Pilkunviilauksen luovuudesta

kielenhuolto1

Olen tänä kesänä laittanut paikalleen niin monta pilkkua, etten varmasti koko elämäni aikana yhteensä. Olen lisäillyt possessiivisuffikseja, tavuttanut sanoja sopivalta kohdalta, etsinyt lyöntivirheitä tekstimassasta ja näyttänyt sanoille, missä järjestyksessä niiden olisi hyvä olla. Oikoluen jo perheeni puhetta ja kavereideni viestejä. Joinain päivinä olen raahannut kirjainrivejä kuin kivirekeä kohti kello neljää. Toisina taas olen oppinut ja oivaltanut niin paljon, että kotiin pyöräillessä pakahduttaa; kokenut sarjan pieniä kielellisiä valaistumisia.

Olen sillä tavalla vähän outo, että pilkutus tuo minulle tietynlaista nautintoa. Possessiivisuffiksien naputtelu paikoilleen antaa onnistumisen tunteen. Olen kai lähtökohtaisesti vähän pöpi ja siksi sopiva tällaiseen hommaan, mutta on siinä muutakin: saan käyttää luovuuttani.

kielenhuolto2

Pilkut kuuluvat tiettyihin paikkoihin, se on fakta eikä luovuuskysymys, ja jotkin sanat kirjoitetaan yhteen, kun toiset jätetään erilleen. Näin pitkälle pääsee miltei automaatiolla – tai vähän selaamalla Kielitoimiston ohjepankkia. Mutta sitten ovat ne jokin tässä mättää -tapaukset. Niitä katselee aikansa, haistelee, maistelee. Aloittaa helpoimmasta päästä ja korjaa selkeät virheet – jo näyttää paremmalta. Siirtelee sanoja, kääntää ja pyörittää. Purkaa lauseenvastikeen sivulauseeksi, vaihtaa sen toiseen lauseenvastikkeeseen. Tekee vielä pari temppua, ja tadaa. Virke vetää henkeä, ilma kiertää jälleen. Solmu on poissa.

kielenhuolto4

Kirjoittaja käyttää luovuutta valitessaan juuri tietyt sanat juuri tietyssä järjestyksessä. Luovuutta vaatii siis myös noiden valintojen kyseenalaistaminen. Palikat ovat valmiina, joten aivoponnistus on erilainen, mutta läsnä yhtä kaikki. Tekstien pyörittely, vääntely ja kääntely opettaa, ettei ole vain yhtä tapaa sanoa asiat. On näkemyksiä, vastanäkemyksiä ja kaikkea siltä väliltä. Minä ehdotan, ja sitten kirjoittaja katsoo, miltä näyttää, ja tekee vielä omat ratkaisunsa. Tai pari-kolme ratkaisua. Aina on varaa viilata. Luovuudelle on aina tilaa.

Kielenhuolto tuntuu tekohengityksen antamiselta. Kun kirjainten väliin puhaltaa ilmaa, virke tulee kevyemmäksi, avoimemmaksi, siihen tulee tilaa ymmärrykselle. Hyvän työn palauttaminen tekijälle tuntuu kuin laskisi irti ilmapallon. Sen paino ei enää sido sitä, joten sillä on mahdollisuus nousta uusiin sfääreihin.

On the creativity of editing

I’ve seen so many commas to their rightful places this summer, I can’t even tell you. I’ve added possessive suffixes, hyphenated words accurately, looked for typos in a big mass of text, and shown words the order in which they will be most comfortable. I find myself proofreading my friends’ text messages and the speech of my family. On some days, I’ve slowly crawled towards 4 pm, dragging the sentences behind me like a heavy burden. On others, I’ve learned so much and had so many sudden inspirations I’ve felt positively enlightened on the way home.

I’m weird in the way that putting commas in their places brings me enjoyment of sorts. Typing in missing possessive suffixes gives me a feeling of accomplishment. I guess I’m a little odd to begin with, and therefore suitable for this kind of work, but there’s something else to it, too: I get to use my creativity.

Commas belong in specific places, it’s a fact and not really a question of creativity. There are compound words, and words that need to be separated from each other. Autopilot and grammar resources take you about this far. But then there are these something’s-not-quite-right sort of instances. You look at them for a while, take a sniff, try the taste. You start with the easiest bit, correct clear mistakes – looks better already. You move words around, turn them over, try a different order. You take a non-finite clause and turn it into a finite one. You do a couple more tricks, and ta-da – the sentence takes a deep breath and gives a content sigh. The knot is gone.

The writer uses their creativity when choosing certain words in a certain order. Therefore, it takes creativity to question those choices. The material is already there, so it requires a different kind of effort, but effort all the same. Twisting and turning texts around shows you that there’s never only one way to say things. There are outlooks and arguments, different outlooks and counter-arguments, and everything in between. I make a suggestion, the writer sees how it looks to them, and makes their own solution. Or two, or three solutions. There’s always room for fine-tuning, always room for creativity.

Editing a text feels like giving artificial respiration. When you blow air between the letters, the sentence becomes lighter, more open – it makes space for comprehension. Handing in a good piece or work is like setting free a balloon. Its weight is no longer holding it back, so it has the opportunity to rise to new heights.

Advertisements

Tervetuloa, syksy – minä olen valmis

uusisyksy3

Saako sanoa, että syksy on jo ihan ovella? Siitä huolimatta, että nahkatakki oli vielä tällä viikolla vähän liikaa ja ulkona vihertää edelleen täyttä päätä. Sain kesätyöni päätökseen eilen, ja vaikken töitä täysin jätäkään, on aika vähän vaihtaa vaihdetta: ryhtyä opiskelemaan ja tehdä hommia myös itselleen. Olo on mietteliäs, sillä kesä on antanut hyvän suunnan, jota kohti kulkea, ja nyt etsiskelen lisää sopivia askelmia polulleni. Neljä kuukautta kesäarkea on mennyt nopeasti, mutta siitä huolimatta tuntuu, etten ole ikuisuuksiin elänyt sitä tavanomaisempaa arkea. Tarvitaan ajatusten niksautusta.

Minun pääni on sitä tyyppiä, että se vaatii asioiden jäsentelyä ja oikomista ulkopuolellaan, mieluusti kynällä paperille. Lähestyin siis uutta vuodenaikaa bullet journalin kautta. Laitoin Tori Amosia soimaan (se nainen on nero) ja askartelin syyskuulle kauniin aloitussivun, johon on mukava palata kuun kulkiessa eteenpäin. Piirtelin tulevat viikot – ja tein virheen, jätin yhden päivämäärän välistä pois, joten joudun vielä ostamaan uuden korjauslakan kuivuneen tilalle ja paikkaamaan mokani. Sen jälkeen voin asetella paikoilleen tulevien viikkojen aikataulut.

Kun pohja oli valmis, saatoin siirtyä sisältöön. Millä eväin syksyyn lähdetään?

uusisyksy6

Uuden kuun tavoitteet

Tein elokuussa ensimmäistä kertaa kuukaudelle omat tavoitteet. Gretchen Rubinin The Happiness Project -kirjan innoittamana, jota parhaillani kuuntelen, päätin kuukaudelle tietyn teeman ja keskitin ajatukseni erityisesti siihen. Elokuussa se oli blogi, ja saavutinkin tavoitteeni: löysin uuden innon, kirjoitin enemmän kuin aikoihin niin fyysiselle kuin virtuaalisellekin paperille, tein suunnitelmia jatkoa varten, jotta into ei lopahtaisi kuun vaihduttua. Syyskuussa haluan antaa huomiotani Miss Matildalle, pienelle korukaupalleni. Haluan löytää tekemiseen rutiinia, varata Matildalle aikaa hyvällä omallatunnolla, ruksata to do -listalta asioita pois. Innostua siitäkin.

