Hetki ennen lähtöä: koti syyskuussa 2019

kotikolo2m

Aktiivisesti käyntiin lähtenyt blogisyksy katkesi pariksi viikoksi, mutta syystä, sillä reilu viikko sitten muutimme kaksi kotia yhteen osoitteeseen ja aloitimme uudenlaisen arjen. Päätin suosiolla ottaa aikaa muutolle ja palata paremmalla hetkellä. Ennen vanhan kotini pakkaamista laatikoihin otin kuitenkin viimeiset kuvat. Oli harmaa, hämärä päivä, jona valoja piti sytyttää jo puolenpäivän aikaan.

Muutto ja vanhasta kodista luopuminen viiden vuoden jälkeen ovat tässä vaiheessa vielä niin tuore juttu, etten oikein tiedä, mitä niistä kirjoittaisin. Olkoon tämä siis ennen kaikkea eräänlainen arkistokuvaus siitä, miltä kotona näytti syyskuussa 2019.

Aiemmin olen kirjoittanut kodistani vuonna 2017 ja heti muuton jälkeen, syksyllä 2014.

kotikolo7_mmmm

kotikolo9

kotikolo1mm

kotikolo6m

kotikolo11m

kotikolo8_m

kotikolo3_m

kotikolo4

kotikolo10

kotikolo5mmmm

Viisi vuotta on pitkä aika, ja opiskelijalle vielä pidempi viettää yhdessä osoitteessa. Ensimmäisen opiskeluvuoden asuin vielä lapsuudenkodissa, mutta yksiö ehti silti nähdä opintojen alkuaikojen etsinnän ja hortoilun, kandin vääntämisen, sitten gradun. Yksiöön kutsuin kaikki viimeisen viiden vuoden aikana tapaamani ihmiset, uudet ystävät ja myös sen tyypin, jonka kanssa laitan nyt yhteistä kotia.

Viisi vuotta meni kuitenkin uskomattoman nopeasti. Tuli talvi, tuli kesä, taas satoi piha täyteen lunta, taas helle muutti asunnon saunaksi. Oravat juoksivat pitkin aitaa – vähemmän sen jälkeen, kun pihan suuret kuuset kaadettiin – ja viimeisenä keväänä toisella puolen taloa pesi harakkaperhe, jonka vauvat herättivät minut aina viideltä aamulla.

Tuntuu, että vasta kannoin tavarani ovesta sisään, ja nyt jo kannoin ne ulos ja palautin avaimen. Siitä huolimatta se jälkimmäinen kantaja on aika paljon aikuisempi ihminen kuin se, joka asuntoon alun perin muutti. 

Täällä oli hyvä. Hyvä on myös ottaa askel eteenpäin.

I’m back after a couple of weeks’ silence. It was for a reason, though: during those weeks, we packed up our two studio flats and started a new home together. All the hassle of moving, errands to run, and a new everyday life to get used to demanded my attention more than the blog. Before packing my old home into boxes, though, I took a moment to capture how it looked last. It was a grey day that needed lights on at noon.

The experience of leaving the old home after five years is so fresh in my mind I don’t have a lot of words yet – so let this post mostly be a little archive of what home was in September 2019.

The previous posts about my studio flat are from 2017 and just after the move, autumn 2014.

Five years is a long time, especially for a student to stay in one place. This home saw me trying to find my way during the first years of uni, putting together my Bachelor’s thesis, then my Master’s. The flat was where I invited all my newly made friends, and the person I’m now building a home with.

Five years was also an incredibly short time. Winter came, then summer again, and before I knew it, the yard was filled with snow, then the July heat turned the flat into a sauna. Squirrels raced on the fence – less after the big spruce trees were chopped down – and in my last spring there, a magpie family made their nest nearby and the babies woke me up every morning at 5 am.

I feel like I just carried my stuff through the door, and now I’ve carried it out and returned the key. But in the end, the person returning the key is quite different from the one who got it five years ago. A notch more grown up.

This place was a good one. It is also good to move on.

Prahan sivukujat ovat aarteita täynnä

praha11

Vielä vihoviimeisinä elokuun päivinä teimme kesäreissun Prahaan. Matkaa oli suunniteltu kevättalven iltoina, pyöritelty Wieniä, Amsterdamia ja Kööpenhaminaa, mutta Prahaan me viimein päädyimme. Eikä kesäkään ollut vielä kadonnut, sillä saimme nauttia 30 helleasteesta joka päivä.

