{22} Kiireisen tontun joulutorttuhyrrät

joulutorttuhyrrät4

Meillä kotona joulutortut tekevät usein kauppansa paremmin pyörylöinä kuin perinteisessä muodossa. Toki iltojen pimetessä ja joulumielen iskiessä leivotaan pari pellillistä tähti- ja enkelitorttuja ihan silkasta joulunodotuksen ilosta, mutta varsinaisiksi joulunpyhiksi on ollut tapana pyöräyttää kasa pienempiä torttuhyrriä. Hyrrät ovat myös kiireisen jouluherkku, sillä niiden kanssa säästyy yksittäisten taikinankulmien taittelulta.

joulutorttuhyrrät2

Joulutorttuhyrrät

Iso lehtitaikinalevy
Jauhoja kaulimiseen
Paistonkestävää marmeladia (luumu, vadelma, omena tms.)
Kananmuna
Tomusokeria
Vettä

Kauli lehtitaikina ohuemmaksi jauhotetulla alustalla. Levitä päälle kerros valitsemaasi marmeladia. Kääri taikina huolellisesti rullaksi – katso, että marmeladia jää rullan sisäänkin! (Hups.) Leikkaa rulla sahalaitateräisellä veitsellä korkeintaan sentin levyisiksi palasiksi. Voitele hyrrät kananmunalla ja paista 225 asteessa, kunnes pinta on kullanruskea. Anna hyrrien jäähtyä pellillä ja tee sillä aikaa tomusokerista ja vedestä sokerikuorrute. Pursota kuorrutetta vauhdikkaina viivoina hyrrien päälle.

joulutorttuhyrrät3

joulutorttuhyrrät5

Nämä hyrrät saivat makean sisuksensa vadelmamarmeladista – ja samalla tulin laittaneeksi lusikkani siihen kuuluisaan torttumarmeladisoppaan.

Luumuhilloa sen olla pitää – vai pitääkö? Mitä mieltä olet?

The Finnish Christmas pastry, traditionally filled with plum jam, is one of the most popular Christmas treats in this corner of the world. Usually made in a star shape, my family enjoys them even more as little sweet spirals topped with a bit of white icing. The traditional pastries can be seen in our house when the Christmas mood first hits us, but come the actual Holidays, these babies become more popular. They’re also quick and simple to make, as you are spared the trouble of folding one pastry at a time.

Spiral Christmas Pastries

A sheet of puff pastry
Flour for rolling
Marmalade (plum, raspberry, apple…)
1 Egg
Icing sugar
Water

Roll out your sheet of puff pastry – dust the surface with flour if the dough seems to stick too much. Spread marmalade of your choice on the sheet, then start carefully making a pretty roll out of it. (Watch the marmalade, as it likes to run away!) Use a serrated knife to cut out slices max 1 cm thick. Brush the slices lightly with egg wash and bake in 225C until golden brown. Let the pastries cool down and make the icing by mixing icing sugar with a few drops of water. Pipe swift lines of icing on the pastries.

{17} Joulunäkkäri

joulunäkkäri1

Meidän perheessä näkkileipä ei ole mikään varsinainen jouluperinne, mutta niinä vuosina kun sitä on ollut tarjolla, on se kadonnut parempiin suihin alta aikayksikön. Eräänä jouluna saimme lahjaksi valtavan kiekon Leksandsin joulunäkkäriä, toisena taas paistoin pyörylät itse. Omatekoiseen joulunäkkäriin uppoaa aimo annos siemeniä ja se maistuu niin sellaisenaan kuin monenlaisten päällisten kanssa. Alkuperäinen resepti on ilmestynyt Kotivinkissä jonkin joulun alla.

joulunäkkäri2

joulunäkkäri3

Joulunäkkäri (20 kpl)

6 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 rkl hunajaa tai vaaleaa siirappia
1 rkl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
8 dl ruisjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva, hunaja tai siirappi sekä suola. Lisää vehnäjauhot, puolet ruisjauhoista sekä kaurahiutaleet ja sekoita. Lisää siemenet loppujen ruisjauhojen kanssa ja vaivaa tasaiseksi. Kohota vähintään tunnin verran liinan alla lämpimässä paikassa.

