Bullet journalin viikkosivut tekevät arjesta selkeämpää

viikkosivut1_p

Bullet journal on ajanhallinnan ykköstyökaluni, ja minun bujoni eräänlainen hermokeskus on viikkonäkymä. Vielä elokuussa kirjoitin, että valmistumisen jälkeen luovuin hetkeksi viikkosivuista, mutta sittemmin, syksyn käynnistyessä, ne kävivät taas tarpeellisiksi. Viikkonäkymä kokoaa yhteen aikatauluni sekä koko viikon tehtävät ja toimii pohjana päivittäisten listojen laatimiselle.

Tässä postauksessa esittelen bullet journalin viikkonäkymän minun malliini. Puran osiin nykyisen, omiin tarpeisiini sopivan viikkosivun ja vilautan paria entistä mallia vanhoista journaleista. Toivon, että löydät ideoita ja inspiraatiota kehittää omaan elämääsi istuvan version!

viikkosivut7_p2

viikkosivut6_p2

viikkosivut5_s_p2

Bullet journalin alkuperäisessä ideassa viikkonäkymää ei ole, mutta minulle se oli ratkaiseva, jotta pystyin ottamaan bujon käyttöön omassa arjessani. Tarvitsin paikan, johon kirjata aikatauluni niin, etten unohtelisi tai tuplabuukkaisi menoja. Tärkeä löytö oli Tiny Ray of Sunshine -blogin postaus, jossa on iso kasa ideoita hyvin monenlaisiin viikkosivuihin.

Tiny Ray of Sunshinen ideoiden pohjalta kehittelin ensimmäiseen bullet journaliini viikkoaukeamat, jotka sitten viikkojen kuluessa ja kirjojen vaihtuessa muuttuivat ja tarkentuivat – sekä monessa mielessä karsiutuivat. Ihan ensimmäisen journalini viikot olivat simppeleitä, mutta sittemmin mukaan tuli innostuksen myötä kaikenlaisia härpäkkeitä, jotka hiljalleen taas alkoivat prosessin nopeuttamiseksi poistua. Nyt viikkoni ovat näyttäneet pitkään samalta, joten oikea balanssi on selvästi löytynyt.

viikkosivut2_s_p

viikkosivut3_p

Tämänhetkinen viikkonäkymäni koostuu muutamasta elementistä. Sivun ulkoreunassa ovat viikonpäivät ja aikataulut, neljä riviä kullekin päivälle. En tarvitse tilaa jokaiselle tunnille, vaan minulle riittää, että voin sijoittaa ajat suurpiirteisesti aamu-aamupäivä-iltapäivä-ilta-akselille. Sivun yläreunassa on habit tracker, jonka sisältöä aina välillä laitan uusiksi. Koen trackerin olevan viikkosivulla kätevässä paikassa, sillä kuukauden mittaisen trackerin vuoksi joutuu yleensä kääntämään sivua, jolloin se jää helpommin täyttämättä.

Päivittäiset listat teen muualle kirjaan, mutta viikoille minulla on myös omat to do -listat, jotka helpottavat muistamista ja ajankäytön suunnittelua. Täytän viikkolistan usein sunnuntaina tai maanantaiaamuna ja nostan siltä sitten tehtäviä kullekin päivälle. Viikkolista on teemoiteltu eri elämän osa-alueiden mukaan. Paitsi osa-alueet itse, myös niille suotu tila ja järjestys vaihtelevat ja kertovat yleensä jotain prioriteeteista.

viikkosivut4_s

Miten sitten aloittaa oman viikkonäkymän suunnittelu? Hyvä lähtökohta on miettiä, mihin sitä haluat käyttää. Missä asioissa koko viikon näkeminen kerralla on tarpeellista? Minun elämääni helpottaa se, että voin luoda tehtävälistan koko viikolle, joku muu taas voi käyttää viikkosivuja vaikkapa ruokaostosten suunnitteluun, liikunnan aikataulutukseen tai työvuorojen merkitsemiseen. Haluatko aikataulut esiin, jotta bullet journal voisi kenties olla ainoa ajanhallinnan työkalusi? Viikkonäkymä voi olla hyvä paikka niille.

Kun olet päättänyt, mitä elementtejä viikkosivuihisi kuuluu, on aika miettiä niiden paikat paperilla. Viikon voi venyttää kokonaiselle aukeamalle tai pitää sivun mittaisena; kaiken kaikkiaan kuitenkin suosittelen, että etsit ratkaisun, jossa näet koko viikon yhdellä silmäyksellä. Tilankäyttö hioutuu kokeilemalla: jos yhdessä nurkassa tulee ahdasta ja toiseen jää tilaa, tee jotain toisin ensi viikolla. (Tai ensi kuussa, jos olet niin kuin minä ja valmistelet kerralla kuukauden kaikki viikot.)

