Pieniä asioita

Yhtäkkiä ollaan jo toukokuun loppupuolella. Viimeiset tentit on tentitty ja tehtävät palautettu. Päivät ovat nyt melko tyhjiä muiden asettamista velvollisuuksista, joten olen vapaa keksimään itse itselleni tekemistä. Siitähän ei varmaan kauheasti ole epäilystä, mitä teen, kun ei tarvitse tehdä muuta.

shrinkplastic_hogwarts_1

Kuten olen aiemminkin sanonut, minulla on yleensä suuri hinku tehdä niin pieniä asioita kuin mahdollista. Siksi kutistemuovi on ehdottomasti yksi lempimateriaaleistani: sille voi raapustaa niin pientä kuin haluaa, ja se muuttuu uunissa vielä pienemmäksi! Täydellisen kutistemuovin metsästykseni ei ole vieläkään ohi, mutta Sinellissä sattui olemaan huurrevalkoista muovia (nyt rasti seinään), joten ostin sitä muutaman arkin testattavaksi. Ei ihan täydellistä – pientä heittoa kutistumisessa, ympyrästä tuli soikea – mutta toimii tarpeeksi hyvin.

shrinkplastic_hogwarts_3

Olen tähän asti ollut valkoisen kutistemuovin uskollinen ystävä, mutta tämä huurteinen vei nyt sydämeni. Katsokaa, miten siitä kuultaa valo läpi! Miten kauniisti värit näkyvät kääntöpuolella! Koska olen vielä amatööri tämän kanssa, en tietenkään tajunnut, että peilikuvana piirtäminen kannattaa – siksi Tylypahka on nyt väärinpäin. Ei sillä, ehkä se ei haittaa ketään muuta kuin minua. (Lotanpäivän suklaakonvehdit ovat pöydällä muka mittakaavan vuoksi.)

miniature_kitchenaid_4

Viime sunnuntaina nukkekotikerhon lukuvuosi lopeteltiin Leea Lehelmän kodinkonekurssin merkeissä. Tavoitteenani oli saada aikaan yleiskone ja leivänpaahdin, mutta jonkinlainen päättämättömyyden ja yleisen ikkunastatuijottelun mieliala iski, joten pelkkää yleiskonetta tuli sitten kasattua sellaiset nelisen tuntia. Leivänpaahdin odottaa kokoamistaan paketissa – samoin kuin toisen mittakaavan yleiskone ja talousvaaka. Tämä turkoosi söpöläinen yrittää olla Lundby-kokoa, mutta on luultavasti vähän isompi, koska aivoni on auttamatta ohjelmoitu 1:12-mittakaavaan. Uskon sen kuitenkin istuvan ihan nätisti Ginger Houseen, joka on muutenkin vähän sinne päin.

miniature_kitchenaid_1

 On tällä kaikella tarkoituksettomalta vaikuttavalla puuhastelulla jokin päämääräkin: oikeasti yritän kovasti kehitellä uusia juttuja Miss Matildaa varten, ja siinä sivussa virittelen askarteluflow’ta pienillä välitöillä. Mustakantinen muistikirjani täyttyy pikkuhiljaa luonnoksilla, ja nyt kun pää alkaa tyhjentyä infiniittisistä verbirakenteista ja saksalaisen romantiikan kirjallisuudesta, on siellä tilaa ideoille. Niitähän on, mikä on hyvä asia – ihan kesän markkinoitakin ajatellen…

Now that I’m done with the last exams and essays, I’m free to spend my time as I please – and there’s really no doubt about how I like to use it. As I’ve told you before, I like to experiment on tinyness and make things as small as possible. That’s why I’m in love with shrink plastic: you can draw such petite pictures on it and they get even smaller in the oven! I’m still on the lookout for the perfect shrink plastic, but this frosted type I bought from a local craft shop works nicely enough. This was the first time I tried frosted plastic (having been a faithful friend of the white version), and it turned out so beautiful! The only mistake I made was that I didn’t draw the picture reversed – as the back shows the colours more vibrant. So Hogwarts is now wrong way round. Not that anyone would notice, really.