Jaa kohonnut taikina 20 osaan hyvin jauhotetulla pöydällä. Kauli jokainen pala 2-3 mm paksuiseksi leiväksi. Tee leipien keskelle reikä juomalasilla ja pistele ne haarukalla. Paista kaksi leipää kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 8-10 minuuttia. Anna leipien jäähtyä ritilällä; ne kovettuvat vielä jäähtyessään. Paista myös keskustat pieniksi ruiskekseiksi!

joulunäkkäri4

joulunäkkäri5

Crispbread isn’t exactly a Christmas tradition in our family, but the times we’ve had it, it’s been gone in a flash. One year, we got an enormous packet of Leksands Christmas crispbread as a gift, on another I made the bread myself.

Full of scrumptious seeds, this crispbread can be enjoyed as it is or with all sorts of toppings. The original recipe appeared in the Kotivinkki magazine.

Christmas crispbread (makes 20)

6ooml water
1 portion (11g) dry yeast
1 tablespoon honey or golden syrup
1 tablespoon salt
200g plain flour
440g rye flour
35g rolled oats
150ml unpeeled sesame seeds
100ml sunflower seeds
50ml flaxseeds

Warm the water to about 42 C, then mix in yeast, honey or syrup, and salt. Stir in plain flour, half of the rye flour, and rolled oats. Add the seeds with the rest of the rye flour and knead until smooth. Leave dough to rise for at least an hour in a warm place under a cloth.

Cut the dough into 20 pieces on a floured surface. Roll out each piece until 2-3 mm thick. Use a glass to make a hole in the middle of each bread, then prick the surface with a fork. Bake two breads at a time in 225 C for 8-10 minutes. Let them cool and harden on a rack. To make a few rye cookies, bake those round middle bits, too!

{13} Piparitalkoot

piparitalkoot1

Meillä otettiin ensimmäinen piparitaikina esiin talvisena lauantaina, kun ulkona aurinko oli vasta päässyt päiväasemiinsa ja järven pinnalla pyöri lumiusvaa. Siinä se odotti pöydännurkalla ja menetti roiman osan kulmastaan, kun itse kukin kävi maistelemassa joulun makua siinä ohimennessään. Maailma oli ollut valkoinen jo pari päivää, joten ajankohta tuntui sopivalta muottien esille kaivamiseen ja joululaulukauden avaamiseen. Pipareiden kunniaksi pikkusisko pukeutui jopa pörröiseen joululöhöpaitaansa.

piparitalkoot4

piparitalkoot3

Pipareiden leipomisessa on jotain ihan erityistä taikaa, leipoi sitten yksin tai missä tahansa seurassa. Itsekseen voi käyttää ihan koko taikinan eikä tarvitse selitellä niitä parempiin suihin katoavia palasia. Ystäväporukalla taikinaa tarvitaan iso kulhollinen, ja pelti toisensa jälkeen sujahtaa uuniin ja sieltä pois – yksi yleensä vähän liian myöhään. Sitten pitää vähän tuulettaa, ja leipominen jatkuu. Siskon kanssa meillä on aina suuret suunnitelmat: tänä vuonna muuten koristellaan oikein pieteetillä! Yleensä itse leipominen vie kuitenkin jo ihan tarpeeksi voimia.

Tällä kertaa minä halusin tehdä sukkia ja lapasia, joihin voisi myöhemmin kuorruttaa kirjoneuletta, sisko taas päätti tehdä isoäidinneliöitä. Muoteista vain perinteinen sydän pääsi lopulta käyttöön. Välineiksi kelpasivat yhtä hyvin veitsi ja sellainen vanha puuvartinen venkslaava taikinapyörä, jota täytyy osata pitää juuri oikeassa kulmassa, jos mielii saada suoria reunoja. Minä en kyennyt suoriin linjoihin edes sillä veitsellä – mutta onneksi täydellisyys on tylsää.

piparitalkoot5

piparitalkoot8

Illan hämärtyessä sekoiteltiin kuorrute ja päästettiin taiteelliset taipumukset valloilleen. Tänä vuonna teimme oikein pikeerin – ja kaapista löytyi kiva lajitelma elintarvikevärejäkin, joilla piparit päällystettiin reilusti pastellisiksi. Siskon sydämistä tuli suorastaan pumpernikkelimäisiä. Siinä glögimukin äärellä hajosi monta suurta visiota, mutta uusia syntyi tilalle, ja hetki hetkeltä suunnittelu kävi vähäisemmäksi ja itsekritiikki antoi periksi. Viimeiset piparit menivät ihan improvisoidessa.

