{22} Kiireisen tontun joulutorttuhyrrät

joulutorttuhyrrät4

Meillä kotona joulutortut tekevät usein kauppansa paremmin pyörylöinä kuin perinteisessä muodossa. Toki iltojen pimetessä ja joulumielen iskiessä leivotaan pari pellillistä tähti- ja enkelitorttuja ihan silkasta joulunodotuksen ilosta, mutta varsinaisiksi joulunpyhiksi on ollut tapana pyöräyttää kasa pienempiä torttuhyrriä. Hyrrät ovat myös kiireisen jouluherkku, sillä niiden kanssa säästyy yksittäisten taikinankulmien taittelulta.

joulutorttuhyrrät2

Joulutorttuhyrrät

Iso lehtitaikinalevy
Jauhoja kaulimiseen
Paistonkestävää marmeladia (luumu, vadelma, omena tms.)
Kananmuna
Tomusokeria
Vettä

Kauli lehtitaikina ohuemmaksi jauhotetulla alustalla. Levitä päälle kerros valitsemaasi marmeladia. Kääri taikina huolellisesti rullaksi – katso, että marmeladia jää rullan sisäänkin! (Hups.) Leikkaa rulla sahalaitateräisellä veitsellä korkeintaan sentin levyisiksi palasiksi. Voitele hyrrät kananmunalla ja paista 225 asteessa, kunnes pinta on kullanruskea. Anna hyrrien jäähtyä pellillä ja tee sillä aikaa tomusokerista ja vedestä sokerikuorrute. Pursota kuorrutetta vauhdikkaina viivoina hyrrien päälle.

joulutorttuhyrrät3

joulutorttuhyrrät5

Nämä hyrrät saivat makean sisuksensa vadelmamarmeladista – ja samalla tulin laittaneeksi lusikkani siihen kuuluisaan torttumarmeladisoppaan.

Luumuhilloa sen olla pitää – vai pitääkö? Mitä mieltä olet?

The Finnish Christmas pastry, traditionally filled with plum jam, is one of the most popular Christmas treats in this corner of the world. Usually made in a star shape, my family enjoys them even more as little sweet spirals topped with a bit of white icing. The traditional pastries can be seen in our house when the Christmas mood first hits us, but come the actual Holidays, these babies become more popular. They’re also quick and simple to make, as you are spared the trouble of folding one pastry at a time.

Spiral Christmas Pastries

A sheet of puff pastry
Flour for rolling
Marmalade (plum, raspberry, apple…)
1 Egg
Icing sugar
Water

Roll out your sheet of puff pastry – dust the surface with flour if the dough seems to stick too much. Spread marmalade of your choice on the sheet, then start carefully making a pretty roll out of it. (Watch the marmalade, as it likes to run away!) Use a serrated knife to cut out slices max 1 cm thick. Brush the slices lightly with egg wash and bake in 225C until golden brown. Let the pastries cool down and make the icing by mixing icing sugar with a few drops of water. Pipe swift lines of icing on the pastries.

{21} Viimeiset lahjat pakettiin

giftwrapping8

Olen nyt muutamana vuonna paketoinut joululahjat voimapaperiin. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunista ja siihen voi yhdistää mitä vain: neonvärejä tai mustavalkoista, romanttista tai graafista, runsasta tai simppeliä. Ystävänikin tuntuvat olevan melko samoilla linjoilla, sillä lahjapaperivarastosta löytyi yllättävän monta ruskeaa paperipussia sekä yhteensopivaa silkkipaperia eri valkoisen ja harmaan sävyissä. Näihin lempeisiin väreihin päätin kääriä paketit tänä jouluna.

giftwrapping1

paketointi_kollaasi

Somisteeksi löytyi askartelulaatikosta kirjansivuja. Paketin päälle sopii vaikka parista sivusta taiteltu haitariympyrä – nopea ja helppo mutta veikeän näköinen.

