Kotona omassa kehossa (+ voita liput Joogafestival Helsinkiin)

Yhteistyössä Joogafestival Helsinki
Kuvat: Venla Leppälä

lumijoogi1

Liikkuminen ja omassa kehossani oleminen ei ole aina ollut minulle kovin helppo rasti. En ollut mikään luontaisesti liikunnallinen lapsi, enkä teinikään. Minua vaivasi ja vaivaa edelleen musertava epäonnistumisen pelko, joka niin alakoulussa kuin vielä lukiossakin ajoittain esti minua osallistumasta joukkuelajeihin. Pelko siitä, että pallo vierii minun jalkoihini ja potkaisen ohi, oli niin vahva, että se sai minut käpertymään vaihtopenkille itkuiseksi möykyksi. Saatoin silloin tällöin innostua jostain yksilölajista, mutta mikään ei tuottanut ihan niin hyvää oloa, että olisi juurtunut tavaksi. Varhainen askel parempaan kehon tuntemiseen ja liikkumisesta nauttimiseen olivat pilatestunnit, joilla lukioikäisenä kävin äitini kanssa.

Viitisen vuotta sitten löysin kotoa jooga-DVD:n, joka oli kai joskus napattu mukaan jostain alelaarista ja pian unohdettu. Jo ensimmäiset kolme joogakokeilua avasivat jotain lukkoja, ja yllättäen jäykähkö kroppani taipui pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Pari vuotta satunnaisesti harrastettuani aloin pyrkiä pääsemään matolle lähes joka päivä.

lumijoogi3

lumijoogi8

lumijoogi7

Jooga on ensimmäinen liikkumisen muoto, joka on tuntunut minulle sopivalta. Se ei vaadi kotoa poistumista, vaan antaa minulle mahdollisuuden sulkea oven ja kääntyä sisäänpäin katsomaan, mitä omasta itsestä jo löytyy. Se opettaa tavoittelemaan korkeammalle ilman turhaa pinnistelyä ja puskemista sekä olemaan armollinen ilman, että tulee luovuttajaolo. Kun oppii kuuntelemaan kehoaan ja mieltään, alkaa tunnistaa, milloin voisi vielä vähän kurkottaa ja milloin on oikeasti hyvä hellittää. Sitä alkaa tulla rehelliseksi itselleen.

lumijoogi5

lumijoogi4

Olen toki tuntenut samaa vanhaa epäonnistumisen pelkoa joogamatollakin: miksi en tätäkään osaa, miksi horjun kun pitäisi pysyä pystyssä, miksi lonkkani ovat huterat eivätkä kannattele minua, miksi minä nyt taas itken? Ero on siinä, että jooga tuntuu niin merkitykselliseltä, että siihen on palattava itkuisenkin harjoituksen jälkeen. Vaikka olen matolla kokenut kolauksen, matto on myös se paikka, josta lohtu löytyy. Samanlaista lohtua en ole löytänyt kelmeästi valaistuista jumppasaleista, joissa pitäisi aina jaksaa jaksaa jaksaa ja joka tilanteessa ylittää itsensä.

Ja tottahan on, että jooga on jo lähtökohtaisesti merkityksellisempää kuin puhtaasti fyysinen treenaaminen. Asanaharjoitus on vain yksi osa joogan kokonaisuutta, jonka tavoitteena voi olla mielen vapaus, syvempi keskittyminen tai tietoisuus omasta aidosta itsestä ja yhteydestä johonkin korkeampaan. Oikeastaan liikkeet ovat valmistautumista meditaatioon. Joogassa yhdistyvät keho, mieli ja sielu tavalla, jota en edes uskalla lähteä tarkemmin kuvailemaan, sillä olen itsekin vasta alussa tielläni sen ymmärtämiseen.

lumijoogi6

lumijoogi2

Olen joogannut tänä vuonna joka päivä. Ensimmäisen 31 päivän aikana muodostui tunne siitä, että olen saavuttanut pisteen, jossa pystyn nauttimaan siitä vaivannäöstä, jota oppiminen ja kehittyminen vaatii. Syntyi ajatus, että tänä vuonna voisi vielä tietoisemmin syventyä sekä fyysiseen että henkiseen harjoitukseen ja lisäksi perehtyä enemmän joogatraditioon ja sen juuriin. Aloitan oppimisen poistumalla omasta tutusta kodistani ja matkustamalla pääkaupunkiin ja Kaapelitehtaalle, jossa järjestetään Joogafestival Helsinki vajaan kuukauden päästä, 2.-3. maaliskuuta. Joogafestival tarjoaa suuren valikoiman ohjattuja tunteja, luentoja ja muuta ohjelmaa. Omalla listallani on esimerkiksi neljästä elementistä ammentava luova joogatunti sekä naurujoogaa. Myös puolenpäivän kävelymeditaatio molempina tapahtumapäivinä kiinnostaa.

Tekisikö sinunkin mieli lähteä pienelle tutkimusmatkalle joogan maailmaan? Olen saanut arvottavakseni kolme koko viikonlopun sisäänpääsylippua Joogafestival Helsinkiin, ja mielelläni lähettäisin yhden niistä juuri sinulle. Sisäänpääsylipulla pääset näkemään kaikki luennot ja muun ohjelman, tutustumaan näytteilleasettajiin sekä osallistumaan jonottamalla niille joogatunneille, joilla on vielä tilaa. Osallistu kommentoimalla ja kertomalla, millainen liike sinun kehossasi ja mielessäsi tuntuu oikealta. Toisen arpalipun saat kommentoimalla arvontapostausta Instagramin puolella. Arvon kolme voittajaa ystävänpäivänä 14.2. klo 12.00. Onnea matkaan! ♥

lumijoogi11

In collaboration with Yoga Festival Helsinki
Photos by Venla Leppälä

Moving my body and being at ease with it hasn’t always been particularly easy for me. I wasn’t a naturally athletic child or teenager. I still live with an occasionally crushing fear of failure that, throughout my school years, from primary school to high school, sometimes stopped me from participating in group sports. The fear of getting the ball and then missing it was so overwhelming it made me curl up pitch side in a weepy mess. From time to time, I may have found a nice activity I could do alone, but nothing felt good enough to take root in a more long-term way. An early step towards finding my way to my body were the pilates classes me and my mum attended when I was in high school.

Five or so years ago, I found a yoga DVD at home – probably bought at a discount and forgotten soon after. The first three tries at yoga were enough to open something in me and allow me to bend further than I’d ever done. After a couple of years doing yoga on and off, I decided to try and get to the mat almost every day.

Yoga is the first way of moving my body that has felt completely right for me. It doesn’t require leaving home; instead, I can close the door and go inward to see what’s already there inside me. It has taught me to reach higher without straining and struggling, and to be kind to myself without feeling like I’m giving up. When you learn to listen to your mind and body, you start to recognise when it’s good to stretch your limits a little more and when it’s truly better to loosen it up a bit. You suddenly find you can be honest with yourself.

Naturally, the fear of failure has followed me to the yoga mat, too. Why can’t I do this, why do I wobble when I should be steady, why aren’t my hips strong enough to hold me up, why am I crying again? The difference is that yoga feels so meaningful it draws me back to the mat even after a teary practice. Even when I’ve suffered a blow on the mat, the mat is the place where I find comfort, too. I haven’t found the same comfort under the pale lights of a gym hall where you’re expected to mindlessly keep going and always excel yourself.

