didn’t want to completely tie myself down to the university library. A less known reading room on campus, designed by Alvar Aalto, became almost home to me during the last weeks of summer, when my motivation was at its highest and it was still very calm and quiet around. Teeleidi, our gorgeous tearoom, proved to be a gentle and soothing place to work away my to-do list. In addition to that, a new hostel & café, The Local, opened right across the road from the uni library and quickly became a favourite hangout for me and many others. (Only 4 euros for a porridge breakfast if you’re a student!)

3. I became more present. This one’s hard to put into words, but let’s just say there’s a solid feeling that staying in the present moment is good for you.

– – –

What I’m taking with me to 2019

1. New directions for Miss Matilda. My collage maker self, Matilda, has stayed very quiet for the past year, apart from the Sunday collages I made in the spring. The reason for this is stated above: I studied a lot. Now, though, I feel an itch to try new things, to test what I could do as Matilda, in what ways I could express myself.

2. Diving deep into Kalevala. I read our national epic for a literature class a few years back, and after recovering from the task, I was left with a feeling that there’s a lot there to draw from. I’ve only been waiting for the right moment to go deeper. Conveniently, there will be a new book on the women of Kalevala this year; a lecture by the author Tiina Piilola was what first sparked my interest for the epic.

3. More postcards to lovely people. This goal has stayed with me a couple of years already, but now, I’ve taken the first important steps to realise it and bought a pile of beautiful postcards, plus stamps to match. All I need to do now is write them and drop them in a postbox. That is how you reach goals.

– – –

What will get started in 2019

1. Putting words on paper. I want to try out different ways to write, to expand my repertoire both for pleasure and professionally. Right now I’m intrigued by flash fiction, a condensed way of telling a story. I will be looking into that and many other styles of writing.

2. A return to the miniature world. Just before Christmas, me and my sister cooked up a wild vision for my big dollhouse – while sitting in the sauna. The house has waited for the attention it deserves for over a decade now, and the whole hobby of making miniatures has been on hold for almost all of my years in uni. Now there’s a sketch in my head that I simply can’t ignore, and plans to make it true are fast taking shape.

3. Courage, dear heart. I’ll be graduating around halfway through the year, and for the first time in my life, I’ll be in a situation where I truly don’t know what will happen next. That will require an ability to, on the one hand, go with the flow – on the other, actively seek opportunities and put myself forward. Above all, it will require courage, and that is what I’ll need to find now.

What is your year beginning to look like?

Suklaatehdas keittiönpöydällä

suklaalevy4

Ennen joulua, kun viimeiset velvollisuudet on hoidettu, on aika tavata ystävät, päivittää syksyn kuulumiset ja vähän lahjoakin. Tykkään antaa itse tehtyjä lahjoja, mutta ne eivät voi olla kovin suuritöisiä tai aikaavieviä. Pitää siis keksiä jotain suhteellisen liukuhihnalta tehtävää, mutta siitä huolimatta merkityksellistä.

Idea tämänvuotisiin pikkulahjoihin tuli ohimennen Me Naiset -lehdestä, jonka satuin poimimaan kotona keittiön pöydältä. Itse tehdyt suklaalevyt, heureka!

suklaalevy2

suklaalevy5

Suklaatehdas syntyy muutamasta suklaalevystä – minä käytin Pandan maitosuklaata, valkoista ja tummaa suklaata – sekä omavalintaisista täytteistä. Suklaa sulatetaan, levitetään leivinpaperille ja koristellaan, minkä jälkeen levyt laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Ne kannattaa muutenkin säilyttää kylmässä.

Täytteiksi ostin muun muassa kuivattuja karpaloita, kookoshiutaleita ja mariannerouhetta. Ranskanpastilleista tuli leikkisän näköisiä levyjä, ja leivontahyllystä löytynyt, suussa poksuva popping candy sopi hauskasti pastillien seuraksi. Irtokarkkipussin fudgepaloista ja sormisuolasta hain suolakinuskista vivahdetta. Viimeistelin levyt kultaisilla koristekuulilla ja nonparelleilla.

suklaalevy3

suklaalevy1

Paketoin suklaalevyt lähikaupan pienimpiin kinkunpaistopusseihin, jotka leikkasin ja taittelin sopivan kokoisiksi. Päälle sitaisin etiketin, josta selviää levyn nimi ja sisältö sekä tietysti sen valmistanut suklaatehdas: Matildan suklaafabriikki.