Lopulta viikkosivuihin pätee sama sääntö kuin bullet journaliin yleensä: kelpuuta mukaan vain tarpeellinen ja pidä kirjasi yksinkertaisena. Mielesi kiittää ja bujosta voi tulla ystäväsi vuosikausiksi.

viikkosivut8

The Bullet Journal is my number one tool for task and time management, and what keeps it all together is the weekly log. It stores my schedule and all the weekly tasks, and acts as a starting point for my daily logs. In this post, I deconstruct my current weekly log and let you have a peek into a couple of old journals. I hope you’ll find some inspiration for building a system that suits your needs!

The original idea of the Bullet Journal doesn’t have a weekly view, but for me, it made all the difference: it allowed me to fully adopt the system and get rid of a traditional diary. A blog post by Tiny Ray of Sunshine played a big part by introducing me to a huge selection of different layouts and ideas. I based my first weekly logs on those ideas and over the weeks and months and journals filled, edited and focused and stripped down my system. Right now, my logs have been the same for quite some time, which basically means I’ve found the right balance for me.

The current weekly view in my Bullet Journal consists of a few elements. The outer side of the page has my schedule, four rows for each weekday. That is usually more than enough. At the top of the page is my habit tracker. I like to keep it on the weekly log rather than have a month-long one on a separate page I’d have to specifically turn to.

I don’t keep my daily lists on the weekly logs, as some people do, but I do have a weekly to-do list running. I often fill it on Sunday evening or Monday morning and refer to it as I make my daily lists. The weekly to-dos are sorted by theme, and the themes, along with their order and the space they each have been given, usually indicate something about my priorities.

So where to begin with constructing your own weekly log? The first question to ask is what you’re going to use it for. At what areas of your life would a week-at-a-glance view be useful? I benefit from my weekly to-do list, but for you, it could be grocery shopping, work shifts, or workout planning. If you’d like to have your schedule handy in your BuJo, this could be the space for that, too.

Once you’ve established the elements you want in your weekly log, it’s time to figure out the layout. You can stretch your week over a whole spread or keep it on one page, but overall, I recommend no page turns. How you use the space will get honed over time: if one corner is feeling cramped while another has plenty of room, move something next week.

In the end, the same “rule” applies to both the weekly log and the Bullet Journal as a whole: only take what you really need, and keep it simple. Your mind will thank you and you may just have made a friend for years to come.

Aurinko nousee tässäkin osoitteessa

aamut1 (1)

aamut2 (1)

aamut3

aamut5

aamut4

aamut6

aamut8

aamut7

aamut9

aamut10

Tässä asunnossa on auringonnousuparveke vailla vertaa. Se ulottuu olohuoneen reunasta reunaan, ja aurinko kiipeää estradilleen suoraan vastapäisen mäen takaa. Yö pakenee parvekkeen reunoille, ja yltäkylläisen värileikin jälkeen jäljelle jää vain valo. Tähän vuodenaikaan kiitän siitä painokkaasti.

Aamut uudessa kodissa ovat polveilevia ja venyviä. Ne ovat tehottomampia kuin sellaisissa huoneissa, jotka tuntee silmät kiinni ja ylösalaisin. Toisaalta olen lokakuussa nauttinut siitä, että juuri nyt aamujeni ei tarvitse olla sekuntipeliä. Olen viettänyt aikaa joogamatolla ja syönyt aamiaiseni sohvan virkaa toimittavalla sängyllä videoita katsellen. Siivonnut pikaisesti keittiön ja katsonut sitten, mitä on luvassa tänään.

Eräänä aamuna ehdin kuvata koko auringonnousun alusta loppuun.

Asunto tulee kodiksi palanen kerrallaan. Minut on yllättänyt se, kuinka paljon keskeneräisyys ja väliaikaisuus vaikuttavat elämiseen. Mieli ei ota asettuakseen ennen kuin ympäristö suostuu pysähtymään aloilleen. Rutiinit voivat vakiintua vasta, kun niiden vaatimat esineet ovat paikoillaan. 

Marraskuussa rauhoitetaan taas muutama nurkka.

Our new home has the perfect sunrise balcony. Stretching to the width of the living room, it offers a beautiful display of colours as the sun climbs up from right behind the hill opposite. Night retreats to the edges and all we’re left with is light. At this time of the year, I’m immensely grateful for it.

Mornings in a new flat are different from those spent in rooms you know your way through eyes closed and standing on your head. Without the efficiency that familiarity brings, they drift and meander without a productive course. I’ve been quite enjoying it, though, happy to have the opportunity to take it slower.

One morning, I had the time to stop and capture the whole sunrise, start to finish.

A flat becomes a home one piece at a time. What’s surprised me is how much makeshift arrangements and incompleteness can sometimes weigh on you. The mind won’t settle until its surroundings have. Routines can only be established once the stuff needed for them has a place.

In November, we’ll calm a couple more corners.

