Aika venyy ja minä valmistun

hiutaleet4

Tämä kirjoitus on odotellut vuoroaan jo hyvän aikaa ja rakentunut pala palalta tämän viikon aikana, mutta koska talvi ei näytä taistelutta taipuvan, en ole kuvien kanssa vielä aivan myöhässä. Räystäät kyllä tippuvat, maailma on muuttunut loskaksi ja aurinko häikäisee niin että täytyy vetää kaihtimet eteen, mutta lunta tulee vielä melkein päivittäin muodossa tai toisessa. Nämä kuvat ovat ajalta, jolloin pyry vielä kinostui oksille.

Kuvien aihe taas on peräti muisto ajalta ennen joulua. Tuolloin kaivoin siskoni kanssa sängyn alta vanhan Hama-helmisangon, ja kulutimme illan keittiön pöydän ääressä helmiä pyöritellen ja silityshöyryjä hengitellen. Syntyi kasa lumihiutaleita, ja sisko teki pieniä lahjapaketteja, joita liimasi joulukortteihin. Kortteja tuli enemmän kuin niille oli vastaanottajia. Minä ripustin hiutaleet ikkunaan, johon ne saivat jäädä yli joulun talvipäiviä ilahduttamaan.

hiutaleet3

hiutaleet2

Tällaista näyttää olevan graduntekijän aika: kappas, joulu tuli ja joulu meni, sitten kuluivat viimeiset talvikuukaudetkin. Päivät huristavat ohi renkaat vinkuen silloin, kun työ on yhtä loppumatonta suota. Sitä kauhoo kauhomistaan muttei etene, tai jos eteneekin, ei muka tarpeeksi nopeasti. (Tässä kohtaa on aina pakko kertoa gradumöröistä, jotka meidän piti piirtää yhtä kurssia varten. Ystäväni mörkö sanoi: “Ajattele nopeammin, p*ska.” Siihen tiivistyy hyvin paljon.)

Sitten aivan yhtäkkiä sitä on tilanteessa, jossa aikaa on kaksi viikkoa, ja huomaa olevansa melkein maalissa. Huomaamatta ne näytön loisteessa ja miellekarttojen äärellä kauhotut tunnit ovatkin tuottaneet tulosta, ja hommaa on jäljellä rajallinen määrä. Suo on taaksejäänyttä elämää.

Nyt olen paahtanut menemään sellaista tahtia, että olen päässäni jo torstaissa, kun muut vasta kääntävät kalenterista esiin uuden maanantain. Pelkäsin vähän etukäteen sitä viimeistelyn määrää, joka viimeisille viikoille kasautui, mutta toistaiseksi on mennyt paremmin kuin hyvin. Tuntuu, että teen päivässä sen mitä kuvittelin saavani aikaan viikossa. Ja mikä tärkeintä, tässä vaiheessa pääkin tuntuu kestävän tämän tahdin.

hiutaleet1

hiutaleet6

Tiedättekö, yliopistossa tuntuu olevan aina kevät. Aina kerätään vuoden viimeisiä noppia ja ahdistutaan kesätöistä. Ei kai tuo ole ihmekään, kun jo ennen joulua pitäisi alkaa orientoitua seuraavaan kesään. Joka toukokuu viimeisen viiden vuoden ajan olen miettinyt, mihin hävisi se silmänräpäys lokakuun ja huhtikuun välistä. Entä mitä tapahtui sille minuutille, joka erottaa vuosia 2013 ja 2019? Tänä keväänä ne viimeiset nopat ovat oikeasti viimeiset, ja kesätöiden sijaan pitäisi löytää ihan oikeita töitä.

Vaikka aika venyy ja kutistuu oman tahtonsa mukaan, niin vuodenaikoja tunnen eläväni täyteen mittaansa. Nautin jokaisesta tasan niin pitkään kuin se on täällä ja sen lähtiessä olen jo aivan valmis luopumaan ja siirtymään eteenpäin. On ollut ihana talvi valkeine jouluineen, paukkupakkasineen ja lumimyrskyineen, mutta maaliskuu jo maata näyttää. Katselen ikkunassa riippuvia hiutaleita vielä hetken, niin kauan kuin kinokset pihalla edelleen ulottuvat polveen, mutta sitten ne saavat siirtyä varastoon.

Kevät valmistuu pihalla samaan tahtiin kuin minä täällä sisätiloissa.

hiutaleet5

This post has been waiting to get in my drafts for a good while, and I’ve been building it, piece by piece, as the week has gone by. But as the winter doesn’t seem to be giving up without a proper fight, I’m still not entirely late with the pictures. Of course, there’s a constant drip drop dripping of water outside, the whole world seems to have turned into slush, and I need to hide behind my blinds from the sharp rays of sun, but there’s still almost a daily dose of snow in one form or another. These photos are from the time we still had snow-covered trees.

The subject of the photos is even older – it’s from that time before Christmas when me and my sister pulled an old bucket of Hama beads from under the bed and had a wonderful evening of playing with the beads around the kitchen table. I ended up with a pile of snowflakes while my sister made little presents that she glued onto Christmas cards. There were more cards than friends to give them to. I hung my snowflakes on the window and there they have stayed over Christmas and through the winter months.