And, of course, yoga is fundamentally more meaningful than a purely physical exercise. The asana practice is just one part of yoga in its entirety, and the main goal could be freedom of mind, deep concentration, or a more profound awareness of self and its connection to something bigger. The movement is just a way to prepare yourself for meditation. Yoga connects body, mind and soul in a way that I don’t dare go deeper into just now, when I’m only at the beginning of my own path to understanding it.

I’ve done yoga every day this year. During the first 31 days, I got a feeling that I’ve reached a point where I can finally enjoy the effort that is required for me to progress and develop in my practice. A thought arose: this year could be the time to delve deeper into both the physical and mental practice, and also learn more about the tradition and roots of yoga. I’m starting the journey by leaving the comfort of my home and heading to Yoga Festival Helsinki, held in our capital a month from now, on 2-3 March. The festival has a vast array of guided classes, lectures, and other programme. I’ve got my eye on a creative yoga class that draws from the four elements, and a laughter yoga class, to name a couple. There’s also a free walking meditation at noon on both days that I intend to try.

Do you feel like taking a little expedition into the world of yoga yourself? I’m happy to have three basic weekend tickets to Yoga Festival Helsinki to give away, and I’d love to send one to you. With a basic ticket, you get to see all the lectures and other programme, explore the exhibition, and queue to attend those classes that still have places left. You can take part in the giveaway by leaving a comment below, telling me what kind of movement feels right for your body and mind. By commenting on the corresponding Instagram post, you get another chance to win. I’ll draw three winners at random on Valentine’s Day, February 14th, at noon (Helsinki time). Good luck! ♥

Advertisements

Läsnä on hyvä olla & muita mietteitä vuodenvaihteessa

tammikuu1

Kuten tässäkin blogissa on jo useaan otteeseen nähty, katselen aina vuoden vaihtuessa sekä taaksepäin että tulevaan. Tarkistan, mitä olen vuotta aiemmin kirjannut toiveikseni ja tavoitteikseni, pohdin, mitä vuoden aikana todella tapahtui, ja kirjaan ylös ajatukseni seuraavan vuoden varalle.

Pieni pysähtyminen ja tuumaustauko aina joululomalla on auttanut minua saamaan otteen niistä toiveista, joita muuten loisin päässäni tiedostamatta, ilman suunnitelmaa niiden toteuttamiseksi. Enää ei tunnu, että asioita vain tapahtuu ja aika kulkee eteenpäin, vaan kykenen vaikuttamaan niihin asioihin, joihin minulla on pääsy. Kaikkeahan ei tietenkään pysty ennustamaan eikä kaikkea voi hallita, mutta kun muilla alueilla kokee pystyvänsä moneen, luulen, että yllätyksetkin on hitusen helpompi ottaa vastaan.

tammikuu3

tammikuu6

Valitsen jokaiselle vuodelle myös sanan, joka kuvaa jollain tapaa sitä, millaisen vuodesta haluaisin. Sana on helposti mukana kannettava muistutus siitä, missä tähtäin on. Sekä sanan kehittelyyn että menneen ja tulevan vuoden pohtimiseen käytän Susannah Conwayn kehittämiä työkaluja, joiden ympärille on muodostunut suuri, omistautunut yhteisö.

Tätä postausta varten kävin läpi muistiinpanoni ja uuden vuoden työkirjani, joista kokosin kolme vuonna 2018 toteutunutta toivetta, kolme asiaa, joiden toteuttaminen jatkuu tähän vuoteen, sekä kolme uutta tavoitetta vuodelle 2019. Haluaisin kovasti kuulla, millaisia asioita sinun listoillesi tulee, joten jätä ihmeessä kommentti!

tammikuu5

Nämä sain aikaan vuonna 2018

1. Edistyin opinnoissani. Aloitin kuudennen vuoteni yliopistossa, ja sen kunniaksi halusin tehdä opiskelusta prioriteetin myös ajatuksen tasolla. Se tarkoitti, että karsin joitakin asioita päänsisäiseltä pitäisi-listaltani ja annoin itselleni tilaa keskittyä opintoihin. Keväällä ahkeroin etenkin kursseja rekisteriin, syksy oli pyhitetty gradulle. Kesän kirjoittamisretriitti jäi muistiin yhtenä hienoimmista kokemuksista vähään aikaan. Tätä kirjoitan valmista gradua ja kahta kurssia vaille valmiina maisterina.

2. Löysin uusia työskentelynurkkia kaupungistani. En halunnut viettää koko vuotta yliopiston kirjastossa, joten asetin yhdeksi tavoitteekseni vaihtaa maisemaa tasaisin väliajoin. Yliopiston päärakennuksen vähemmän tunnettu, Alvar Aallon suunnittelema lukusali muodostui lähes kodiksi varsinkin loppukesästä, kun graduinto oli ylimmillään ja kampus vielä hiljainen. Jyväskylän helmi, Teeleidi, osoittautui myös ihanan lempeäksi paikaksi lyhentää to do -listaa. Ihan yliopiston nurkalle avatusta The Localista taas on tullut niin minun kuin monen muunkin kantapaikka. (Puuroaamiainen opiskelijalle neljällä eurolla!)

3. Olen enemmän läsnä. Tätä on vaikea eritellä sen enempää, mutta on vankka tunne siitä, että tässä hetkessä pysyminen kannattaa.

tammikuu2

tammikuu4

Nämä kulkevat mukana vuoteen 2019

1. Uusia suuntia Miss Matildalle. Matilda vietti keväällä tekemiäni sunnuntaikollaaseja lukuun ottamatta hiljaiseloa vuonna 2018, sillä kuten sanottua, keskityin opiskelemaan. Nyt tekee taas mieli tutkistella, mitä kaikkea voisin Matildana pystyä, millaisilla tavoilla voisin itsenäni ilmaista.

2. Syväsukellus Kalevalaan. Luin kansalliseepoksemme kirjallisuuden kurssille jokunen vuosi sitten, ja urakan jälkeen jäi tunne, että tässä on jotain, mistä voisi ammentaa. Tarkempi tarkastelu on saanut odottaa, mutta tänä vuonna siihen ryhdyn. Sopivasti matkaoppaaksi ilmestyy myös kirja Kalevalan naisista, jonka kirjoittajan Tiina Piilolan luento aiheesta ensi kerran herätti syvemmän kiinnostukseni eeposta kohtaan.

3. Lisää postikortteja tärkeille ihmisille. Tämä tavoite on kulkenut mukana jo pari vuotta, mutta nyt olen ottanut ensimmäisen askelen sen toteuttamiseksi: ostanut kasan ihania postikortteja ja merkit niihin. Nyt tarvitsee vain kirjoittaa ja pudottaa postilaatikkoon. Näin niitä tavoitteita saavutetaan.

tammikuu7

Nämä aloitan vuonna 2019

1. Sanoja paperille. Haluan laajentaa repertuaariani ja kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa – omaksi iloksi, mutta miksei myös ammatillisessa mielessä. Juuri nyt kiehtoo flash fiction, äärimmäisen lyhyt tapa kertoa tarinoita. Siihen ja moneen muuhunkin kirjoittamisen puoleen aion tutustua.