Praha oli meille molemmille vieras kaupunki. Lähdimme matkaan vailla kovin tarkkaa suunnitelmaa ja löimme päivän sisällön lukkoon aina aamulla. Nähtävää olisi totta kai ollut paljon enemmän kuin vajaan viiden päivän tarpeiksi. Kaupunkiin tutustumista helpotti suuresti se, kuinka joukkoliikenne toimi kuin rasvattu eikä käynyt kukkarolle: vuorokauden lipun kaikkiin liikennevälineisiin sai reilulla neljällä eurolla. Huristelimme surutta ratikalla paikasta toiseen aina, kun jalat väsyivät tai meno kävi liian helteiseksi.

praha4

praha3

praha2

Prahassa jo kadulla kävely oli elämys, jos uskalsi nostaa katseensa mukulakivistä: rakennusten seinien koristemaalaukset, reliefit ja patsaat pysäyttivät meidät tasaisin väliajoin. En lakannut ihmettelemästä, että niissä vanhoissa taloissa todella asutaan ja työskennellään.

Reissun alkupuolella poikkesimme Klementinumiin, joka on jesuiittojen perustama rakennuskompleksi vanhassakaupungissa. Opastettu kierros vei kierreportaita pitkin aina vain ylemmäs ja ylemmäs, astronomiseen torniin saakka, josta avautui näkymä yli kaupungin. Klementinumin barokkityylistä kirjastoa on tituleerattu maailman kauneimmaksi, eikä suotta – minulta se oli viedä jalat alta. Kuvata kirjastossa ei valitettavasti saanut.

Museoiden ystävälle Praha tarjoaa kansallismuseon lisäksi lukuisia pieniä kohteita Alfons Mucha -museosta Lego-museoon. Meidän reitillemme sattuivat Franz Kafka -museo, Apple-museo ja alkemiamuseo (jota suosittelemme kuitenkin lähinnä lasten kanssa matkustaville). Tiedonjanoinen saa siis haluamansa; kansallismuseon jälkeen totesimme, että jano oli ehtinyt muuttua ähkyksi.

Prahan linnan alueella teimme iltakävelyn, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi: saimme kävellä kaikessa rauhassa, ja päivän kuumuus oli vaihtunut lempeäksi lämmöksi. Emme kaivanneet nyt pääsyä linnan eri kohteisiin, vaan tunnelmointi riitti. Pyhän Vituksen katedraali oli järisyttävä iltavalaistuksessa.

praha5

praha7

praha8

praha9

Meidän matkamme paras ravintolakokemus löytyi vegaaniravintolasta, jonka nimi oli mielikuvituksettomasti mutta informatiivisesti Vegan’s. Ravintola löytyi pitkien portaiden päästä suloisesta ullakkohuoneistosta. Minä söin valtavan guacamolella täytetyn uunibataatin, joka oli parasta, mitä olen aikoihin maistanut. Seuralaisen vegaaninen gulassi ylitti niin ikään kaikki odotukset. Ravintolan terassipaikat olivat varattuja, mutta nautimme hyvillä mielin ilmastoiduista sisätiloista – vaikka terassi olisikin kieltämättä ollut hauska kokea (ks. kuva alla).

Viimeisenä päivänä, kun kulutimme aikaa ennen lentokentälle lähtöä, etsimme vielä yhden sopen, josta olimme netistä lukeneet hyvää. The Rainbow’s End -kahvilan sisäänkäynti on melkein Kaarlensillan kupeessa, pahimman turistikadun varrella, mutta itse kahvila osoittautui hiljaiseksi hengähdyspaikaksi. Ihana sisäpiha tuntui viileältä viidakolta.

praha6

praha1

praha10

Ei käy kiistäminen, että Praha on suosittu turistikohde. Kaarlensilta, vanhankaupungin aukio ja muut matkailijoiden pääpaikat olivat näin eurooppalaiseen loma-aikaan pullollaan ihmisiä. Suurimmista turistivirroista ei tarvinnut kuitenkaan poiketa kuin kujan verran sivuun, ja jo sai kävellä vapaasti, istahtaa puolityhjään ravintolaan ja pysähtyä kuvaamaan kaikessa rauhassa. Matkamuistomyymälöiden takana on paljon kätkettyjä helmiä, joista monet varmasti sivuutimme.

Viimeisenä päivänä kävimme kuitenkin katsastamassa, kuinka se kuuluisa astronominen kello löi puolenpäivän. Apostolit kiersivät kehänsä ja pikkuinen luuranko veti kellonnarusta. Jotain maagista siinä oli.

Kiitos seuralaiselle kanssaseikkailusta. ♥

On the last days of August, we made our last summer trip to visit Prague. We were both new to the city and only scratched the surface on our five-day stay, but it was lovely all the same. The summer clearly hadn’t left yet – we had 30 degrees every day. With little knowledge of the city and the sun beating down upon us, we happily made use of the excellent public transport to get around. A day ticket to all vehicles costs you about four euros, so it wasn’t a tough decision to make.