This seems to happen to time when you’re writing a master’s thesis: oh hi, that was Christmas right there, and now we’re already through the winter. Days whizz by when the workload feels like a never-ending swamp and you’re desperately trying to paddle to the other side. You paddle and paddle but don’t seem to be moving forward – or when you do, it’s not fast enough. (At this point, I always tell the story of when we had to draw our thesis monsters for a class. My friend’s monster was saying, “Think faster, you piece of sh*t.” That sums up a lot.)

And suddenly there are two weeks left and you’re almost at the finishing line. While you’ve paddled, the work has indeed moved forwards, and now there’s a finite number of to-dos left. You’ve left the swamp behind.

For the past couple of weeks, I’ve been hammering away with such determination that I feel like a day is enough to finish the amount of stuff that would otherwise take me a week. I was a little afraid of how the last weeks looked like in my diary, but so far, it’s been all good. And the best thing is, at this point, my head seems to be cool with the pace, too.

In the university, it seems like it’s always springtime. It’s always about getting your last credits for the year and stressing about finding a summer job. No wonder, though, as we often need to start focusing on the next summer before the new year has even started. Every May, for the last five years, I’ve wondered what happened to that blink of an eye between October and April. And how did I miss the minute that separates 2013 from 2019? This spring, the last credits are truly the last ones, and instead of a summer job, I’m hunting for a real one.

Even though time stretches and shrinks as it wishes, I still feel like I’m living each season to the fullest. I enjoy each one exactly as long as it’s here, and when it starts packing its bags, I’m more than ready to move on, too. I’ve loved this winter, the freezing cold days, blizzards and all (and a white Christmas!) but the sun on my face and bare asphalt make my heart sing. I’ll look at the snowflakes on my window for a little while more – as long as there still are knee-high snow banks in the garden – but then they’ll be wrapped up and put away.

Winter is finishing its work outside on the same schedule as I am finishing mine indoors.

Kotona omassa kehossa (+ voita liput Joogafestival Helsinkiin)

Yhteistyössä Joogafestival Helsinki
Kuvat: Venla Leppälä

lumijoogi1

Liikkuminen ja omassa kehossani oleminen ei ole aina ollut minulle kovin helppo rasti. En ollut mikään luontaisesti liikunnallinen lapsi, enkä teinikään. Minua vaivasi ja vaivaa edelleen musertava epäonnistumisen pelko, joka niin alakoulussa kuin vielä lukiossakin ajoittain esti minua osallistumasta joukkuelajeihin. Pelko siitä, että pallo vierii minun jalkoihini ja potkaisen ohi, oli niin vahva, että se sai minut käpertymään vaihtopenkille itkuiseksi möykyksi. Saatoin silloin tällöin innostua jostain yksilölajista, mutta mikään ei tuottanut ihan niin hyvää oloa, että olisi juurtunut tavaksi. Varhainen askel parempaan kehon tuntemiseen ja liikkumisesta nauttimiseen olivat pilatestunnit, joilla lukioikäisenä kävin äitini kanssa.

Viitisen vuotta sitten löysin kotoa jooga-DVD:n, joka oli kai joskus napattu mukaan jostain alelaarista ja pian unohdettu. Jo ensimmäiset kolme joogakokeilua avasivat jotain lukkoja, ja yllättäen jäykähkö kroppani taipui pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Pari vuotta satunnaisesti harrastettuani aloin pyrkiä pääsemään matolle lähes joka päivä.

lumijoogi3

lumijoogi8

lumijoogi7

Jooga on ensimmäinen liikkumisen muoto, joka on tuntunut minulle sopivalta. Se ei vaadi kotoa poistumista, vaan antaa minulle mahdollisuuden sulkea oven ja kääntyä sisäänpäin katsomaan, mitä omasta itsestä jo löytyy. Se opettaa tavoittelemaan korkeammalle ilman turhaa pinnistelyä ja puskemista sekä olemaan armollinen ilman, että tulee luovuttajaolo. Kun oppii kuuntelemaan kehoaan ja mieltään, alkaa tunnistaa, milloin voisi vielä vähän kurkottaa ja milloin on oikeasti hyvä hellittää. Sitä alkaa tulla rehelliseksi itselleen.

lumijoogi5

lumijoogi4

Olen toki tuntenut samaa vanhaa epäonnistumisen pelkoa joogamatollakin: miksi en tätäkään osaa, miksi horjun kun pitäisi pysyä pystyssä, miksi lonkkani ovat huterat eivätkä kannattele minua, miksi minä nyt taas itken? Ero on siinä, että jooga tuntuu niin merkitykselliseltä, että siihen on palattava itkuisenkin harjoituksen jälkeen. Vaikka olen matolla kokenut kolauksen, matto on myös se paikka, josta lohtu löytyy. Samanlaista lohtua en ole löytänyt kelmeästi valaistuista jumppasaleista, joissa pitäisi aina jaksaa jaksaa jaksaa ja joka tilanteessa ylittää itsensä.

