Lempihousut ja muita vaatteita

lempihousut4

Olen aina ollut kummallisen ehdoton pukeutuja. Ken on tutustunut minuun vasta viime vuosina, voi ihmetellä sitä, että yläasteikäisenä en koskenut mekkoihin pitkällä tikullakaan. Ne eivät vain olleet minun juttuni, kuten eivät myöskään leggingsit, valkoiset farkut tai vaaleanpunainen väri. Yläasteen mustavalkoisessa maailmassa ne edustivat jotain muuta porukkaa kuin omaani. Valkoista alaosaa en sotkemisen pelossa ole pukenut vieläkään, mutta jopa se kauan hylkimäni vaaleanpunainen on jossain vaiheessa löytänyt tiensä vaatekaappiini.

Kelkka alkoi kääntyä lukiossa. Hylkäsin housut. Kaappi täyttyi hiljaa mekoista ja hameista, enkä kohta osannut muuta käyttääkään. Ensimmäisinä yliopistovuosina minulla ei ollut yksiäkään farkkuja; jouduin hankkimaan siniset farkut varta vasten, kun liityin kuoroon ja ne kuuluivat yhtäkkiä keikkavarustukseen.

lempihousut7

lempihousut6

Siirtymävaiheissa on aina ollut kitkaa. On pitänyt luopua sellaisesta osasta minäkuvaa, josta on kaksin käsin pitänyt kiinni, ja valita tilalle toinen. Muistan, kuinka 17-vuotiaana etsin netistä itseäni miellyttäviä asuja ja turhauduin, kun törmäsin pelkkiin mekkoihin – koska enhän minä ollut mekkoihminen. Kunnes sitten lopulta olinkin.

Mekkovuosien jälkeen ne farkutkin alkoivat tuntua ihan mukavilta. Kaverini eivät olleet tunnistaa minua housut jalassa, mutta minulle farkut ja valkoinen t-paita oli uusi ja eksoottinen asu, huoleton ja rento. Ei tarvinnut miettiä, vilahtaako helman alta, kun kuoroharjoituksissa venytteli alkuun ja haki kroppaan lämpöä kiipeilemällä ylös auditorion penkkirivejä.

Juuri nyt valitsen helmat tai lahkeet fiiliksen mukaan, etsin persoonallisia housuja, himoitsen haalareita ja vieraannun hiljalleen kaappini lukuisista skater-mallisista mekoista. Kivoin mekko onkin nyt hitusen väljempi, ehkä vyöllä vyötäisille koottava. Koitan antaa mieltymysten muuttua, kun ne ovat muuttuakseen.

lempihousut3

lempihousut8

lempihousut5

Kesällä keksin yhtäkkiä, että haluan haaremihousut. Marssin jyväskyläläiseen Double One -liikkeeseen, joka myy eettisesti tuotettuja vaatteita ja asusteita, ja tulin ulos kaksien uusien housujen kanssa. Ne ovat jotain ihan muuta kuin kaappini sisältö tähän asti, mutta niistä tulee hyvä mieli. Niissä on turvallista olla, runsaudessaan ne ottavat rohkeasti tilaa, jos en itse sitä ymmärrä ottaa, ja juurruttavat paikalleen. Olo on niissä luova, suorastaan taiteellinen. Vietin kesän lämpimimmät päivät ohuemmissa norsukuvioisissa housuissa, viileämmät vähän jämäkämmissä mustissa. Nyt syksyn tullen lisään alle sukkahousut, ja taas pärjää pitkälle viileneviin päiviin.

On hassua tuntea olonsa näin kotoisaksi jossain sellaisessa, mitä ei ole koskaan aiemmin kokeillut. Oi haaremihousut, puuttuva palaseni.

lempihousut1

Ehkä ei olekaan olennaista pysyvästi päättää, kuka ja millainen minä olen, vaan tarkistaa asia uudelleen joka aamu. Jos se skater-mekko tuntuukin jonain päivänä hyvältä, valitsen sen, ja seuraavana päivänä kenties turvaudun haaremeihin – ja sitten on ehkä se valkoisen t-paidan ja farkkujen päivä. Tai sitten löydän kaipaamani haalarin ja käytän sitä koko seuraavan kesän. Miksi rajoittaa itseään, kun voi olla joka päivä uusi?

Ihanat oranssit kenkäni ovat Kujeen. Kuvat otti siskoni Venla.

Millainen tyylifilosofia sinulla on?