Aloita taittelemalla kaksi sivua haitareiksi. Sivujen ja taitosten koosta riippuu tietenkin myös koristeen koko; tässä taitokset ovat noin puolen sentin levyisiä ja sivut 9 x 14 cm. Taita molempien sivujen toinen pää kuvan osoittamalla tavalla – ikään kuin puoliympyräksi – ja liimaa vastakkain asettuvat taitokset yhteen. Liimaa sitten sivut yhteen toisista päistään. Levitä liimaa myös aukinaisten taitosten keskelle suoraksi linjaksi puoliympyrästä toiseen. Paina taitokset yhteen ja purista, kunnes liima alkaa pitää. Keskelle voit halutessasi kiinnittää vaikka kiiltokuvan.

giftwrapping7

giftwrapping3

giftwrapping4

Teipinkin voi sovittaa väreihin – tämän yksinkertaisen söpön teipin viivat ja ruudut ovat Hanna-Riikka Heikkilän käsialaa. Pakettikortit löysin joskus Ikeasta. (Sormetkin ovat näköjään jo liimassa tässä vaiheessa!)

Maailman helpoin paketti on paperipussi, johon lahja piilotetaan silkkipaperin alle. Pienelle lahjalle riittää pikkuinen pussi; Tigeristä löytyi astetta minimpiä paperipusseja, jotka sointuvat sopivasti muihin paketteihin. Kylkeen ripustin pakettikortin, muuta ei tarvittu.

giftwrapping2

giftwrapping5

Kirjapaketin kruunaa kirjallinen koriste. Runoilu on joulun alla ja muulloinkin erikoisen rentouttavaa puuhaa, ja tällä kertaa otin apuvälineeksi mustan tussin. Etsin lupaavalta vaikuttavan sivun ja mustasin kaikki turhat sanat. Jäljelle jäi vain olennainen. Lyhytsanaisuus kunniaan!

giftwrapping6

Millaisia paketteja sinä käärit tänä jouluna?

For a few Christmases now, I’ve wrapped my gifts in kraft paper. It’s beautiful in all its simplicity and goes with anything from neon colours to black and white, romantic style to simple and clean lines, abundance to nothing much. My friends seem to share my preferences, as I found a nice collection or brown paper bags and matching tissue paper in different shades of white in my wrapping paper stash. This is the colour palette I’ll use for this year’s presents.

For decoration, I searched my box of craft supplies for book pages. A couple of pages can be quickly folded into a fun accordion-style wheel.

Start by folding two pages into simple accordions. The size of your wheel naturally depends on the size of the pages and folds – my pages were 9 x 14 cm, and the folds about 0,5 cm deep. Fold one end of both pages according to the second picture and glue it together to a kind of a semicircle. Then glue the pages together by their other ends. Also put some glue in the centre of the still open folds, drawing a line from one semicircle to the other. Press the folds together and hold for a minute so the glue sticks. If you like, you can add an embellishment in the middle of the wheel.

The tape, too, can be matched to the wrapping – my pretty roll of tape is by Hanna-Riikka Heikkilä. The tags are a find from Ikea from a couple of years back. Small items can be packed into little paper bags (mine are from Tiger) and covered with a bouquet of tissue paper to keep the secret a while longer.

A bookish gift is best embellished with words. I chose a promising-looking page and created some blackout poetry with a Sharpie. When all the excess words are covered, only the essential remains.

How will you wrap your presents this year?

{20} Ensilumi

ensilumi6

Talven ensimmäinen lumisade sytyttää mieleeni sellaisen valon, ettei mikään muu pysty samaan. Taivaalta leijailevat hahtuvat saavat silmäni loistamaan ja hymyn venymään korvasta korvaan. Kun maa muuttuu ensi kertaa valkoiseksi, laitan soimaan Lalehin Snö-kappaleen, istun hiljaa ikkunan ääressä ja tunnen rauhaa, jonka vain ensilumi saa aikaan.