Ja tottahan on, että jooga on jo lähtökohtaisesti merkityksellisempää kuin puhtaasti fyysinen treenaaminen. Asanaharjoitus on vain yksi osa joogan kokonaisuutta, jonka tavoitteena voi olla mielen vapaus, syvempi keskittyminen tai tietoisuus omasta aidosta itsestä ja yhteydestä johonkin korkeampaan. Oikeastaan liikkeet ovat valmistautumista meditaatioon. Joogassa yhdistyvät keho, mieli ja sielu tavalla, jota en edes uskalla lähteä tarkemmin kuvailemaan, sillä olen itsekin vasta alussa tielläni sen ymmärtämiseen.

lumijoogi6

lumijoogi2

Olen joogannut tänä vuonna joka päivä. Ensimmäisen 31 päivän aikana muodostui tunne siitä, että olen saavuttanut pisteen, jossa pystyn nauttimaan siitä vaivannäöstä, jota oppiminen ja kehittyminen vaatii. Syntyi ajatus, että tänä vuonna voisi vielä tietoisemmin syventyä sekä fyysiseen että henkiseen harjoitukseen ja lisäksi perehtyä enemmän joogatraditioon ja sen juuriin. Aloitan oppimisen poistumalla omasta tutusta kodistani ja matkustamalla pääkaupunkiin ja Kaapelitehtaalle, jossa järjestetään Joogafestival Helsinki vajaan kuukauden päästä, 2.-3. maaliskuuta. Joogafestival tarjoaa suuren valikoiman ohjattuja tunteja, luentoja ja muuta ohjelmaa. Omalla listallani on esimerkiksi neljästä elementistä ammentava luova joogatunti sekä naurujoogaa. Myös puolenpäivän kävelymeditaatio molempina tapahtumapäivinä kiinnostaa.

Tekisikö sinunkin mieli lähteä pienelle tutkimusmatkalle joogan maailmaan? Olen saanut arvottavakseni kolme koko viikonlopun sisäänpääsylippua Joogafestival Helsinkiin, ja mielelläni lähettäisin yhden niistä juuri sinulle. Sisäänpääsylipulla pääset näkemään kaikki luennot ja muun ohjelman, tutustumaan näytteilleasettajiin sekä osallistumaan jonottamalla niille joogatunneille, joilla on vielä tilaa. Osallistu kommentoimalla ja kertomalla, millainen liike sinun kehossasi ja mielessäsi tuntuu oikealta. Toisen arpalipun saat kommentoimalla arvontapostausta Instagramin puolella. Arvon kolme voittajaa ystävänpäivänä 14.2. klo 12.00. Onnea matkaan! ♥

lumijoogi11

In collaboration with Yoga Festival Helsinki
Photos by Venla Leppälä

Moving my body and being at ease with it hasn’t always been particularly easy for me. I wasn’t a naturally athletic child or teenager. I still live with an occasionally crushing fear of failure that, throughout my school years, from primary school to high school, sometimes stopped me from participating in group sports. The fear of getting the ball and then missing it was so overwhelming it made me curl up pitch side in a weepy mess. From time to time, I may have found a nice activity I could do alone, but nothing felt good enough to take root in a more long-term way. An early step towards finding my way to my body were the pilates classes me and my mum attended when I was in high school.

Five or so years ago, I found a yoga DVD at home – probably bought at a discount and forgotten soon after. The first three tries at yoga were enough to open something in me and allow me to bend further than I’d ever done. After a couple of years doing yoga on and off, I decided to try and get to the mat almost every day.

Yoga is the first way of moving my body that has felt completely right for me. It doesn’t require leaving home; instead, I can close the door and go inward to see what’s already there inside me. It has taught me to reach higher without straining and struggling, and to be kind to myself without feeling like I’m giving up. When you learn to listen to your mind and body, you start to recognise when it’s good to stretch your limits a little more and when it’s truly better to loosen it up a bit. You suddenly find you can be honest with yourself.

Naturally, the fear of failure has followed me to the yoga mat, too. Why can’t I do this, why do I wobble when I should be steady, why aren’t my hips strong enough to hold me up, why am I crying again? The difference is that yoga feels so meaningful it draws me back to the mat even after a teary practice. Even when I’ve suffered a blow on the mat, the mat is the place where I find comfort, too. I haven’t found the same comfort under the pale lights of a gym hall where you’re expected to mindlessly keep going and always excel yourself.

And, of course, yoga is fundamentally more meaningful than a purely physical exercise. The asana practice is just one part of yoga in its entirety, and the main goal could be freedom of mind, deep concentration, or a more profound awareness of self and its connection to something bigger. The movement is just a way to prepare yourself for meditation. Yoga connects body, mind and soul in a way that I don’t dare go deeper into just now, when I’m only at the beginning of my own path to understanding it.

I’ve done yoga every day this year. During the first 31 days, I got a feeling that I’ve reached a point where I can finally enjoy the effort that is required for me to progress and develop in my practice. A thought arose: this year could be the time to delve deeper into both the physical and mental practice, and also learn more about the tradition and roots of yoga. I’m starting the journey by leaving the comfort of my home and heading to Yoga Festival Helsinki, held in our capital a month from now, on 2-3 March. The festival has a vast array of guided classes, lectures, and other programme. I’ve got my eye on a creative yoga class that draws from the four elements, and a laughter yoga class, to name a couple. There’s also a free walking meditation at noon on both days that I intend to try.