Nämä tavoitteet ja selkeitä askeleita niiden saavuttamiseen kirjoitin uudelle kuukausisivulleni, jolta löydän ne aina, kun tarvitsen muistutusta.

uusisyksy4

Minunlaiseni lukujärjestys

Olen auttamatta opintopolkuni lopulla, vaikken ymmärräkään, mihin kummaan neljä vuotta on kadonnut. Tämä vuosi tarkoittaa entistä enemmän itsenäistä opiskelua, itseohjautuvuutta – vapautta, toisin sanottuna. Pidän itsenäisestä työskentelystä, istun mieluummin läppärini kanssa kirjastossa kuin kulutan luentosalien penkkejä. Valitsen mielelläni itsenäisen suorituksen, jos se tarkoittaa sitä, että saan lukea keskenäni, pohtia rauhassa ja kirjoittaa – paljon. Kokosin lukujärjestykseni niin, ettei täyden erakoitumisen vaaraa ole, mutta pääsen kuitenkin hyödyntämään vahvuuksiani ja opiskelemaan minulle sopivalla tavalla. Valitsin myös sopivassa suhteessa kursseja, jotka ovat valmistumisen kannalta tärkeitä, mutta eivät välttämättä herätä suuria intohimoja, ja sitten niitä, joille haluan palavasti. Siispä luen tänä syksynä kielestä työelämässä ja toisaalta sukellan kirjallisuuden kääntämisen ja adaptaation maailmaan.

Väitän olevani suhteellisen järjestelmällinen ja kurinalainen opiskelija, mutta tänä syksynä ajattelin kokeilla homman viemistä vielä konkreettisemmalle tasolle: projektien pilkkomista osiin ihan paperilla niin, että minulla on mustaa valkoisella aikatauluista ja toteutusjärjestyksestä. Katsotaan, miten käy.

(Tämä vuosi tarkoittaa myös gradun aloittamista, mutta ei puhuta siitä vielä.)

uusisyksy5m

Viikko uuteen uskoon

Minulla on taas ehkä vähän turhankin monta rautaa tulessa. Tilanne ei kauheasti poikkea viime keväästä, jolloin kirjoitin tämän postauksen viikkoni kulusta ja siitä, kuinka absurdia tehtävästä toiseen hyppiminen välillä on. Olen kuitenkin nyt kuunnellut Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa ja olen pullollani intoa siitä, että minäkin saan tehdä niin monenlaista kivaa viikkojeni aikana. Joudun vain organisoimaan kaiken hyvin.

Pohdin kesän aikana bullet journalini viikkonäkymän uudelleenjärjestelyä, kun jotkin osat eivät enää tuntuneet tarpeellisilta. Habit trackerin pidin, sillä haluan edelleen pitää kirjaa tekemisistäni ja motivoida itseäni tekemään asioita, jotka ovat minulle hyväksi. (Habit trackerista lisää esimerkiksi täällä.) Sen sijaan menojani en koskaan oppinut seuraamaan reaaliaikaisesti. Keräsin kuitteja jo valmiiksi liitoksistaan repeilevään kukkarooni ja muutaman kerran vuodessa kävin koko kasan läpi ja kirjoitin menot ylös. Siitä ei kuitenkaan seurannut mitään – siitä yksinkertaisesta syystä, että menoni ovat ihan kohtuulliset, eikä minulla ole todellista syytä seurata niitä. Menotaulukko sai siis luvan poistua.

Päätin laajentaa muistiinpanotilaa ja jakaa sen osiin. Nyt minulla on jokaista osa-aluetta kohti pari riviä, joille voin kirjoittaa kunkin viikon tehtävät. Listalla ovat Miss Matilda, blogi, opiskelu, työt ja tiedotusvastuut. Siirsin tietoisesti kärkeen ne kaksi asiaa, jotka tuppaavat jäämään muiden jalkoihin: oman luovuuteni hedelmät, joista en vastaa kuin itselleni. Niihin haluaisin panostaa, sillä pidän siitä, että saan itse olla sekä pomo että tekijä. Usein tuntuu kuitenkin kummasti tärkeämmältä hoitaa ne asiat, joiden perään kyselee joku muukin. Tällä listalla muistutan itselleni, että kaikki osat ansaitsevat yhtä lailla huomiota.

uusisyksy2

Luova potku takamukseen

Kuten sanottua, syyskuu on Miss Matilda -teemakuukausi, ja etsiskelen kovasti keinoja herättää luovuus silläkin saralla yhtä hyvin kuin se nyt on blogin puolella herännyt. Olen kaikenlaisten haasteiden ja inspirointikurssien ystävä, ja löysin tähänkin hätään juuri sopivan. (Seuraa täysin vapaaehtoinen ja ei-maksettu, puhtaasta innostuksesta kumpuava mainos.)

Instagram-kamuni Jennifer Cockcroft järjestää syyskuun aikana ilmaisen Creative Focus Challengen, joka haastaa keskittymään yhteen luovaan aktiviteettiin ja etsimään uutta intoa ja uusia kulmia siihen. Jennifer lähettää sarjan sähköposteja sekä e-kirjan, joissa on tehtäviä, ehdotuksia ja inspiraatiota, joiden avulla lähestyä omaa aihettaan. Haasteeseen voi osallistua omassa rauhassaan, pohtia asioita ja kirjoitella ajatuksia ylös, tai jakaa niitä muiden osallistujien kanssa sosiaalisessa mediassa. Ilmoittauduin mukaan ja odottelen nyt jännityksellä ensimmäistä sähköpostia saapuvaksi parin viikon kuluttua. Voit lukea lisää haasteesta ja ilmoittautua täällä!

Miten sinä valmistaudut syksyyn? Rakennatko jo talvipesää vai keräätkö kierroksia loppuvuoteen?

Am I allowed to say that autumn is right on the doorstep, knocking to come in? Despite the fact that a leather jacket was a bit too much this week and the trees still sport their bright green outfits. I finished my summer job yesterday, and though there’ll be plenty of work throughout the year, it’s time to change gear a little and get used to studying and working for myself again. I’m feeling thoughtful: this summer has shown me a pretty nice direction to take myself to, and now I’m looking for the steps that seem to go that way.

After four months, I feel like I physically need to switch off the summer settings in my head to smoothly transition to a new season. My brain is the type that requires the thoughts to be taken out and organised on paper every now and then, and that’s why I turned to my bullet journal. I put on some Tori Amos (the woman’s a genius) and crafted a beautiful spread to start the new month with and return to as the weeks go by. I drew my weekly pages – and made a mistake, jumped over one date, so will need to get a new bottle of white-out to replace my dried one and right my blunder. Then I can put my schedule in order.

When I’d set the foundation, I could move on to the contents. How will the autumn take off?