I’ve always been pretty uncompromising about what I wear. If you’ve only got to know me in the past few years, you may be surprised to hear that in my teens, I wouldn’t touch a dress with a ten foot pole. Dresses simply weren’t me, and neither were leggings, white jeans, or anything pink. In the very black-and-white world of secondary school, those belonged to a group that wasn’t the one I belonged in. I’d still feel uncomfortable in white bottoms, terrified of spilling a drink on myself or sitting on something, but otherwise I’ve went back on my word: even the colour pink has quietly sneaked into my wardrobe.

In upper secondary, I completely turned my sledge around, as we say in Finland. I abandoned trousers. Suddenly there was nothing but dresses and skirts, and that was all I would – could – wear. During my first years in uni, I didn’t own a single pair of jeans and only had to buy a pair when I joined the choir and needed them for performing.

The transitions from one style to another haven’t always been smooth. I’ve had to give up a piece of my self-image, one that I’ve been holding onto very tight indeed, and pick a new one instead. I remember searching the internet at the age of 17, looking for outfits that would take my fancy, and getting frustrated when all I came across was dresses and skirts – as I clearly wasn’t a dress person. Until I was.

But after a long period of dresses only, even those jeans started to grow on me. My friends had a hard time recognising me with trousers on, but for me, blue jeans and a white t-shirt was a new and exotic outfit, carefree and relaxed. I didn’t have to worry too much when we stretched at the beginning of the choir practice or climbed up the auditorium benches to get the heat up a little.

Today, I let my mood determine my outfit. I’m looking for quirky and fun bottoms, drooling over jumpsuits, and slowly growing away from all my numerous skater dresses. The dresses that appeal to me right now are slightly more loose, maybe gathered at the waist with a belt. I try to let my preferences change when they seem to do so.

Last summer, I suddenly decided I wanted a pair of harem pants. I walked into a shop in my hometown that sells ethically produced clothing and accessories, and came out half an hour later with two new pairs of trousers. They’re nothing like the rest of my wardrobe, but they make me happy. They feel safe, and in their fullness, they bravely take up space even when I don’t have the nerve to do that. In a way, they ground me. I feel creative in them, artistic even. I spent the warmest days of the summer in my lighter, elephant patterned pants, and the cooler ones in the slightly heavier black pair. Now, in the autumn, I just add tights, and I’m all set for the real chilly days to come.

It feels funny to be so comfortable in something you’ve never even tried before. Oh harem pants, my missing piece.

Perhaps it’s not that important to permanently decide who you are and what you look like – perhaps it’s more relevant to check that every single morning. If I one day feel like wearing that skater dress again, I sure will, and then maybe turn to my harem pants the next day – and after that, it might be a good day for blue jeans and a t-shirt. Or then I may find that jumpsuit I’ve been longing for and wear that for the whole of next summer. Why restrain yourself, when you can be new every day?

My lovely orange shoes are from Kuje. The pictures were taken by my sister Venla.

What’s your style philosophy?
Advertisements

Iloa aamurutiineihin

morningroutine7

Oletko aamuihminen? Minä olen – ainakin tietyissä olosuhteissa, silloin kun aamut ovat kirkkaita, aikataulut vapaat ja mieli virkeä. Yleisesti ottaen tykkään herätä aikaisin ja ruveta ajoissa hommiin, mutta viime aikoina olen joutunut varta vasten keksimään, kuinka saisin itseni ajoissa ja hyvillä mielin ulos ovesta. Vaikka ulkomaailmassa odottaisi mielenkiintoinen työ ja mukavia ihmisiä, ovat aikaiset aamut vaatineet aikatauluttamista ja tietoisia piristysruiskeita.

Tässä muutama aamurutiini, joita olen aamujen saatossa testaillut. Kaikki eivät mahdu kaikkiin aamuihini, ja joskus suunta on melkein suoraan sängystä vaatekaapin ja jääkaapin kautta pyörän selkään, mutta nämä ovat lisänneet iloa päivien alkuun. Etsi sinulle sopivat ja yhdistele mielesi ja aikataulujesi mukaan – ja kerro toki kommenteissa, miten sinä nostat itsesi sängystä oikealla jalalla!

morningroutine2

Hyvän huomenen laulu

Musiikki tekee kummia mielialalle. Lempilaulu herätysäänenä voi aloittaa päivän aurinkoisesti – tai sitten siihen muodostuu muutamassa aamussa oikein kunnon vihasuhde. Keksin kuitenkin jokin aika sitten pienen tempun, jolla tein herätyksistä vähän mukavampia: ihan ensimmäisenä silmät avattuani lurittelen pienen laulun. Siitä niin selältäni peiton alta, ihan minkä tahansa, mistä tulee hyvä mieli. Unisen käheällä äänellä, viis veisaten huterista nuoteista tai sanojen unohtumisesta. Äänihuulet saavat varovasti vähän lämpöä, ja kroppakin havahtuu. Siihen kun lisää vielä parit mojovat venytykset ja vanutukset, johan alkaa ylös nouseminen tuntua kivemmalta ajatukselta. Herätyskello ehkä herättää ulkoa, mutta tämä on sisäinen herätysääni.