Do you feel like taking a little expedition into the world of yoga yourself? I’m happy to have three basic weekend tickets to Yoga Festival Helsinki to give away, and I’d love to send one to you. With a basic ticket, you get to see all the lectures and other programme, explore the exhibition, and queue to attend those classes that still have places left. You can take part in the giveaway by leaving a comment below, telling me what kind of movement feels right for your body and mind. By commenting on the corresponding Instagram post, you get another chance to win. I’ll draw three winners at random on Valentine’s Day, February 14th, at noon (Helsinki time). Good luck! ♥

Yksisarvispenaali taianomaiselle tyypille

unicorn1

Sain syksyllä mummoltani muutaman käsityölehden, jotka hän oli jo kolunnut läpi ja halusi laittaa kiertoon. Selailin niitä sillä ajatuksella, että niistä voisi löytyä ehdokkaita joululahjoiksi. Niinpä löytyikin: Unelmien käsityöt -lehden (2/2018) lopussa oli Bloggaajan kotona -sarjan osa, jossa Prinsessajuttu-blogin Mira jakoi ohjeensa yksisarvispenaaliin. Penaalista tuli mieleen hyvä ystäväni, ja samalla se oli hyvä virkkausharjoitus minulle, joka olen vähemmän koukkua heilutellut.

unicorn3

unicorn5

Penaalin osat olivat yksinkertaiset ja nopeat virkata ja ohje minullekin helppo ottaa haltuun, mutta kokoaminen otti aikansa. Elokuvien ja äänikirjojen voimalla penaali kuitenkin tuli ajoissa valmiiksi. Huovasta leikattujen silmien sijaan päädyin kirjomaan silmäluomet ja ripset mustalla villalangalla. Kukkiin löysin ohjeen täältä.

Yksisarvisen värinen lanka löytyi helposti Novitalta (se on Cotton Soft Coloria vanamon värisenä), mutta hopeista efektilankaa metsästin aikani. Sitten keksin, että kaupungissa on lankakauppa, jossa en ole vielä käynyt, ja sieltähän hopealanka löytyi melkein heti ovelta. Myyjä ihasteli projektiani kovasti ja uumoili, että tämä tulee varmaan jollekin tytölle. Sanoin, että tytölle juu, 24-vuotiaalle sellaiselle!

unicorn2

unicorn6

Lankoja on jäljellä toisenkin penaalin verran, ja luulen, että sellainen syntyy vielä kevään mittaan. Pitäähän sitä nyt isommallakin ihmisellä olla vähän kimallusta ja taikuutta elämässään, eikö?

In the autumn, my grandmother sent me a pile of DIY magazines that she’d already read and thought I might appreciate. I leafed through them to see if any Christmas gift ideas would present themselves – and one did. In a magazine called Unelmien käsityöt, Mia from the blog Prinsessajuttu shared her pattern for a unicorn pencil case. It immediately brought a friend of mine into mind and also seemed like a good project for practising my mediocre crochet skills.

All the parts were simple and fast enough to make, and the pattern was easy to follow – even for me. Putting it all together took its time, though, but movies and audio books got me through it. Instead of using black felt for the eyes, I embroidered them with black wool. For the flowers, I used this pattern.

I found a unicorn-coloured yarn from Novita, but the silver effect yarn was harder to come by. Or that was until I realised there was a yarn shop in town I hadn’t visited yet. There, right by the door, I found my silver yarn. The lady in the shop was delighted with my project and asked if it was a present for a girl. Yes, I said – for a 24-year-old girl!

I’ve got enough yarn for another unicorn, and I’m guessing there will be one in near future. I mean – we all do need a bit of sparkle and magic in our lives, don’t we?

Läsnä on hyvä olla & muita mietteitä vuodenvaihteessa

tammikuu1

Kuten tässäkin blogissa on jo useaan otteeseen nähty, katselen aina vuoden vaihtuessa sekä taaksepäin että tulevaan. Tarkistan, mitä olen vuotta aiemmin kirjannut toiveikseni ja tavoitteikseni, pohdin, mitä vuoden aikana todella tapahtui, ja kirjaan ylös ajatukseni seuraavan vuoden varalle.

Pieni pysähtyminen ja tuumaustauko aina joululomalla on auttanut minua saamaan otteen niistä toiveista, joita muuten loisin päässäni tiedostamatta, ilman suunnitelmaa niiden toteuttamiseksi. Enää ei tunnu, että asioita vain tapahtuu ja aika kulkee eteenpäin, vaan kykenen vaikuttamaan niihin asioihin, joihin minulla on pääsy. Kaikkeahan ei tietenkään pysty ennustamaan eikä kaikkea voi hallita, mutta kun muilla alueilla kokee pystyvänsä moneen, luulen, että yllätyksetkin on hitusen helpompi ottaa vastaan.

tammikuu3

tammikuu6

Valitsen jokaiselle vuodelle myös sanan, joka kuvaa jollain tapaa sitä, millaisen vuodesta haluaisin. Sana on helposti mukana kannettava muistutus siitä, missä tähtäin on. Sekä sanan kehittelyyn että menneen ja tulevan vuoden pohtimiseen käytän Susannah Conwayn kehittämiä työkaluja, joiden ympärille on muodostunut suuri, omistautunut yhteisö.