Syyslomalla syntyi miniatyyrejä

syysloma2_mm

Vietin tällä viikolla pienen syyslomasen kotopuolessa. Eihän minulla virallisesti mitään lomia ole, mutta syyslomaviikolla harrastukset ja muut velvollisuudet sallivat lyhyen tauon, ja käytin sen hyödyksi. Mukaan pakkasin kassillisen askartelutarvikkeita: solumuovilevyjä, kahvitikkuja, akryylimaaleja ja siveltimiä, ilmakuivuvaa massaa, kartonkia, spraymaalin, betoniefektimaalin sekä lisäikkunat ja -ovet nukkekotiin. Ajatuksena oli edistää keskeneräisiä ja tekemättömiä nukkekotitöitä, ja hyvinhän ne neljässä päivässä edistyivät. 

syysloma7

syysloma4

syysloma3

Jyväskylän nukkekotikerho Nukkis-Ystävät juhlii ensi keväänä kymmenvuotista uraansa näyttelyllä Suomen käsityön museossa. Museoon rakentuu siirtolapuutarha, jonka palstoilla eletään monenlaista elämää ja yhteisellä pihalla juhlitaan menneitä vuosia. Näyttelyprojekti näkyy varmasti täällä blogissakin tulevina kuukausina, jahka palstani alkaa ottaa muotoaan.

Teen oman palstani lisäksi yhteisalueelle muutaman jutun, ja tällä viikolla syntyi kanala, joka sijoitetaan vasten toisen rakennuksen seinää. Tein kanakopin kahvitikuista, joita iloisesti katkoin uudella lempilelullani, jiirisaksilla. Tylli matkii kanaverkkoa hämmästyttävän hyvin, ja aaltopahvisen peltikaton maalauksesta olen erityisen ylpeä.

Kanalan lisäksi tein kasan sälelaatikoita, jotka saavat vielä pohjalleen heinää ja käyvät näin kanojen munintapaikoista. Laatikon malli oli pienen kokeilun tulos, ja parin boksin valmistuttua tekniikka alkoi jo luistaa. Näyttelyn jälkeen laatikot löytävät varmasti paikkansa isosta nukkekodista.

syysloma1

syysloma5

Nukkekodista puheen ollen: sen ulkoremontti otti myös tällä viikolla pienen harppauksen eteenpäin, kun sain tiiliverhoilun maalauskuntoon. Tilasin keväällä taidekaupasta A3-kokoisia solumuovilevyjä, joille olen pitkin vuotta hiljalleen kaivertanut tiilikuviota. Kuviot ovat nyt valmiit, mutta maalauksen kanssa on ollut takaiskuja. Ostamani spray-pohjamaalin erä on ilmeisesti jollain tapaa viallinen, sillä tähän mennessä kaksi pulloa on ollut toimimattomia. Toivon kovasti, että värin vaihtaminen auttaa. Tiiliverhoilusta kerron varmasti vielä omassa postauksessaan.

Olen ostanut myös parit uudet ikkunat ja ovet, joille vielä puhkotaan reiät talon seiniin. Minimaailmasta tilatut ikkunat saivat pintaansa valkoisen maalin ja ovat nyt valmiita sijoitettaviksi paikoilleen, kun sen aika tulee.

syysloma6

Miniatyyrihommissa huomaan, että olen todella hyvä suunnittelemaan ja lykkäämään varsinaista tekemistä. Täytän Pinterest-tauluja ja haalin tarvikkeita, mutta toimeen tarttuminen on kynnyksen takana. Nurinkurista on, että en aina luota omaan kykyyni suunnitella töitäni tarpeeksi hyvin, ja siksi pelkään sössiväni kaiken säheltämällä. Sen vuoksi tällaiset askartelulle pyhitetyt päivät tulevat tarpeeseen: niinä minulla on aikaa räpeltää, soheltaa, kokeilla ja huomata, että niinkin voi tulla oikein hyvää jälkeä. Ja jos ei tule, mitä sitten? Maailmaahan tässä vain rakennetaan.

I took some days off my regular life this week to spend a little autumn holiday at home-home. I packed a big bag of craft supplies, from foam board to coffee stirrers, air dry clay to concrete effect paint. The goal was to tick some miniature tasks off the to-do list – and I was pretty happy with how things turned out.

Our local miniature club celebrates its ten-year anniversary next spring by having an exhibition at the Craft Museum of Finland. We are busy building a miniature community garden with several allotments, each of them completely unique, and a shared garden where the celebrations will take place. You’ll be seeing more of the project here on the blog, I’m sure, in the months to come.

Along with my own allotment, I’m making a few items for the shared garden, and one of them is the hen house I started and finished this week. It’s made of coffee stirrers (cut with my new favourite toy, the mitre shears), tulle, and corrugated cardboard – the painting of which I’m especially proud of. For the hen house, I also made a stack of wooden crates where, once some hay is added, the chickens can lay their eggs.

As for my actual dollhouse renovation, that took one step forward this week, too. I’ve been making brick cladding for the house by carving A3 sized foam boards to look like brick wall, and they are now carved and ready for painting. I’ve had some setbacks with the paint, though, as both the spray paints I bought turned out to be faulty. Once the cladding goes up, I’ll be making a separate post about the process. Luckily, I did manage to paint some ready-made windows I ordered some time ago. They will be added to the house a bit later.

With miniatures, it’s clear I’m excellent at planning and postponing the actual making. The paradox is, I don’t trust my ability to plan, and worry I’ll make a mess out of everything. That is why I need these days dedicated to crafting: I have time to flub and fumble, try things out and realise that good things can come out of that, too. And if I do make a mess, who cares? It’s only a world we’re building.