Vinkki: Tämä on myös oiva tekosyy opetella viimein se lempikappale kokonaan ulkoa! Minä olen lauleskellut esimerkiksi Coldplayn hyväntuulisia lauluja: Yellow, Green Eyes ja Viva La Vida toimivat hyvin aamulauluina.

morningroutine3

Aamusivut

Aamusivut ovat alun perin tekniikka Julia Cameronin Tie luovuuteen -kirjasta: kolme sivua tajunnanvirtaa heti aamusta. Niiden tarkoituksena on tomuttaa pää ja päästää ulos nurkissa piileksivät ajatukset, kuten Cameron tällä videolla selittää. Mitään järkevää tai taiteellista ei tarvitse eikä pidäkään tuottaa, vaan antaa kritiikittä sanojen nostaa esiin, mitä ne sitten nostavatkaan. Jos päässä ei pyöri muuta kuin se, kuinka typerästi työkaveri eilen käyttäytyi, on lupa kirjoittaa ärsytys ulos. Jos mieleen ei tule muuta kuin “ei tule mitään mieleen”, on täysin sallittua täyttää kolme sivua sillä. Kunhan antaa kynän juosta, ajatusten virrata.

Aloitin aamusivuvihkoni viime vuonna joulupäivänä kuorittuani sen sopivasti paketista edellisenä iltana, ja olen täytellyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. En pode huonoa omaatuntoa niistä aamuista, joina käsi ei jaksa nostaa kynää. Tarpeeksi on ollut niitäkin aamuja, kun olen ripset unihiekasta tahmeina kirjoittanut toisen sivun puoliväliin, että “nyt eivät enää silmät pysy auki”, ja kellahtanut vartin lisätorkuille. Niinä aamuina, kun kirjoittaminen sujuu, on se kuitenkin ihanaa. Kuin saisi ravistella yön pölyt pois heti saman tien ja avata aistit maailmalle, mielen omalle itselleen.

Vinkki: Jos reissaat paljon, hanki lisäksi pienempi, mukana kulkeva vihko niille aamuille, kun et ole kotona.

morningroutine4

Lukuhetki

Lupaus lukemisesta tekee ainakin tämän sanojen ystävän iloiseksi heti kukonlaulun aikaan. Ajatuksia herättävä tai mielikuvitusta kutitteleva tarina saa silmät auki alta aikayksikön. Varaa petin viereen kirja tai lehti ja merkkaa vaikka sopiva kohta valmiiksi, ettei tarvitse aamulla etsiskellä. Myös muistiin jemmatut blogipostaukset ovat hyvää aamulukemista.

Koska olen halunnut hypätä taas blogimaailmaan pää edellä, olen ottanut asiakseni lukea yhden blogipostauksen joka aamu. Minulla on Bloglovinissa to read -lista, jolle klikkailen tuleville aamuille luettavaa. Vaikka olen pyrkinyt pitämään sängyn puhelinvapaana alueena – usein huonoin tuloksin, sillä juuri puhelin herättää minut aamuisin – ei tämä aamurutiini tunnu samanlaiselta ajanhukalta kuin päämäärätön Instagramin selailu. Kun luvan kanssa otan pienen hetken blogimaailmalle, ei sille selailulle tunnu olevan edes tarvetta. Samalla jää päähän ideoitakin. (Näytöllä näkyvä postaus löytyy muuten Quiet Writing -blogista – vahva suositus!)

Vinkki: Rajaa tarkkaan, kuinka pitkästi luet, ettet jää epähuomiossa sänkyyn liian pitkäksi aikaa!

morningroutine5

Aamujooga

Lyhytkin joogaharjoitus antaa keholle sopivasti töitä heti aamusta, vie unijumit mennessään ja herättää ryhdin uuteen päivään. Harjoituksen pituuden ja intensiteetin voi valita ihan sen mukaan, millainen aamu kohdalle osuu. Jos on aikaa, tuntuu pidempi, syvemmälle menevä harjoitus hyvältä; jos taas minuutit ovat kortilla tai väsymys painaa, riittää pieni venyttely ja vetreytys – vaikka sängyssä ennen nousemista, jos on tarvis. Matto ei ole pakollinen, ja yöpuku käy tarvittaessa treenikamppeista. Tee sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu.