Tätä postausta varten kävin läpi muistiinpanoni ja uuden vuoden työkirjani, joista kokosin kolme vuonna 2018 toteutunutta toivetta, kolme asiaa, joiden toteuttaminen jatkuu tähän vuoteen, sekä kolme uutta tavoitetta vuodelle 2019. Haluaisin kovasti kuulla, millaisia asioita sinun listoillesi tulee, joten jätä ihmeessä kommentti!

tammikuu5

Nämä sain aikaan vuonna 2018

1. Edistyin opinnoissani. Aloitin kuudennen vuoteni yliopistossa, ja sen kunniaksi halusin tehdä opiskelusta prioriteetin myös ajatuksen tasolla. Se tarkoitti, että karsin joitakin asioita päänsisäiseltä pitäisi-listaltani ja annoin itselleni tilaa keskittyä opintoihin. Keväällä ahkeroin etenkin kursseja rekisteriin, syksy oli pyhitetty gradulle. Kesän kirjoittamisretriitti jäi muistiin yhtenä hienoimmista kokemuksista vähään aikaan. Tätä kirjoitan valmista gradua ja kahta kurssia vaille valmiina maisterina.

2. Löysin uusia työskentelynurkkia kaupungistani. En halunnut viettää koko vuotta yliopiston kirjastossa, joten asetin yhdeksi tavoitteekseni vaihtaa maisemaa tasaisin väliajoin. Yliopiston päärakennuksen vähemmän tunnettu, Alvar Aallon suunnittelema lukusali muodostui lähes kodiksi varsinkin loppukesästä, kun graduinto oli ylimmillään ja kampus vielä hiljainen. Jyväskylän helmi, Teeleidi, osoittautui myös ihanan lempeäksi paikaksi lyhentää to do -listaa. Ihan yliopiston nurkalle avatusta The Localista taas on tullut niin minun kuin monen muunkin kantapaikka. (Puuroaamiainen opiskelijalle neljällä eurolla!)

3. Olen enemmän läsnä. Tätä on vaikea eritellä sen enempää, mutta on vankka tunne siitä, että tässä hetkessä pysyminen kannattaa.

tammikuu2

tammikuu4

Nämä kulkevat mukana vuoteen 2019

1. Uusia suuntia Miss Matildalle. Matilda vietti keväällä tekemiäni sunnuntaikollaaseja lukuun ottamatta hiljaiseloa vuonna 2018, sillä kuten sanottua, keskityin opiskelemaan. Nyt tekee taas mieli tutkistella, mitä kaikkea voisin Matildana pystyä, millaisilla tavoilla voisin itsenäni ilmaista.

2. Syväsukellus Kalevalaan. Luin kansalliseepoksemme kirjallisuuden kurssille jokunen vuosi sitten, ja urakan jälkeen jäi tunne, että tässä on jotain, mistä voisi ammentaa. Tarkempi tarkastelu on saanut odottaa, mutta tänä vuonna siihen ryhdyn. Sopivasti matkaoppaaksi ilmestyy myös kirja Kalevalan naisista, jonka kirjoittajan Tiina Piilolan luento aiheesta ensi kerran herätti syvemmän kiinnostukseni eeposta kohtaan.

3. Lisää postikortteja tärkeille ihmisille. Tämä tavoite on kulkenut mukana jo pari vuotta, mutta nyt olen ottanut ensimmäisen askelen sen toteuttamiseksi: ostanut kasan ihania postikortteja ja merkit niihin. Nyt tarvitsee vain kirjoittaa ja pudottaa postilaatikkoon. Näin niitä tavoitteita saavutetaan.

tammikuu7

Nämä aloitan vuonna 2019

1. Sanoja paperille. Haluan laajentaa repertuaariani ja kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa – omaksi iloksi, mutta miksei myös ammatillisessa mielessä. Juuri nyt kiehtoo flash fiction, äärimmäisen lyhyt tapa kertoa tarinoita. Siihen ja moneen muuhunkin kirjoittamisen puoleen aion tutustua.

2. Paluu miniatyyrimaailmaan. Joulun alla saunassa siskon kanssa syntyi villi visio ison sinisen nukkekotini uudesta elämästä. Se on ollut keskeneräinen nyt reilut kymmenen vuotta, ja koko nukkekotiharrastus on horrostanut lähes kaikki yliopistovuoteni. Nyt on kuitenkin päässä sellainen hahmotelma, ettei paremmasta väliä, ja vankat suunnitelmat sen toteuttamiseksi ovat vauhdilla muotoutumassa.

3. Rohkeutta, nainen. Valmistun jotakuinkin puolivälissä vuotta ja olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa en todella tiedä, mihin polku johtaa. Se vaatii taitoa toisaalta asettua virran vietäväksi, toisaalta tarttua tilaisuuksiin ja tarjota taitojaan muiden hyödyksi. Ennen kaikkea se vaatii rohkeutta, joten sitä on nyt löydettävä itsestään.

Miltä sinun vuotesi näyttää?

As you may have seen earlier in this blog, in the beginning of each new year, I take a good look back and peek into the future. I check what I’ve chosen as my goals and wishes the previous year, ponder over what really happened in the past 12 months, and write down my thoughts for the coming year.