Oodi työpöydälle

tyopoyta2

tyopoyta1

tyopoyta3

tyopoyta4

tyopoyta5

Oodi työpöydälle

Sattuman kauppaa oli että sinut löysin
nyt seisot siinä enkä osaa
täyttää laatikoitasi
(mitä niissä säilytetään?)
on niin pitkä aika siitä
kun oli muutakin kuin keittiön pöytä

itse sinut rakensin
kuorin styroksipilvestä
ja kun talouden miespuolinen sanoi
“Tulen kohta, aloittele vain jo”
minä siihen että aion koota tämän itse
alusta loppuun

vain kerran soitin apua
vain kerran irrotin kunkin
jo kiinnitetyn jalan.

Oman paikan ilo
ei vaadi paljoa:
siihen riittää 45 x 120 senttimetriä
ja tässä olen minä
tähän voin levittäytyä
voin antaa paperisilpun sotkeutua langanpäihin
ja ajatuksiin
muodostaa MDF-levylle kerroksen
luomisen iloa ja tuskaa

sinun pintaasi olen jättävä teekupin renkaita
merkiksi olemassaolostani
sinun äärelläsi olen monta kertaa huomaava,
miten vaikeaa on ilmaista itseään
vaikka tietäisi, mitä haluaa
ja etenkin silloin kun ei tiedä

ja tässä istuessani
en usko, että kyllästyn ikkunasta näkyviin juniin
tullessaan ne rajaavat maiseman uudelleen
ja pysäyttävät kehäksi kiertyneet mietteet

ja autot
ne sinä olet varmasti ottanut huomioon
tähän asettuessasi
ne liikkuvat monotonisesti, häiritsemättä mutta
pelastavat jähmettyneisyydeltä

ja voin seurata sadetta
koulusta palaavia reppuja
parkkisakkojen paikkoja
naapureiden villakangastakkeja.

Kevyet muotosi eivät paina ajatuksia alas
ne eivät käy päälle vaan antavat tilaa
mutta sinussa ei ole sijaa turhuuksille 

joudun karsimaan kaiken paitsi olennaisen
ja teen sen mielelläni.

– – – – – – – – – –

An ode to the writing desk

It was second time lucky I found you
now you stand there
and I wonder how to fill your drawers
(what does one keep in those?)
it’s been long since there was anything but
the kitchen table

it was me who built you
unwrapped you from the cloud of styrofoam
and when the male of the house said
“I won’t be a minute, you can start assembling”
it was me who said
I will put you together myself
start to finish

only once did I call for help
only once did I detach every
already attached leg.

The delight of having a designated space
doesn’t ask too much
45 x 120 centimetres is quite enough
and here I am
here I can unfurl
let paper scraps get tangled with yarn ends
and ideas
cover the MDF
with the joy and pain of creating

on your surface, I will
leave teacup stains
to mark my existence
sitting at you, I will know
again and again
how hard it is to express myself
even when I know what I want
and especially when I don’t

and sitting here
I don’t think I will ever grow tired
of the passing trains
they reshape the scene
and uncoil my thoughts

and the cars
I bet you considered those
when you settled yourself in this spot
they move in monotone, undisturbing
but save me from obstruction

and I can watch the rain
the backpacks returning from school
the parking ticket spots
the wool coats our neighbours wear.

Your light figure doesn’t weigh down my thoughts
it’s not invasive
it leaves space
but there’s no room for the unnecessary

I have to trim everything but the essential
and I do it gladly.

Hyvin suunniteltu: työkalut graduntekoon ja muihin projekteihin

graduvinkit5

On aina kummallista ajatella, mitä teki vuosi sitten. Vuodessa ehtii tapahtua koko joukko asioita, mutta silti se menee joka kierroksella nopeammin. Viime vuonna tähän aikaan vietin pitkiä päiviä yliopiston rauhallisemmassa lukusalissa yhden ja saman tiedoston äärellä, ja joka päivä se tuntui keskeneräisemmältä. Näin vuotta myöhemmin gradu tuntuu oikeasti ihan mukavalta ajanjaksolta elämässä, vaikka se olikin suurin suoritukseni tähän asti.

Koska moni aloittelee juuri nyt seminaaria ja isoa opinnäyteprosessia, ajattelin laittaa jakoon omat keinoni kaaoksen hallintaan ja järjissään pysymiseen. Takuuta en vinkeilleni anna, eivätkä ne tee autuaaksi, mutta ilman näitä kikkoja oma tutkimusrupeamani olisi ollut huomattavasti hankalampi. Keinot soveltuvat hyvin myös muunlaisien projektien hallintaan – ja elämään yleensä.

graduvinkit1 (1)

Graduvihko ja ajatuskartat

Ensimmäisenä seminaaripäivänä ostin yliopiston kaupasta mustan A4-kokoisen vihkon, josta tein graduvihkoni. Puolentoista vuoden ajan se kulki mukanani alati pulskistuen ja piti sisällään kaiken: ensimmäiset suunnitelmat, ajatuskartat, analyysipohdinnat, printatut artikkelit ja valtavasti muistilappuja. Onnistuin melko lailla pitämään kaiken samassa paikassa, ja se auttoi vietävästi.