Näin siis minulla. Sisko sen sijaan piti kiinni isoäidinneliöajatuksestaan: hän pohjakuorrutti piparinsa illalla ja teki yhden prototyypin. Yön aikana visiot kuitenkin muuttuivat, ja pipareiden pinnalle syntyi lopulta niin nuottiviivasto kuin Edvard Munchin Huutokin.

piparitalkoot9

Kirjoneulesukista…

piparitalkoot12

…marmoripumpernikkeleihin…

piparitalkoot10

…ja talvivaatekerroista…

piparitalkoot11

…niihin isoäidinneliöihin.

Mutta voi, se piparin tuoksu, joka jää ilmaan leijumaan ja tarttuu hiuksiinkin. Vielä nukkumaan mennessä voi tuoksutella joulua.

Kenen kanssa sinä järjestäisit piparitalkoot – vaikka tänään, Lucian päivänä?

On a cold and wintry Saturday, when the sun had just finished its climb to the sky and the wind was whirling snow on the waves, we took out the first gingerbread cookie dough of the year. It had to wait for some time on the kitchen table, and inevitably, lost quite a bit of its corner to the family passing by and wanting to taste some Christmas. The world had been white for a few days, so the time felt right for getting out the cookie cutters and finding favourite carols to listen to. My little sister even wore her fluffy holiday jumper for the occasion.

There’s a special kind of magic in gingerbread cookie baking, whether you’re making them by yourself or with a big bunch of people. Alone, you can use up the whole dough and no one will ask you questions about all the bits gone missing in the process. For a group of friends, you need a big bowl of dough, and a batch after batch goes in the oven and out of it – one always a moment too late. Then you just open a window for minute, and the baking can continue. With my sister, we always come up with the most ambitious plans: this year, there’ll be real masterpieces! Usually we fall a bit short of what we had in our minds.

This time, I wanted to make fair isle socks and mittens, and my sister was dreaming of gingerbread granny squares. Of the cutters, only a traditional heart shape was used, in the end, as knives did the job just as well – along with an old pastry wheel that you need to hold in an exactly right angle to get straight lines. Mind you, I didn’t manage straight lines even with a knife, but perfection’s boring, right?

Come evening, we mixed the icing and let loose our artistic side. There was even food colouring in the kitchen cupboard, so we made everything a pastel shade. There, over a mug of glögg, many a great vision was shattered, but new ones took their place. Planning became more and more scarce by the minute, and the last cookies were positively improvised.

That’s what I did, anyway. My sister, on the other hand, held on to her plan of granny squares, and did the priming, so to say, along with one prototype. During the night, though, her plans changed, and the result was a wide variety of beautiful cookies, decorated with everything from sheet music to Edvard Munch’s The Scream. In the pictures, you can see some of our gingerbread art.

My favourite thing about gingerbread baking remains the scent of it – how it wafts everywhere and sticks to your hair, so that you can still smell Christmas when you go to bed.

Who would you have a Christmas baking party with?

{9} Nekkupiparit

nekkupiparit1

Erään joulun alla löysin uuden lempipikkuleipäreseptin. Siitä syntyy sopivan iso kasa naposteltavaa, eikä pikkuleipien kinuskimaisesta makeudesta meinaa saada tarpeekseen. Onneksi samalla vaivalla tekee vaikka kaksinkertaisen annoksen. (Kerran puolitin taikinan ja paha mielihän siitä vain tuli.) Pakkaa lahjaksi tai syö itse salaa sohvannurkassa!

Alun perin ohje on ilmestynyt Kaikkien aikojen joulu- ja Maku-lehdissä nimellä Nooran nekkukakut. Leipoessa ohje on hitusen muokkautunut.

nekkupiparit4

Nekkupiparit

2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita tai margariinia
2 dl sokeria (voi myös korvata osan ruoko- tai tomusokerilla)
2 rkl siirappia

Vaahdota voi, sokeri ja siirappi sähkövatkaimella pehmeäksi vaahdoksi. Leikittelemällä tavallisen sokerin lisäksi ruokosokerilla tai tomusokerilla voit saada pikkuleipiin vielä lisää kinuskista makua! Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sekoita tasaisen kiinteäksi taikinaksi.

Muovaa taikina neljäksi pitkäksi tangoksi uunipellille. Painele tangot litteiksi ja piirrä niihin raitoja haarukalla. Paista pikkuleipiä 200 asteessa uunin keskitasolla 10-12 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita. Vahdi valppaasti etenkin paistamisen loppuvaiheessa, sillä reunat kärähtävät nopeasti.