Goals of the month

August was the first month I’d set specific goals for. Inspired by The Happiness Project by Gretchen Rubin, which I’m currently listening to, I came up with a theme to focus my thoughts on for a month. In August, that theme was my blog, and I did reach my goals: I found a new kind of excitement in writing and photographing, got a lot of words on physical and virtual paper, and made plans for the future. In September, I’ll turn to my little jewellery shop, Miss Matilda, and give her the attention she deserves. I want to create routine, set aside time without feeling guilty, tick things off my to-do list. Get excited, again.

These goals, along with concrete ways to reach them, are on the new monthly spread in my bullet journal, so I can remind myself of them regularly.

My kind of a timetable

There’s no denying that if you look closely, the end of my studies is almost in sight – though I’ve no idea where the past four years have gone. This year means an even more independent way of studying – more freedom, that is. I like to work that way, and would much rather find a nice spot in the library for me and my laptop than sit in the auditorium listening to a lecture. I’m happy to choose the independent study option, if it means I get to read by myself, think about stuff at my leisure and write – a lot. I’ve built my timetable so that there’s no fear of isolating myself from the world completely, but I still get to play to my strengths and work in a way that feels natural for me. I also chose both modules I need in order to graduate one day, but don’t necessarily feel a real passion for, and those I really really really want to experience. So this autumn, I’m both reading about language use in working life, and diving into literary translation and adaptation.

I consider myself a relatively organised and disciplined student, but this year, I’d also like to try dividing my projects into smaller parts on paper, and creating a concrete schedule and plan to stick to. We’ll see how it goes.

(This year also means starting my master’s thesis, but let’s not talk about that just yet.)

Rethinking my week

I may have a thing or two too many on my plate – again. I find myself in a situation that very much resembles last spring, when I wrote this post about all the stuff I get up to in a week, and how absurd it sometimes feels to suddenly jump from one task to something completely different. This summer, though, I’ve been listening to an audio book on creating your dream job (Unelmahommissa by Satu Rämö & Hanne Valtari) and have started to feel excited about that lovely variety of tasks. I’ll just have to pay attention to organising it all.

I decided to change things up a bit on the weekly pages of my bullet journal, as I didn’t feel like I needed everything that was on them. I kept the habit tracker, wanting to stay on top of what I do daily and to find motivation for the things that serve me. (You can read more about the habit tracker here.) The weekly expenses, on the other hand, were something I never learned to track in real time. I collected receipts in my already bursting wallet, and a few times a year sorted through them and wrote everything down. Nothing came out of it, though – mostly because my expenses are usually in control and I don’t have a pressing need to track them. So I got rid of that one.

With new space to fill, I divided my notes section to several parts. I now have a couple of lines for each of my responsibilities – Miss Matilda, this blog, studying, work, and any publicist duties – to write that week’s to-dos on. I knowingly started the list with the two things that get easily trampled on by others: my own creative work that I alone am in charge of. I don’t want to neglect it, as I love being my own boss. Curiously often, though, it feels much more important to finish the tasks I’m expected to do by someone else. This to-do list also reminds me that all the parts deserve my attention.

A creative kick in the butt

As mentioned, September is a month for Miss Matilda, and I’m eagerly looking for ways to wake up my creativity in that area – just as it’s now stirred in the blog department. I’m a friend of all sorts of creative challenges and inspiring online courses, and there’s one that starts just in time to help me get back into making with Matilda. (The following is a completely non-paid, out-of-pure-enthusiasm sort of advertisement.)

This September, my dear Instagram friend Jennifer Cockcroft is hosting a free Creative Focus Challenge that encourages you to concentrate on one particular creative activity and find new inspiration and passion for it. During the challenge, Jennifer sends out a series of emails and an ebook with prompts and suggestions you can try with your chosen activity. You can share your experiments with others on social media, or just ponder on things by yourself – totally up to you. I’ve signed up and am now excitedly waiting for the first email to arrive in a couple of weeks! You can read more and sign up, too, right here.

How are you getting ready for autumn? Are you already building a nest around you to hibernate in, or do you like to gather up speed towards the end of the year?

Olkaa kuin kotonanne

homefest4

homefest1

homefest2

homefest6

homefest7

homefest9

homefest11m

homefest5

homefest8

homefest10

Meillä oli sunnuntaina festarit. Ihanat pienet korttelifestarit, jotka ulottuivat kolmeen kotiin ja toivat livemusiikkia pihoille ja olohuoneisiin. Yleisö liikkui talosta toiseen ja muusikot saivat soittaa sydämensä kyllyydestä.

Lava ja katsomo kasattiin pihakoivun alle, muualla musisoitiin olkkarissa ja järven rannassa. Sopu sijaa antoi, ja tarvittaessa kannettiin kaikki huushollin penkit ja jakkarat yleisön istuimiksi. Väkeä saapui pyörällä ja jalan, jokunen tuli kauempaakin, toiset taas pihan poikki naapurista. Elokuu pisti parastaan: aurinko porotti ja järveltä tuuli juuri sopivasti. Tunnelma oli ystävällinen, sai kuunnella ja olla kuin kotonaan.

Kaikin puolin hyvä sunnuntai. Lisää tätä elämään, kiitos.

We had a festival on Sunday. A lovely little neighbourhood festival that reached out to three homes, bringing live music to backyards and living rooms. The audience made their way from one house to the next, and the musicians got to play and sing their hearts out.

We had a stage under the big birch tree in the garden – the others, in a corner of the living room and right at the shore of the lake. All chairs, benches and stools were found and carried outside. People came on foot and by bike, some had come a longer way, others just from next door. August really made an effort and gave us the prettiest day in a while: the sun was bright in the sky, and a cool wind from the lake gave a bit of relief from the heat. Everything and everyone was friendly. You could just make yourself at home and listen.

A very good Sunday in every way – when can we do it again?

Iloa aamurutiineihin

morningroutine7

Oletko aamuihminen? Minä olen – ainakin tietyissä olosuhteissa, silloin kun aamut ovat kirkkaita, aikataulut vapaat ja mieli virkeä. Yleisesti ottaen tykkään herätä aikaisin ja ruveta ajoissa hommiin, mutta viime aikoina olen joutunut varta vasten keksimään, kuinka saisin itseni ajoissa ja hyvillä mielin ulos ovesta. Vaikka ulkomaailmassa odottaisi mielenkiintoinen työ ja mukavia ihmisiä, ovat aikaiset aamut vaatineet aikatauluttamista ja tietoisia piristysruiskeita.

Tässä muutama aamurutiini, joita olen aamujen saatossa testaillut. Kaikki eivät mahdu kaikkiin aamuihini, ja joskus suunta on melkein suoraan sängystä vaatekaapin ja jääkaapin kautta pyörän selkään, mutta nämä ovat lisänneet iloa päivien alkuun. Etsi sinulle sopivat ja yhdistele mielesi ja aikataulujesi mukaan – ja kerro toki kommenteissa, miten sinä nostat itsesi sängystä oikealla jalalla!

morningroutine2

Hyvän huomenen laulu

Musiikki tekee kummia mielialalle. Lempilaulu herätysäänenä voi aloittaa päivän aurinkoisesti – tai sitten siihen muodostuu muutamassa aamussa oikein kunnon vihasuhde. Keksin kuitenkin jokin aika sitten pienen tempun, jolla tein herätyksistä vähän mukavampia: ihan ensimmäisenä silmät avattuani lurittelen pienen laulun. Siitä niin selältäni peiton alta, ihan minkä tahansa, mistä tulee hyvä mieli. Unisen käheällä äänellä, viis veisaten huterista nuoteista tai sanojen unohtumisesta. Äänihuulet saavat varovasti vähän lämpöä, ja kroppakin havahtuu. Siihen kun lisää vielä parit mojovat venytykset ja vanutukset, johan alkaa ylös nouseminen tuntua kivemmalta ajatukselta. Herätyskello ehkä herättää ulkoa, mutta tämä on sisäinen herätysääni.