När staden snöat över
och gården blivit vit
då vet du att jag drömmer
jag drömmer dig hit

ensilumi1

ensilumi4

Syksy ei ole koskaan helppoa aikaa: se saa kyllä käpertymään teekupin ääreen ja antaa luvan olla paikallaan, mutta myös painaa pimeytensä päälle sellaisella voimalla, ettei sitä aina jaksa vastustaa. Ensilumi, varovaisena ja hauraanakin, nostaa väsyneen pään ja saa katselemaan maailmaa tuorein silmin. Kesällä meillä on yöttömät yöt; talvella valo maassa, puussa, taivaalla.

för det är snö
det är som moln överallt

ensilumi3

ensilumi5

Millaisia tuntoja ensilumi sinussa herättää?

The first snowfall always lights up a little fire inside me. White flakes falling from the equally-white clouds make my eyes sparkle and spread an ear-to-ear smile on my face. When the ground gets its first feeble coat of snow, I sit by the window, listening to ‘Snö’ (Snow) by Laleh, feeling a unique and wonderful kind of peace.

Autumn’s never that easy. It does give you permission to grab a cup of tea and snuggle inside in the warmth, doing nothing much – but it also presses its darkness in on you so forcefully, there’s really no fighting back. The first snow, shy and fragile as it is, still manages to lift up the tired head and makes you look at the world with fresh eyes. In the summer, we have the nightless nights; in winter, the ground, trees, the sky full of light.

How does a snowfall make you feel?

{19} Kynttilöiden uusi elämä

kynttilat6

Tässäpä varsinainen hitaan käsityön riemuvoitto ja mindfulness-harjoitus! Rauhoitu vielä ennen aattoa tekemällä omat kynttilät joulupöytään tai pidä askarteluhetki välipäivinä. Polttamatta jääneet kynttilät ja poltettujen jämät saavat uuden muodon, kun ne sulatetaan ja valetaan uudelleen. Värileikillekin on tilaa!

kynttilat1

Jämäkynttilöihin tarvitset

  • kynttilöiden loppuja tai polttamatta jääneitä kynttilöitä
  • sydänlankaa tai kalastajalankaa
  • sipsi- tai maitotölkin muotiksi
  • käytöstä poistetun kattilan
  • säilykepurkin tai pari
  • pihdit
  • sakset
  • grillitikkuja/neulepuikkoja/lyijykyniä tai muita pitkiä esineitä.

Leikkaa muotteina toimivat sipsi- tai maitotölkit matalammiksi sen mukaan, kuinka korkeita kynttilöitä haluat tehdä. Tiskaa purkit ja kuivaa huolellisesti. Jos käytät sydänlankana kalastajalankaa, nyöritä se paksummaksi. Litistä pihdeillä säilykepurkkien terävä reuna; tämä helpottaa sulan kynttilämassan kaatamista.

kynttilat2

Kynttilät sulatetaan säilykepurkissa vesihauteessa, joten lämmitä vajaa puoli kattilallista vettä. Riittää, että vesi on kuumaa, sen ei tarvitse kiehua. Sulata ensin pala valkoista kynttilää ja uita sydänlanka siinä. Nosta lanka tasaiselle alustalle ja suorista se jähmettymään. Työnnä grillitikku tai muu vastaava jähmettyneen sydänlangan läpi muotin korkeutta vastaavalle korkeudelle ja ripusta lanka muottiin roikkumaan tikun varassa. (Langan toista päätä voi halutessaan hallita ripustamalla siihen painon tai liimaamalla sen kuumaliimalla muotin pohjaan.)

kynttilat4

Ja sitten varsinaiseen kynttilänvalantaan! Pilko kynttilänjämiä pienemmiksi paloiksi säilykepurkkiin ja laske purkki veteen. Jos purkki ei meinaa pysyä itsekseen pystyssä, pidä siitä kiinni patalapun kanssa – varo kuitenkin kuumaa vettä ja steariinia. Ongi vanhat sydänlangat purkista grillitikulla. Kaada sula massa muottiin pitäen silmällä sydänlangan pysymistä ojossa. Sulata ja kaada sitten seuraava erä kynttilänpätkiä. Jos teet yksiväristä kynttilää, voi seuraavan lastin kaataa jo sulan kynttilämassan päälle, mutta jos haluat kynttilääsi raitoja, odota hetki massan jähmettymistä. Prosessia voi nopeuttaa nostamalla kynttilän hetkeksi kylmään vaikkapa pihalle tai jääkaappiin.