Ajatuskarttoja käytin gradun lisäksi kaikkia muitakin akateemisia tekstejä kirjoittaessani. Aloitin heittelemällä ajatukset paperille, minkä jälkeen hahmottelin tekstin rakenteen. Koodasin ajatuskartan kohdat eri symboleilla sen mukaan, mihin kappaleeseen ne sijoittuisivat. Itse kirjoittaminen helpottui, kun tarvitsi vain purkaa auki ajatukset kunkin symbolin alta. Gradun analyysia tehdessäni lisäsin pakettiin vielä muistilappuja, joille kokosin kappaleiden päälinjat.

graduvinkit7

Muistiinpanokortit

Lähdekirjallisuutta lukiessani tein muistiinpanot korteille, joiden yläreunaan kirjoitin lähdeviitteen. Jos halusin lisätä omia ajatuksiani, laitoin ne selvyyden vuoksi hakasulkeisiin. Säilytin kortteja kapeassa laatikossa teemoittain: keskustelunanalyysi, henkilöhahmot ja niin edelleen. Teemojen rajat merkkasin tarralapuilla. Kun lähdin kotoa muualle kirjoittamaan, otin laatikosta mukaan relevantin kasan kortteja ja kuljetin niitä kirjekuoressa.

Korttitekniikka auttoi ennen kaikkea tekstin suunnittelussa. Pystyin rakentamaan kokonaisia lukuja jakamalla kortteja kasoihin kappaleittain; tämä olisi ollut hankalampaa, jos muistiinpanot olisivat olleet vihkossa. Logiikka on sama kuin ajatuskartoissani: kun tekstin rakenne ja sisältö on suunniteltu hyvin, ei tarvitse kuin kirjoittaa se auki.

Muistiinpanokortit voi hankkia valmiina tai tehdä itse vaikka kierrätyshenkisesti. Minun korttini on leikattu poistomyynnistä löytyneen luonnoslehtiön jämäköistä sivuista.

Älkääkä vain kuvitelko, etteivät korttini olisi koskaan olleet sekaisin. Olivat ne. Usein. Niiden järjestelystä ei kuitenkaan ollut mitään haittaa, päinvastoin se oli hyvää mieleenpalauttamista.

graduvinkit6

Tehtäväkalenteri

Otin viimeisenä opintokeväänä käyttöön hyväksi havaitsemani työkalun, joka oli jo aiemmin auttanut minua pysymään järjissäni tilanteessa, jossa kursseja oli päällekkäin monta ja deadlineja lähestyi joka suunnasta. Piirsin paperille tavallisen seinäkalenterin kaltaisen ruudukon, jossa näkyivät jäljellä olevat kevätkuukaudet. Ruudukkoon kokosin kevään deadlinet ja tehtävät yksi kerrallaan pienillä tarralapuilla. Laput olivat siirreltävissä, kun tilanteet muuttuivat.

Kalenteri auttoi hahmottamaan, millaisia viikkoja oli tulossa ja milloin millekin asialle kannatti antaa aikaa. Se mahdollisti tekemisen jakamisen järkevästi pitkin kevättä ja säästi jossain määrin viimeisen illan (tai viikon) paniikilta. Minulla loppukevääseen jäi ensin tyhjiä viikkoja, mutta se oli vain hyvä, sillä hiljalleen laput siirtyivät alemmas seinällä. Samaan aikaan ne kuitenkin vähenivät, ja ennen kuin kalenteri loppui, viimeinenkin lappu oli lähtenyt.

graduvinkit2

Graduplakaatti

Kävin yliopiston kielikeskuksessa muutaman gradutyötä edistävän kurssin, joista tärkein oli tietysti kesän 2018 graduretriitti. Kursseilla käytettiin tekniikkaa, jossa kolmenvärisille muistilapuille kirjoitettiin valmiit, keskeneräiset ja vielä aloittamattomat tehtävät. Laput liimattiin yhdelle isolle kartongille. Tekniikka auttoi näkemään, missä vaiheessa iso projekti oli.

Prosessin alussa plakaattia oli hankala koota, sillä käsitystä kaikista tulevista tehtävistä ei vielä ollut. Konkretiaa oli vaikea löytää, kun isoja gradun palasia ei vielä pystynyt pilkkomaan pienempiin osiin. Gradun edetessä plakaatti kävi kuitenkin hyödylliseksi ja alkoi kuvata realistisemmin työn tilannetta. Minulla se toimi tehtäväkalenteria passiivisempana motivaattorina, jonka lappuja vaihtelin ja liikuttelin aina iloisesti yhden osa-alueen viimeisteltyäni.

graduvinkit9

Oli iso projektisi sitten gradu, kandi, oppari tai mikä tahansa muu ponnistus, toivon, että löydät sinulle sopivat työkalut! Ihmisen pää on hieno kone, mutta rajallinen, ja asioiden kirjaaminen ylös lievittää usein stressiä. Lopuksi haluan jakaa vielä kaksi olennaista vinkkiä:

  • Pilko aina tehtävät pienempiin osiin. Älä “tee gradua”, vaan lue artikkeli, suunnittele yksi teorialuku, keskity iltapäivä analyysiin, kirjoita johdanto.
  • Kirjoita ensin, editoi sitten. Ne ovat kaksi täysin erilaista vaihetta, älä turhaan laita aivojasi solmuun.