Vinkki: Tämä on myös oiva tekosyy opetella viimein se lempikappale kokonaan ulkoa! Minä olen lauleskellut esimerkiksi Coldplayn hyväntuulisia lauluja: Yellow, Green Eyes ja Viva La Vida toimivat hyvin aamulauluina.

morningroutine3

Aamusivut

Aamusivut ovat alun perin tekniikka Julia Cameronin Tie luovuuteen -kirjasta: kolme sivua tajunnanvirtaa heti aamusta. Niiden tarkoituksena on tomuttaa pää ja päästää ulos nurkissa piileksivät ajatukset, kuten Cameron tällä videolla selittää. Mitään järkevää tai taiteellista ei tarvitse eikä pidäkään tuottaa, vaan antaa kritiikittä sanojen nostaa esiin, mitä ne sitten nostavatkaan. Jos päässä ei pyöri muuta kuin se, kuinka typerästi työkaveri eilen käyttäytyi, on lupa kirjoittaa ärsytys ulos. Jos mieleen ei tule muuta kuin “ei tule mitään mieleen”, on täysin sallittua täyttää kolme sivua sillä. Kunhan antaa kynän juosta, ajatusten virrata.

Aloitin aamusivuvihkoni viime vuonna joulupäivänä kuorittuani sen sopivasti paketista edellisenä iltana, ja olen täytellyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. En pode huonoa omaatuntoa niistä aamuista, joina käsi ei jaksa nostaa kynää. Tarpeeksi on ollut niitäkin aamuja, kun olen ripset unihiekasta tahmeina kirjoittanut toisen sivun puoliväliin, että “nyt eivät enää silmät pysy auki”, ja kellahtanut vartin lisätorkuille. Niinä aamuina, kun kirjoittaminen sujuu, on se kuitenkin ihanaa. Kuin saisi ravistella yön pölyt pois heti saman tien ja avata aistit maailmalle, mielen omalle itselleen.

Vinkki: Jos reissaat paljon, hanki lisäksi pienempi, mukana kulkeva vihko niille aamuille, kun et ole kotona.

morningroutine4

Lukuhetki

Lupaus lukemisesta tekee ainakin tämän sanojen ystävän iloiseksi heti kukonlaulun aikaan. Ajatuksia herättävä tai mielikuvitusta kutitteleva tarina saa silmät auki alta aikayksikön. Varaa petin viereen kirja tai lehti ja merkkaa vaikka sopiva kohta valmiiksi, ettei tarvitse aamulla etsiskellä. Myös muistiin jemmatut blogipostaukset ovat hyvää aamulukemista.

Koska olen halunnut hypätä taas blogimaailmaan pää edellä, olen ottanut asiakseni lukea yhden blogipostauksen joka aamu. Minulla on Bloglovinissa to read -lista, jolle klikkailen tuleville aamuille luettavaa. Vaikka olen pyrkinyt pitämään sängyn puhelinvapaana alueena – usein huonoin tuloksin, sillä juuri puhelin herättää minut aamuisin – ei tämä aamurutiini tunnu samanlaiselta ajanhukalta kuin päämäärätön Instagramin selailu. Kun luvan kanssa otan pienen hetken blogimaailmalle, ei sille selailulle tunnu olevan edes tarvetta. Samalla jää päähän ideoitakin. (Näytöllä näkyvä postaus löytyy muuten Quiet Writing -blogista – vahva suositus!)

Vinkki: Rajaa tarkkaan, kuinka pitkästi luet, ettet jää epähuomiossa sänkyyn liian pitkäksi aikaa!

morningroutine5

Aamujooga

Lyhytkin joogaharjoitus antaa keholle sopivasti töitä heti aamusta, vie unijumit mennessään ja herättää ryhdin uuteen päivään. Harjoituksen pituuden ja intensiteetin voi valita ihan sen mukaan, millainen aamu kohdalle osuu. Jos on aikaa, tuntuu pidempi, syvemmälle menevä harjoitus hyvältä; jos taas minuutit ovat kortilla tai väsymys painaa, riittää pieni venyttely ja vetreytys – vaikka sängyssä ennen nousemista, jos on tarvis. Matto ei ole pakollinen, ja yöpuku käy tarvittaessa treenikamppeista. Tee sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu.

Aloitin joogaamisen jokunen vuosi sitten ja huomasin saman tien, ettei kankeuteni ollutkaan synnynnäistä – olin vain jumissa. Hoksasin myös, että aamujen tunkkainen olo oli sitä samaa jumia, ja että joogan jälkeen kaikki näytti paria astetta valoisammalta. Nyt kesällä, kun aamut ovat olleet töiden takia lyhyempiä, olen tehnyt pieniä, lyhyimmillään parin minuutin sarjoja. Joinakin aamuina taas hyppään matolle puoleksikin tunniksi. Koitan aina ehtiä venyttämään ja kiertämään selän ja niska-hartiaseudun auki sekä herättämään keskivartalon lihakset, jotta pysyisin ryhdikkäänä koko päivän.

Vinkki: Jos alkuun pääseminen mietityttää, kannattaa osallistua muutamalle joogatunnille ja opetella perusteet ohjatusti. Kotiharjoitteluun löytyy erilaisia sovelluksia, ja YouTube on pullollaan ohjevideoita. Minun suosikkini on Yoga with Adriene – kokeile vaikka viiden minuutin aamuharjoitusta tai tätä vähän pidempää. Kun lempiliikkeet tulevat tutuiksi, voi aamujoogat jo vetää itse itselleen. Muista kuitenkin olla varovainen ja kuunnella kehoa!

morningroutine6

Retki aamuiseen luontoon

Jos asut metsän laidalla, astu hetkeksi puiden huomaan keskellä aamurutiineja. Ota muutama askel sammalella, kuuntele tuulta puiden latvoissa, katsele ympärillesi aistit tarkkaavaisina. Tai avaa parvekkeen ovi, tuoksuttele ulkoilmaa, keskity hetki puihin, pensaisiin, kukkiin. Mihin tahansa elävään. Sano hyvää huomenta. Rauhoitu hetkeksi.

Tunnustan olevani säikky ja turhan hyvällä mielikuvituksella varustettu metsänkulkija. Minulle riittääkin käväisy lenkkipolkujen halkomassa lähimetsikössä, pieni poikkeaminen pääpolulta; mieli rauhoittuu saman tien, kun näen tuulessa huojuvat kuusenlatvat. Metsässä pistäytyminen oli pienen hetken osa aamurutiinejani, ja haluaisin palauttaa sen päiviini. Luonnolla on ihmeellinen voima rentouttaa kiireinen mieli.

Vinkki: Jos suinkin voit, jätä puhelin kotiin – tai upota se syvälle taskun pohjalle. Houkutus kuvata ympäröivää maailmaa kasvaa ainakin minulla suureksi, mutta aina ei tarvitse ikuistaa. Riittää, että on.

Miten sinä aloitat aamusi?