Jatka jämien sulattelua ja uusien kerrosten kaatamista, kunnes olet tyytyväinen kynttiläsi korkeuteen. Jos kynttilän lopullisesti jähmettyessä sen keskelle ilmaantuu kuoppa, voi jäähtyneen kynttilän päälle kaataa vielä kerroksen, jolloin kuoppakin täyttyy.

Anna kynttilän levätä päivän tai pari ja kuori se sitten muotistaan. Leikkaa sydänlanka sopivan mittaiseksi. Ihan omanlainen joulukynttilä on valmis!

kynttilat5

Feeling stressed out and restless before Christmas? Here’s a slow craft that serves as a real mindfulness exercise: make your own recycled candles. Gather all the candle stubs you can find and put to use the ones you never got round to burning in the first place! The crazier the selection, the more you get to play with colours.

For recycled candles, you’ll need

  • candle stubs, unburned edges, unused candles
  • cotton string or wick-making string
  • a Pringles can, milk carton or similar, for a mould
  • a saucepan (no longer used for cooking)
  • one or two tin cans
  • pliers
  • scissors
  • skewers/knitting needles/pencils or other long objects.

Start by taking your mould and cutting the sides lower, according to the height of your candle-to-be. Wash the mould and dry with care. If you’re using cotton string as a wick, braid it to make it a bit thicker. Use your pliers to flatten the sharp edge of the tin can; this will make pouring the melted wax easier.

The candle stubs are melted in a water bath, so fill the saucepan with water halfway and warm it up; it doesn’t have to boil. First melt a white piece of candle in your tin can. Put the wick in the can, then fish it out, straighten it and leave to dry on a flat surface. When the wax on the wick has dried, measure the height of your mould and push a skewer through the wick on that height. The skewer and the wick can now be placed on the mould (see the second picture). (If you’d like, you can also glue the wick to the bottom of the mould or hang a weight on it to make sure it stays straight.)

And now to the actual candlemaking! Cut up some candle stubs, place them in the tin can and put the can in the hot water. If the can seems unstable, you can hold it with an oven glove, but always be careful with hot water and wax! Fish out any old wick ends with another skewer. When the wax has melted, pour it in the mould – and keep an eye on the wick staying straight. If you’re only using one colour, the next batch can be poured right on the previous one, but if you’re making a striped candle, wait for the previous layer to set a bit. You can quicken the process by placing the mould in a cool place.

Keep melting more candles and pouring new layers until you’re happy with the height. When the wax sets, a pit might appear in the middle of the candle; if you’d like to fix that, you can pour one more layer once the candle has cooled down.

Let the candle rest for a day or two, then peel the mould off. Cut off the excess wick. You now have a truly unique candle to bring light to your Christmas!

{18} Pieni hetki paikallaan

meditaatio1

Sunnuntai 18. joulukuuta, neljäs adventti. Laskeudun lattialle istumaan, ympärillä on hämärä huone, kynttilänvaloa. Suljen silmät – tai sitten en, katson kynttilää, sen liekki väräjää ja maalaa varjoja seinille. Olen hiljaa, kuuntelen.

meditaatio2

Tämän kappaleen myötä toivotan sinulle pehmeää ja rauhaisaa adventtia – toivottavasti sinäkin pääset tänään olemaan hetken hiljaa ja rauhoittamaan ajatuksia kuhisevan mielen. Kappale on Olli Kortekankaan Meditaatio ja esittäjänä rakas Ruamjai, jonka riveissä itsekin laulan. Video on John Blåfieldin käsialaa.

Iloa ja valoa!

Sunday, December the 18th. I take a moment to sit on the floor in the dusky room, surrounded by spots of candlelight. I close my eyes – or not, softly gazing at the little flame dancing, painting shadows on the walls. Silent, listening.