2. Paluu miniatyyrimaailmaan. Joulun alla saunassa siskon kanssa syntyi villi visio ison sinisen nukkekotini uudesta elämästä. Se on ollut keskeneräinen nyt reilut kymmenen vuotta, ja koko nukkekotiharrastus on horrostanut lähes kaikki yliopistovuoteni. Nyt on kuitenkin päässä sellainen hahmotelma, ettei paremmasta väliä, ja vankat suunnitelmat sen toteuttamiseksi ovat vauhdilla muotoutumassa.

3. Rohkeutta, nainen. Valmistun jotakuinkin puolivälissä vuotta ja olen ensi kertaa elämässäni tilanteessa, jossa en todella tiedä, mihin polku johtaa. Se vaatii taitoa toisaalta asettua virran vietäväksi, toisaalta tarttua tilaisuuksiin ja tarjota taitojaan muiden hyödyksi. Ennen kaikkea se vaatii rohkeutta, joten sitä on nyt löydettävä itsestään.

Miltä sinun vuotesi näyttää?

As you may have seen earlier in this blog, in the beginning of each new year, I take a good look back and peek into the future. I check what I’ve chosen as my goals and wishes the previous year, ponder over what really happened in the past 12 months, and write down my thoughts for the coming year.

Taking a moment to pause and think during the Christmas holidays has helped me be in charge of the wishes I’d otherwise be creating without much awareness or plan for making them come true. I no longer feel like time rushes by and everything happens without me having any say in it. I can have an impact, though I can never control all of it, of course. But I believe that when you feel like you’ve got some control of you life, even the surprises are easier to come to terms with.

I also pick a word for each year, to have an easy-to-carry-with-me reminder of what I’m aiming at. As a tool for all of this, I use the free workbook by Susannah Conway that has gathered a devoted community of people around it over the years.

For this post, I went through my notes and latest workbook. I found three wishes that came true in 2018, three things I will continue working on in 2019, and three new goals for the year ahead. I’d love to hear what your lists would look like, so please leave a comment below!

– – –

What I accomplished in 2018

1. I made progress with my studies. 2018 marked the start of my sixth year in university, and I really wanted to bring my studies to the forefront of my mind. That meant making space for concentrated studying at the expense of some other duties. In the spring, I completed a bunch of classes, while the autumn was dedicated to my master’s thesis. The writing retreat in the summer will stay in my mind as one of the most beautiful experiences in a long while. In January 2019, I am two classes and one finished thesis short of a Master of Arts.

2. I found new working nooks in my town. Knowing what kind of year I was facing, I didn’t want to completely tie myself down to the university library. A less known reading room on campus, designed by Alvar Aalto, became almost home to me during the last weeks of summer, when my motivation was at its highest and it was still very calm and quiet around. Teeleidi, our gorgeous tearoom, proved to be a gentle and soothing place to work away my to-do list. In addition to that, a new hostel & café, The Local, opened right across the road from the uni library and quickly became a favourite hangout for me and many others. (Only 4 euros for a porridge breakfast if you’re a student!)

3. I became more present. This one’s hard to put into words, but let’s just say there’s a solid feeling that staying in the present moment is good for you.

– – –

What I’m taking with me to 2019

1. New directions for Miss Matilda. My collage maker self, Matilda, has stayed very quiet for the past year, apart from the Sunday collages I made in the spring. The reason for this is stated above: I studied a lot. Now, though, I feel an itch to try new things, to test what I could do as Matilda, in what ways I could express myself.

2. Diving deep into Kalevala. I read our national epic for a literature class a few years back, and after recovering from the task, I was left with a feeling that there’s a lot there to draw from. I’ve only been waiting for the right moment to go deeper. Conveniently, there will be a new book on the women of Kalevala this year; a lecture by the author Tiina Piilola was what first sparked my interest for the epic.

3. More postcards to lovely people. This goal has stayed with me a couple of years already, but now, I’ve taken the first important steps to realise it and bought a pile of beautiful postcards, plus stamps to match. All I need to do now is write them and drop them in a postbox. That is how you reach goals.

– – –

What will get started in 2019

1. Putting words on paper. I want to try out different ways to write, to expand my repertoire both for pleasure and professionally. Right now I’m intrigued by flash fiction, a condensed way of telling a story. I will be looking into that and many other styles of writing.

2. A return to the miniature world. Just before Christmas, me and my sister cooked up a wild vision for my big dollhouse – while sitting in the sauna. The house has waited for the attention it deserves for over a decade now, and the whole hobby of making miniatures has been on hold for almost all of my years in uni. Now there’s a sketch in my head that I simply can’t ignore, and plans to make it true are fast taking shape.

3. Courage, dear heart. I’ll be graduating around halfway through the year, and for the first time in my life, I’ll be in a situation where I truly don’t know what will happen next. That will require an ability to, on the one hand, go with the flow – on the other, actively seek opportunities and put myself forward. Above all, it will require courage, and that is what I’ll need to find now.

What is your year beginning to look like?

Meditaatiohelmet hiljentävät mielen hetkeksi

meditation_beads2

Kiireisenä mieli ja kroppa alkavat tehdä kaikenlaisia temppuja. Olen nähnyt koko alkuvuoden levottomia unia tutkimussuunnitelmista ja ryhmätöistä, deadlineista ja teoreettisen viitekehyksen metsästyksestä. Yläselkä kiukuttelee tietokoneella istumisesta. Leuka ei tottele, kun on kirjoittanut kolme tuntia ja purrut koko ajan hampaitaan yhteen.

Olen kirjoittanut blogissa jo monenlaisista työkaluista kiireen tunteen selättämiseen. Bullet journal pitää minulla huolen siitä, ettei kiire jää epämääräiseksi möykyksi, vaan jäsentyy konkreettisiksi tehtäviksi. Aamurutiinit virittelevät aivot ja kropan päivään. Nyt viimeisimpänä olen viimein saanut koottua jo tammikuussa Instagramissa väläyttelemäni meditaatiokorun.

meditation_beads3

meditation_beads9

meditation_beads8

Buddhalaisen perinteen meditaatioon ja rukoiluun tarkoitetuissa helminauhoissa on tietty määrä helmiä, joiden avulla voidaan laskea esimerkiksi mantroja tai hengitysten määrää. Myös helmien materiaalilla on omat merkityksensä. Minun helminauhani ei seuraile mitään erityisiä sääntöjä tai perinteitä, eikä millään muotoa pyri olemaan kuin perinteiset rukous- ja meditaationauhat.