We liked to make a plan for each day in the morning before leaving for town. Just walking the streets was an experience, if you only dared to lift your eyes from the cobblestones: the architecture, with all the ornaments, statues, and reliefs on the walls was marvellous.

During the first days of our trip, we visited Klementinum, the Jesuit-founded building complex in the Old Town. The guided tour took us high up the stairs, all the way to the astronomical tower, that had a gorgeous view of the city. The baroque library of Klementinum has been called the most beautiful one in the world, and for a very good reason.

Prague has no shortage of museums. We explored the Franz Kafka museum, the Apple museum, and Museum of Alchemists and Magicians (recommended for those travelling with children). After adding the National Museum to the list, we had to admit our brains could no longer take in more information.

We made the decision of not purchasing tickets to the different destinations in Prague castle, but instead did an evening walk around the area at dusk. With almost no other tourists in sight, the weather a tiny bit cooler, and St. Vitus Cathedral glowing in the dark, we had to admit it was a good one.

As for culinary adventures, the best meal we had was in a vegan restaurant (very imaginatively) called Vegan’s. We enjoyed roasted sweet potato with guacamole and vegan goulash in the cute attic room of the restaurant. (See if you can spot their balcony in one of the photos!) On our last day there, we found another gem right by the Charles Bridge, but hidden in a tiny courtyard – The Rainbow’s End Café and Art Garden. It was a beautiful quiet and cool haven.

There’s no denying Prague is a popular city filled with tourists, at least at this time of the year. However, peace and quiet is never far away: by just slightly veering off the busiest streets, you’ll find you can explore at your own pace, stop to take photos, and find a seat in a half-empty restaurant. There are hidden treasures around every corner.

We did go see the famous Astronomical Clock, though, on our last day, as it struck noon. The apostles did their rounds and a little skeleton sounded the bell. I did feel like there was a certain kind of magic to it.

(Thank you to my travel companion for adventuring with me. ♥)

Kesäretket, kesähetket

kesalla1

kesalla2

kesalla7

kesalla4

kesalla5

kesalla6

kesalla8

Tämän kesän hienous on ollut hetkissä. Muistelen edelleen meren äärellä istumista kesäkuussa, kuinka se silitti sielua. Järvikin antoi parastaan pienen, mutta oikein hyvän hetken. Olen onnistunut päätymään sopivan kokoisille seikkailuille ja saanut nauttia matkalla olosta (siitä, kun kulkuvälineessä saa keskittyä maisemiin) sekä ihmetellä uusia kulmia. Juhlavina hetkinä on nostettu maljoja päättymisille ja alkamisille.

Tämän kesän hienous on ollut myös seurassa, jonka kanssa on istuttu hiljaa tai puhuttu pitkään. Ystävissä, joiden tapaaminen on niin arvokasta nyt, kun hiljalleen hajaannumme ympäri Suomen. Elämme kynnyksellä kukin.

Toisaalta hienous on myös kotona, tavallisissa ympyröissä, joihin voi aina palata olemaan itsensä. Vaikka elämä on nyt hakemista, sitä tietää aina, mistä olennainen löytyy.

The beauty of this summer has been in its moments. I still warmly recall sitting by the sea in June, the way it gently soothes your soul. The lake, too, gave its best for a fleeting moment in time, and it was just enough. I’ve found myself on moderate-sized adventures, enjoyed being on the road (when taking in the view is all you can do), and marveled at new corners of the world. On more than one day, glasses have been raised in celebration of endings and beginnings.

The beauty of this summer has also been in the company it’s been spent in – talking for hours or sitting in comfortable silence. It’s been in the friends, the meeting of whom is so valuable now that we’re slowly taking to our own paths and wandering off. Each of us is on our own threshold.

On the other hand, the beauty is also in being at home, being me in the most familiar of settings. Even if life now is a big search with no map to guide me, I know where I can find the essentials.

 

 

Tein omin käsin asukkaan nukkekotiin

noitanukke4mm

Olen koko vuoden väläytellyt blogissa nukkekotiprojektia, joka on kovasti työn alla. Kovin paljon konkretiaa ei ole vielä valmiina, mutta suunnitelmat ovat pitkällä ja monta osaa keskeneräisinä. Nyt alkaa olla aika kertoa, mistä tässä kaikessa on kyse.

Minulla on ollut yli vuosikymmenen iso vaaleansininen nukkekoti, joka on hiljalleen kerännyt tavaraa, mutta josta on puuttunut jotain olennaista: sillä ei ole ollut kunnollista tarinaa. Viime joulun aikaan tuo tarina kuitenkin tupsahti päähäni ja pakotti ryhtymään toimeen.