With this song I wish you a soft and easy Sunday – I hope you’ll find your moment of stillness, too, and get to calm that mind swarming with thoughts. The song, composed by Olli Kortekangas, is called ‘Meditaatio’ (Meditation), and is performed by dearest Ruamjai, a choir in which I myself happen to sing. The video is by John Blåfield.

Light & joy!

 

 

{17} Joulunäkkäri

joulunäkkäri1

Meidän perheessä näkkileipä ei ole mikään varsinainen jouluperinne, mutta niinä vuosina kun sitä on ollut tarjolla, on se kadonnut parempiin suihin alta aikayksikön. Eräänä jouluna saimme lahjaksi valtavan kiekon Leksandsin joulunäkkäriä, toisena taas paistoin pyörylät itse. Omatekoiseen joulunäkkäriin uppoaa aimo annos siemeniä ja se maistuu niin sellaisenaan kuin monenlaisten päällisten kanssa. Alkuperäinen resepti on ilmestynyt Kotivinkissä jonkin joulun alla.

joulunäkkäri2

joulunäkkäri3

Joulunäkkäri (20 kpl)

6 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 rkl hunajaa tai vaaleaa siirappia
1 rkl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
8 dl ruisjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva, hunaja tai siirappi sekä suola. Lisää vehnäjauhot, puolet ruisjauhoista sekä kaurahiutaleet ja sekoita. Lisää siemenet loppujen ruisjauhojen kanssa ja vaivaa tasaiseksi. Kohota vähintään tunnin verran liinan alla lämpimässä paikassa.

Jaa kohonnut taikina 20 osaan hyvin jauhotetulla pöydällä. Kauli jokainen pala 2-3 mm paksuiseksi leiväksi. Tee leipien keskelle reikä juomalasilla ja pistele ne haarukalla. Paista kaksi leipää kerrallaan 225-asteisen uunin keskitasolla 8-10 minuuttia. Anna leipien jäähtyä ritilällä; ne kovettuvat vielä jäähtyessään. Paista myös keskustat pieniksi ruiskekseiksi!

joulunäkkäri4

joulunäkkäri5

Crispbread isn’t exactly a Christmas tradition in our family, but the times we’ve had it, it’s been gone in a flash. One year, we got an enormous packet of Leksands Christmas crispbread as a gift, on another I made the bread myself.

Full of scrumptious seeds, this crispbread can be enjoyed as it is or with all sorts of toppings. The original recipe appeared in the Kotivinkki magazine.

Christmas crispbread (makes 20)

6ooml water
1 portion (11g) dry yeast
1 tablespoon honey or golden syrup
1 tablespoon salt
200g plain flour
440g rye flour
35g rolled oats
150ml unpeeled sesame seeds
100ml sunflower seeds
50ml flaxseeds

Warm the water to about 42 C, then mix in yeast, honey or syrup, and salt. Stir in plain flour, half of the rye flour, and rolled oats. Add the seeds with the rest of the rye flour and knead until smooth. Leave dough to rise for at least an hour in a warm place under a cloth.

Cut the dough into 20 pieces on a floured surface. Roll out each piece until 2-3 mm thick. Use a glass to make a hole in the middle of each bread, then prick the surface with a fork. Bake two breads at a time in 225 C for 8-10 minutes. Let them cool and harden on a rack. To make a few rye cookies, bake those round middle bits, too!

{16} Ne lapsuuden joulut

lotta_joulu2

Lapsena joulu on ihan erityinen juttu. Vaikka se kenties myöhemmin saa uudenlaisia ihania sävyjä, oli pienenä joulunajassa jotain aivan mahdottoman ihmeellistä – lahjatoivekirjeen kirjoittamisesta ja pihamaalle piilottamisesta niin kaaaaauhean hitaasti aukeaviin joulukalenterin luukkuihin, aattoaamuna ihan liian aikaisin heräämisestä siihen, kun illalla ei kaikesta jännityksestä meinaa enää ollenkaan pysyä pöksyissään. Pyysin paria ystävää kertomaan omista lapsuuden jouluistaan ja heitin joukkoon omankin muistoni. Jatka sinäkin ketjua omalla tarinallasi!