Leikkaa leivät lämpimänä viipaleiksi ja anna jäähtyä – pikkuleivät kovettuvat jäähtyessään.

nekkupiparit2

nekkupiparit3

A few years back, just before Christmas, I found a new favourite cookie recipe. It makes a nice batch to nibble away – and I can’t get enough of their caramel like sweetness. Fortunately, it’s not a big trouble to double the recipe. (Once I tried to save time by halving it. It definitely wasn’t worth it.) You can wrap these prettily and give as a gift, or secretly make a batch all for yourself.

Caramel Cookies

160g plain flour
1 teaspoon baking powder
100g butter or margarine
170g sugar (you can also substitute some with brown or icing sugar)
2 tablespoons treacle

Mix the butter with sugar and treacle until smooth and fluffy. By using brown or icing sugar with the white sugar, you can add to the caramel taste. Add flour and baking powder, and make a firm batter.

Roll the batter into four long snakes on the baking tray, then gently press them flat. Draw lines on the batter with a fork. Bake in 200C for 10 to 12 minutes or until golden brown. Watch closely, especially towards the end, as the edges can burn quickly.

Cut up your cookies while warm, then let them sit and cool.

{5} Taatelin tuoksua

Vierailevana tähtenä äiti!

taatelikakku1

Meillä kotona taatelikakku on paitsi yksi joulubravuureista, myös ympärivuotinen herkku, jonka äiti aina silloin tällöin innostuu pyöräyttämään. Yleensä taatelikakkupäivän tunnistaa siitä, kun jostain alkaa leijua ihana leipomisen tuoksu, joka on vähän suklaisen makea, mutta ei kuitenkaan – tuoksu on peräisin kattilassa porisevista taateleista. Reseptikirjan välissä on tämän kakun kohdalla aina kirjanmerkki ja sivut ovat aika paljon muita jauhoisemmat ja taikinatahroilla. Sellainen reseptikirjan kuuluu minun mielestäni ollakin.

Ja taatelikakkuhan vain paranee vanhetessaan – jos pääsee vanhenemaan…

taatelikakku2

Joulun paras taatelikakku

1 pkt kuivattuja taateleita (sellainen 250 g:n tiiliskivi on paras)
3 dl vettä
200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 1/2 – 4 dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit vedessä ja kuori keittäessä syntynyt vaahto pois. Soseuta taatelit sauvasekoittimella kattilassa. Lisää margariini palasina ja anna sen sulaa taateleiden joukkoon. Lisää sokeri sekä kananmunat yksitellen vatkaten. Yhdistä loput kuivat aineet ja lisää taikinaan. Lisää jauhoja tarvittaessa, mutta pidä mielessä, että vetelämmästä taikinasta tulee pehmeä kakku. Kaada seos voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin tunnin ajan.

taatelikakku3

Today, we have a special guest: my Mum! She’s the star behind this lovely coffee cake, a moist date version that is not only a Christmas tradition in our family but also an all-year-round treat that Mum conjures up every now and then. You can usually tell it’s a date cake day by the sweet, almost chocolatey smell that wafts through the house – it will be the dates cooking. The recipe book has a little more flour and stains on this one than the other pages, and that’s exactly what I think a recipe book should look like.

This cake will only get better if you let it sit for a couple of days – let’s see if you can…

Date coffee cake

250g dried dates
300ml water
200g butter or margarine
170g sugar
3 eggs
2 teaspoons vanilla sugar
2 teaspoons baking powder
1 teaspoon baking soda
230-260g plain flour

Cook dates in the water and peel away any foam the boiling might create. Mash dates in the pan using a hand blender. Add butter or margarine in cubes, let it melt, then add sugar and beat in eggs one by one. Combine the dry ingredients and add them to the mixture. Add more flour if needed – but keep the batter quite runny to make a softer cake. Pour into a ring cake tin and bake in 175 C for approximately an hour.

Vuoden napakympit

napakymppi

Vuosi 2014 meni ihmeellisen nopeasti. Paljon totta kai tapahtui: sain ensimmäisen yliopistovuoteni päätökseen ja muutin kotoa pois. Välillä tuntui, että blogi ja kaikki luovuus ylipäänsä jäi esseekirjoituksen ja koulukirjojen jalkoihin. Selailin kuitenkin kaikki tämän vuoden postaukset läpi, ja huomasin, että tulihan sitä aika luova välillä oltua. Kokosinkin nyt vuoden viimeiseksi listaksi lempituotokseni viimeisen kahdentoista kuukauden ajalta.