Aloitin joogaamisen jokunen vuosi sitten ja huomasin saman tien, ettei kankeuteni ollutkaan synnynnäistä – olin vain jumissa. Hoksasin myös, että aamujen tunkkainen olo oli sitä samaa jumia, ja että joogan jälkeen kaikki näytti paria astetta valoisammalta. Nyt kesällä, kun aamut ovat olleet töiden takia lyhyempiä, olen tehnyt pieniä, lyhyimmillään parin minuutin sarjoja. Joinakin aamuina taas hyppään matolle puoleksikin tunniksi. Koitan aina ehtiä venyttämään ja kiertämään selän ja niska-hartiaseudun auki sekä herättämään keskivartalon lihakset, jotta pysyisin ryhdikkäänä koko päivän.

Vinkki: Jos alkuun pääseminen mietityttää, kannattaa osallistua muutamalle joogatunnille ja opetella perusteet ohjatusti. Kotiharjoitteluun löytyy erilaisia sovelluksia, ja YouTube on pullollaan ohjevideoita. Minun suosikkini on Yoga with Adriene – kokeile vaikka viiden minuutin aamuharjoitusta tai tätä vähän pidempää. Kun lempiliikkeet tulevat tutuiksi, voi aamujoogat jo vetää itse itselleen. Muista kuitenkin olla varovainen ja kuunnella kehoa!

morningroutine6

Retki aamuiseen luontoon

Jos asut metsän laidalla, astu hetkeksi puiden huomaan keskellä aamurutiineja. Ota muutama askel sammalella, kuuntele tuulta puiden latvoissa, katsele ympärillesi aistit tarkkaavaisina. Tai avaa parvekkeen ovi, tuoksuttele ulkoilmaa, keskity hetki puihin, pensaisiin, kukkiin. Mihin tahansa elävään. Sano hyvää huomenta. Rauhoitu hetkeksi.

Tunnustan olevani säikky ja turhan hyvällä mielikuvituksella varustettu metsänkulkija. Minulle riittääkin käväisy lenkkipolkujen halkomassa lähimetsikössä, pieni poikkeaminen pääpolulta; mieli rauhoittuu saman tien, kun näen tuulessa huojuvat kuusenlatvat. Metsässä pistäytyminen oli pienen hetken osa aamurutiinejani, ja haluaisin palauttaa sen päiviini. Luonnolla on ihmeellinen voima rentouttaa kiireinen mieli.

Vinkki: Jos suinkin voit, jätä puhelin kotiin – tai upota se syvälle taskun pohjalle. Houkutus kuvata ympäröivää maailmaa kasvaa ainakin minulla suureksi, mutta aina ei tarvitse ikuistaa. Riittää, että on.

Miten sinä aloitat aamusi?

Are you a morning person? I am – in specific circumstances, at least, when mornings are bright, schedules are free and my mind feels ready for the day. In general, I like to wake up early and quickly get into whatever it is I’m doing that day. During the past weeks, though, I’ve had to come up with strategies for getting myself out of the door happy and on time. Even if there were an interesting job and nice people waiting outside, early mornings, for me, require some thought.

Here are some joyful things I’ve sneaked into my morning routine at one point or another – I don’t do them all every morning, but rather mix and match according to what I feel like and how much time I have in my hands. I hope they inspire you to bring joy into the first moments of your days! Do leave a comment below and tell me what your morning routine looks like!

The good morning song

Music does funny things to your mood. Having a favourite song as your alarm can kickstart your days with joy – but it can also bring about a whole lot of negative feelings towards that song. A while ago, I came up with a way to make the moment of waking up a tiny bit more pleasant with music: first thing after opening my eyes, I sing a little song to myself. Right there under the covers, anything that makes me happy. With a tired, croaky voice, not caring about shaky notes or forgotten lyrics. It warms up the vocal cords a little and gives the body the cue to wake up. Add a couple of sweet stretches and yawns, and you’re ready to go.

Top tip: This is also a good excuse to finally learn the lyrics for that favourite song of yours! I’ve found, for instance, that Coldplay has some pretty good, cheerful morning songs: try Yellow, Green Eyes, Viva La Vida.