Taking a moment to pause and think during the Christmas holidays has helped me be in charge of the wishes I’d otherwise be creating without much awareness or plan for making them come true. I no longer feel like time rushes by and everything happens without me having any say in it. I can have an impact, though I can never control all of it, of course. But I believe that when you feel like you’ve got some control of you life, even the surprises are easier to come to terms with.

I also pick a word for each year, to have an easy-to-carry-with-me reminder of what I’m aiming at. As a tool for all of this, I use the free workbook by Susannah Conway that has gathered a devoted community of people around it over the years.

For this post, I went through my notes and latest workbook. I found three wishes that came true in 2018, three things I will continue working on in 2019, and three new goals for the year ahead. I’d love to hear what your lists would look like, so please leave a comment below!

– – –

What I accomplished in 2018

1. I made progress with my studies. 2018 marked the start of my sixth year in university, and I really wanted to bring my studies to the forefront of my mind. That meant making space for concentrated studying at the expense of some other duties. In the spring, I completed a bunch of classes, while the autumn was dedicated to my master’s thesis. The writing retreat in the summer will stay in my mind as one of the most beautiful experiences in a long while. In January 2019, I am two classes and one finished thesis short of a Master of Arts.

2. I found new working nooks in my town. Knowing what kind of year I was facing, I didn’t want to completely tie myself down to the university library. A less known reading room on campus, designed by Alvar Aalto, became almost home to me during the last weeks of summer, when my motivation was at its highest and it was still very calm and quiet around. Teeleidi, our gorgeous tearoom, proved to be a gentle and soothing place to work away my to-do list. In addition to that, a new hostel & café, The Local, opened right across the road from the uni library and quickly became a favourite hangout for me and many others. (Only 4 euros for a porridge breakfast if you’re a student!)

3. I became more present. This one’s hard to put into words, but let’s just say there’s a solid feeling that staying in the present moment is good for you.

– – –

What I’m taking with me to 2019

1. New directions for Miss Matilda. My collage maker self, Matilda, has stayed very quiet for the past year, apart from the Sunday collages I made in the spring. The reason for this is stated above: I studied a lot. Now, though, I feel an itch to try new things, to test what I could do as Matilda, in what ways I could express myself.

2. Diving deep into Kalevala. I read our national epic for a literature class a few years back, and after recovering from the task, I was left with a feeling that there’s a lot there to draw from. I’ve only been waiting for the right moment to go deeper. Conveniently, there will be a new book on the women of Kalevala this year; a lecture by the author Tiina Piilola was what first sparked my interest for the epic.

3. More postcards to lovely people. This goal has stayed with me a couple of years already, but now, I’ve taken the first important steps to realise it and bought a pile of beautiful postcards, plus stamps to match. All I need to do now is write them and drop them in a postbox. That is how you reach goals.

– – –

What will get started in 2019

1. Putting words on paper. I want to try out different ways to write, to expand my repertoire both for pleasure and professionally. Right now I’m intrigued by flash fiction, a condensed way of telling a story. I will be looking into that and many other styles of writing.

2. A return to the miniature world. Just before Christmas, me and my sister cooked up a wild vision for my big dollhouse – while sitting in the sauna. The house has waited for the attention it deserves for over a decade now, and the whole hobby of making miniatures has been on hold for almost all of my years in uni. Now there’s a sketch in my head that I simply can’t ignore, and plans to make it true are fast taking shape.

3. Courage, dear heart. I’ll be graduating around halfway through the year, and for the first time in my life, I’ll be in a situation where I truly don’t know what will happen next. That will require an ability to, on the one hand, go with the flow – on the other, actively seek opportunities and put myself forward. Above all, it will require courage, and that is what I’ll need to find now.

What is your year beginning to look like?

Suklaatehdas keittiönpöydällä

suklaalevy4

Ennen joulua, kun viimeiset velvollisuudet on hoidettu, on aika tavata ystävät, päivittää syksyn kuulumiset ja vähän lahjoakin. Tykkään antaa itse tehtyjä lahjoja, mutta ne eivät voi olla kovin suuritöisiä tai aikaavieviä. Pitää siis keksiä jotain suhteellisen liukuhihnalta tehtävää, mutta siitä huolimatta merkityksellistä.

Idea tämänvuotisiin pikkulahjoihin tuli ohimennen Me Naiset -lehdestä, jonka satuin poimimaan kotona keittiön pöydältä. Itse tehdyt suklaalevyt, heureka!

suklaalevy2

suklaalevy5

Suklaatehdas syntyy muutamasta suklaalevystä – minä käytin Pandan maitosuklaata, valkoista ja tummaa suklaata – sekä omavalintaisista täytteistä. Suklaa sulatetaan, levitetään leivinpaperille ja koristellaan, minkä jälkeen levyt laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Ne kannattaa muutenkin säilyttää kylmässä.

Täytteiksi ostin muun muassa kuivattuja karpaloita, kookoshiutaleita ja mariannerouhetta. Ranskanpastilleista tuli leikkisän näköisiä levyjä, ja leivontahyllystä löytynyt, suussa poksuva popping candy sopi hauskasti pastillien seuraksi. Irtokarkkipussin fudgepaloista ja sormisuolasta hain suolakinuskista vivahdetta. Viimeistelin levyt kultaisilla koristekuulilla ja nonparelleilla.

suklaalevy3

suklaalevy1

Paketoin suklaalevyt lähikaupan pienimpiin kinkunpaistopusseihin, jotka leikkasin ja taittelin sopivan kokoisiksi. Päälle sitaisin etiketin, josta selviää levyn nimi ja sisältö sekä tietysti sen valmistanut suklaatehdas: Matildan suklaafabriikki.