Are you a morning person? I am – in specific circumstances, at least, when mornings are bright, schedules are free and my mind feels ready for the day. In general, I like to wake up early and quickly get into whatever it is I’m doing that day. During the past weeks, though, I’ve had to come up with strategies for getting myself out of the door happy and on time. Even if there were an interesting job and nice people waiting outside, early mornings, for me, require some thought.

Here are some joyful things I’ve sneaked into my morning routine at one point or another – I don’t do them all every morning, but rather mix and match according to what I feel like and how much time I have in my hands. I hope they inspire you to bring joy into the first moments of your days! Do leave a comment below and tell me what your morning routine looks like!

The good morning song

Music does funny things to your mood. Having a favourite song as your alarm can kickstart your days with joy – but it can also bring about a whole lot of negative feelings towards that song. A while ago, I came up with a way to make the moment of waking up a tiny bit more pleasant with music: first thing after opening my eyes, I sing a little song to myself. Right there under the covers, anything that makes me happy. With a tired, croaky voice, not caring about shaky notes or forgotten lyrics. It warms up the vocal cords a little and gives the body the cue to wake up. Add a couple of sweet stretches and yawns, and you’re ready to go.

Top tip: This is also a good excuse to finally learn the lyrics for that favourite song of yours! I’ve found, for instance, that Coldplay has some pretty good, cheerful morning songs: try Yellow, Green Eyes, Viva La Vida.

Morning pages

The morning pages are originally a technique from the book The Artist’s Way by Julia Cameron: three pages of stream of consciousness writing, right after waking up. It’s a way to clear your head a little and show some light into the far corners of your mind, as Cameron explains on this video. There’s no need to create anything logical or artistic – that’s not the point of morning pages. Just let the words pull into your consciousness anything that comes up, anything at all. If all you can think of is how irritating your workmate was yesterday, then, by all means, write that irritation out. If there’s nothing going on in your head except “I can’t think of anything to write”, then fill the three pages with that. Let the pen run on the paper, let your thoughts flow.

I started my first journal of morning pages on Christmas day last year – having  very conveniently unwrapped said journal the previous evening. I use the technique from time to time, without feeling guilty about skipping days. I’ve had my share of those mornings when my hand is just too heavy to raise the pen, and halfway through the second page, I’ve written “I can’t keep my eyes open” and then sunk onto my pillow for another fifteen minutes of sleep. On the mornings I feel ready to write, though, it feels absolutely fantastic. It’s like getting to shake off the dust from the night and open your senses to the world, the mind to itself.

Top tip: If you travel a lot, get another, smaller journal for writing your morning pages when you’re not at home.

A moment for reading

A promise of getting to read is what makes at least this lover of words excited to open her eyes at dawn. A thought-provoking or imagination-tickling story is bound to make me happy about the new day. You can keep a book or a few magazines by your bed and even mark your page ready for the morning. Bookmarked blog posts also make for excellent morning reading.

As I’m trying to plunge head first into the blogosphere again, I’ve made it a habit to read one blog post every morning. I have my own to-read list on Bloglovin’, on which I save posts I want to take a closer look at later – in the morning, that is. And though I’ve tried to keep my bed a phone-free area – without much success, as it’s the phone that wakes me up, for starters – this routine doesn’t feel as much of a waste of time as, for instance, aimlessly scrolling through Instagram. I find that giving myself the permission to take a look at what’s happening in the blogging world actually makes me crave that Instagram fix a lot less. Plus I normally leave with a pocketful of new ideas. (The post on the screen can be found at Quiet Writing – a strong blog recommendation!)

Top tip: Make it super clear to yourself how long you’re going to read, so you won’t get stuck in bed for too long!

Morning yoga

Even a short yoga practice gives your body some work to do right at the start of your day, banishes any stiffness and wakes up your posture. Pick a practice of any length and intensity according to what your morning looks and feels like. If there’s time, a sweet long practice is always worth it, but if you’re short of minutes or feel very tired, a few stretches and twists are just as well – why not in bed, if that’s what you need. You don’t necessarily need a mat, and anything you wear for sleeping can be worn for yoga. Do what feels best for you.

I started practicing yoga a couple of years ago and immediately realised my lack of flexibility was, in fact, not innate. My body was just a bit stuck in itself. I also realised that the stuffy feeling I had after waking up was a result of that stiffness – and that after yoga, everything looked a little bit brighter and more open. This summer, as I’ve been working and my mornings have been pretty short, I’ve done small, sometimes two-minute sequences. I always aim at opening the knots in my back and neck, and waking up my core to make it easier to maintain a good posture throughout the day.

Top tip: If you’re worried about getting started, attend a few yoga classes and get to know the basics with the help of an instructor. There are loads of different apps for home practice, and YouTube is bursting with yoga videos. My favourite is Yoga with Adriene – try, for example, this short and sweet morning practice, or this slightly longer one. When you’ve mastered the basics, you can skip finding a video or a class in the morning and do your own sequences. Just remember to be careful and listen to your body!

Breathing in the nature

If you have the opportunity to steal a moment in the woods, do step into the loving arms of the trees in the middle of your morning routine. Take a few steps on the soft forest floor, listen to the wind playing hide and seek in the trees, feel your surroundings with all senses. Or open the door to the backyard or balcony, smell the air, focus on the trees for a minute, or on anything that’s alive and thriving. Say good morning. Quiet down for a moment.

I confess that the forest scares me a bit – I have much too good an imagination to wander too deep alone. I’m quite content with a little stroll in the nearby woods. I step onto the not-as-beaten path and feel my shoulders relax, mind go quiet as soon as I see the old fir trees swaying in the breeze. For a little while, a moment of focusing on the nature was a part of my morning routine, and I’d love to bring it back into my days. It has an incredible power to clear a cluttered mind.

Top tip: If you can, leave your phone at home – or bury it deep into your pocket. I tend to get the urge to photograph my surroundings, all the beautiful details. That can be meditation in itself, but not everything needs to be captured. It’s quite enough to just be.

How do you start your days?

Wisteria Walk, luovuusblogi

luovuus1

Wisteria Walk täytti kuukausi sitten viisi vuotta. Sen johdosta ja muutenkin mielessä on pyörinyt paljon kysymyksiä: Mikä blogi tämä on? Mistä minä oikein kirjoitan? Jos tämä on käsityöblogi, milloin ehdin harrastaa siinä määrin käsitöitä, että voisin niistä kirjoittaa?

Olen blogannut kohta yhdeksän vuotta ilman sen kummempia taukoja – enemmän tai vähemmän aktiivisesti, mutta koko ajan kuitenkin. Olen pitänyt huolen, että vaikka postaustahti on ajoittain hidas, jokaiselta kuulta jää arkistoon edes jonkinlainen merkki. Olen sillä tavalla perfektionisti. Ideaalitilanteessa kuitenkin kirjoitettavaa ja intoa kirjoittaa löytyisi niin paljon, että voisin julkaista jotain uutta vaikka kerran viikossa.

Niin usein en ehdi pudottaa puikoilta sukkaparia tai keksiä uutta tuunausprojektia. Mikä siis neuvoksi?

luovuus3

Mietin blogiani ja kaikkea, mitä ylipäätään elämässäni teen, ja löysin yhden kantavan teeman: luovuuden. Luovuutta tarvitaan ihan kaikkeen, se vaatii päästä mukaan mitä arkipäiväisimpiin askareisiin, enkä kyllä oikeastaan pärjäisi ilman sitä. Sen ympärillä bloginikin aina jollain tapaa pyörii. Eikö siinä olisi siis jo ihan kelpo aihe? No mikä jottei!