Miten sinä hallitset isoja projekteja? Salaisuudet jakoon!

Looking back is a strange thing: a year can hold so much yet go incredibly quickly. This time last year I spent day after day in the less crowded university reading room, filling pages of a file that seemed to get more incomplete by the day. A year later, the Master’s thesis doesn’t feel like an impossible load of work but a rather nice and interesting period in my life.

What helped me with the biggest project I’d undertaken so far was having certain tools for controlling the chaos and organising my work. Now that a lot of people are embarking on their thesis journeys or starting new projects, I felt the time was right to share my tips and tricks. They won’t magic your troubles away, but they certainly made my work a lot easier.

Thesis notebook and mind maps

On my first day of Master’s seminar, I bought a big black A4 notebook to keep all my plans, ponderings, mind maps, and printed articles in. The notebook travelled with me for almost a year and a half, and I always knew where to find my stuff.

Mind maps were a much-used tool throughout my university studies. Whatever it was I was writing, I started with putting my thoughts into one. Next, I figured out the structure of the text by marking the pieces of information with different symbols to pile them into paragraphs. Then all I had to do was to write it out.

Notecards

When reading reference material, I made all my notes on notecards, starting with the reference marked on top of the card. If I wanted to add my own thoughts, I put them in square brackets for clarity. The pile of cards was kept in a box, divided by theme with post it notes: conversation analysis, characterisation, and so on. When I left home to work in a library, for instance, I took the relevant part of the pile with me in an envelope.

Much like the mind map system, the notecards helped me structure my writing. I could pile the cards again and again to plan paragraphs, which would have been harder had my notes been in a notebook. Every once in a while, I had to check if I had all my cards in order, but it only helped me stay on track of what I’d already gathered.

You can buy your notecards or make them yourself – reuse material, if you can! I made mine from a kraft paper sketchbook I found at a discount.

Task calendar

The task calendar had proved its value before, when I had several classes running at once and deadlines approaching from every direction. The idea is simple: I drew a regular blank calendar, taped it to the wall, and added all the tasks and deadlines on little pieces of adhesive paper. The tasks could be moved on the grid when needed.

The calendar made it possible to plan the weeks ahead and see when there was space for certain tasks. Instead of doing the good old last minute panic, I could spread the workload more evenly. At first, my calendar had empty weeks at the bottom, but that was good, as it left space for the tasks to slowly move down the wall. The trick was, they also became lesser and lesser, and the last piece of paper vanished before it reached the end of the calendar.

Process poster

This last trick I learned on the writing courses I took during the thesis process (the best of them being the writing retreat in summer 2018). On those courses, we broke down the process and wrote all the tasks on post it notes in three different colours: one for finished, one for incomplete, and one for the tasks that were yet to be started. The notes were placed on a big piece of cardstock paper so we could see the whole picture.

For me, the process poster was at its most useful when the thesis writing was already underway. At the beginning, I wasn’t able to break down the tasks to small enough pieces, but later on, the poster became a nice motivator.

– – –

Whatever your big project looks like, I hope you’ll find the tools that are a right fit for you and your style of working. For my last tips, I’d like to remind you of these two things:

  • Fill you to-do lists with small, manageable tasks, don’t just “work on the thesis”. Read an article, plan a chapter, focus on the analysis, write your introduction and so on.
  • Write first, edit second – don’t try to do both at once. They are two completely different phases.

How do you manage big projects? Do spill the beans!

Hetki ennen lähtöä: koti syyskuussa 2019

kotikolo2m

Aktiivisesti käyntiin lähtenyt blogisyksy katkesi pariksi viikoksi, mutta syystä, sillä reilu viikko sitten muutimme kaksi kotia yhteen osoitteeseen ja aloitimme uudenlaisen arjen. Päätin suosiolla ottaa aikaa muutolle ja palata paremmalla hetkellä. Ennen vanhan kotini pakkaamista laatikoihin otin kuitenkin viimeiset kuvat. Oli harmaa, hämärä päivä, jona valoja piti sytyttää jo puolenpäivän aikaan.

Muutto ja vanhasta kodista luopuminen viiden vuoden jälkeen ovat tässä vaiheessa vielä niin tuore juttu, etten oikein tiedä, mitä niistä kirjoittaisin. Olkoon tämä siis ennen kaikkea eräänlainen arkistokuvaus siitä, miltä kotona näytti syyskuussa 2019.