Ensisijainen ajatukseni oli, että helmet olisivat keskenään mahdollisimman eri tuntuisia, jotta niitä voisi pyöritellä sormissaan ja keskittyen tutustua jokaiseen kuoppaan ja kohoumaan. Helmien määrä määräytyi ranteeni mittojen mukaan, enkä etsinyt nauhaani tiettyjä materiaaleja – muuta kuin mahdollisimman paljon lasia, jonka tunnusta pidän enemmän kuin muovin. Jokunen mukava muovinen, metallinen ja puinenkin helmi lasihelmien joukkoon kuitenkin pääsi. Parin helmen väliin sitaisin jopa pienen kulkusen. Osa helmistä on peräisin mummiltani, osa kirppikseltä löytämästäni rannekorusta.

meditation_beads7

meditation_beads6

meditation_beads4

Olen ottanut helminauhani jo käyttöön ja kantanut sitä jokusen päivän ranteessani. Kaulankin ympärille se sopii, ja kulkunen asettuu sopivasti juuri kaulakuopan kohdalle. Ranteesta helmet on kuitenkin helppo napata pyöriteltäväksi ja näperreltäväksi vaikka bussimatkalla tai tyhjinä odotusaikoina. Olen huomannut, että tietyt helmien yhdistelmät tuntuvat sormissa erityisen kivoilta, ja lukiessakin pieni näprääminen helpottaa keskittymistä. Kulkunen kilisee vienosti, kun helminauha heilahtaa. Pidän sen ääntä rauhoittavana.

Toiveenani on, että tänä tekemisentäyteisenä keväänä oppisin tietoisesti rauhoittamaan ajatukset, kun ne tuntuvat laukkaavan liian lujaa vauhtia, ja tarttumaan hiljaisiin hetkiin sen sijaan, että täyttäisin ne esimerkiksi puhelimesta tulevalla infotulvalla. Meditaatiokorun pyörittely on yksi tapa sanoa tulvalle seis ja pysäyttää itsensä hetkeksi.

Being busy makes my mind and body play all sorts of tricks on me. For the whole of 2018 so far, I’ve been having wild dreams of research plans and group assignments, deadlines and theoretical frameworks. My upper back is angry at me for all the time spent hunched over my laptop. My jaw doesn’t obey after writing for three hours straight and clenching my teeth the whole time.

I’ve written about several tools that I use for keeping that creeping anxiety in check. My bullet journal makes sure that the abstract sense of being busy is sorted into more tangible to-dos. I set the tone for the day with morning routines. My latest addition to the toolbox are my new meditation beads that I’ve already talked about on Instagram.

Traditional Buddhist prayer or meditation beads have a certain amount of beads for counting, for example, mantras or breaths. The materials the beads are made of also have their own meanings. I don’t, by any means, intend my meditation beads to be like the traditional ones, and they don’t follow any rules or guidelines.

First and foremost, I wanted my beads to differ from one another as much as possible, so that there would be a wide range of textures to feel and get to know in a concentrated way. The amount of beads follows the measurements of my wrist, and I didn’t look for certain materials, either – except when preferring glass over plastic. There still are a few plastic, metal, and wooden beads, too, and I even added a tiny jingle bell. Some of the beads are from my Grandma’s collection, and others I found from a flea market.

I’ve been wearing my beads for a few days now, carrying them on my wrist. They can be worn around the neck, too, where the jingle bell nicely rests between the collarbones. On the wrist, though, they’re easily accessible and ready to be fiddled with while on the bus, or when waiting for someone. I’ve noticed some bead combinations feel especially nice on my fingers, and it’s easier to concentrate on reading, too, when there’s something to twiddle with at the same time. The jingle bell makes a soft sound that I also find comforting.

I’m hoping that on this busy spring, I’d learn to calm my thoughts when they’re racing too fast, and to seize the moments of quiet and not fill them with all the noise available on my phone. Having the meditation beads at hand is one way of saying no to the noise and to stop myself for a minute.

Ensimmäinen kuukausi eletty: vuoden suunnitelmat ja tammikuun parhaat

tammikuu1

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa lähestyä loppuaan. Tammikuu on ollut minulle kuukausi, jona opetella uusia tapoja, aloitella vuoden projekteja ja tutustua tarkemmin tavoitteisiin, joita olen tälle vuodelle asettanut. Tällä kertaa uusi vuosi todella tuntuu uudelta, siltä kuin joku olisi avannut ikkunan ja tuulettanut nurkat. Tammikuun aikana kuva tulevista kuukausista on syventynyt ja tarkentunut, joten nyt on hyvä aika luoda pieni katsaus siihen, miltä vuosi suunnitelmissa näyttää. Muutamat alkuvuodesta löytyneet lempparijututkin olen listannut – kurkkaa, löytyykö listalta sinulle tuttuja juttuja!

tammikuu5

Olen nyt muutamana vuonna pohjustanut tulevaa vuotta joululoman aikana täyttämällä Susannah Conwayn Unravel Your Year -työkirjaa, joka on ladattavissa ilmaiseksi Conwayn nettisivuilta. Työkirjan avulla on mukava paketoida vanhan vuoden hyvät ja huonommat hetket, opetukset ja oivallukset, sekä luoda karttaa seuraavalle. Tämän vuoden työkirjassa on myös oma aukeamansa vuoden 2018 jokaiselle kuukaudelle, joten työkirjaa voi kuljettaa mukana läpi vuoden ja palata ajatuksiinsa aina, kun siltä tuntuu.

Conway tarjoaa vuoden lopussa myös viiden päivän kurssin vuoden sanan etsintään. Tämä on neljäs vuosi, jolle minulla on sana, ja toinen sellainen, jona tuo sana tuntuu vatsanpohjassa asti ja näyttää selkeästi ohjaavan uusille poluille. Koska kurssi ja työkirja ovat englannin kielellä, teen niitä itsekin suureksi osaksi englanniksi, ja samalla kielellä keksin yleensä myös sanani. Vuotta 2018 ohjaa sana true, joka rohkaisee minua tekemään valintoja, jotka ovat omalle itselleni, arvoilleni ja tavoitteilleni uskollisia. Kyse ei ole siis mistään taikatempusta: yksittäinen sana vain muistuttaa kätevästi itseä siitä, mitä tänä vuonna halusikaan tehdä ja kokea. Vuonna 2015, kun ensi kerran valitsin itselleni sanan, se oli discover, ja tuon vuoden aikana löysin elämääni monta isoa, uutta ja hienoa asiaa, jotka pistivät arkea uusiksi aika tavalla. True tuntuu juuri nyt yhtä isolta ja vaikuttavalta sanalta kuin discover aikoinaan.

tammikuu2

tammikuu7

Vuosi 2018 on minulle myös graduvuosi, sillä olen juuri aloittanut graduseminaarin ja päättänyt, että vuoden aikana tulee valmista. Aihe muotoutuu hiljalleen, ja senkin valinnassa pidän tärkeimpänä kriteerinä sitä, että olen itse kiinnostunut ja innostunut aiheestani. Voi olla, että graduprosessista kuullaan blogissa vielä sen edetessä – saa nähdä!