Vaaleansinisestä talostani tulee reilun kolmekymppisen noidan kaupunkiasunto Lontoossa. Tavallisten keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen lisäksi se pitää sisällään kellarikerroksen viherhuoneen, ennustusnurkan sekä tähtientarkkailupaikan. Taikuus on läsnä, muttei ylitsevuotavasti, sillä talon asukkaalla on myös jästiystäviä, joiden silmiltä se täytyy piilottaa. Tarkkasilmäinen ja asioista tietävä kuitenkin sen huomaa.

noitanukke2

noitanukke1m

noitanukke3m

Minulle oli alusta asti selvää, että haluan talooni oikean asukkaan. Päässäni alkoi elää punatukkainen nainen, josta huokuu itsenäisyys ja pieni tuimuus kuin Minerva McGarmiwasta ikään. Katselin hetken suomalaisten nukentekijöiden töitä, mutta  nukkekotikerhoon palatessani kuulin, että suunnitteilla oli sopivasti kahden kerran nukkekurssi. Päädyinkin tekemään nukkeni itse.

Nukenteko oli äärettömän hauska kokemus, joka niksautti aivot sijoiltaan. Monen tunnin keskittyminen ensin nenään, sitten otsaryppyihin, sitten korviin sai oivaltamaan asioita, mutta toisaalta teki ihmiskasvoista aivan kummalliset ja vieraat. “Tämä suuko tulee sitten tähän nenän alle?” oli vain yksi absurdeista kysymyksistä, joita kurssilla kuultiin.

noitanukke6

noitanukke5mm

Kahden tiistai-illan jälkeen minulla oli käsissäni noitanukkeni pää leimuavan punaisine hiuksineen, kädet ja jalat sekä piipunrassista muotoiltu luuranko. Tuntui aivan hullulta, että olin onnistunut tekemään ne itse. Muutamaa viikkoa myöhemmin noitani sai myös lihaa luiden ympärille. Konstit siihen ovat monet, mutta minä päädyin menemään vähän vaikeamman kautta ja neulahuovuttamaan vartalon. Näin sain siitä jämäkän mutta taipuisan. Noidasta tuli aika kurvikas tapaus.

Jo pään valmistumisen jälkeen kyselin Instagramissa noidalle nimiehdotuksia ja kirjasin kaikki ylös. Vielä en ole kuitenkaan palannut listan pariin, sillä haluan antaa nukelle aikaa kasvattaa persoonallisuuttaan. Palataan nimiasiaan sitten, kun noidalla on vähän vaatetta päällään, ajatuksia päässään ja tavoitteita elämässä.

Ever since the start of this year, I’ve been talking about a dollhouse project I’m working on. There isn’t a lot finished yet that I could show you, but it’s time to lift the veil a little.

I’ve had a big dollhouse for over a decade, but what’s kept me from completing it has been the lack of a story in it. In December, that story suddenly popped into my head and made it impossible not to follow the idea. The dollhouse will be a 30-something witch’s townhouse in London, complete with a divination corner, a stargazing spot, and a herbology room in the basement. The magic is present, but a little under the surface, as the witch has made friends with wizarding folk and muggles alike.

From the start, I knew I wanted to have an inhabitant in the house, not just the idea of her. What I had in mind was a redhead woman with a Minerva McGonagall-ish air of independence and mild sternness. I had no plan to make the doll myself, but after returning to miniature club and hearing they had a doll making course just around the corner, that’s what I ended up doing.

Doll making was amazing and hilarious. Several hours of concentrating first on a nose, then on forehead wrinkles, then on ears turned our brains upside down and made the human face seem like a big mystery. “So the mouth goes under the nose?” was just one of the questions asked during our two Tuesday evenings.

And then I was holding the detailed head of my witch with flaming red hair, two arms, two legs, and a pipe cleaner skeleton. After a few weeks’ wait, the witch got some curves, too. There are many ways to make the body, but I went with needle felting to make it sturdy but flexible.

After finishing the head, I asked for name suggestions on Instagram. I haven’t yet gone back to my list of names, as I want the witch to gather a bit more personality first. We’ll see about the name when she’s developed some thoughts, ambitions, and a style of her own.

Tuliterä bullet journal antaa tilaa uudistua

bujo2019_10

Kesä on aina minulle bullet journalista toiseen siirtymisen aikaa. Kulutan yhden Leuchtturm 1917 -muistikirjan loppuun melko tarkasti vuodessa, ja vaihto on osunut yleensä kesä- ja heinäkuun taitteeseen. Nyt valmistumisen jälkeen olen käyttänyt bujoa laiskanpuoleisesti, joten kuorin uusimman kirjani kääreistä vasta elokuuhun siirryttäessä. Sekin on vanha tuttu Lettu, vaikka haaveilin vähän Moleskinen kokeilemisesta. Pistesivuisen löytäminen osoittautui kuitenkin hankalaksi – ja lisäksi sain valmistujaislahjaksi lahjakortin Harjun paperiin, mikä ratkaisi asian Leuchtturmin hyväksi. (Kiitos, Elina!)