Aiemmin olen kirjoittanut kodistani vuonna 2017 ja heti muuton jälkeen, syksyllä 2014.

kotikolo7_mmmm

kotikolo9

kotikolo1mm

kotikolo6m

kotikolo11m

kotikolo8_m

kotikolo3_m

kotikolo4

kotikolo10

kotikolo5mmmm

Viisi vuotta on pitkä aika, ja opiskelijalle vielä pidempi viettää yhdessä osoitteessa. Ensimmäisen opiskeluvuoden asuin vielä lapsuudenkodissa, mutta yksiö ehti silti nähdä opintojen alkuaikojen etsinnän ja hortoilun, kandin vääntämisen, sitten gradun. Yksiöön kutsuin kaikki viimeisen viiden vuoden aikana tapaamani ihmiset, uudet ystävät ja myös sen tyypin, jonka kanssa laitan nyt yhteistä kotia.

Viisi vuotta meni kuitenkin uskomattoman nopeasti. Tuli talvi, tuli kesä, taas satoi piha täyteen lunta, taas helle muutti asunnon saunaksi. Oravat juoksivat pitkin aitaa – vähemmän sen jälkeen, kun pihan suuret kuuset kaadettiin – ja viimeisenä keväänä toisella puolen taloa pesi harakkaperhe, jonka vauvat herättivät minut aina viideltä aamulla.

Tuntuu, että vasta kannoin tavarani ovesta sisään, ja nyt jo kannoin ne ulos ja palautin avaimen. Siitä huolimatta se jälkimmäinen kantaja on aika paljon aikuisempi ihminen kuin se, joka asuntoon alun perin muutti. 

Täällä oli hyvä. Hyvä on myös ottaa askel eteenpäin.

I’m back after a couple of weeks’ silence. It was for a reason, though: during those weeks, we packed up our two studio flats and started a new home together. All the hassle of moving, errands to run, and a new everyday life to get used to demanded my attention more than the blog. Before packing my old home into boxes, though, I took a moment to capture how it looked last. It was a grey day that needed lights on at noon.

The experience of leaving the old home after five years is so fresh in my mind I don’t have a lot of words yet – so let this post mostly be a little archive of what home was in September 2019.

The previous posts about my studio flat are from 2017 and just after the move, autumn 2014.

Five years is a long time, especially for a student to stay in one place. This home saw me trying to find my way during the first years of uni, putting together my Bachelor’s thesis, then my Master’s. The flat was where I invited all my newly made friends, and the person I’m now building a home with.

Five years was also an incredibly short time. Winter came, then summer again, and before I knew it, the yard was filled with snow, then the July heat turned the flat into a sauna. Squirrels raced on the fence – less after the big spruce trees were chopped down – and in my last spring there, a magpie family made their nest nearby and the babies woke me up every morning at 5 am.

I feel like I just carried my stuff through the door, and now I’ve carried it out and returned the key. But in the end, the person returning the key is quite different from the one who got it five years ago. A notch more grown up.

This place was a good one. It is also good to move on.

Prahan sivukujat ovat aarteita täynnä

praha11

Vielä vihoviimeisinä elokuun päivinä teimme kesäreissun Prahaan. Matkaa oli suunniteltu kevättalven iltoina, pyöritelty Wieniä, Amsterdamia ja Kööpenhaminaa, mutta Prahaan me viimein päädyimme. Eikä kesäkään ollut vielä kadonnut, sillä saimme nauttia 30 helleasteesta joka päivä.

Praha oli meille molemmille vieras kaupunki. Lähdimme matkaan vailla kovin tarkkaa suunnitelmaa ja löimme päivän sisällön lukkoon aina aamulla. Nähtävää olisi totta kai ollut paljon enemmän kuin vajaan viiden päivän tarpeiksi. Kaupunkiin tutustumista helpotti suuresti se, kuinka joukkoliikenne toimi kuin rasvattu eikä käynyt kukkarolle: vuorokauden lipun kaikkiin liikennevälineisiin sai reilulla neljällä eurolla. Huristelimme surutta ratikalla paikasta toiseen aina, kun jalat väsyivät tai meno kävi liian helteiseksi.

praha4

praha3

praha2

Prahassa jo kadulla kävely oli elämys, jos uskalsi nostaa katseensa mukulakivistä: rakennusten seinien koristemaalaukset, reliefit ja patsaat pysäyttivät meidät tasaisin väliajoin. En lakannut ihmettelemästä, että niissä vanhoissa taloissa todella asutaan ja työskennellään.

Reissun alkupuolella poikkesimme Klementinumiin, joka on jesuiittojen perustama rakennuskompleksi vanhassakaupungissa. Opastettu kierros vei kierreportaita pitkin aina vain ylemmäs ja ylemmäs, astronomiseen torniin saakka, josta avautui näkymä yli kaupungin. Klementinumin barokkityylistä kirjastoa on tituleerattu maailman kauneimmaksi, eikä suotta – minulta se oli viedä jalat alta. Kuvata kirjastossa ei valitettavasti saanut.

Museoiden ystävälle Praha tarjoaa kansallismuseon lisäksi lukuisia pieniä kohteita Alfons Mucha -museosta Lego-museoon. Meidän reitillemme sattuivat Franz Kafka -museo, Apple-museo ja alkemiamuseo (jota suosittelemme kuitenkin lähinnä lasten kanssa matkustaville). Tiedonjanoinen saa siis haluamansa; kansallismuseon jälkeen totesimme, että jano oli ehtinyt muuttua ähkyksi.