Mitä makuja sinun suklaalevyysi tulisi?

After all the autumn’s tasks have been ticked off the list, it’s time to meet up with friends, catch up on the latest news and share a little Christmas spirit in the form of small gifts. I like to give handmade, but the gifts can’t be anything particularly time consuming or laboursome. So every year, I’m looking for something I can make in a bulk but still personalise and make meaningful.

The idea for this year’s gifts came from a women’s magazine that I by chance leafed through. Homemade chocolate bars, eureka!

All you need for your own chocolate factory is a few regular bars of chocolate – I used milk chocolate, dark and white chocolate  – and toppings of your choice. The chocolate is melted, spread on a parchment paper, and sprinkled with different toppings. Then the bars are placed in the fridge to settle. They are best kept in the fridge, too, until enjoyed.

For toppings, I bought dried cranberries, coconut flakes, and mint chocolate crumble, for example. Pastel coloured chocolate lentils (‘French pastilles’ we call them) made for playful bars, and popping candy was a fun match for them. I used fudge bites and flake salt to make a salty caramel flavour. To finish, I added golden sugar pearls and sprinkles.

I packed the chocolate bars in the smallest clear roasting bags I could find, and cut and folded the bags to size. Lastly, I added a label with the name and contents of the bar plus the name of the manufacturer – Matilda’s chocolate factory.

Which flavours would you have in your chocolate bar?

Joulutähti suoraan järvenpohjasta + ohje

joulutahti1

Järven pinta on käsittämättömän alhaalla. Siskoni kertoi nähneensä eräänä päivänä ikkunasta naapurin lapset, jotka kävelivät läpi kaislikon, alittivat laiturin ja jatkoivat reippaasti kohti etelää. Siinä, missä vielä kesällä uitiin, voi nyt tepastella kuivin jaloin. Vanhalta hyppykiveltä ei kannata hypätä ainakaan pää edellä, sen juurella on kymmenen senttiä vettä.

Kävin viime viikonloppuna pariinkin otteeseen kävelemässä pitkin paljastunutta järvenpohjaa. Nautin kaikista väreistä, muodoista ja pinnoista, jotka olivat tulleet näkyviin veden alta. Halusin ottaa jotain mukaan niin sanotusti kotiinviemisiksi, kun kerran arkipäivässäni järvi ei ole jatkuvasti läsnä. Keräsinkin kasan keppejä ja askartelin niistä joulutähden ulko-oveen.

joulutahti6

joulutahti4

joulutahti2

Tässä pieni ohje, jolla voit koota omaankin oveesi rustiikkisen joulutähden.

Joulutähti kepeistä

Viisisakaraiseen tähteen tarvitset viisi suunnilleen samanpituista keppiä. Koristeen sijoituspaikasta ja omasta mausta riippuu se, kuinka huolella kepit puhdistaa – itse vain sulatin kepit ulkorakennuksessa, minkä jälkeen harjasin niistä pois suurimmat hiekat ja tomut.

Asettele kepit tähden muotoon niin, että päät asettuvat ristikkäin. Testaile järjestystä  ja sitä, mikä keppi kulkee minkäkin päältä, kunnes olet tyytyväinen. Sido sakaroiden päät yhteen kieputtamalla ohutta rautalankaa risteyskohtaan. Kiinnitä keppejä myös keskeltä toisiinsa tarpeen mukaan niin, että rakennelma pysyy koossa.

Viimeistele tähti kieputtamalla juuttinarua tai jouluista nauhaa rautalankojen päälle sekä jokaiseen risteykseen tähden keskellä. Ripusta halutessasi keskelle tiukuja tai joulukoriste. Solmi ripustusnaru, etsi tähdelle paikka ja ihaile kättesi työtä.

joulutahti7

joulutahti9

joulutahti3

Olen lapsellisen onnellinen, että on joulukuu. Vaikka tehtävät ja toimet ovat samat kuin marraskuussa, tuntuu, että nyt voi hyvällä omallatunnolla juoda vielä yhden glögimukillisen ja ottaa aikaa joululahjaneulonnalle. Sehän kuuluu vain asiaan.

Ihania joulukuun alkupäiviä!

The water levels in our lake are ridiculously low. My sister told me she’d seen the neighbour’s kids walking through the reeds, ducking to pass underneath the jetty, and continuing southward. Where we swam in the summer, you can now walk without getting your toes wet. The old diving rock is 10 cm deep in the water, so diving is very much out of the question.

I went for walks on the bare lake bed last weekend, enjoying the colours, shapes and textures that are normally hidden from sight. I wanted to take something with me, to remind me of the landscape that is very much home but that I don’t see on a daily basis. I collected a bundle of sticks and proceeded to make a Christmas star for my front door in town. Here’s a mini tutorial that you can follow to make one for yourself, too.

Stick Christmas star

To make a five-pointed star, you need five sticks of approximately the same length. How carefully you should clean the sticks depends on your own taste and where you’re going to place the finished star; I only left them in a warm space to defrost, then brushed off the excess dirt and sand.