Mitä makuja sinun suklaalevyysi tulisi?

After all the autumn’s tasks have been ticked off the list, it’s time to meet up with friends, catch up on the latest news and share a little Christmas spirit in the form of small gifts. I like to give handmade, but the gifts can’t be anything particularly time consuming or laboursome. So every year, I’m looking for something I can make in a bulk but still personalise and make meaningful.

The idea for this year’s gifts came from a women’s magazine that I by chance leafed through. Homemade chocolate bars, eureka!

All you need for your own chocolate factory is a few regular bars of chocolate – I used milk chocolate, dark and white chocolate  – and toppings of your choice. The chocolate is melted, spread on a parchment paper, and sprinkled with different toppings. Then the bars are placed in the fridge to settle. They are best kept in the fridge, too, until enjoyed.

For toppings, I bought dried cranberries, coconut flakes, and mint chocolate crumble, for example. Pastel coloured chocolate lentils (‘French pastilles’ we call them) made for playful bars, and popping candy was a fun match for them. I used fudge bites and flake salt to make a salty caramel flavour. To finish, I added golden sugar pearls and sprinkles.

I packed the chocolate bars in the smallest clear roasting bags I could find, and cut and folded the bags to size. Lastly, I added a label with the name and contents of the bar plus the name of the manufacturer – Matilda’s chocolate factory.

Which flavours would you have in your chocolate bar?

Joulutähti suoraan järvenpohjasta + ohje

joulutahti1

Järven pinta on käsittämättömän alhaalla. Siskoni kertoi nähneensä eräänä päivänä ikkunasta naapurin lapset, jotka kävelivät läpi kaislikon, alittivat laiturin ja jatkoivat reippaasti kohti etelää. Siinä, missä vielä kesällä uitiin, voi nyt tepastella kuivin jaloin. Vanhalta hyppykiveltä ei kannata hypätä ainakaan pää edellä, sen juurella on kymmenen senttiä vettä.

Kävin viime viikonloppuna pariinkin otteeseen kävelemässä pitkin paljastunutta järvenpohjaa. Nautin kaikista väreistä, muodoista ja pinnoista, jotka olivat tulleet näkyviin veden alta. Halusin ottaa jotain mukaan niin sanotusti kotiinviemisiksi, kun kerran arkipäivässäni järvi ei ole jatkuvasti läsnä. Keräsinkin kasan keppejä ja askartelin niistä joulutähden ulko-oveen.

joulutahti6

joulutahti4

joulutahti2

Tässä pieni ohje, jolla voit koota omaankin oveesi rustiikkisen joulutähden.

Joulutähti kepeistä

Viisisakaraiseen tähteen tarvitset viisi suunnilleen samanpituista keppiä. Koristeen sijoituspaikasta ja omasta mausta riippuu se, kuinka huolella kepit puhdistaa – itse vain sulatin kepit ulkorakennuksessa, minkä jälkeen harjasin niistä pois suurimmat hiekat ja tomut.

Asettele kepit tähden muotoon niin, että päät asettuvat ristikkäin. Testaile järjestystä  ja sitä, mikä keppi kulkee minkäkin päältä, kunnes olet tyytyväinen. Sido sakaroiden päät yhteen kieputtamalla ohutta rautalankaa risteyskohtaan. Kiinnitä keppejä myös keskeltä toisiinsa tarpeen mukaan niin, että rakennelma pysyy koossa.

Viimeistele tähti kieputtamalla juuttinarua tai jouluista nauhaa rautalankojen päälle sekä jokaiseen risteykseen tähden keskellä. Ripusta halutessasi keskelle tiukuja tai joulukoriste. Solmi ripustusnaru, etsi tähdelle paikka ja ihaile kättesi työtä.

joulutahti7

joulutahti9

joulutahti3

Olen lapsellisen onnellinen, että on joulukuu. Vaikka tehtävät ja toimet ovat samat kuin marraskuussa, tuntuu, että nyt voi hyvällä omallatunnolla juoda vielä yhden glögimukillisen ja ottaa aikaa joululahjaneulonnalle. Sehän kuuluu vain asiaan.