2014 went incredibly fast. A load of schoolwork made me feel like I was neglecting the blog, and any creative stuff for that matter. But one look at Wisteria Walk’s archives showed me there was quite a lot of creativity going on, after all.

lamppu1

1.

Tammikuussa vangitsin oman tähtitaivaani purkkiin. Ajatus lähti Pinterestistä (mistäpä muualta), jossa törmäsin tähän ohjeistukseen. Foliovuoka, iso lasipurkki ja led-lamppu – ja hetki myöhemmin minulla oli tähtiä huoneen katto täynnä. Mikähän siinä on, että pienet valopisteet vain kaappaavat katseen mukaansa?

In January I followed this tutorial to make my own starry sky. All I needed was a foil pan, a big mason jar and a led light – and suddenly I had a ceiling full of little shining stars. They never fail to catch the eye. Purely enchanting.

weasley1

2.

Huhtikuussa sain valmiiksi lempivaatteeni, lämpimän ja pehmeän Weasleyn jumpperin. Se on tähänkin päivään asti suuritöisin neuleprojektini, mutta yllätin silti itseni saamalla sen valmiiksi paljon nopeammin kuin mihin olin varautunut. Muutamia elokuvia ja lauantai-illan brittimurhia siinä kului, mutta lanka liikkui puikolta toiselle kuin itsestään. Jumpperiin käyttämäni Cascade 220 on ehkä kaikessa pehmoisuudessaan ja lämpöisyydessään lempilankani. Pari vyyhtiä jäi, ja niistä on tullut sittemmin parit jämäprojektit tikuteltua.

In April I finished my favourite garment, the soft and warm Weasley jumper. It remains to this day my biggest knitting project – though I was quite suprised how quick it was, in the end. It did take a few movies and British murder series on Saturday evenings, but, seriously, what could be better? I was left with a couple of skeins of Cascade 220, which I have since used on smaller projects.

kana1

3.

Toukokuussa kokeilin siskoni kanssa ensi kertaa kakkutikkareita. Tuloksena oli joukko kanasia: osalla höyhenet söpösti vähän rutussa, osa hieman siistimmässä kunnossa. Kaikki yhtä taivaallisen makuisia ja yllättävän tuhteja – montaa tipusta ei tarvinnut kerralla tuhota. (Kamalaa, miten raa’alta tämä kuulostaa!)

In May, me and my sister took our first attempt on cake pops. That resulted in a bunch of chickens – some more sleek than others, but all very cute and heavenly tasting. And surprisingly heavy: one chick was quite enough to destroy on one occasion. (Brutal, huh?)

filyson1

4.

Heinäkuussa valmistui Filyson-iltalaukku, juuri sopivan hassu ja muodoton minulle, mutta helmien ja pitsin ansiosta myös vähän juhlava. Jotenkin minusta on aina vaan kutkuttavaa se, kun esineestä ei ensisilmäyksellä keksi, miten se on tehty. Filyson on juuri tällainen: muovipussi, kankaanpala, sitä pitsiä ja helmiä – mutta miten niistä tuollainen tuli, se on pieni mysteeri ja sattumien summa.

In July, I made my Filyson purse: a perfectly silly object with a touch of glamour. I always find it intriguing when you can’t tell how an item is made just by taking one look at it, and that’s exactly what Filyson is like. It is a plastic bag, a patch of fabric, some lace and a few pearls, but how it became to look like that is a bit of a mystery and a sum of coincidences.

kodiksi6

5.

 Elokuussa valmistunut ja syyskuussa uuteen kotiin muuttanut kukkaisvarjostimeni levittää edelleen iloa ympärilleen. Tiedättekö sellaiset käsityöt, joita katsellessa ajattelee vain, että vau – minä tein tuon? Tämä varjostin on juuri sellainen, Joskus yksinkertaisimmat jutut ovat parhaita.

In August I designed my own floral lampshade, and in September it moved with me to the new flat. It keeps spreading joy all around. It’s one of those handmade pieces that you just keep looking at, thinking “wow, I really made that!” Simple is often the best.

tuoli2

6.