At last sunday’s Miniature Club we made little household appliances from kits made by Leea Lehelmä, receiving tutoring from the maker herself. My goal was to finish a KitchenAid and a toaster, but due to a bit of an I-don’t-know-what-to-do-so-I’m-just-going-to-stare-out-of-the-window kind of mood I only managed to make the former – in a total of four hours. I’ve got the toaster waiting to be put together, though, along with a couple more kits. This turquoise cutie is something between 1:12 and 1:16, and it will most likely end up in Ginger House, where it will match the overall confusion of different scales.

In between all this tinkering I’m constantly coming up with ideas for Miss Matilda. There will be some fairs this summer…

Minä ja ideamaailma

Se olisi jälleen vappuaamu! Vielä eilen tähän aikaan maa oli valkoinen, mutta aurinko pelasti tilanteen eikä ilta olisi voinut parempi olla. Pian vedän taas haalarit jalkaan, mutta ennen sitä sukellan vielä pääni sisään ja etsin muutaman ajatuksen – ideoista ja siitä, mistä ne oikein tulevat.

Minulla on päässäni kokonainen maailma, jossa viihdyn sen verran hyvin, että välillä tekee tiukkaa palata arkitodellisuuteen. Tuota maailmaa on vaikea kuvata tyhjentävästi, mutta palasia siitä on nähtävissä kaikissa tekeleissäni, Miss Matildan koruissa, täällä blogissa ja kodissani. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että juuri pullonkorkkikoruista olen löytänyt sen median, jossa maailmani parhaiten muuttuu näkyväksi.

Siihen liittyy myös kiinteästi tietynlainen äänimaailma. Tämä, tämä ja tämä kertovat jo paljon.

inspiration4

inspiration6

Olen lähes maaninen aarteiden keräilijä. Minulla on erillisiä laatikoita postikorteille, valokuville ja muille muistoille. Heitän harvoin lehtiä pois, sillä luen ne kannesta kanteen niin monta kertaa, että ne syöpyvät kuvamuistiin. Sitten pidän puoli vuotta taukoa ja aloitan alusta. Ostan kirjoja joskus pelkän kannen perusteella. Minulla on pakkomielle kauniisiin asioihin, ja ne pyörivät mielessäni kunnes löytävät paikkansa jostain muualta.

Uskon esineisiin, joilla on tarina. Ylläolevassa kuvassa on jotain itse tehtyä, jotain saatua ja jotain löydettyä. Kaikilla on syy olla minun työpöydälläni. Siinä ne nyt istuvat, muistuttavat mukavista ajoista ja herättävät uusia ajatuksia.

inspiration3

inspiration2

inspiration7

Rakastan tarinoita ylipäätään. Hamstraan kirjahyllyyni ja mieleeni kertomuksia, jotka limittyvät ja sekoittuvat keskenään, kunnes minulla on valtava tarinapankki, josta ammentaa ideoita. Rakennan Miss Matildaa sen ajatuksen varaan, että kaikella ja kaikilla on tarina. Aika moni koru on lähtenyt muodostumaan, kun olen selaillut kuvavarastoani ja löytänyt jonkun, jonka silmät tuntuvat yrittävän sanoa jotain. Olen sitten vain kuunnellut vähän tarkemmin ja koonnut tuon jonkun ympärille sellaisen maiseman, jota hän tuntuu pyytävän.

inspiration5

inspiration1

Toisaalta aina ei tarvita tarinaa, josta lähteä liikkeelle. Voi olla, että jonain päivinä värit puhuvat minulle enemmän kuin ihmiset. Silloin luon ensin maiseman ja etsin vasta sitten jonkun, joka pyytää muuttaa siihen asumaan. Siinä sivussa löytyy kyllä tarinakin: miksi juuri tällä henkilöllä on niin suuri tarve olla osa tuota kuvaa?

Kaiken tämän keskellä olen kuin Liisa ihmemaassa. Etsin arkipäivistä taikuutta – eikä sitä oikeastaan tarvitse edes etsiä, sitä on joka puolella, kun osaa vain katsoa. Niin kuin eilen, kun yöllä satanut räntä putoili puista ja kaikkialla kimmelsi. Siellä ne tarinat ja ideat ovat, täytyy vain pysähtyä hetkeksi, katsella ja kuunnella tarkkaan.

Aurinkoista vappua kaikille!