Ihania joulukuun alkupäiviä!

The water levels in our lake are ridiculously low. My sister told me she’d seen the neighbour’s kids walking through the reeds, ducking to pass underneath the jetty, and continuing southward. Where we swam in the summer, you can now walk without getting your toes wet. The old diving rock is 10 cm deep in the water, so diving is very much out of the question.

I went for walks on the bare lake bed last weekend, enjoying the colours, shapes and textures that are normally hidden from sight. I wanted to take something with me, to remind me of the landscape that is very much home but that I don’t see on a daily basis. I collected a bundle of sticks and proceeded to make a Christmas star for my front door in town. Here’s a mini tutorial that you can follow to make one for yourself, too.

Stick Christmas star

To make a five-pointed star, you need five sticks of approximately the same length. How carefully you should clean the sticks depends on your own taste and where you’re going to place the finished star; I only left them in a warm space to defrost, then brushed off the excess dirt and sand.

Arrange the sticks in a star shape so that they cross at the points. Try out different ways of arranging them until you’re happy with the result. Tie the crossing ends of the sticks together by twining thin wire around them. If needed, tie some of the sticks together in the middle, too, until the shape stays firmly together.

Complete the star by covering the wire with some garden twine or ribbon, and also wind some around each crossing in the middle. Add an ornament or a few jingle bells to decorate. Tie a length of twine to hang the star from, place it somewhere nice, and admire your handiwork.

I’m childishly happy that it’s December. Although my to-do list has by no means changed from November, it feels like there’s more space for one more mug of glögi or a little moment of Christmas gift knitting. That’s what December’s all about, after all.

Have a lovely start to your month!

 

15+1 vinkkiä sinulle, joka harkitset vetäytyväsi talviunille

keltainen3

Tekisikö mieli horrostaa huhtikuuhun asti? Muumipeikon lailla syödä masu täyteen havunneulasia ja painua peiton alle tutimaan, kunnes kevät koittaa? Ei se mitään, niin minunkin. En tiedä, poistaako mikään kikka talviunien tarvetta täysin, mutta tässä 15 vinkkiä ja yksi bonus, joilla voit viedä siltä akuuteimman terän.

1. Hanki huonekasvi. Sen vihreys tuo toivoa ja valoa kohti kurkottelevat varret tarjoavat samaistumispintaa. Siihen voi myös aina virittää jouluvalot.

2. Pue päällesi jotain keltaista.

3. Investoi isoon pakettiin hyvää teetä. Itse hankin sadan gramman pussin Teeleidin chai pu’eria, joka maistuu ihan piparitaikinalle.

4. Kun seuraavan kerran joogaat, levitä joogamatolle viltti. On kuulkaa mukavaa. Minä aloitin maanantaiaamuni tällä joogasessiolla.

5. Juo iso lasi vettä.

keltainen5

keltainen1

keltainen4

6. Kokoa meditaatiokoru erilaisista, mukavan tuntuisista helmistä. Laita ajastin soimaan 15 minuutin päähän, sulje silmät ja etsi nauhasta tähän hetkeen sopiva helmi. Keskity sen tuntuun, kulmiin ja röpeloihin tai sileään pintaan siihen saakka, kun kellosi soi.

7. Kun aikataulut sen sallivat, käy kävelyllä valoisaan aikaan.

8. Istahda kahvilaan ja tilaa chai latte kanelilla.

9. Napsauta kirkasvalolamppu päälle heti herättyäsi.

10. Pysähdy hetkeksi kirjastoon lukemaan kasa lempilehtiäsi. Lainaa hyvä kirja, johon uppoutua illalla ennen nukahtamista.

keltainen2

keltainen6

11. Syö aamupalaksi Tuc-keksejä kinuskituorejuustolla.

12. Kirjoita, miltä tuntuu.

13. Neulo muhkea pipo, joka toimii talvipesän korvikkeena silloin, kun kotoa poistumista ei voi välttää. Minä neuloin tämän muhkun, jota kuvaa hyvin ystäväni kommentti: “Oi, hän ei koskaan enää palele!”