Minulla on myös jokunen suoraan sanastani kumpuava projekti, joista isoin on kodin tavaroiden läpikäynti ja järjestäminen niin, että jäljelle jäävät tavarat tuntuvat tärkeiltä ja ne säilytetään kätevästi ja loogisissa paikoissa. Tammikuun aikana olen jo ehtinyt aloitella perkaamalla jokusen kaapin ja hyllyn, ja aiheesta on tulossa myös ensimmäinen postaus aivan lähiaikoina.

tammikuu6

Lisäksi haluan jatkaa päivittäistä joogaamista, joka pitää kropan vetreänä ja vahvana sekä mielen valoisana. Ihanalla Yoga With Adrienella on jälleen tammikuiseen tapaan menossa kuukauden päivittäinen ohjelma – ja kuinka ollakaan, sen nimi on tänä vuonna TRUE. Joogaan aion yhdistää meditaatiota, joka on minulle vielä vähän vierasta aluetta. Olen kuunnellut jokusen ohjatun meditaation YouTubesta ja Spotifysta (hae sanoilla guided meditation) ja pari päivää sitten ilmoittauduin Instagramissa seuraamani joogaohjaaja Ché Dyerin ilmaiselle minikurssille, joka tuo sähköpostilaatikkooni viisi tekniikkaharjoitusta. Ihan alussa ollaan – katsotaan, minne matka vie!

Haluan tänä vuonna myös lukea enemmän ja scrollailla vähemmän. Hyllyssäni on kasa hienoja lukemattomia opuksia, joihin haluan tarttua. Kuten moni muukin, haluan muistaa taas, miten hienoa on uppoutua kirjaan ja unohtaa ajan kulu. Haluan olla se tyyppi, joka kantaa kirjaa mukanaan kaikkialle ja lukee aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

tammikuu3

tammikuu4

Sitten niitä tammikuun parhaita! Näistä on tullut tässä kuussa hyvä mieli.

  • Vauhdikas jumppa ja sen jälkeen aikaa käydä saunassa ja kerätä itsensä kaikessa rauhassa. Olen yhtäkkiä löytänyt valtavan innon ryhmäliikuntaan, ja kun vielä tajusin, että yliopistolla pääsee saunaan milloin vain, on jumppakokemus aika täydellinen. Myös pienet liikkumista helpottavat asiat ilahduttavat: kivan väriset kengät, tarpeeksi iso kassi kaikkien kamppeiden kantamiseen, itsevarman olon tuovat vaatteet.
  • Laitoin suurkulutuksessa olleen BookBeat-sovelluksen pienelle katkolle joulun jälkeen ja päätin kuunnella vaihteeksi podcasteja. Ikisuosikkini Art For You Ear takaa, että vaikka viikot yleensä tuntuvat kuluvan nopeasti, on lauantaista seuraavaan lauantaihin aina tuhottoman pitkä aika. Onneksi uusissa tuttavuuksissa riittää aina vanhojakin jaksoja kuunneltavaksi: kirjoihin ja kirjoittamiseen keskittyvä Secret Library sekä uuden ajan luoville tekijöille suunnattu Hashtag Authentic ovat koukuttaneet viime aikoina.
  • Olen lukenut Uutta Muusaa jo hyvän aikaa, mutta vuotta aloitellessa sen valoisa, lämmin ja armollinen asenne on kolahtanut oikein kunnolla. Ihania, hyvin kirjoitettuja ja syvällisiä juttuja.
  • Veriappelsiinit ovat hitsin hyviä.
Miten sinun vuotesi on alkanut?

The first month of the year is drawing to a close; it’s been a month of getting to know my goals for the new year, starting new projects, and learning new habits. This time, it all does feel exceptionally new, like someone’s opened the window and let fresh air in. My thoughts about 2018 have deepened and sharpened in January, so now is as good a time as any to take a look at the plans for the coming months – and I’ll be sharing some favourites from the first weeks of the year, too!

In the past few years, I’ve used Susannah Conway’s Unravel The Year workbook as a tool for mapping out the new year during Christmas holidays. It’s a great way to wrap up the year that’s coming to an end and take a look at your plans and hopes for the new one. This year, there’s also a spread to fill each month, so it’s easier to carry the book with you all year and return to it. The workbook is available for download on Susannah Conway’s website.

Conway also offers a Find Your Word mini course at the end of each year to go with the workbook. This is the fourth year I’ve selected a word to represent the things I wish to manifest in the months to come, and the second year when I’m really feeling that word. In 2018, my word is TRUE; it encourages me to make choices that go with my truth, my values, and the goals I’m reaching for. This is not a magic trick – the word is simply a beautifully simple reminder of what it was again you wanted to achieve and experience this year. In 2015, when I first chose a word – DISCOVER – a lot of big, wonderful new things suddenly arrived to turn my life around. And that was because I took steps towards them. Right now, TRUE feels as big and powerful as DISCOVER once did.

For me, 2018 is the year of writing my Master’s thesis. I’m currently in the process of choosing and defining my topic, and even with that, I aim for something that I really feel interested and excited about. You might hear more about the writing process as it moves forward – we’ll see!

My word has also materialised as a few projects, the biggest of which is the decluttering and organising my home so that I’m only keeping items that are important to me, and storing them logically. I’ve already started by going through some shelves and cupboards, and the first blog post on the subject will be coming shortly.

In addition to that, I intend to stick to my routine of daily yoga to keep my body strong & mind open. The ever so lovely Yoga With Adriene is running her traditional January 30-day programme at the moment, and this year, it’s very conveniently named TRUE. To go with the yoga, I’d like to dive into meditation, so far a pretty unknown territory for me. I’ve made use of guided meditations on YouTube and Spotify, and just signed up for Ché Dyer’s free mini course on different meditation techniques. I’m only getting started, so we’ll see where this journey takes me!

This year, I also want to read more and scroll less. There are a number of great unread titles on my bookshelf that I wish to check out. Like so many others, I want to remind myself of how wonderful it is to get lost in a book and forget the passing of the time. I want to be the girl who carries a book wherever she goes and reads at any possible moment.

And then to the January favourites! These have brought me joy this month:

  • Some brisk exercise and time for sauna afterwards. I’ve suddenly found a passion for group fitness classes, and the fact that the sauna’s on at the uni all day has made the experience pretty much perfect. Then there are all the little things that make exercising so much easier: a bag big enough to carry all your stuff, shoes of your favourite colour, confidence boosting gym clothes.
  • I decided to take a little break of audio books and listen to more podcasts for a change. My forever favourite Art For Your Ear makes sure that even though weeks go by in a flash, it’s always an awfully long time from one Saturday to the next. Luckily the new favourites have an archive of episodes to listen to: the book and writing podcast Secret Library, and Hashtag Authentic, a podcast for online creatives, have got me hooked lately.
  • For the Finnish speakers among us: I’ve been reading Uusi Muusa for a while now, but its positive and warm attitude has been just what I’ve needed when starting a new year. It’s got some beautiful, deep and well written articles.
  • Blood oranges are freakin’ good.
How’s your year taken off?

Lempihousut ja muita vaatteita

lempihousut4

Olen aina ollut kummallisen ehdoton pukeutuja. Ken on tutustunut minuun vasta viime vuosina, voi ihmetellä sitä, että yläasteikäisenä en koskenut mekkoihin pitkällä tikullakaan. Ne eivät vain olleet minun juttuni, kuten eivät myöskään leggingsit, valkoiset farkut tai vaaleanpunainen väri. Yläasteen mustavalkoisessa maailmassa ne edustivat jotain muuta porukkaa kuin omaani. Valkoista alaosaa en sotkemisen pelossa ole pukenut vieläkään, mutta jopa se kauan hylkimäni vaaleanpunainen on jossain vaiheessa löytänyt tiensä vaatekaappiini.