Today’s the time for May Day celebrations, but before I get into my student overalls and head for the park, I’d like to share a few thoughts about ideas and where they come from. I have this world inside my head and I like it so much it’s sometimes hard to return to the real one. Pieces of my inner world can be seen in the crafts that I make, especially Miss Matilda jewellery, this blog, and my flat. It also includes certain sounds: try this, this and this.

I’m a treasure hoarder and I love pretty things to the verge of obsession. I have boxes full of postcards, photographs and other memories. All the prettiness floats around in my mind until it finds another place to settle in. I also like to collect things that have a story. They all have a reason for being in my home, and they remind me of good times and inspire new thoughts.

All in all, I love stories. I hoard them in my bookshelf and my mind, and they mix and blend together and form a huge pool of stories that will eventually emerge as ideas. Everything and everyone has a story, and that’s the foundation I’m building Miss Matilda on. I like to look at my stock of pictures and see if I can find a pair of eyes that seems to be trying to say something. Then I’ll just listen and create what they tell me to.

Sometimes it might be that stories are not needed immediately. Some days it’s colours that talk to me, not people. Or it might be last night’s snow that’s melting and making tiny droplets that twinkle all around. Then that’s what I’ll work on – and that’s where I’ll find the stories, too, eventually. All you need to do is stop for a moment, watch and listen carefully.

Have a lovely sunny 1st of May! ♥ 

Tänään en jaksa stressata

saturday1

Olin melkein päättänyt pitää tehokkaan kirjastopäivän: lukea Länsimaisen kirjallisuuden historiaa, käydä lenkillä, olla järjestelmällisen järkevä. Koitti lauantaiaamu ja heräsin silmät sirrissä sälekaihdinten välistä paistavaan aurinkoon ja ikkunan takaa kantautuvaan lintujen viserrykseen. Sen sijaan että olisin herättänyt itseni laatimalla aikataulutetun to do -listan, kävin avaamassa ikkunan ja palasin sänkyyn lukemaan pari novellia. Siinä sivuja käännellessäni kuului peipposen laulu. Päätin, ettei minulla ole kiire yhtään mihinkään.

saturday3m

Opettelen uutta ajatusmallia: asioita voi saada aikaan aiheuttamatta itselleen painavaa stressikuormaa. Olen istunut aamupäivän auringonlaikussa ikkunan alla ja hoitanut jo kolme asiaa pois alta. Länsimaisen kirjallisuuden historia lepää pöydällä läppärin vieressä ja kaikessa 900-sivuisuudessaankin onnistuu näyttämään aika kevyeltä. Jääkaapissa on eilen ostetut ruokatarvikkeet, joista aion tehdä lounaan ajatuksella – sillä vaikka täällä ei ole ketään muuta syömässä, olen minä yksinkin hyvän aterian arvoinen. Auringon ja uusien lenkkareiden ansiosta lenkille lähtökin oikeasti houkuttaa.

saturday2

Kello on yli puolenpäivän – se hetki, jolloin yleensä panikoidun. Paras vireeni sijoittuu aamupäivään, ja usein unohdan, ettei päivä pääty, kun kello lyö kaksitoista. Niska alkaa olla jumissa, verensokeri hitusen alhaalla, mutta töitä tuntuisi vielä riittävän. Aurinko ei ole enää aamukorkeudellaan, vaan paistaa korkealta yläviistosta vaativasti suoraan silmiin ja pölyiseen tietokoneen näyttöön. Tässä vaiheessa aamuoptimismi tapaa kadota. Nyt päätän, etten päästä sitä haihtumaan. Muotoilen siitä iltapäivä- ja myöhemmin iltaoptimismin.

Päivää on jäljellä tuntikaupalla. Minulla on aikaa.

I’d almost decided to have an efficient day, read the History of Western Literature, go for a jog, be organised. Then came Saturday morning and woke me up with brilliant rays of sunlight and cheerful birdsong. I got up to open the window and went back to bed with a book. While turning the pages and listening to a finch singing away in a nearby tree, I decided I was in no hurry.

There is a new way of thinking taking form in my mind: you can be efficient without placing a heavy burden of stress on your shoulders. This morning, I’ve already ticked three things off my to-do list by sitting comfortably in a sunbeam and not worrying. Even the History of Western Literature, in all its 900-page glory, feels light enough. I have food in the fridge and I’m going to make a nice lunch – because I deserve it, even if there’s no-one else to enjoy it. I might just go for a jog, because it’s sunny and I have new running shoes.