14. Aloita uusi Potter-kierros joko kirja- tai elokuvamuodossa. (Koskeekohan tämä vain minua?)

15. Kun aurinko paistaa, huomaa se. Pysähdy hetkeksi ja ime itseesi niin paljon energiaa kuin ehdit.

+ Bonus: Muista villasukat.

Feel like going into hibernation and staying there until April? Have an urgent need to mimic the Moomins, eat a bellyful of pine needles and curl up under the duvet to sleep until it’s spring again? That’s okay, so do I. I’m not sure if any trick will completely erase the need to hibernate, but here’s a set of 15 tips (and a bonus one) that could take the most immediate edge off it.

1. Get a houseplant. Its greenness will bring you hope and you can connect with the way it reaches for light. If anything, it can be embellished with fairy lights.

2. Wear something yellow.

3. Invest in a big pack of good tea. I opted for 100 grams of our local tea house’s chai pu’er.

4. Cover your yoga mat with a blanket for your next yoga session. Next level comfort, I can tell you. My Monday morning started with this video.

5. Have a big glass of water.

6. Make yourself a meditation bracelet with a selection of different beads. Set your timer for 15 minutes, close your eyes and find a bead that fits your mood today. Concentrate on the texture and feel of it until the timer goes off.

7. When the schedule allows, go for a walk when it’s light outside.

8. Park yourself in a café and have a chai latte with cinnamon.

9. Flick on the light therapy lamp as soon as you wake up.

10. Stop at the library to read a pile of your favourite magazines. Borrow a good book to read before bedtime.

11. Have a breakfast of Tuc crackers with caramel cream cheese.

12. Write about how you feel.

13. Knit a new chunky beanie that acts as a substitute for a winter nest when you can’t avoid leaving the house. I made one like this, and my friend’s comment really says it all: “Oh, she’ll never be cold again!”

14. Start another round of the Potters, in book or film form. (Or is it just me?)

15. When there’s sunlight, notice it. Stop for a minute and take in as much energy as you possibly can.

+ Bonus: Don’t forget your wool socks.

Syksyllä tekee mieli olla hiljaa

lokapuut1

Syksy sen aina tekee: käperryn kuoreeni, kirjoitan kyllä ja kuvaan sitä kun luontokin käpertyy, mutta mitään uutta ei ilmesty tänne eikä muihinkaan kanaviin. En tunne tarvetta jakaa tai julkaista, pidän vain kaiken itselläni. Eipä tuo haitanne.

Lokakuussa olen ymmärtänyt, että vaikka alkusyksystä oli helppo lähteä aamulla kirjastoon ja pysyä siellä iltapäivään asti, ei sitä tarvitse väkipakolla jatkaa loputtomiin. Nyt tuntuu paremmalta jäädä aamulla kotiin ja pysyä siellä vaikka iltaan asti.

Olen kokeillut ilmajoogaa, venynyt ja vanunut ja leijunut kankaan sisällä ihanassa painottomuuden tilassa. Kolmen tunnin starttikurssin jälkeen ostin kymmenen kerran passin, koska tämän kortin haluan katsoa vielä vähän pidemmälle. Kävin myös katsomassa improteatteria ensimmäisen kerran elämässäni, ja se oli loistavaa.

lokapuut2

lokapuut4

Olen syönyt ihan liikaa Elovenan ihania valmispuuroja, jotka ovat vähän niin kuin riisifrutteja mutta kaurasta. Niissä on mustikka- tai omenahilloa ja niin paljon enemmän jujua kuin jogurtissa.

Olen juonut aika paljon glögiä. Lokakuun alussa kirjoitin kalenteriinkin, että sitten kun ne punaiset ja kultaiset tölkit ilmestyvät kaupan hyllyyn, älä turhia kursaile. Anna mennä vaan. Kuuma glögi on tuntunut hyvältä varsinkin näin syysflunssan tökkiessä kurkkua.