Valmistuminen muuttanee bullet journalin käyttöäni isomminkin. Elämäntilanne muuttuu, joten entiset sivumallit ja systeemit eivät todennäköisesti toimi. Tässä välivaiheessa olen lakannut esimerkiksi käyttämästä vanhoja viikkosivujani (joista lisää myöhemmin), sillä kuukausi aukeamalla riittää tämänhetkisille menoille paremmin kuin hyvin.

Ja välivaiheista puheen ollen: vaikka bujo on ollut kohtalaisen vähällä käytöllä kesän aikana, juuri tällaisissa kohdissa se lopulta näyttää myös hyödyllisyytensä. Kun elämässä ei ole selkeää rutiinia ja tulevaisuus on hämärän peitossa, kaaosta voi tasoittaa ja tulevaa käsitellä oman muistikirjan rauhassa.

bujo2019_2

bujo2019_7

bujo2019_1

bujo2019_6

bujo2019_11

Uudessa kirjassa minulle on tärkeää kevyesti toteutettava visuaalinen puoli. Estetiikkahan ei ole mitenkään pakollinen osa bullet journalia, mutta minulle oma muistikirjani on myös yksi luovuuden lähde ja kohde. Siitäkin huolimatta sen täytyy pystyä elämään arjessa. Saatan aloittaa aukeaman liimaamalla sille pari kuvaa, piirtämällä jotain tai heittelemällä washi-teippiä sinne tänne, ja tekstit asettuvat niiden lomaan. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä jättää ilmaa asioiden ympärille.

Habit tracker minulla on ollut aiemmin viikkosivuilla, mutta nyt karsin sitä ja jätin jäljelle vain hyvinvointiin liittyvät asiat. Niitä seurasin vanhoissa trackereissanikin eniten, kun taas muut rastit ruuduissa jäivät vain rasteiksi.

Testaan myös blogin julkaisukalenteria ja yritän kiihdyttää tahtia yhteen postaukseen viikossa. Minulla on aiemmin ollut lista aiheideoista, mutta nyt otin käyttöön suunnitelman, vaikkakin yksinkertaisen sellaisen: rivi per viikko, jokaiselle yksi aihe. Katsotaan, miten tytön käy.

bujo2019_5

bujo2019_4

bujo2019_8

bujo2019_3

bujo2019_9

Siirtyminen muistikirjasta toiseen on yhtä yksilöllistä kuin bullet journalin käyttäminen yleensä. Tässä kuitenkin muutama vinkki, jotka olen itse kokenut käyttökelpoisiksi siirtymävaiheessa.

Käy vanha kirja läpi ja merkkaa ne sivut, jotka haluat siirtää uuteen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi listat, jotka ovat kesken: minä siirsin blogin aiheideani uuteen julkaisukalenteriin. Mieti kuitenkin tarkkaan, mitä tarvitset vastedeskin. Jotain voi myös jättää taa.

Tässä kohtaa on myös hyvä mahdollisuus miettiä, toimivatko vanhan bujon sivumallit. Tuleeko sinun käytettyä bullet journaliasi säännöllisesti? Koetko sen käytön hankalaksi? Ovatko mallit aikansa eläneitä? Voi hyvin olla aika kokeilla jotain uutta. Pinterest pursuilee erilaisia journaleita, joista voi löytää inspiraatiota omaansa. Myös Instagramissa voit etsiä malleja esimerkiksi hashtageilla #bulletjournalmonthlylog, #bulletjournalweeklylog ja niin edelleen. 

Älä turhaan stressaa sitä, mihin kohtaan vuodenkiertoa siirtymä ajoittuu. Tietysti, jos sinulle tuo mielenrauhaa aloittaa puhtaalta pöydältä vuodenvaihteessa tai muussa itsellesi luontevassa kohdassa, on sekin täysin sallittua. Hanki alkuun vaikka ohuempi vihko ja vaihda uudenkarheaan, kun sen aika tulee. Aloittamista ei ainakaan kannata lykätä sen vuoksi, ettei käsillä ole Uuden Aikakauden Alku. (Vaikka juuri nythän monelle on! Aloita siis vaikka heti!)