Ja arvaa, mikä luovuudesta kirjoittamisessa on kaikista parasta? Ei ole puutetta ideoista! Voin kirjoittaa ihan niin usein kuin ehdin, aina löytyy jotain pohdittavaa, jotain keskeneräistä, jotain, mitä ympärillä tapahtuu. Ei tarvita maailmaa mullistavia ajatuksia, jotta voi ottaa kameran esiin ja asettaa sormet näppäimistölle: riittää, että huomaa jotain, keksii jotain, kuulee tai miettii tai tekee jotain uutta. Minulla on tapana ladata niin paljon tekstiä postauksiini, että julkaisukynnys kasvaa – ne kun pitäisi kääntääkin. Iso oivallukseni on, että voi tehdä pienemminkin.

Tällä tavalla pääsen myös ehkä ainoaan tavoitteeseeni, joka minulla blogin suhteen on: blogin on seurattava elämää, ei toisin päin.

luovuus5

Missä se arkielämän luovuus sitten piileksii?

No, tänään olen herätessäni lukenut pari blogipostausta, joista jäi taskuun pohdittavia ajatuksia. Olen miettinyt, mitä laittaisin päälleni: onko tänään värikäs vai musta päivä? Päädyin niin hempeisiin sävyihin, että ne tuntuvat uusilta ja jänniltä päällä. Olen käännellyt ja väännellyt tekstiä töissä, kokeillut erilaisia sanajärjestyksiä, etsinyt sopivaa ilmaisumuotoa kolmen erikielisen version perusteella. Olen käynyt kaupassa ja miettinyt, millaisella aamupalalla saisin aikaiset aamut maistumaan makeilta. Olen ottanut kuvia, pysähtynyt katselemaan edessä avautuvaa maisemaa. Huomannut pieniä, hauskoja yksityiskohtia.

Tiedättekö sen sanonnan, jonka mukaan jokainen päivä ei välttämättä ole hyvä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää? Voisin muotoilla sen uudelleen: jokainen päivä ei ole luovuuden huipentuma, mutta aina sitä jotain keksii.

luovuus4

Käsillä tekeminen on minulle kenties se läheisin luovana olemisen tapa, mutta lisäksi kirjoitan, valokuvaan, laulan ja soitan, liikun. Siksi tämä blogi saa olla ihan kaikkea sitä: mitä vain, missä luovuus on läsnä. Sitä se on ollutkin, mutta nyt vasta olen sen itsekin hoksannut.

Saanko siis esitellä: Wisteria Walk, luovuusblogi.

Tulossa on ainakin jonkinlaisia miniesseitä jokapäiväisestä luovuudesta, linkki- ja lukuvinkkejä ja inspiraatiota sekä pohdintaa taiteen ja käsityön eroista. Unohtamatta tietenkään luovuuden tuotteita: käsitöitä, valokuvia, luovaa kirjoittamista, kodin sisustamista, tuunausta. Nämä löytävät blogiin kun ehtivät, paineita en aio vastakaan ottaa.

luovuus2

Ja miten nämä kuvat sitten liittyvät mihinkään?

Ne ovat yhden viikonlopun hetkiä, joissa kamera oli tarkoituksella mukana. Halusin tietoisesti etsiä asioita, jotka tekisi mieli ikuistaa. Paikallinen kirppis ei pettänyt odotuksia: pääsin jälleen kerran ihmettelemään kaikkea sitä, mitä ihmisillä on kodeissaan, ja kyselemään esineiltä niiden tarinoita. Vanhan veneen peiton alle kurkistaminen taas leväytti ilmaan paitsi pölyä, myös matkakertomuksia, muistoja ja haaveita. Tällainen kysely, tiedustelu ja kurkistelu kannattaa: koskaan ei voi tietää, missä se seuraava idea on piilossa.

Luovaa loppuviikkoa!

Wisteria Walk turned five in the beginning of July, and that, on top of other things, got me wondering: What kind of blog is this? What am I writing about? If this is still a blog about crafts & handmade, when do I have the time to actually make something so I can write about it?

It’s almost nine years now since I started my first blog, and even though a lot can be said about the consistency of my posting in the past couple of years, I’ve always made sure I leave at least one note every month. (To keep my archive looking pretty, more than anything – I’m that much of a perfectionist.) In an ideal world, though, I’d have something to say at least once a week, and would preferably feel a yearn for taking photos and telling stories here. But finishing a pair of wool socks or coming up with a new upcycling project on that schedule is not realistic for me at this point in my life. So what to do?

Pondering over this, I noticed a theme that’s present in basically everything I write about and, well, get up to in my life: creativity. It’s needed all the time, it asks to join in the simplest everyday tasks – I couldn’t really do without it. It’s also something I’ve looked into in my blog so many times before, it feels weird I haven’t given it this much thought until now. Wouldn’t creativity make for a pretty nice topic for a blog? Sure!

And guess what’s so good about this? No shortage of things to write about! There’s always something going on, a thought tumbling around in my head that needs exploring, an unfinished project or two. It doesn’t have to be anything life-changing, any thought, observation, or idea will do. My big epiphany here is that small posts are just as fine.

This way, I’ll also be able to reach the only blogging goal I have: life happens, then we blog about it – not the other way round.

So what’s so creative about everyday life? Well, today I’ve started my day by reading a couple of blog posts that evoked thoughts worth looking into. I’ve wondered about what to wear: is it a black or a colourful day? I ended up wearing something so girly and soft it felt all new and exciting. At work, I’ve turned a piece of text this way and that, tried placing the words in a few different orders, compared the same text in three different languages to find the best way to express something. I’ve gone grocery shopping and tried to come up with a breakfast that would make the early mornings sweeter. I’ve taken photos, stopped to look at my surroundings in a fresh way. I’ve noticed the details that matter.

You know how they say every day may not be good, but there’s something good in every day? A little remix, if you will: every day may not be your most creative one, but you can always come up with something.

For me, making things might be the most natural form of creativity, but I also write, photograph, sing and play, move. And this blog can be about all of that: anything that has a touch of creativity to it.

So, ladies and gentlemen, I present you: Wisteria Walk, the Creativity Blog.

So what do I have in store for the following months? Some sort of mini essays on everyday creativity, links and good reads and all sorts of inspiration I want to share with you, some deep stuff about the difference between art & crafts. And, of course, all that comes out of creativity: handmade goodies, photography, creative writing, interior decorating, upcycling. All this in its own time, I’ve no intention of putting myself in any pressure.

And, finally, how do these photos relate to any of this?

They are small scenes from a weekend I decided to consciously look for capture-worthy moments. The local flea market, as always, got me wondering about all the stuff we keep in our homes. Darling weird object on the shelf, what is your story? Peeking under the cover of an old wooden boat raised a load of dust in the air, but also memories, dreams, tales from the voyages. This sort of peeking, asking, exploring is always worth it: you never know where the next idea is hiding.

Have a creative rest of your week!