Olen kuunnellut

  • jo vähän joulumusiikkia, mutta aloittanut sieltä vähemmän jouluisesta päästä, Spotifyn Indie Christmas -soittolistasta. Ei vielä niitä suurimpia klassikoita, mutta pientä tunnelman virittelyä.
  • Hannah Bullivantin syyssoittolistaa, jonka löysin Instagramista ja jota moni tuntui hehkuttaneen. Hehkutuksen väärti.
  • kirjoja, jotka saivat miettimään omaa kirjoittamista: Satu Koskimiehen ja Vilja-Tuulia Huotarisen Emilia Kent – runotytön tarina jatkuu sekä Miia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin.
  • vahvan ja säväyttävän kirjan, jossa on ehkä kaunein kansi vähään aikaan: Katja Ketun Rose on poissa.
  • taikuuden historiaa Harry Potter: A History of Magicin muodossa, joka ilman kuvia jää vähän vajaaksi, mutta onnistuu kyllä ujuttamaan jännittäviä tiedonmurusia aivojen sopukoihin.

Olen lukenut vähän tarkemmin joogan perusteista ja historiasta, ja nyt haluan tietää ihan kaiken. Käynnissä on myös uusintakierros Pottereita, joihin karkaan iltaisin.

lokapuut5

lokapuut3

Olen innostunut taas neulomisesta; yksi Novita-lehti siihen tarvittiin, ja naps – joku sytytti taas valot siinä pääni nurkassa, jossa neulomisinto sijaitsee. Talven tulostakin olen innostunut, ensilumesta joka satoi ja on pysynyt minun kukkulallani aika pitkäänkin. Tänään se varmaan on alkanut huveta.

Olen juhlinut merkkipäiviä, virstanpylväitä. Onnellisia aikoja.

Loppuun ilmainen vinkki: jos on liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa, lähde jonnekin, missä on metsä tai järvi ja hiljaisuus. Poistu arkiympyröistä ja raivaa itsellesi turvallinen kolo.

Terveisiä mummilasta.

This always happens in the autumn: I curl up and nestle, and while I do write and photograph the nature doing just the same, I have no desire to share or publish anything. There doesn’t seem to be a need for that. And I guess I don’t mind.

In October, I’ve understood that it’s okay to change your routines with the seasons. Getting on my bike early in the morning to get to the library and stay there until late afternoon felt good in the early autumn. Now, however, working from home in the morning and staying there the whole day, if necessary, is what I crave.

I’ve tried aerial yoga, stretched my achy muscles and floated inside the hammock in a beautiful sense of weightlessness. After a three-hour beginner course, I bought a ten-hour pass as I really want to see how this practice could evolve. I’ve also seen improvisational theatre for the first time, and it was spectacular.

I’ve eaten way too many Elovena porridge snack pots, but they’re so creamy and good, and they’ve got blueberry or apple jam and so much more character than yogurt.

I’ve drunk quite a lot of glögi (non-alcoholic, don’t you worry). I have an actual diary entry from the beginning of October saying when the red and gold cartons of glögi appear in the shops, don’t hold back. I’ve especially enjoyed the spicy beverage now that I’m in the middle of a little autumn cold.

I’ve been listening to

  • some Christmas tunes already, but I’ve started with the less traditional pieces on Spotify’s Indie Christmas playlist. The time for the classics will come a bit later.
  • Hannah Bullivant’s autumn playlist that seemed to get a lot of love on Instagram. Definitely worth the love.
  • books on women who write that made me reflect on how I write myself – one of them a Finnish-made sequel to Emily of New Moon, believe it or not!
  • a strong and thrilling book with the most beautiful cover I’ve seen in a while (Katja Kettu: Rose on poissa).
  • Harry Potter: A History of Magic, a book that’s filled with exciting magical details but would admittedly work better with pictures.

I’ve read more about the traditions and history of yoga, and now I want to learn all of it. I’m also in the middle of another round of the Potters that I like to escape to in the evenings.

I’m excited about knitting again. All it took was a peek into one single knitting magazine, and suddenly someone had turned the light on in the corner of my brain that accommodates my knitting enthusiasm. I’m also eager to see the winter arrive; we got our first snow last week and it stayed on the ground surprisingly well until today.

I’ve celebrated special days, milestones. Happy times.