At this time of day – just after noon – I tend to start panicking. It’s past my most efficient working hours, and I often forget the day doesn’t end when the clock strikes 12. I’m starting to feel a little tired, my neck may be hurting, and the sun is no longer in its hopeful morning location, but beaming demandingly down at me from high above. The morning optimism is starting to fade. But today I won’t let it – I’ll own it and mould it into an afternoon, and later, evening optimism.

There’s hours of the day left. I have time.

Kun Matilda markkinoille lähti

image

Vietin männäviikonloppuna mukavan Jyväskylän nukkekotikerhon järjestämillä miniatyyrimarkkinoilla sekä Nukkekotiyhdistyksen vuosikokouksessa. Koska kuulun Jyväskylän Nukkis-Ystäviin, olin osa järjestäjäjoukkoa, mutta lisäksi otin mukaan Miss Matildan korukokoelman ja pystytin myyntipöytäni markkinoille. Yhdenlaisia miniatyyrejahan nämäkin ovat!

image

image

Erotuin kyllä joukosta koruineni, mutta tässä tapauksessa se oli myös pieni ongelma: ihmisiä virtasi ovesta sisään, mutta yleisesti kaikki olivat tulleet ostamaan tarpeita nukkekoteihinsa, eivät sormuksia ja korvakoruja. Siitä huolimatta lauantaista jäi hyvä mieli, olinhan tavannut kasvoja bloginimien takana, harjoitellut myyntipöydän kokoamista ja ollut tuotteineni esillä!

image

image

image

Markkinavalmistelut veivät kyllä aikaa ja aivokapasiteettia, kun taas rahanmeno jäi aika minimiin. Korujen myyntitelineitä minulla ei ollut ennestään, mutta pienellä pohdinnalla ja Pinterestin selailulla heräsi muutama loistoidea. Olen sitä tyyppiä, joka harakan lailla kerää kotiinsa kauniita asioita, ja nyt muutama niistä pääsi uudenlaiseen käyttöön. Pöytäliina syntyi Märssyn verhokankaan jämistä (äitille kiitos viime hetken ompeluavusta). Lähimetsästä löytyi juuri sopiva oksa kaulakorujen ripustamiseen (ja jäisellä metsälenkkipolulla liukastelu kera polkupyörän ja painavan kauppakassin virkisti mukavasti). Seinältä nappasin vielä pari kehystä mukaan ja tuunasin asiaankuuluvalla tavalla. Seuraaville markkinoille on nyt helppo lähteä, kun on tarpeisto valmiina!

image

Kiitokset kanssakerhoilijoilleni ihanan markkinalauantain järjestämisestä, sekä kaikille positiivisesta palautteesta ja kannustuksesta! Erityiskiitos viereisen pöydän Katille juttuseurasta ja inspiraatiosta! :)

I spent last Saturday at a miniature fair and the annual meeting of the Finnish Dollhouse Association. As our dollhouse club was arranging the fair, I had some duties to do, but I also took my Miss Matilda jewellery and set up my own table. I did stand out in the midst of all those dollhouse miniatures, and it wasn’t all good. There were a lot of visitors, but most of them came to the fair in the lookout for things for their houses, not jewellery. But in the afternoon, I went home with a smile on my face – I’d met people I’d only known by their blog names, practised setting up my craft fair table and brought my creations out to the public!

I didn’t have any displays for my jewellery, and to make them, I decided to use Pinterest and creativity instead of money. So I gathered some pretty items from home (fortunately I’m this magpie-like person that collects all sorts of beautiful things). On the way home after grocery shopping, I took a stroll in the woods (on an icy path, with a bike) and found a perfect tree branch for hanging the necklaces. Then I just took a couple of frames off the wall and upcycled them a bit. Now that I’ve got my displays, I’m ready for my next fair! :)

Matildan päivän arvonta

matildanpaivanarvonta

Aurinkoista Matildan päivää! :)

Nimppareiden kunniaksi potkaisen käyntiin arvonnan, johon voi osallistua joko tässä blogipostauksessa tai Miss Matildan Facebook-sivuilla (facebook.com/missmatildahandmade). Voittajalle lähtee vapaavalintainen sormus Miss Matildan valikoimista!