Vanhan bullet journalin helmet

bulletjournal_highlights4

Bullet journalissa ihanaa on se, että vaikka suurin osa sivuista on hetkessä täytetty ja käytetty, vaikka ideana on sinänsä listata asioita, ruksata ne yli ja jatkaa elämää, jää kansien väliin paljon muistoja. Käyttäjästä riippuu, kuinka paljon niistä jää jälkiä. Otin itse heti bujotieni alussa tavaksi kirjoittaa joka päivältä ylös pieniä kiitollisuudenaiheita, ja niitä on ihana lukea jälkeenpäin. Osa jutuista on muistiin kirjoittamisesta huolimatta kadonnut mielestä, mutta osa – välillä asiat ihan sieltä pikkuruisimmasta päästä – palautuu heti, kun vain näkee jäljen paperilla. Sittemmin olen vaihtanut kuukausittaiset kiitollisuussivut pieniin päiväkirjamerkintöihin jokaisen päivän perässä, ja tätä metodia jatkanen tulevaisuudessakin, kunnes keksin jotain uutta kivaa.

Tällä postauksella sanon heipat vanhalle marjapuuronpunaiselle bullet journalille. Halusin lisäksi osoittaa, kuinka rajattomat mahdollisuudet bujossa on muuntelulle: jokainen voi tehdä omastaan tasan niin henkilökohtaisen kuin haluaa. Minun omani lähentelee jo sitä päiväkirjaa. Siispä, olkaa hyvät: vanhan bujon helmiä, ihania asioita ja kiitollisuutta. Kiitollisuudenaiheet erotat sisennyksistä – samaistutko?

bulletjournal_highlight1

Marjapuurobujo alkoi heinäkuussa 2016 ja kesti siis aika lailla vuoden. Huomionarvoista on, että ajoitusajankohdasta huolimatta yksi aivan ensimmäisistä aukeamista pitää sisällään Wisteria Walkin joulukalenterin suunnitelman ja aikataulun. Tällä tavalla se siis syntyi: joka luukku piti suunnitella, toteuttaa, kuvata ja editoida, kirjoittaa, kääntää ja tarkistaa. Taulukolla pidin kirjaa siitä, minä päivänä olen minkäkin tehtävän tehnyt. Aloitin 20. heinäkuuta tekemällä köynnöksiä toiseen luukkuun. Ensimmäisinä tarkistusta vaille valmiina olivat taatelikakku ja kakkuvuokaliitutaulu – niin ikään heinäkuun loppupuolella. Ihan viimeisenä, 13. marraskuuta, tein jouluaaton luukun kokonaisuudessaan. Seuraavana päivänä aloitin tarkistuskierroksen, ja joulukuun katselin vain, kuinka aikataulutetut postaukset ilmestyivät blogiin.

(Tässä vaiheessa pohdin vielä, jatkanko kalenteria tänä vuonna ja jos, niin missä muodossa. Mitä mieltä sinä olet?)

Pitkä iltatee kuistilla. Se, kun idea toimii! Kiinnostava tenttikirja. Ymmärrys pitää itsestä huolta. Äänikirjan seura. Pilvet ja laulaminen. Se, ettei ole enää fuksi. Järven tuoksu satamaan tullessa. Pinaattiletut. Vapaus tehdä mitä haluaa. Rankkasade. Roadtrip ja tien yli ehtineet eläimet.

bulletjournal_highlights5

Eräälle sivulle olen koonnut listaa sellaisista pikkuhommista, joita elämässä on aina silloin tällöin tehtävä. Siivoa eteisen kaappi. Järjestä tärkeät paperit. Hanki nojatuoli. Osta kehyksiä ja ripusta tauluja. Nämä ovat kuitenkin ehdottomat lempparini: Lyhennä toppien olkaimia. Pidennä hameenhelmoja. Onko tämä nyt sitä aikuisuutta?

Yhden päivän to do -listan vierellä on pieni ajatus, jonka muistan sinä päivänä pyörineen päässä yhtenään: “Se, että täytyy luopua kesän kirjakasasta, kirpaisee vähän sydämessä ja selvästi kääntää sivua syksyyn.” Saman päivän tärkeimpänä agendana on “joulukalenterikuvia minkä kerkeää”.

Irtokarkit alle 5 €/kg. Puolukat polkujen varsilla. Uuden auton penkit. Saunan tuntu iholla. Minttuteen tuoksu. Asioiden saaminen valmiiksi. Se, ettei ole pakko mennä bileisiin. Tarinat kynttilänvalossa. Kylmäsavulohi aamupalalla. Mummin ruoka, kun on nälkä. Syksyinen halu käpertyä ja koristaa kotinsa.

Suklaarasian jakaminen. Imartelevat sovituskoppien peilit. Metatason introverttiys: kun lukee ravintolan nurkassa Susan Cainin Hiljaisia ja ignooraa peräti kaksi tuttua. Iltabussin olemassaolo. Kun on ensimmäinen luentosalissa ja saa valita paikan. Päivien hidas kuluminen.

bulletjournal_highlight7

bulletjournal_highlights3

Tammikuussa 2017 aloitin Yoga with Adrienen Yoga Revolution -projektin: 31 päivää joogaa ohjattujen videoiden mukaan. Kuukausi osoittautui äärettömän opettavaiseksi, ja käteen – tai ehkä kroppaan – jäi valtava määrä uusia oivalluksia. Minulla on myös erillinen joogapäiväkirja, mutta tässä vaiheessa kirjoitin bullet journaliini ne opetukset, jotka resonoivat kaikista eniten.

Älä luo turhia jännitteitä kehoon. Jokainen harjoitus on mahdollisuus keksiä jotain uutta. Liiku yhtenä kappaleena. Tuli eteen millainen tehtävä tahansa, on lupa päättää, miten ja millä asenteella sen toteuttaa. Makeinta on matka, ei päämäärä. Jokaisella on oma joogaopettaja sisällään, kun sitä vaan hiljentyy kuuntelemaan.

Kakkukynttilän valo. Kissojen hurina ja sulavat linjat. Runous. Tietoisuus naapureiden läsnäolosta. Lounassalaatin valmistaminen. Yhdeltä alkanut lumisade. Kirjeen kirjoittaminen. Tatu ja Patu -palapeli. Piparitaikinan eka nurkka. Snail mailin päälle ymmärtävä postitäti. Koiran haukku aamusella.

Pätevyysolo. Valo silloin kun sitä on. Vauvat ja taaperot. Omissa oloissa oleilu. Folkjoululaulut. Rohkeus rohkeus rohkeus. Nojatuoli ja aamutee luennolla. Pehmeä toppatakki. Punaiset, pistelevät posket. Pystyssä pysyminen. Lutviutuminen. Pitsa, kun on nälkä. Majakan muumimaisessa valossa istuminen.

bulletjournal_highlights2

Yhden jos toisenkin kerran bullet journal on pelastanut minut jonkintasoiselta hermoromahdukselta. Se lajittelee, priorisoi ja järjestelee tekemiseni niin, ettei kaikista asioista tarvitse huolehtia samaan aikaan. Silloin kun on sellainen päivä, ettei mikään suju, tunnit kuluvat eikä mikään valmistu tai edes etene, bujo tarjoaa myös lohtua. Eräänäkin päivänä, jona ajatus kävi läpi ihan kaiken Himalajan huipuista syvän meren pohjaan, toin itseni kuluvaan hetkeen piirtämällä kirjaani mandalan. Puolikkaan, koska kokonainen ei olisi mahtunut. Toistuvat kuviot ja ajoittainen pieni luovuuden ponnistus oli sopivaa lääkettä harhaileviin ajatuksiin.