I’ll end with a free tip: when there’s too much to do and too little time, go somewhere with woods or a lake and some peace and quiet. Leave your everyday environment and carve yourself a safe little space.

Greetings from my Gran’s.

Tänään olen blogannut kymmenen vuotta

blogisti5

torstai, 25. syyskuuta 2008

Heipä hei… :)
Olen tällainen 14-vuotias nukkekoteja rakastava tyttönen, ja alan nyt kirjoittaa blogia nukkekotini tapahtumista. Blogi on vielä ERITTÄIN keskeneräinen, mutta kyllä tämä tästä. Jos joku haluaa antaa vinkkejä nukkekodin sisustuksesta tai muusta, niin mielelläni luen niitä!

Tarkoituksena olisi kirjata tänne kaikki muutokset ihanassa sinisessä nukkekodissani, josta aion laittaa paljon kuviakin. Eipä tässä muuta… En juuri nyt ehdi ottaa kuvia ja lisätä niitä tänne, mutta heti kun kerkeän, niin laitan. Tästä se lähtee. :)

Päädyin sunnuntaina sattuman kautta lukemaan vanhaa blogiani. Piti tarkistaa jokin fakta syyskesältä 2009, ja muistin tuolloin kirjoittaneeni asiasta blogiin. Siinä samalla kurkkasin ihan ensimmäistä kirjoitustani – ja kappas, sehän oli kirjoitettu melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten.

Tänään olen kirjoittanut blogia kymmenen vuotta.

Kenen tahansa elämä ehtii kymmenessä vuodessa heittää häränpyllyä, mutta kun on aloittanut kirjoittamisen 14-vuotiaana, ehtii kymmenessä vuodessa päästä ripille, päättää yläasteen, tulla ylioppilaaksi ja melkein valmistua maisteriksi. Siinä ehtii, tiedättekö, kasvaa aikuiseksi.

Kymmenen vuoden päästä nauran räkäisesti sille, että 24-vuotiaana uskalsin viitata itseeni a-sanalla.

blogisti4

blogisti3

lauantai, 11. heinäkuuta 2009

Rippijuhlat oli tuossa viime viikon sunnuntaina. Konfirmaatio ei jännittänyt melkein yhtään, vaikka kaverit olivat ihan paniikissa… Eikä se nyt niin ihmeellistä ollut, mentiin vaan kirkkoon, oltiin siellä ja tultiin pois. :D Tosin yksi pieni kommellus sattui jo heti aamusta, kun olin lähdössä kirkkoon: istuin autoon, ja mekostani katkesivat molemmat olkaimet. Eikun takaisin sisälle ja mekkoa vaihtamaan. Onneksi omistan toisen melkein samanlaisen mekon, joten eroa tuskin huomasi.

Koko loppupäivä olikin sitten yhtä kestohymyä, kun koko ajan joku otti kuvia. Vieraita kävi jonkun verran, mutta ei kuitenkaan liikaa… Koko ajan teki mieli käydä vaihtamassa mekko pois, inhoan kaikenlaisia juhlavaatteita. Kyllä se päivä siinä sitten kumminkin meni… Sain lahjaksi kameran, mikä oli tosi kiva juttu. :)

Jostain syystä sorrun helposti ajattelemaan, etten ole monellakaan tapaa muuttunut. Että ajatusmaailma on aina ollut vakio, ilmaisutapa samoin, ja siksi kymmenen vuoden takaiset kömmähdykset ovat ihan yhtä nolottavia kuin jos ne olisivat sattuneet eilen. Muutosta on hankala huomata, kun sen keskellä elää.

Vanhaa blogia lukiessani tajusin kuitenkin antaa itselleni pienen synninpäästön. Olen ollut ihan yhtä hukassa kuin teini-ikäiset ympäri maailman, en kypsä, en valmis. Voin lempeän huvittuneena hymähdellä teksteilleni, sillä en ole enää sama kuin silloin. Jotain on opittu, vaikka valmiiksi en odota tulevani.

blogisti1m

maanantai, 10. elokuuta 2009

Hyvää kouluvuotta kaikille, alkoi se sitten huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla tai jo viime viikolla…! Jaksetaan nyt muutama kuukausi, niin päästään jo joululomalle. Eikä siitä ole pitkä matka kesään… Toivottavasti. Lupaan, etten itke kun saan päättötodistuksen käteen ja joudun jättämään peruskoulun taakseni.