Morning pages

The morning pages are originally a technique from the book The Artist’s Way by Julia Cameron: three pages of stream of consciousness writing, right after waking up. It’s a way to clear your head a little and show some light into the far corners of your mind, as Cameron explains on this video. There’s no need to create anything logical or artistic – that’s not the point of morning pages. Just let the words pull into your consciousness anything that comes up, anything at all. If all you can think of is how irritating your workmate was yesterday, then, by all means, write that irritation out. If there’s nothing going on in your head except “I can’t think of anything to write”, then fill the three pages with that. Let the pen run on the paper, let your thoughts flow.

I started my first journal of morning pages on Christmas day last year – having  very conveniently unwrapped said journal the previous evening. I use the technique from time to time, without feeling guilty about skipping days. I’ve had my share of those mornings when my hand is just too heavy to raise the pen, and halfway through the second page, I’ve written “I can’t keep my eyes open” and then sunk onto my pillow for another fifteen minutes of sleep. On the mornings I feel ready to write, though, it feels absolutely fantastic. It’s like getting to shake off the dust from the night and open your senses to the world, the mind to itself.

Top tip: If you travel a lot, get another, smaller journal for writing your morning pages when you’re not at home.

A moment for reading

A promise of getting to read is what makes at least this lover of words excited to open her eyes at dawn. A thought-provoking or imagination-tickling story is bound to make me happy about the new day. You can keep a book or a few magazines by your bed and even mark your page ready for the morning. Bookmarked blog posts also make for excellent morning reading.

As I’m trying to plunge head first into the blogosphere again, I’ve made it a habit to read one blog post every morning. I have my own to-read list on Bloglovin’, on which I save posts I want to take a closer look at later – in the morning, that is. And though I’ve tried to keep my bed a phone-free area – without much success, as it’s the phone that wakes me up, for starters – this routine doesn’t feel as much of a waste of time as, for instance, aimlessly scrolling through Instagram. I find that giving myself the permission to take a look at what’s happening in the blogging world actually makes me crave that Instagram fix a lot less. Plus I normally leave with a pocketful of new ideas. (The post on the screen can be found at Quiet Writing – a strong blog recommendation!)

Top tip: Make it super clear to yourself how long you’re going to read, so you won’t get stuck in bed for too long!

Morning yoga

Even a short yoga practice gives your body some work to do right at the start of your day, banishes any stiffness and wakes up your posture. Pick a practice of any length and intensity according to what your morning looks and feels like. If there’s time, a sweet long practice is always worth it, but if you’re short of minutes or feel very tired, a few stretches and twists are just as well – why not in bed, if that’s what you need. You don’t necessarily need a mat, and anything you wear for sleeping can be worn for yoga. Do what feels best for you.

I started practicing yoga a couple of years ago and immediately realised my lack of flexibility was, in fact, not innate. My body was just a bit stuck in itself. I also realised that the stuffy feeling I had after waking up was a result of that stiffness – and that after yoga, everything looked a little bit brighter and more open. This summer, as I’ve been working and my mornings have been pretty short, I’ve done small, sometimes two-minute sequences. I always aim at opening the knots in my back and neck, and waking up my core to make it easier to maintain a good posture throughout the day.

Top tip: If you’re worried about getting started, attend a few yoga classes and get to know the basics with the help of an instructor. There are loads of different apps for home practice, and YouTube is bursting with yoga videos. My favourite is Yoga with Adriene – try, for example, this short and sweet morning practice, or this slightly longer one. When you’ve mastered the basics, you can skip finding a video or a class in the morning and do your own sequences. Just remember to be careful and listen to your body!

Breathing in the nature

If you have the opportunity to steal a moment in the woods, do step into the loving arms of the trees in the middle of your morning routine. Take a few steps on the soft forest floor, listen to the wind playing hide and seek in the trees, feel your surroundings with all senses. Or open the door to the backyard or balcony, smell the air, focus on the trees for a minute, or on anything that’s alive and thriving. Say good morning. Quiet down for a moment.

I confess that the forest scares me a bit – I have much too good an imagination to wander too deep alone. I’m quite content with a little stroll in the nearby woods. I step onto the not-as-beaten path and feel my shoulders relax, mind go quiet as soon as I see the old fir trees swaying in the breeze. For a little while, a moment of focusing on the nature was a part of my morning routine, and I’d love to bring it back into my days. It has an incredible power to clear a cluttered mind.

Top tip: If you can, leave your phone at home – or bury it deep into your pocket. I tend to get the urge to photograph my surroundings, all the beautiful details. That can be meditation in itself, but not everything needs to be captured. It’s quite enough to just be.

How do you start your days?