sanni2

Kuva ystäväni Sannin kotialbumista

Ei itkeä saa, ei meluta saa

En voi väittää etteikö joulupukin vierailu ollut lapsuudessani pitkän aattoillan kohokohta. Myös joulumuistoni liittyy aattoiltaan. Ollessani ala-asteella asuimme vihreässä puutalossa pellonlaidalla. Jouluna kotimme oli usein kuin lasten satukirjasta: koristeiden kirjo ja määrä saattoi, lievästi sanottuna, mennä hieman yli. Siltikään en voisi kuvitella joulua ilman keittiön punaisia puolukkaverhoja, muoria ja pukkia leivinuunin päällä tai lukuisia silkkipaperista tehtyjä ikkunakoristeita: kynttilöitä, tonttuja ja enkeleitä. Hallitusta koristeiden sekalaisuudesta johtuen jouluaattona, joulusaunan jälkeen, kynttilöiden loisteessa, kotimme täytti kaunis joulutunnelma ja kaikki näytti arvokkaalta ja kauniilta. Oi, kuinka se itse kyhätty kartonkitonttukin, jonka silmät ja suu olivat mahassa, näyttikään upealta! Kyllä me lapset olimmekin ylpeitä koristeistamme. Jouluaaton kääntyessä iltaan alkoi malttamaton joulupukin odotus. Äiti ja isi kertoivat ettei ikkunoista saanut kurkkia. Jotta pukki löytäisi perille minun ja sisarusteni tuli laulaa joululauluja: tietenkin ilman valittamista, kitinää tai tappelua. Helpommin sanottu kuin tehty: muistan useamman joulun, kun harras lauluhetki on päättynyt pikkuveljen mökötyskohtaukseen sohvan alle tai kun pikkusiskoni repimä lauluvihko on leijaillut lattialle, kun hänen toivelauluaan ei ollutkaan sen vuoden Kauneimmat joululaulut -vihkossa. Kauneimmissa joululauluissa kävimme ja käyn edelleen joka joulu. 

Rakastin jo tuolloin laulamista. Mikään ei tuntunut aattona niin ihanalle, kuin kuunnella ja laulaa joululauluja. Ehdoton suosikkini oli Joulumaa. Oppiessani soittamaan pianolla säestin aattoiltana perheen yhteisen lauluhetken, bravuurini oli Jouluyö, juhlayö. Olen melko varma, että innokkuudestani johtuen tuottamani huutolaulu ja armoton pianon soitto kuului kylälle asti ja pukki löysi perille ilman sisarusten apuakin. Joka vuosi lauluhetki tuotti tulosta. Hetken laulettuamme lumisateen lomassa vilahti punainen nuttu ja kuului joulupukin kellon soitto. Riemun kiljahdusten saattelemana lausuimme yhdestä suusta: ”Joulupukki tulee!” Pukin tömistellessä keppinsä kanssa ovelle minusta tuntui, että joulu oli vihdoin laskeutunut kotitalomme ylle.

– Pauliina

lotta_joulu

Kaikkien aikojen joululahja

Pienenä tykkäsin pussittaa asioita. Se oli jotain aikuismaista ja hienoa; jokaisella vakavasti otettavalla ihmisellä oli keittiön laatikossa pakastepusseja. Niinpä suunnilleen neljäntenä joulunani kirjoitin isolla Joulupukin listaan OMIA PAKASTEPUSSEJA. Aattoiltana riemu repesi, kun löysin paketista toivomani. Isin mukaan oli kaikkien aikojen helpoin lahjatoive toteuttaa.