Ensimmäisen vuoden kirjoitusten lukeminen kiertää sydänjuuria solmuun. Ne ovat lapsekkaita, täynnä pieniä hajatuksia ja naurunaiheita, ja tuntuvat siksi oikein alleviivaavan sitä, mikä teksteistä ei näy: ettei yläaste ollut ollenkaan helppoa aikaa. Jos osaa katsoa, sen huomaa vain tauosta, joka jää syyskuussa 2008 julkaistujen ensimmäisten postausten ja huhtikuun 2009 uudelleenaktivoitumisen väliin. Tuossa välissä ei ollut voimia nimeksikään.

Blogi on kuitenkin myös harvinaisen selvä kuva siitä, että käsillä tekeminen se minut pitkälti kuopastani nosti. Se ja musiikki, keikoilla käyminen, joka niin ikään näkyy blogissa. Olen hävittänyt yläasteaikaiset pöytälaatikkokirjoitukseni enkä toistaiseksi ole kaivannut niitä, mutta blogimuodossa oleva dokumentti elämästä on aika korvaamatonta luettavaa. Minulle itselleni kun tekstit puhuvat myös rivien välistä.

maanantai, 22. maaliskuuta 2010

Päätin vihdoin viimein opetella neulomaan sukkia. Ensimmäiset sukat tein 7 Veljestä Jättiraita -langasta, keväisen vihreästä sellaisesta. Aloitin tahallani eri värisestä raidasta, ettei vaan tulisi samanlaiset sukat. ;) Kaikkien mielestä on tosi häiritsevää, että raidat ovat erilaiset, mutta minä nyt vaan satun tykkäämään pienestä eriparisuudesta. :D

(Lisää blogimatkastani täällä.)

blogisti2

“Thursday, 25th September 2008

Hi there… :)
I’m a 14-year-old little girl who loves dollhouses, and I’m now starting a blog about everything that happens in my dollhouse. The blog is still VERY unfinished, but we’ll get there. If anyone has any tips on dollhouse interiors or anything else, I’d be glad to read them!

I intend to report all the changes in my lovely blue dollhouse and also post a lot of pictures of it. That’s all I have for now… I don’t have the time to take pictures and upload them just now, but I’ll do that as soon as I can. Here we go then. :)”

On Sunday, by chance, I was browsing my old blog, as I needed to check something I’d written back in early autumn in 2009. I happened to take a look at my first ever post and realised it was published almost exactly ten years ago.

Today, I’ve been blogging for ten years.

Anyone’s life can turn upside down in that length of time, but when you start writing in the midst of your teenage years, you have time to get confirmed, complete secondary school, graduate from high school, and almost get your MA. Those are the years you grow up to be an adult.

In another ten years, I’ll be belly laughing at myself for having the guts to use the a-word in the mature age of 24.

“Saturday, 11th July 2009

My confirmation day was last Sunday. I didn’t feel that nervous, even though my friends were totally panicking… And it wasn’t that exciting, we just went to the church and were there and then came out. :D Although I did have a little accident early on the day, when I was just leaving for the church: I sat down in the car, and both the shoulder straps on my dress snapped. So back in I went and got changed. Luckily I have another dress that looks almost the same, so you could hardly see the difference.

The rest of the day was just constant smiles, there was always someone taking pictures. There were a fair amount of guests, but not too many… I felt like changing out of my dress the whole time, I hate formal wear. But the day did pass eventually… And I got my own camera, which was nice. :)” 

For some reason, I tend to think I haven’t changed much over the years. I make the mistake that my way of thinking and expressing myself are fairly permanent, which means any blunders from ten years past are just as embarrassing today. It’s hard to notice the change when it’s your life and you’re living right through it.

Reading the old blog was an eye-opener in the sense that it gave me a permission to be more gentle on myself. I’ve been just as lost as any other teenager, just as immature and incomplete. I can feel gently amused at myself back then, because the me of those days isn’t me today. Some lessons have sunk in, even if I don’t expect to ever be complete.