Toisena samanlaisena päivänä kirjoitin pikku listan siitä, miten tänään olisi kyllä syytä pitää erityisen hyvää huolta itsestään. Lista kuului näin: Venyttele sängyssä. Laita helmikorvakorut. Syö aamiaista kuunnellen sadetta ja äänikirjaa. Soita iskälle. Joogaa kehoa ja mieltä kuunnellen. Anna mielikuvituksen laukata.

Sikeä uni. Isin kanssa höpöttäminen. Kun pitsa on valmista. Tyhjän talon hiljaisuus. Knalli ja sateenvarjo. Kun aika onkin aikainen. Tuttuus ja turva. Se, kun on rakastunut. “Heippa, tai ei ihan vielä.” Sisäpihat. Lämmin suihku. Nukkuva pikkusisko. Keskiyön sänkypiknik. Jouluolo herätessä.

The lovely thing about the bullet journal is that even though most of the pages are used and gone in a minute, even though the essential idea is to make lists, tick things off them, and move on, there are still a ton of memories stuck between those pages. What kind of traces they leave there is up to the owner of the journal. Right at the beginning of my bujo path, I decided to make it a habit to take a moment each day to write down what I was grateful for. It’s absolutely wonderful to look back to all those smile-worthy moments. Some of them have only stuck as words on paper, some return vividly when I see them in the journal – often the tiniest, most everyday things. For some time now, I’ve switched to doing a bit of journaling on my daily pages, instead of having separate gratitude collections. I think I’ll be keeping that up until I come up with something new and exciting to try.

This post is a farewell to the berry red bullet journal that was my constant companion for the past year. It also shows how versatile the bullet journal is: you are completely free to decide how personal you want yours to be. Mine is almost turning into a secret diary these days. So, I present you: the gems from my old bullet journal, bursts of loveliness and reasons for gratitude. The gratitude parts are indented – can you relate?

~ ~ ~

I started the berry red bullet journal in July 2016, and one of the first spreads was a plan and schedule for the Christmas advent calendar on Wisteria Walk. So this is how it came to be: every post needed to be planned, executed, photographed and edited, written, translated, and proofread. My planning chart holds all the dates on when I accomplished each task. On 20th July, I started by making the garlands for 2nd December. The first posts ready for proofreading were about the date cake and the cake tin chalkboard – also finished in July. The last post, started and finished on the same day, was of Christmas Eve, and that I wrote on 13th November. The next day marked the start of the proofreading round, and in December, all I had to do was sit back and watch the scheduled posts appear.

(I’m still pondering over whether to make an Advent calendar this year or not. What do you think?)

A long evening tea on the porch. When your idea works! An interesting exam book. The understanding to take care of yourself. The company of an audio book. Clouds & singing. Not being a fresher anymore. The scent of the lake at arriving to the harbour. Spinach pancakes. The freedom to do whatever you wish. Heavy rainfall. A roadtrip and animals that made it across the road.

On one page, I’ve made a list of various little tasks that, every now and then, one needs to perform in life. Clean the cupboard in the hallway. Sort through the important papers. Get an armchair. Buy frames and hang the pictures. But these are my absolute favourites: Shorten top straps. Add length to skirt hems. Is this what being an adult looks like?

Next to one day’s to-do list, I’ve written a thought I remember popping into my head a lot that day: “Having to let go of your book pile for the summer stings in your heart a little and definitely turns a page to the autumn.” And number one priority that day: “Take as many photos for the advent calendar as you possibly can.”

Loose candy for less than 5 €/kg. Lingonberries at the side of trails. The seats of the new car. The way sauna makes your skin feel. The scent of mint tea. Getting things done. Not having to go to a party. Stories by candlelight. Cold smoked salmon at breakfast. Gran’s food when you’re hungry. The autumnal desire to curl up and decorate your home.

Sharing a box of chocolates. Flattering fitting room mirrors. Meta-level introversion: when you’re reading Quiet by Susan Cain in the corner of a restaurant and ingnoring two people you know. The existence of the night bus. When you’re first to arrive in the auditorium and get to pick any seat. Days going slowly by. 

In January 2017, I started the Yoga Revolution challenge by Yoga with Adriene: 31 consecutive days of yoga with the help of YouTube videos. It turned out a month of serious learning as my mind & body adjusted to a whole lot of new tricks. I have a separate yoga journal, but decided to use my bullet journal to write down some epiphanies from the month-long journey.

Don’t create added tension. Every time we step on our mats, we have the opportunity to create a new experience. Move as one big, connected piece. Whatever task you’re given, you get to decide how you do it – make it yours. The process is the candy. Listen to that inner teacher.

The light of a birthday cake candle. Purring of cats and their sleekness. Poetry. The awareness of the neighbours being home. Making a salad for lunch. The snowfall that started at one o’clock. Writing a letter. A children’s jigsaw puzzle. The first corner of gingerbread dough. The lady at the post office who understands snail mail. A dog barking in the morning. 

Feeling competent. The little light there is. Babies and toddlers. Spending time on your own. Folk Christmas carols. Courage courage courage. An armchair and a cuppa on a lecture. A soft winter coat. Red, stinging cheeks. Staying upright. Things sorting out. Pizza when you’re hungry. Sitting by the moomin-like light of the lighthouse. 

On various occasions, my bullet journal has saved me from a little nervous breakdown. It sorts, prioritises and organises my tasks so that I don’t need to take care of all of them at the same time. On a day when everything goes wrong, nothing gets completed or even progresses, the journal even offers comfort. One day, when my thoughts wandered from the heights of Himalayas to the depths of the deepest sea, I brought myself to the present by drawing a mandala in my bujo. A half one, as a hole circle wouldn’t have fitted. The repeating patterns and a little effort of creativity every now and then were the perfect medicine for a restless mind.

On another day like that, I wrote a little list of how I should take extra care of myself. It included the following: Stretch in bed. Wear pearl earrings. Have breakfast and listen to the rain and an audio book. Call Dad. Do yoga and pay attention to what your mind and body are saying.  Let your imagination run wild.

Deep sleep. Talking nonsense with Dad. When the pizza is ready. The quietness of an empty house. The Men from the Ministry. When it’s not late but early, actually. Familiarity and safety. When you’re in love. “Bye, or not quite yet.” Courtyards. A warm shower. Little sister asleep. A midnight picnic in bed. When you wake up and it feels like Christmas. 

Juhannustaikoja

taikoja1m

taikoja6

taikoja9

taikoja4

taikoja3

taikoja7

taikoja5

taikoja10

taikoja2

Yöttömässä yössä liikkuu monenlaista kulkijaa tekemässä taikojaan. Tämä neito piti puutarhassa naamiohuveja, hipaisi syreeneistä häivähdyksen tuoksua kaulalleen ja auringon laskiessa jatkoi tanssien matkaansa kokkoniemeen. Saattoi siinä matkalla kerätä helmaansa sen seitsemän kukkaakin.

The nightless night is the time for all sorts of spells and enchantments. This Midsummer maiden threw a secret garden masquerade, adorned her fine neck with a touch of perfume from the lilacs, and at sundown, left to dance around the bonfire. Who knows, she might have gathered seven different flowers in her hem as she went, preparing for more Midsummer magic…