Miltä sinun kalenterisi tai muistikirjasi näyttää nyt, syksyn hiljalleen lähestyessä?

bujo2019_12 (1)

Summer, for me, is the time of moving from one Bullet Journal to the next. One Leuchtturm 1917 notebook lasts me more or less 12 months, so the time of migration is pretty set. This time, though, I don’t know what my new journal will end up looking like. After graduation, my life hasn’t yet settled into new routines, but when it does, those routines will most likely require new kinds of time management. For now, I’m using a monthly calendar spread instead of my old weekly pages, as my comings and goings fit more than nicely on one spread.

And speaking of things changing: it is right at these times the Bullet Journal brings forth its skills for chaos management. 

With this journal, I’m trying to go for stress-free visuals. My journal is my happy creative place, and I like to start with a picture or two, maybe a doodle, some washi tape here and there, and work around that. Negative space also feels refreshing at the moment.

A couple of new features I’m trying out are a wellness tracker and an editorial calendar for my blog. I used to have a habit tracker on my weekly pages, but I’ve now stripped it down to just the things that have to do with my wellbeing and dropped everything I wasn’t paying attention to anyway. The editorial calendar has a post-a-week schedule – we’ll see how that goes!

Making the move from one journal to the next is as individual as your Bullet Journal itself, but here are a few tips I’ve found useful over the years.

  • Go through your old journal and mark the pages you want to move to the next one. Be critical: only keep what you need.
  • This is also a good chance to assess if your old layouts or systems are outdated or difficult to use. It could be the time for something new. Try Pinterest for inspiration, or search Instagram for #bulletjournalmonthlylog, #bulletjournalweeklylog and so on.
  • Don’t fret about whether or not it’s a logical time of year to start a new journal. If starting at New Year brings you a sense of calm, by all means, go for it, but don’t put off starting in the first place. You can always begin with a thinner journal and switch when the time comes.

How is your journal looking now, as we slowly move on to a new autumn?

Älä hättäile, sanoi lammas

lampaat1

lampaat5

lampaat4

lampaat_mv2

lampaat7

lampaat_mv1

lampaat2

lampaat8

Meillä päin ahkeroi lauma pörröisiä kesätyöntekijöitä. Kaupunki palkkasi keväällä muutaman kymmenen lammasta tekemään selvää valloilleen päässeestä jättipalsamista, ja ainakin päällisin puolin näyttää, että ne ovat hoitaneet hommansa perusteellisesti. Samalla lähipusikosta on tullut Lammasmetsä, jossa voi läpikulkumatkalla saada annoksen elukkaterapiaa.

Kävimme alkukesästä etsimässä lampaita kameran kanssa ja löysimme ne puolivarjoisasta notkelmasta päiväunilta. Suut kävivät koko ajan, eli työt hoituivat, mutta hyvin leppoisasti ja turhaan hätiköimättä. Siinä torkkumisen lomassa.

Ihailtava asenne, mietin.

There’s a bunch of fluffy summer workers in town. The municipality hired a flock of sheep to take care of overgrowing Himalayan balsam, and they seem to be good at what they to. We met them in the middle of an afternoon nap one day in early summer, huddled together in a safe secluded spot, mouths constantly munching away. Way to get stuff done stress free.

Elämäni kirjat: 25 tärkeää teosta matkan varrelta

kirjat25_4m

Opin lukemaan nelivuotiaana. Ennen sitäkin minulle luettiin ahkerasti kuvakirjoja ja kerrottiin iltasatuja, joten kirjat ja tarinat ovat olleet elämässäni läsnä alusta asti. Alakouluikäisenä kävin äitini ja siskoni kanssa kirjastossa joka kuukausi ja lainasin aina tasan kymmenen kirjaa. Kävi tärkeäksi lukea PALJON. Pikakelaus kymmenen vuoden päähän, ja päädyin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Ei ehkä yllättänyt.

Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura teki keväällä videon, jossa listasi juuri alkaneen kolmannenkymmenennen elinvuotensa kunniaksi kolmekymmentä elämänsä kirjaa. Innostuin ideasta niin, että oma listani syntyi kymmenessä minuutissa flunssaisen iltasuihkun jälkeen yhden aikaan yöllä. Minun listallani on ikäni mukaisesti 25 kirjaa, vaikkei listan kronologia etenekään aivan vuosi vuodelta.

kirjat25_1

1. Astrid Lindgren: Se pikkuinen Lotta
On totta kai lähdettävä liikkeelle kirjasta, josta olen saanut nimeni. En ollut lapsena ihan yhtä tulta ja tappuraa kuin kirjan Lotta, enkä muuttanut naapuriin, vaikka ajatus tuntuikin kutkuttavalta – varsinkin se, kuinka lounas saapuu ikkunasta korissa. Tiettyä tuittupäisyyttä minussakin kuitenkin oli.

2. Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen -kirjat
Viirun ja Pesosen tarinat kuuluvat rakkaimpiin kuvakirjoihini. Myös saman parivaljakon seikkailuista kertova video on meillä kulutettu lähes puhki. Tietyt kuvat, kuten naapurin Kososelta näyttävä hauki, ovat piirtyneet verkkokalvoille loppuelämäksi. Voin nyt myös vahvistaa, että Nordqvistin kanakuvaus on yllättävän realistinen.

3. Mauri Kunnas: Koiramäki
Mauri Kunnaksen kirjoja on meillä hyllyssä pitkä rivi, mutta iso Koiramäki-yhteisnide on ehkä se kaikista tärkein. Vanhan ajan elo kiehtoi pienenä, ja siksi tykkäsin leikkiä Koiramäkeä: vein muun muassa kuvitteellisille eläimille heiniä (huovutusvillaa ihanissa voimapaperikääreissä, jotka jo itsessään toivat oikeanlaista tunnelmaa).

4. Hannele Huovi: Urpo, Turpo ja hirmuinen ÄM
Urpo ja Turpo kuuluvat lapsuuteni klassikkohahmoihin niin kirjojen lehdillä kuin telkkarissakin. Hirmuinen ÄM -kirjaa muistan lukeneeni itse lukuisia kertoja. Huovin huumori on ihanaa, se naurattaa niin iltasadun kuulijaa kuin lukijaakin.

5. J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
Nyt pääsemme asian ytimeen. Sain ensimmäisen Harry Potterini lahjaksi tätini mieheltä kuusivuotiaana, joulukuussa 2000, ja elämäni muuttui kertaheitolla. Muistan yksityiskohtaisesti tilanteen, jossa avasin paketin, ja etenkin sen tunteen, jonka kirjan näkeminen loi pikkuiseen minuun. Siitä ei ollut taikuus kaukana – se oli ehkä oma henkilökohtainen Tylypahkan-kirjeeni. Harry Potter -sarja on vaikuttanut minuun enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia.

kirjat25_5m

6. Timo Parvela: Ella-kirjat
Alakoulun ensimmäisillä luokilla Ellat olivat parasta, mitä luokkahuoneen kirjahylly tarjosi. Opettajaäitini kanssa nauroimme ääneen Ellan luokan teatteriretkelle ja muille toilailuille – kummallekin löytyi kirjoista samaistumispintaa.

7. Merri Vik: Lotta-kirjat
Niin kuin Lauran listalla olivat Laura-kirjat, on minullakin kirjasarja kaimastani. Omat kappaleeni Lotta-kirjoista oli hankittu kirjaston poistomyynnistä; muistelun ja googlettelun perusteella hyllyssäni olivat mahdollisesti Niin Lotan tapaista, Suoraan asiaan, Lotta! sekä Lotta on aina Lotta. Päähenkilö Lotta oli kirjoissa vanhempi kuin minä lukiessani, ja teini-ikäisen elämä vaikutti jännittävältä.

8. Vivienne Boulton: Nukkekotikirja
Kun 9-vuotiaana innostuin miniatyyreista, tämä nukkekotiharrastajan klassikkokirja oli iso inspiraation lähde. Kirjan pohjalta loin ensimmäiset suunnitelmani isosta viktoriaanisesta nukkekodista vihkoon, jonka ensimmäiselle sivulle olin kirjoittanut isäni viisaan varoituksen: “Huom! Nukkekodin tekeminen kestää kymmenen vuotta!” Spoiler alert: se voi kestää kauemminkin.

9. L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
Pieni runotyttö ehti odottaa kirjahyllyssäni jokusen vuoden ennen kuin kasvoin sopivan ikäiseksi ymmärtämään sen ihanuuden. Sitten löysinkin vahvasti itseni Uuden kuun Emiliasta. Minulla oli jossain vaiheessa pieni musta muistikirjakin, ihan niin kuin Emilialla.

10. C. S. Lewis: Velho ja leijona
Luin Narnia-kirjat jonain kesänä alakouluiässä, ja etenkin ensimmäisen Narnia-elokuvan ilmestyessä elin tarinaa intensiivisesti. Pidän muistakin sarjan osista, mutta Velho ja leijona on ikuinen lempparini. Vielä jonain päivänä luen koko tarinan kronologisessa järjestyksessä, joka on eri kuin kirjojen ilmestymisjärjestys.

kirjat25_2m

11. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Tomi Kontion Austraasia-trilogia osui minulla juuri siihen kohtaan, jossa luin kirjoja aivan hengästyttävää tahtia. Iso osa tuon ajan kirjoista on jäänyt vain merkinnöiksi lukupäiväkirjaan, mutta Keväällä isä sai siivet teki ison vaikutuksen. Olen sittemmin, jo aikuisena, ostanut sen omaan kirjahyllyyni ja lukenut uudelleen. Jatko-osat, Austraasian viimeiset lapset ja Maan veli, luin lapsena myös, mutta ensimmäinen osa oli minulle se tärkein.