Kelkka alkoi kääntyä lukiossa. Hylkäsin housut. Kaappi täyttyi hiljaa mekoista ja hameista, enkä kohta osannut muuta käyttääkään. Ensimmäisinä yliopistovuosina minulla ei ollut yksiäkään farkkuja; jouduin hankkimaan siniset farkut varta vasten, kun liityin kuoroon ja ne kuuluivat yhtäkkiä keikkavarustukseen.

lempihousut7

lempihousut6

Siirtymävaiheissa on aina ollut kitkaa. On pitänyt luopua sellaisesta osasta minäkuvaa, josta on kaksin käsin pitänyt kiinni, ja valita tilalle toinen. Muistan, kuinka 17-vuotiaana etsin netistä itseäni miellyttäviä asuja ja turhauduin, kun törmäsin pelkkiin mekkoihin – koska enhän minä ollut mekkoihminen. Kunnes sitten lopulta olinkin.

Mekkovuosien jälkeen ne farkutkin alkoivat tuntua ihan mukavilta. Kaverini eivät olleet tunnistaa minua housut jalassa, mutta minulle farkut ja valkoinen t-paita oli uusi ja eksoottinen asu, huoleton ja rento. Ei tarvinnut miettiä, vilahtaako helman alta, kun kuoroharjoituksissa venytteli alkuun ja haki kroppaan lämpöä kiipeilemällä ylös auditorion penkkirivejä.

Juuri nyt valitsen helmat tai lahkeet fiiliksen mukaan, etsin persoonallisia housuja, himoitsen haalareita ja vieraannun hiljalleen kaappini lukuisista skater-mallisista mekoista. Kivoin mekko onkin nyt hitusen väljempi, ehkä vyöllä vyötäisille koottava. Koitan antaa mieltymysten muuttua, kun ne ovat muuttuakseen.

lempihousut3

lempihousut8

lempihousut5

Kesällä keksin yhtäkkiä, että haluan haaremihousut. Marssin jyväskyläläiseen Double One -liikkeeseen, joka myy eettisesti tuotettuja vaatteita ja asusteita, ja tulin ulos kaksien uusien housujen kanssa. Ne ovat jotain ihan muuta kuin kaappini sisältö tähän asti, mutta niistä tulee hyvä mieli. Niissä on turvallista olla, runsaudessaan ne ottavat rohkeasti tilaa, jos en itse sitä ymmärrä ottaa, ja juurruttavat paikalleen. Olo on niissä luova, suorastaan taiteellinen. Vietin kesän lämpimimmät päivät ohuemmissa norsukuvioisissa housuissa, viileämmät vähän jämäkämmissä mustissa. Nyt syksyn tullen lisään alle sukkahousut, ja taas pärjää pitkälle viileneviin päiviin.

On hassua tuntea olonsa näin kotoisaksi jossain sellaisessa, mitä ei ole koskaan aiemmin kokeillut. Oi haaremihousut, puuttuva palaseni.

lempihousut1

Ehkä ei olekaan olennaista pysyvästi päättää, kuka ja millainen minä olen, vaan tarkistaa asia uudelleen joka aamu. Jos se skater-mekko tuntuukin jonain päivänä hyvältä, valitsen sen, ja seuraavana päivänä kenties turvaudun haaremeihin – ja sitten on ehkä se valkoisen t-paidan ja farkkujen päivä. Tai sitten löydän kaipaamani haalarin ja käytän sitä koko seuraavan kesän. Miksi rajoittaa itseään, kun voi olla joka päivä uusi?

Ihanat oranssit kenkäni ovat Kujeen. Kuvat otti siskoni Venla.

Millainen tyylifilosofia sinulla on?

I’ve always been pretty uncompromising about what I wear. If you’ve only got to know me in the past few years, you may be surprised to hear that in my teens, I wouldn’t touch a dress with a ten foot pole. Dresses simply weren’t me, and neither were leggings, white jeans, or anything pink. In the very black-and-white world of secondary school, those belonged to a group that wasn’t the one I belonged in. I’d still feel uncomfortable in white bottoms, terrified of spilling a drink on myself or sitting on something, but otherwise I’ve went back on my word: even the colour pink has quietly sneaked into my wardrobe.

In upper secondary, I completely turned my sledge around, as we say in Finland. I abandoned trousers. Suddenly there was nothing but dresses and skirts, and that was all I would – could – wear. During my first years in uni, I didn’t own a single pair of jeans and only had to buy a pair when I joined the choir and needed them for performing.

The transitions from one style to another haven’t always been smooth. I’ve had to give up a piece of my self-image, one that I’ve been holding onto very tight indeed, and pick a new one instead. I remember searching the internet at the age of 17, looking for outfits that would take my fancy, and getting frustrated when all I came across was dresses and skirts – as I clearly wasn’t a dress person. Until I was.

But after a long period of dresses only, even those jeans started to grow on me. My friends had a hard time recognising me with trousers on, but for me, blue jeans and a white t-shirt was a new and exotic outfit, carefree and relaxed. I didn’t have to worry too much when we stretched at the beginning of the choir practice or climbed up the auditorium benches to get the heat up a little.

Today, I let my mood determine my outfit. I’m looking for quirky and fun bottoms, drooling over jumpsuits, and slowly growing away from all my numerous skater dresses. The dresses that appeal to me right now are slightly more loose, maybe gathered at the waist with a belt. I try to let my preferences change when they seem to do so.

Last summer, I suddenly decided I wanted a pair of harem pants. I walked into a shop in my hometown that sells ethically produced clothing and accessories, and came out half an hour later with two new pairs of trousers. They’re nothing like the rest of my wardrobe, but they make me happy. They feel safe, and in their fullness, they bravely take up space even when I don’t have the nerve to do that. In a way, they ground me. I feel creative in them, artistic even. I spent the warmest days of the summer in my lighter, elephant patterned pants, and the cooler ones in the slightly heavier black pair. Now, in the autumn, I just add tights, and I’m all set for the real chilly days to come.

It feels funny to be so comfortable in something you’ve never even tried before. Oh harem pants, my missing piece.

Perhaps it’s not that important to permanently decide who you are and what you look like – perhaps it’s more relevant to check that every single morning. If I one day feel like wearing that skater dress again, I sure will, and then maybe turn to my harem pants the next day – and after that, it might be a good day for blue jeans and a t-shirt. Or then I may find that jumpsuit I’ve been longing for and wear that for the whole of next summer. Why restrain yourself, when you can be new every day?

My lovely orange shoes are from Kuje. The pictures were taken by my sister Venla.

What’s your style philosophy?

Iloa aamurutiineihin

morningroutine7

Oletko aamuihminen? Minä olen – ainakin tietyissä olosuhteissa, silloin kun aamut ovat kirkkaita, aikataulut vapaat ja mieli virkeä. Yleisesti ottaen tykkään herätä aikaisin ja ruveta ajoissa hommiin, mutta viime aikoina olen joutunut varta vasten keksimään, kuinka saisin itseni ajoissa ja hyvillä mielin ulos ovesta. Vaikka ulkomaailmassa odottaisi mielenkiintoinen työ ja mukavia ihmisiä, ovat aikaiset aamut vaatineet aikatauluttamista ja tietoisia piristysruiskeita.