Prahan linnan alueella teimme iltakävelyn, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi: saimme kävellä kaikessa rauhassa, ja päivän kuumuus oli vaihtunut lempeäksi lämmöksi. Emme kaivanneet nyt pääsyä linnan eri kohteisiin, vaan tunnelmointi riitti. Pyhän Vituksen katedraali oli järisyttävä iltavalaistuksessa.

praha5

praha7

praha8

praha9

Meidän matkamme paras ravintolakokemus löytyi vegaaniravintolasta, jonka nimi oli mielikuvituksettomasti mutta informatiivisesti Vegan’s. Ravintola löytyi pitkien portaiden päästä suloisesta ullakkohuoneistosta. Minä söin valtavan guacamolella täytetyn uunibataatin, joka oli parasta, mitä olen aikoihin maistanut. Seuralaisen vegaaninen gulassi ylitti niin ikään kaikki odotukset. Ravintolan terassipaikat olivat varattuja, mutta nautimme hyvillä mielin ilmastoiduista sisätiloista – vaikka terassi olisikin kieltämättä ollut hauska kokea (ks. kuva alla).

Viimeisenä päivänä, kun kulutimme aikaa ennen lentokentälle lähtöä, etsimme vielä yhden sopen, josta olimme netistä lukeneet hyvää. The Rainbow’s End -kahvilan sisäänkäynti on melkein Kaarlensillan kupeessa, pahimman turistikadun varrella, mutta itse kahvila osoittautui hiljaiseksi hengähdyspaikaksi. Ihana sisäpiha tuntui viileältä viidakolta.

praha6

praha1

praha10

Ei käy kiistäminen, että Praha on suosittu turistikohde. Kaarlensilta, vanhankaupungin aukio ja muut matkailijoiden pääpaikat olivat näin eurooppalaiseen loma-aikaan pullollaan ihmisiä. Suurimmista turistivirroista ei tarvinnut kuitenkaan poiketa kuin kujan verran sivuun, ja jo sai kävellä vapaasti, istahtaa puolityhjään ravintolaan ja pysähtyä kuvaamaan kaikessa rauhassa. Matkamuistomyymälöiden takana on paljon kätkettyjä helmiä, joista monet varmasti sivuutimme.

Viimeisenä päivänä kävimme kuitenkin katsastamassa, kuinka se kuuluisa astronominen kello löi puolenpäivän. Apostolit kiersivät kehänsä ja pikkuinen luuranko veti kellonnarusta. Jotain maagista siinä oli.

Kiitos seuralaiselle kanssaseikkailusta. ♥

On the last days of August, we made our last summer trip to visit Prague. We were both new to the city and only scratched the surface on our five-day stay, but it was lovely all the same. The summer clearly hadn’t left yet – we had 30 degrees every day. With little knowledge of the city and the sun beating down upon us, we happily made use of the excellent public transport to get around. A day ticket to all vehicles costs you about four euros, so it wasn’t a tough decision to make.

We liked to make a plan for each day in the morning before leaving for town. Just walking the streets was an experience, if you only dared to lift your eyes from the cobblestones: the architecture, with all the ornaments, statues, and reliefs on the walls was marvellous.

During the first days of our trip, we visited Klementinum, the Jesuit-founded building complex in the Old Town. The guided tour took us high up the stairs, all the way to the astronomical tower, that had a gorgeous view of the city. The baroque library of Klementinum has been called the most beautiful one in the world, and for a very good reason.

Prague has no shortage of museums. We explored the Franz Kafka museum, the Apple museum, and Museum of Alchemists and Magicians (recommended for those travelling with children). After adding the National Museum to the list, we had to admit our brains could no longer take in more information.

We made the decision of not purchasing tickets to the different destinations in Prague castle, but instead did an evening walk around the area at dusk. With almost no other tourists in sight, the weather a tiny bit cooler, and St. Vitus Cathedral glowing in the dark, we had to admit it was a good one.

As for culinary adventures, the best meal we had was in a vegan restaurant (very imaginatively) called Vegan’s. We enjoyed roasted sweet potato with guacamole and vegan goulash in the cute attic room of the restaurant. (See if you can spot their balcony in one of the photos!) On our last day there, we found another gem right by the Charles Bridge, but hidden in a tiny courtyard – The Rainbow’s End Café and Art Garden. It was a beautiful quiet and cool haven.

There’s no denying Prague is a popular city filled with tourists, at least at this time of the year. However, peace and quiet is never far away: by just slightly veering off the busiest streets, you’ll find you can explore at your own pace, stop to take photos, and find a seat in a half-empty restaurant. There are hidden treasures around every corner.

We did go see the famous Astronomical Clock, though, on our last day, as it struck noon. The apostles did their rounds and a little skeleton sounded the bell. I did feel like there was a certain kind of magic to it.

(Thank you to my travel companion for adventuring with me. ♥)