Eli mitä piti tehdä?

Jaa tämä kuva blogissasi, Facebookissa tai Instagramissa ja jätä sitten puumerkki joko alla olevaan kommenttiboksiin tai Facebookin arvontapäivitykseen; kerrothan myös, mitä kautta laitoit sanaa eteenpäin. Sitten vain peukut pystyyn ja odottamaan. Aikaa on 21.3. asti – puolilleöin, koska ainahan kaikki jää viimeiseen iltaan. ;)

Onnea arvontaan! :)

Ystävänpäivälennolla

Helmikuu tuli ja meni, ja (kuten äitini hyvin usein muistuttaa) nyt ollaan jo ensimmäisessä kevätkuukaudessa! Talven lapsena helmikuu on yksi lempikuukausistani, mutta alan hiljalleen jo olla valmis kevään tuloon; tekisi mieli huristella pyörällä alas paljaita mäkiä ja opiskella puun alla istuskellen. Ehkäpä tänä vuonna ostaisin jopa ihka ensimmäisen kevään-ekan-tulppaanikimppunikin!

Viimeisen kuukauden aikana tuli pyöräytettyä Miss Matilda toden teolla käyntiin, täytettyä vuosia ja lisäksi muistettua ystäviä. Ehkä orastava kevätfiilis tuotti tänä vuonna näin värikkäitä ja lennokkaita ystävänpäivälahjoja. Viimeinenkin on nyt löytänyt tiensä kauas Kanadaan asti, joten voin viimein julkaista kuvat täällä.

shrink_plastic_airballoon1

shrink_plastic_airballoon5

Syntyi sydämellisiä kuumailmapalloja puuväreillä kutistemuoville. Tämän materiaalin taikaan ei kyllä koskaan totu: joka kerta on yhtä ihmeellistä, miten äsken niin isosta kuvasta tulee hetkessä ihan pieni. Ja joka kerta sitä istuu kynsiään pureskellen uuninluukun edessä ja on varma, että tällä kertaa meni pieleen. Mutta ei, aina ne ovat suoristuneet ja asettuneet ihan niin kuin pitääkin.

shrink_plastic_airballoon3

shrink_plastic_airballoon2

Kutistemuovi onkin ollut viime aikoina vähän paitsiossa, kun pullonkorkit ovat tyystin vieneet mennessään. Lisäksi minulla on ongelmia löytää oikeanlaista muovia, koska aiemmin ostamaani laatua ei enää myydä Sinellissä. Eivät kaupassa tienneet kyseisen muovin merkkiä, joten nettikaupoista etsiminenkin on vähän hankalaa. Shrinkles osuu kuvaukseltaan lähimmäs, joten se on ehkä kokeilulistalla seuraavana. Nämä kuumailmapallot on tehty Sinellin tämänhetkiselle muoville, joka on tavallaan kirkasta, mutta sen toisella puolella on valkoinen pinta, joka kutistettuna näyttää vähän paperimaiselta. Etsimäni muovi on siis läpi valkoista ja kutistetaan 175 asteessa – vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!

shrink_plastic_airballoon4

Lennokkain ajatuksin kohti kevättä!

Hello March and (hopefully) spring! Deep down I’m a winter girl, but right now I just feel like cycling down bare sidewalks and studying under a tree already. Maybe the early spring feeling is what got me making such colourful Valentine’s Day gifts this year. Now that the last one’s reached its new owner as far away as Canada, I can finally post these.

There’s this magic about working with shrink plastic that you never get used to. It’s not optional to sit in front of the oven and gape through the window, chewing on your nails and being sure that this one’s finally the one that didn’t go right. But they always smooth out and end up perfect.

It’s been a while since my last shrink plastic creations, which my recent love for bottlecap jewellery is partly to blame for. I’m also having problems finding a plastic that works the way I want it to, as my favourite is not sold around here anymore. I’ve previously used shrink plastic that is white all through and is baked in 175°C. I think Shrinkles might be what I’m looking for, but I’m not sure. Any hints or recommendations?

Let’s welcome the new month with light and colourful thoughts!