Uudessa kodissa käyttöön pääsi myös ristipistotyötuoli, jota oikeastaan aloittelin jo edellisen vuoden puolella. Kaikesta niskakivusta huolimatta ristipistojen maalailu oli niin koukuttavaa puuhaa, että tekisi mieli sutia niitä muuallekin. Tällä tuolilla iltaisin istuskelen esseitä kirjoitellen.

Another project that found its place in the new home was the cross-stitch working chair – that I started in the previous year but finished just in time for moving. Painting the crosses made my neck ache but was so addicting that I might just go paint some more. This is the chair I sit on while I write my essays.

muutosta7

7.

Lavasängystä on pitkälti kiittäminen iskää, joka taisi vähän innostua ja hioi lavat, kiinnitti pyörät ja keksi keinot koko hökötyksen kasassa ja paikallaan pysymiseen. Ihan paras sänky, ei voi muuta sanoa.

My dad is the one to thank for my pallet bed: he got a bit excited and sanded the pallets, attached the wheels and found a way to keep the thing together and in place. The best bed ever.

– – –

Mitähän sitä ensi vuonna keksisi? Minkälaisia suunnitelmia sinulla on? :)

I wonder what I’ll come up with next year? What kind of plans do you have? :)

Melkein kuin syksy

melkeinsyksy5

Sanokoon kuka vain mitä tahansa, elokuu ei ole enää ihan täysin kesäkuukausi. Silti se on ehkä yksi lempikuukausistani – ainakin nykyään, kun elän yliopiston lukukausien mukaan. Elokuun valo on vähän erilaista kuin aiemmin kesällä, ja auringonlaskun voi nähdä valvomatta pikkutunneille. Pitkät päivät saavat kyllä minutkin valoisalle mielelle, mutta kesän jälkeen sitä kaipaa vähän hämärää. Tänä aamuna satoi rankasti ja oli niin ihanan synkkää, että kehtasin sytyttää pari kynttilääkin.

melkeinsyksy3

(Meillä tehtiin koulun alkamisen kunniaksi oikea kouluhalko. Tässä on orastavan perinteen tuntua.)

Vaikka loma vielä jatkuisikin, ei se enää tunnu ihan samalta kuin viikko sitten. Talo on tyhjä, ja ainoana lomalaisena minun oletetaan pitävän se pystyssä. Se tuo elämään jonkinlaista rutiinia. Aloitan päivät jo lukuloman aikana hyväksi toteamallani tavalla: aamiaisen kera nautitaan Yle 1:n Muistojen bulevardi ja luetaan päivän lehti – tai jos menossa on jokin erityisen koukuttava kirja, sitä sitten. Tällaiselta aamupalalta on hyvä siirtyä hoitamaan päivän velvollisuuksia.

melkeinsyksy1

Vaikka olen vannoutunut villasukkien käyttäjä, täytyy myöntää, että tänä kesänä ne ovat jääneet aika lailla laatikkoon. Tein kuitenkin yhdet syntymäpäivälahjaksi ystävälle. Aamulla tuntui, etten yhtään liian aikaisin: avonaisesta ovesta puhalsi jo vähän viileää ilmaa. Vedin vaistomaisesti pitkiä housuja jalkaan.

melkeinsyksy4

Tosiaan, se oli aamulla. Iltapäivällä paistoi aurinko ja vesi oli lämmintä. Olin uimassa tunnin ja tuntui siltä, ettei se syksy olekaan ihan vielä täällä.

I’ve never thought of August as a proper summer month. The light is changing: you no longer need to stay up until the small hours to see the sun set. I do love the never-ending summer days, but before long they make me miss the dusk and darkness. This morning it was so rainy and dim, I even lit a few candles.

I’m not back to school yet, but since the others are, the house is empty and I’m supposed to keep it afloat. I’ve taken up my tried and tested morning routine: brekkie with a radio programme called the Boulevard of Memories (happy fifties-style songs) and the paper or a good book. After that I’m ready for the day’s responsibilities.

This summer hasn’t been a great one for wearing woolly socks, but I did make a pair as a birthday present for my friend. In the morning it felt like not a minute too early: there was quite a chilly wind coming through the open door. I instinctively pulled on longer trousers.

So, that was this morning. In the afternoon, the sun was shining and the water was warm. I stayed in the lake for an hour and it didn’t feel like autumn at all.

(That cake there is a school log. I can see a tradition forming.)