Tässä muutama aamurutiini, joita olen aamujen saatossa testaillut. Kaikki eivät mahdu kaikkiin aamuihini, ja joskus suunta on melkein suoraan sängystä vaatekaapin ja jääkaapin kautta pyörän selkään, mutta nämä ovat lisänneet iloa päivien alkuun. Etsi sinulle sopivat ja yhdistele mielesi ja aikataulujesi mukaan – ja kerro toki kommenteissa, miten sinä nostat itsesi sängystä oikealla jalalla!

morningroutine2

Hyvän huomenen laulu

Musiikki tekee kummia mielialalle. Lempilaulu herätysäänenä voi aloittaa päivän aurinkoisesti – tai sitten siihen muodostuu muutamassa aamussa oikein kunnon vihasuhde. Keksin kuitenkin jokin aika sitten pienen tempun, jolla tein herätyksistä vähän mukavampia: ihan ensimmäisenä silmät avattuani lurittelen pienen laulun. Siitä niin selältäni peiton alta, ihan minkä tahansa, mistä tulee hyvä mieli. Unisen käheällä äänellä, viis veisaten huterista nuoteista tai sanojen unohtumisesta. Äänihuulet saavat varovasti vähän lämpöä, ja kroppakin havahtuu. Siihen kun lisää vielä parit mojovat venytykset ja vanutukset, johan alkaa ylös nouseminen tuntua kivemmalta ajatukselta. Herätyskello ehkä herättää ulkoa, mutta tämä on sisäinen herätysääni.

Vinkki: Tämä on myös oiva tekosyy opetella viimein se lempikappale kokonaan ulkoa! Minä olen lauleskellut esimerkiksi Coldplayn hyväntuulisia lauluja: Yellow, Green Eyes ja Viva La Vida toimivat hyvin aamulauluina.

morningroutine3

Aamusivut

Aamusivut ovat alun perin tekniikka Julia Cameronin Tie luovuuteen -kirjasta: kolme sivua tajunnanvirtaa heti aamusta. Niiden tarkoituksena on tomuttaa pää ja päästää ulos nurkissa piileksivät ajatukset, kuten Cameron tällä videolla selittää. Mitään järkevää tai taiteellista ei tarvitse eikä pidäkään tuottaa, vaan antaa kritiikittä sanojen nostaa esiin, mitä ne sitten nostavatkaan. Jos päässä ei pyöri muuta kuin se, kuinka typerästi työkaveri eilen käyttäytyi, on lupa kirjoittaa ärsytys ulos. Jos mieleen ei tule muuta kuin “ei tule mitään mieleen”, on täysin sallittua täyttää kolme sivua sillä. Kunhan antaa kynän juosta, ajatusten virrata.

Aloitin aamusivuvihkoni viime vuonna joulupäivänä kuorittuani sen sopivasti paketista edellisenä iltana, ja olen täytellyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. En pode huonoa omaatuntoa niistä aamuista, joina käsi ei jaksa nostaa kynää. Tarpeeksi on ollut niitäkin aamuja, kun olen ripset unihiekasta tahmeina kirjoittanut toisen sivun puoliväliin, että “nyt eivät enää silmät pysy auki”, ja kellahtanut vartin lisätorkuille. Niinä aamuina, kun kirjoittaminen sujuu, on se kuitenkin ihanaa. Kuin saisi ravistella yön pölyt pois heti saman tien ja avata aistit maailmalle, mielen omalle itselleen.

Vinkki: Jos reissaat paljon, hanki lisäksi pienempi, mukana kulkeva vihko niille aamuille, kun et ole kotona.

morningroutine4

Lukuhetki

Lupaus lukemisesta tekee ainakin tämän sanojen ystävän iloiseksi heti kukonlaulun aikaan. Ajatuksia herättävä tai mielikuvitusta kutitteleva tarina saa silmät auki alta aikayksikön. Varaa petin viereen kirja tai lehti ja merkkaa vaikka sopiva kohta valmiiksi, ettei tarvitse aamulla etsiskellä. Myös muistiin jemmatut blogipostaukset ovat hyvää aamulukemista.

Koska olen halunnut hypätä taas blogimaailmaan pää edellä, olen ottanut asiakseni lukea yhden blogipostauksen joka aamu. Minulla on Bloglovinissa to read -lista, jolle klikkailen tuleville aamuille luettavaa. Vaikka olen pyrkinyt pitämään sängyn puhelinvapaana alueena – usein huonoin tuloksin, sillä juuri puhelin herättää minut aamuisin – ei tämä aamurutiini tunnu samanlaiselta ajanhukalta kuin päämäärätön Instagramin selailu. Kun luvan kanssa otan pienen hetken blogimaailmalle, ei sille selailulle tunnu olevan edes tarvetta. Samalla jää päähän ideoitakin. (Näytöllä näkyvä postaus löytyy muuten Quiet Writing -blogista – vahva suositus!)

Vinkki: Rajaa tarkkaan, kuinka pitkästi luet, ettet jää epähuomiossa sänkyyn liian pitkäksi aikaa!

morningroutine5

Aamujooga

Lyhytkin joogaharjoitus antaa keholle sopivasti töitä heti aamusta, vie unijumit mennessään ja herättää ryhdin uuteen päivään. Harjoituksen pituuden ja intensiteetin voi valita ihan sen mukaan, millainen aamu kohdalle osuu. Jos on aikaa, tuntuu pidempi, syvemmälle menevä harjoitus hyvältä; jos taas minuutit ovat kortilla tai väsymys painaa, riittää pieni venyttely ja vetreytys – vaikka sängyssä ennen nousemista, jos on tarvis. Matto ei ole pakollinen, ja yöpuku käy tarvittaessa treenikamppeista. Tee sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu.

Aloitin joogaamisen jokunen vuosi sitten ja huomasin saman tien, ettei kankeuteni ollutkaan synnynnäistä – olin vain jumissa. Hoksasin myös, että aamujen tunkkainen olo oli sitä samaa jumia, ja että joogan jälkeen kaikki näytti paria astetta valoisammalta. Nyt kesällä, kun aamut ovat olleet töiden takia lyhyempiä, olen tehnyt pieniä, lyhyimmillään parin minuutin sarjoja. Joinakin aamuina taas hyppään matolle puoleksikin tunniksi. Koitan aina ehtiä venyttämään ja kiertämään selän ja niska-hartiaseudun auki sekä herättämään keskivartalon lihakset, jotta pysyisin ryhdikkäänä koko päivän.

Vinkki: Jos alkuun pääseminen mietityttää, kannattaa osallistua muutamalle joogatunnille ja opetella perusteet ohjatusti. Kotiharjoitteluun löytyy erilaisia sovelluksia, ja YouTube on pullollaan ohjevideoita. Minun suosikkini on Yoga with Adriene – kokeile vaikka viiden minuutin aamuharjoitusta tai tätä vähän pidempää. Kun lempiliikkeet tulevat tutuiksi, voi aamujoogat jo vetää itse itselleen. Muista kuitenkin olla varovainen ja kuunnella kehoa!

morningroutine6

Retki aamuiseen luontoon

Jos asut metsän laidalla, astu hetkeksi puiden huomaan keskellä aamurutiineja. Ota muutama askel sammalella, kuuntele tuulta puiden latvoissa, katsele ympärillesi aistit tarkkaavaisina. Tai avaa parvekkeen ovi, tuoksuttele ulkoilmaa, keskity hetki puihin, pensaisiin, kukkiin. Mihin tahansa elävään. Sano hyvää huomenta. Rauhoitu hetkeksi.