– Lotta

hilda1

Taru lumilohikäärmeestä

Kun olin pieni, muumit olivat kova juttu. Niin oli myös lohikäärme Puff. Puffista ja Drontti Edvardista inspiroituneina päätimme pikkusisaruksieni ja vanhempieni kanssa rakentaa niin suuren lumilohikäärmeen kuin pihamaalle mahtuu. Isi kolasi ja lapset taputtelivat, ja lopulta pihamaalle kohosi suuren suuri lohikäärme, jolla oli terävät hampaat mutta sitäkin leveämpi hymy. Kaikki lapset mahtuivat lempeän rontin selkään samaan aikaan, ja sen selässä onkin koettu monia hurjia seikkailuja. Suuri lisko on tehnyt comebackin joka talvi, jolloin lunta on vain ollut tarpeeksi. Ihanan perinteen turvin saamme kokoontua kaikki puuhastelemaan pihamaalle joka talvi! Toivottavasti sää suosii, ja lohikäärme saa taas vahtia pihaamme taas tänäkin talvena.

– Hilda

Millainen on sinun rakkain joulumuistosi?

As a child, Christmas was simply magical. Even though the Holidays can get a whole lot of new, wonderful meaning as years go by, it was such an unbelievably special time, when you were little – from writing your wish list and leaving it for the elves to find, to the Advent calendar that counted the days sooooo slowly, to waking up much too early on Christmas Eve (or Day, for some of you), to being simply too excited to sit still, come evening. I asked a couple of my friends to share their Christmas memories, and threw one of my own into the mix, too. Please leave your story below, so we can make this a long chain of festive memories!

You better watch out, you better not cry

“When I was little, the highlight of the long Christmas Eve was, of course, Santa visiting. At the time I was in primary school, my family lived in a green wooden house on the edge of a field and at Christmas, the house used to be like something out of a children’s book. We didn’t exactly go easy on decorations. Still, I can’t imagine a Christmas without the red lingonberry curtains in the kitchen, Santa and Mrs. Claus on the mantelpiece, or all the tissue paper candles, elves and angels at the windows. On Christmas Eve, after sauna, in candlelight, the jolly variety of decorations filled our home with the most beautiful Christmas spirit. Even the handmade cardboard elf, with its eyes and mouth glued to the belly, looked so wonderfully festive! We children were so incredibly proud of our decorations.

As Christmas Eve turned to evening, excitement started growing. Mum and Dad said we weren’t allowed to peek out of any windows. To help Santa find his way to our house, we had to sing carols together – without any whining, fighting and complaining, of course. It was easier said than done: I can remember more than one carol singing session that ended with my little brother sulking under the sofa or that year’s carol book falling to the floor, torn, as my little sister hadn’t found her favourite song there. Those books were and still are essential to my Christmas, as we always go to the carol singing events.

I did love singing, even then. Nothing was better on a Christmas Eve than singing and listening to carols. ‘Joulumaa’ was my absolute favourite. When I learned to play the piano, I could play while all of the family sang – my bravura being Silent Night. I’m sure my enthusiastic singing and piano playing could be heard all the way to our village – and Santa could definitely find his way even without my siblings’ help. The singing worked every single year, and we would soon see a red coat in the snowfall and hear the jingle bells. ‘It’s Santa!’ we would cry out excitedly. When Santa with his walking stick stomped his way through the door, I always felt Christmas had finally arrived in our home.”

– Pauliina

The best gift ever

“At one point in my childhood, I liked to sort things into plastic bags. It was something that adults did; everyone who considered themselves an adult surely had some freezer bags in their kitchen drawer. So on my fourth Christmas, I believe it was, I carefully wrote on my wish list that I wanted MY OWN FREEZER BAGS. On Christmas Eve, I was beside myself with joy to find exactly that in one of the parcels. My Dad said there’s never been an easier Christmas wish to fulfil.”

– Lotta

The tale of a snow dragon

“When I was little, dragons were all the rage. Inspired by Puff the Magic Dragon and Edward the Booble from the Moomins, my family once decided to build as big a snow dragon as would fit on our yard. Dad shoveled snow and the kids did the sculpting, and in the end, a huge dragon rose on the yard, all finished with a set of sharp teeth but also a wide smile. All the kids could ride the dragon together – and oh the adventures we had! The great reptile has made a comeback every year, if there’s been enough snow. This lovely tradition has us all spending time outside together every winter! I hope the weather will be on our side and the dragon will get to guard our yard again this year.”

– Hilda

What’s your dearest memory from Christmases past?