“Monday, 10th August 2009

Happy new school year everyone, whether it’s tomorrow or the day after or next week or last week you’re starting it…! Just a few months to hang in there before Christmas holidays. And next summer’s not far away from that… I hope. I promise I won’t cry when I get my diploma and have to leave secondary school behind.”

Reading the posts from the first year makes my heartstrings curl up in a knot. They’re childish, full of little irrelevant thoughts and laughable occurrences, and thus seem to underline what isn’t there: the fact that secondary school was far from easy for me. If you know where to look, you can see it in the long break between the first posts in September 2008 and the reactivation in April 2009. In the months in between, there was no strength left in me to post.

On the other hand, the blog paints a clear picture of what got me out of that state: making stuff with my own two hands. That and music, which also shows in the blog. I’ve thrown away all my unpublished writing from that time and haven’t missed it, but the document of my life in blog form is pretty precious. To me, even the subtext has a lot of meaning.

“Monday, 22nd March 2010

I decided to finally learn how to knit socks. For the first pair, I used a yarn with spring green stripes. I started the socks with different stripes on purpose, so as not to make two identical ones. ;) It bothers everyone else that they don’t look the same, but I like my socks mismatched. :D” 

(More about my journey in blogging here.)

Sunnuntaiaamuna syyskuussa

sunnuntaiaamu8

sunnuntaiaamu10

sunnuntaiaamu2

sunnuntaiaamu5

sunnuntaiaamu4

sunnuntaiaamu7

sunnuntaiaamu1

sunnuntaiaamu6

sunnuntaiaamu3

sunnuntaiaamu9

Syksy ei ole suosikkivuodenaikani, mutta on siinä puolensakin. Pidän vuodenkierron välitiloista, joissa luonto muuttuu. Niissä kaikki on vähän salaperäisempää, vähemmän ennalta arvattavaa – kesän kirkkaus kun ei jätä mitään arvailujen varaan. Syksy ja kevät osaavat yllättää.

Kun sunnuntaiaamuna avasin kotioven, järvi väikkyi vielä niin kuin ennenkin, sitä kehystävät puut vihersivät edelleen, mutta silti näkymä oli jo muuttunut. Valo tuli matalammalta ja pidensi varjot, näytti teräväpiirtona joka ikisen kastepisaran lehdillä. Siinä on se salaperäisyys.

Kanat kuopsuttavat takapihalla tuttuun tapaansa, mutta veikkaan, että minun tapaani nekin nauttivat viilentyneestä säästä. Kotvan kuluttua ne pääsevät uutukaiseen talvikanalaansa pakkasta pakoon. Jo nyt ne menevät nukkumaan aikaisemmin, sitä mukaa kun pimeä laskeutuu.

Elääpä itsekin auringon mukaan! Mutta koska ihmislapsella on velvollisuutensa, tilasin juuri kirkasvalolampun, sellaisen yksiöön sopivan. Vaikka hämy ja salaperäisyys on minun luontaisin elinympäristöni, joskus sitä tarvitsee jotain kynttilänvaloa terävämpää.

Pukeudutaan lämpimästi ja etsitään valoa!

I’m not a huge fan of autumn, but I admit, sometimes its not too bad. I love the in-between stages, the seasons when you can feel the change in nature. At those times everything feels a little mysterious, a little less obvious. The summer sunshine has nothing to hide and thus gets a bit boring after a while. Autumn and spring have their ways of surprising you.

When I opened the front door on Sunday morning, the lake still glittered like before and the trees framing it were no less green than a few weeks ago – yet everything had already changed. The sun was lower, it stretched the shadows and drew every dewdrop with extreme sharpness. That’s the mysteriousness right there.

The chickens still go about their days as usual, but I bet they (like me) enjoy the cooled-down weather. In a few weeks, they’ll move into their newly built winter home to escape the frost. They’ve already started going to sleep earlier, right when the darkness falls.

I wouldn’t mind living with the sun, but a human child has her duties, and because of that, I just ordered a light therapy lamp. Even though I usually thrive in dusk and mysteriousness, you sometimes need something a little sharper than candlelight to get you through the days.

Wrap up warm and find the light!