Tunnustan olevani säikky ja turhan hyvällä mielikuvituksella varustettu metsänkulkija. Minulle riittääkin käväisy lenkkipolkujen halkomassa lähimetsikössä, pieni poikkeaminen pääpolulta; mieli rauhoittuu saman tien, kun näen tuulessa huojuvat kuusenlatvat. Metsässä pistäytyminen oli pienen hetken osa aamurutiinejani, ja haluaisin palauttaa sen päiviini. Luonnolla on ihmeellinen voima rentouttaa kiireinen mieli.

Vinkki: Jos suinkin voit, jätä puhelin kotiin – tai upota se syvälle taskun pohjalle. Houkutus kuvata ympäröivää maailmaa kasvaa ainakin minulla suureksi, mutta aina ei tarvitse ikuistaa. Riittää, että on.

Miten sinä aloitat aamusi?

Are you a morning person? I am – in specific circumstances, at least, when mornings are bright, schedules are free and my mind feels ready for the day. In general, I like to wake up early and quickly get into whatever it is I’m doing that day. During the past weeks, though, I’ve had to come up with strategies for getting myself out of the door happy and on time. Even if there were an interesting job and nice people waiting outside, early mornings, for me, require some thought.

Here are some joyful things I’ve sneaked into my morning routine at one point or another – I don’t do them all every morning, but rather mix and match according to what I feel like and how much time I have in my hands. I hope they inspire you to bring joy into the first moments of your days! Do leave a comment below and tell me what your morning routine looks like!

The good morning song

Music does funny things to your mood. Having a favourite song as your alarm can kickstart your days with joy – but it can also bring about a whole lot of negative feelings towards that song. A while ago, I came up with a way to make the moment of waking up a tiny bit more pleasant with music: first thing after opening my eyes, I sing a little song to myself. Right there under the covers, anything that makes me happy. With a tired, croaky voice, not caring about shaky notes or forgotten lyrics. It warms up the vocal cords a little and gives the body the cue to wake up. Add a couple of sweet stretches and yawns, and you’re ready to go.

Top tip: This is also a good excuse to finally learn the lyrics for that favourite song of yours! I’ve found, for instance, that Coldplay has some pretty good, cheerful morning songs: try Yellow, Green Eyes, Viva La Vida.

Morning pages

The morning pages are originally a technique from the book The Artist’s Way by Julia Cameron: three pages of stream of consciousness writing, right after waking up. It’s a way to clear your head a little and show some light into the far corners of your mind, as Cameron explains on this video. There’s no need to create anything logical or artistic – that’s not the point of morning pages. Just let the words pull into your consciousness anything that comes up, anything at all. If all you can think of is how irritating your workmate was yesterday, then, by all means, write that irritation out. If there’s nothing going on in your head except “I can’t think of anything to write”, then fill the three pages with that. Let the pen run on the paper, let your thoughts flow.

I started my first journal of morning pages on Christmas day last year – having  very conveniently unwrapped said journal the previous evening. I use the technique from time to time, without feeling guilty about skipping days. I’ve had my share of those mornings when my hand is just too heavy to raise the pen, and halfway through the second page, I’ve written “I can’t keep my eyes open” and then sunk onto my pillow for another fifteen minutes of sleep. On the mornings I feel ready to write, though, it feels absolutely fantastic. It’s like getting to shake off the dust from the night and open your senses to the world, the mind to itself.

Top tip: If you travel a lot, get another, smaller journal for writing your morning pages when you’re not at home.

A moment for reading

A promise of getting to read is what makes at least this lover of words excited to open her eyes at dawn. A thought-provoking or imagination-tickling story is bound to make me happy about the new day. You can keep a book or a few magazines by your bed and even mark your page ready for the morning. Bookmarked blog posts also make for excellent morning reading.

As I’m trying to plunge head first into the blogosphere again, I’ve made it a habit to read one blog post every morning. I have my own to-read list on Bloglovin’, on which I save posts I want to take a closer look at later – in the morning, that is. And though I’ve tried to keep my bed a phone-free area – without much success, as it’s the phone that wakes me up, for starters – this routine doesn’t feel as much of a waste of time as, for instance, aimlessly scrolling through Instagram. I find that giving myself the permission to take a look at what’s happening in the blogging world actually makes me crave that Instagram fix a lot less. Plus I normally leave with a pocketful of new ideas. (The post on the screen can be found at Quiet Writing – a strong blog recommendation!)

Top tip: Make it super clear to yourself how long you’re going to read, so you won’t get stuck in bed for too long!

Morning yoga

Even a short yoga practice gives your body some work to do right at the start of your day, banishes any stiffness and wakes up your posture. Pick a practice of any length and intensity according to what your morning looks and feels like. If there’s time, a sweet long practice is always worth it, but if you’re short of minutes or feel very tired, a few stretches and twists are just as well – why not in bed, if that’s what you need. You don’t necessarily need a mat, and anything you wear for sleeping can be worn for yoga. Do what feels best for you.

I started practicing yoga a couple of years ago and immediately realised my lack of flexibility was, in fact, not innate. My body was just a bit stuck in itself. I also realised that the stuffy feeling I had after waking up was a result of that stiffness – and that after yoga, everything looked a little bit brighter and more open. This summer, as I’ve been working and my mornings have been pretty short, I’ve done small, sometimes two-minute sequences. I always aim at opening the knots in my back and neck, and waking up my core to make it easier to maintain a good posture throughout the day.

Top tip: If you’re worried about getting started, attend a few yoga classes and get to know the basics with the help of an instructor. There are loads of different apps for home practice, and YouTube is bursting with yoga videos. My favourite is Yoga with Adriene – try, for example, this short and sweet morning practice, or this slightly longer one. When you’ve mastered the basics, you can skip finding a video or a class in the morning and do your own sequences. Just remember to be careful and listen to your body!

Breathing in the nature

If you have the opportunity to steal a moment in the woods, do step into the loving arms of the trees in the middle of your morning routine. Take a few steps on the soft forest floor, listen to the wind playing hide and seek in the trees, feel your surroundings with all senses. Or open the door to the backyard or balcony, smell the air, focus on the trees for a minute, or on anything that’s alive and thriving. Say good morning. Quiet down for a moment.

I confess that the forest scares me a bit – I have much too good an imagination to wander too deep alone. I’m quite content with a little stroll in the nearby woods. I step onto the not-as-beaten path and feel my shoulders relax, mind go quiet as soon as I see the old fir trees swaying in the breeze. For a little while, a moment of focusing on the nature was a part of my morning routine, and I’d love to bring it back into my days. It has an incredible power to clear a cluttered mind.

Top tip: If you can, leave your phone at home – or bury it deep into your pocket. I tend to get the urge to photograph my surroundings, all the beautiful details. That can be meditation in itself, but not everything needs to be captured. It’s quite enough to just be.

How do you start your days?