Arrange the sticks in a star shape so that they cross at the points. Try out different ways of arranging them until you’re happy with the result. Tie the crossing ends of the sticks together by twining thin wire around them. If needed, tie some of the sticks together in the middle, too, until the shape stays firmly together.

Complete the star by covering the wire with some garden twine or ribbon, and also wind some around each crossing in the middle. Add an ornament or a few jingle bells to decorate. Tie a length of twine to hang the star from, place it somewhere nice, and admire your handiwork.

I’m childishly happy that it’s December. Although my to-do list has by no means changed from November, it feels like there’s more space for one more mug of glögi or a little moment of Christmas gift knitting. That’s what December’s all about, after all.

Have a lovely start to your month!

 

15+1 vinkkiä sinulle, joka harkitset vetäytyväsi talviunille

keltainen3

Tekisikö mieli horrostaa huhtikuuhun asti? Muumipeikon lailla syödä masu täyteen havunneulasia ja painua peiton alle tutimaan, kunnes kevät koittaa? Ei se mitään, niin minunkin. En tiedä, poistaako mikään kikka talviunien tarvetta täysin, mutta tässä 15 vinkkiä ja yksi bonus, joilla voit viedä siltä akuuteimman terän.

1. Hanki huonekasvi. Sen vihreys tuo toivoa ja valoa kohti kurkottelevat varret tarjoavat samaistumispintaa. Siihen voi myös aina virittää jouluvalot.

2. Pue päällesi jotain keltaista.

3. Investoi isoon pakettiin hyvää teetä. Itse hankin sadan gramman pussin Teeleidin chai pu’eria, joka maistuu ihan piparitaikinalle.

4. Kun seuraavan kerran joogaat, levitä joogamatolle viltti. On kuulkaa mukavaa. Minä aloitin maanantaiaamuni tällä joogasessiolla.

5. Juo iso lasi vettä.

keltainen5

keltainen1

keltainen4

6. Kokoa meditaatiokoru erilaisista, mukavan tuntuisista helmistä. Laita ajastin soimaan 15 minuutin päähän, sulje silmät ja etsi nauhasta tähän hetkeen sopiva helmi. Keskity sen tuntuun, kulmiin ja röpeloihin tai sileään pintaan siihen saakka, kun kellosi soi.

7. Kun aikataulut sen sallivat, käy kävelyllä valoisaan aikaan.

8. Istahda kahvilaan ja tilaa chai latte kanelilla.

9. Napsauta kirkasvalolamppu päälle heti herättyäsi.

10. Pysähdy hetkeksi kirjastoon lukemaan kasa lempilehtiäsi. Lainaa hyvä kirja, johon uppoutua illalla ennen nukahtamista.

keltainen2

keltainen6

11. Syö aamupalaksi Tuc-keksejä kinuskituorejuustolla.

12. Kirjoita, miltä tuntuu.

13. Neulo muhkea pipo, joka toimii talvipesän korvikkeena silloin, kun kotoa poistumista ei voi välttää. Minä neuloin tämän muhkun, jota kuvaa hyvin ystäväni kommentti: “Oi, hän ei koskaan enää palele!”

14. Aloita uusi Potter-kierros joko kirja- tai elokuvamuodossa. (Koskeekohan tämä vain minua?)

15. Kun aurinko paistaa, huomaa se. Pysähdy hetkeksi ja ime itseesi niin paljon energiaa kuin ehdit.

+ Bonus: Muista villasukat.

Feel like going into hibernation and staying there until April? Have an urgent need to mimic the Moomins, eat a bellyful of pine needles and curl up under the duvet to sleep until it’s spring again? That’s okay, so do I. I’m not sure if any trick will completely erase the need to hibernate, but here’s a set of 15 tips (and a bonus one) that could take the most immediate edge off it.

1. Get a houseplant. Its greenness will bring you hope and you can connect with the way it reaches for light. If anything, it can be embellished with fairy lights.

2. Wear something yellow.

3. Invest in a big pack of good tea. I opted for 100 grams of our local tea house’s chai pu’er.

4. Cover your yoga mat with a blanket for your next yoga session. Next level comfort, I can tell you. My Monday morning started with this video.

5. Have a big glass of water.

6. Make yourself a meditation bracelet with a selection of different beads. Set your timer for 15 minutes, close your eyes and find a bead that fits your mood today. Concentrate on the texture and feel of it until the timer goes off.

7. When the schedule allows, go for a walk when it’s light outside.

8. Park yourself in a café and have a chai latte with cinnamon.

9. Flick on the light therapy lamp as soon as you wake up.

10. Stop at the library to read a pile of your favourite magazines. Borrow a good book to read before bedtime.

11. Have a breakfast of Tuc crackers with caramel cream cheese.

12. Write about how you feel.

13. Knit a new chunky beanie that acts as a substitute for a winter nest when you can’t avoid leaving the house. I made one like this, and my friend’s comment really says it all: “Oh, she’ll never be cold again!”

14. Start another round of the Potters, in book or film form. (Or is it just me?)

15. When there’s sunlight, notice it. Stop for a minute and take in as much energy as you possibly can.

+ Bonus: Don’t forget your wool socks.