12. Cornelia Funke: Mustesydän
Mustesydän on kirja, joka kertoo kirjoista, ja se jos mikä innoitti kaltaistani lukutoukkaa. Ajatus siitä, että ääneen lukemalla kirja herää eloon ja todellisuus ja tarina vaihtavat paikkaa, oli huumaava. Luin Mustesydämen useampaan otteeseen, sillä aina uuden jatko-osan aloittaessani olin ehtinyt unohtaa edeltävän tarinan yksityiskohdat ja jouduin palaamaan alkuun. Sarjassa on onneksi vain kolme kirjaa.

13. Stephenie Meyer: Houkutus
Minullakin oli oma intensiivinen Twilight-vaiheeni, joka kesti jotakuinkin yläkoulun verran. Sarjan ensimmäinen osa vei jalat alta, kuten monelta muultakin. Olen palannut siihen myöhemminkin ja vähän guilty pleasure -hengessä kyllä nauttinut lukukokemuksesta. Lisäksi olen jopa akateemisessa maailmassa puolustanut ystäväni kanssa Twilightin paikkaa ja nuoruuden fanituksen kohteiden merkityksellisyyttä.

14. Suzanne Collins: Nälkäpeli
Twilight-sarjan valtakausi elämässäni päättyi, kun sen paikan vei Nälkäpeli-sarja. Niin kuin Potterit (ja itse asiassa jossain määrin myös Twilightin), myös Nälkäpelin toi elämääni tätini mies, joka on minua paremmin perillä YA-kirjallisuuden, fantasian ja scifin uusimmista tuulista. Nälkäpelin idea, tarina ja teksti veivät suvereenisti mukanaan, ja ensimmäinen kirja piti ahmia parissa päivässä.

15. Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Harry Potterien suomentajan Jaana Kapari-Jatan kädenjälki on minulle tutumpaa kuin kenenkään muun kääntäjän. Kun Kapari-Jatta julkaisi oman kirjan Pottereiden kääntämisestä, se oli pakko lukea. Kaikki teoksessa esitellyt luovat käännösratkaisut ja kuvaus kääntäjän elämästä loivat minulle uuden toiveammatin. Hainkin opiskelemaan kääntämistä, mutta päädyin sattuman kautta toisaalle. Ala kiinnostaa kuitenkin edelleen.

kirjat25_6

16. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Löysin Jane Austenin lukioikäisenä. Ensimmäisenä luin Kasvattitytön tarinan äidinkielen kurssille, mutta tähän on pakko listata kuitenkin Ylpeys ja ennakkoluulo, se isoin ja tärkein. Myös Neito vanhassa linnassa kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini.

17. Brian Sibley: Harry Potter Film Wizardry
Tämä Harry Potter -elokuvien tekemisestä kertova kirja on yhtä visuaalista ilotulitusta, ja sen pariin palaan edelleen inspiraation perässä. Minulla on toinenkin vastaava kirja, järkälemäinen Harry Potter: Page to Screen, mutta Film Wizardryn uskomaton ulkoasu on rakastamani MinaLima Designin tekosia, ja siksi se vie näistä kahdesta voiton.

18. Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Iiris Lempivaara oli eräässä vaiheessa minun ja ystäväni kirjallinen voimahahmo. Pulkkisen kirjan melankolisuus, oivaltavuus ja toiveikkuus toivat lohtua ja iloa.

19. Elias Lönnrot: Kalevala
Luin kansalliseepoksemme yliopistossa kirjallisuuden kurssille. Siinä riitti työmaata, mutta samalla innostuin ja inspiroiduin. Tuo lukukierros tuntui pintaraapaisulta, ja haluan vielä sukeltaa syvemmälle Kalevalan maailmaan.

20. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Kuuntelin Mrs. Dallowayn englanninkielisenä äänikirjana erään joulun alla, ja kuuntelukokemuksesta tuli meditatiivinen matka tajunnanvirran maailmaan. Rakastan tapaa, jolla kirjan näkökulma leijailee henkilöhahmosta toiseen kuin tuulen mukana. Tarina virtaa, mutta tunnelma on pysähtynyt.

kirjat25_3

21. Tiina Raevaara: Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle
Yksi yliopistoaikainen kurssikirja täytyy saada listalle mukaan, ja se on itseoikeutetusti Tiina Raevaaran Tajuaako kukaan?, joka on ainoa omaan hyllyyn hankkimani kurssikirja. Raevaara kirjoittaa yleistajuistamisesta, no, yleistajuisesti ja viihdyttävästi niin, että kirjaa lukee aivan mielikseen. Sain teoksesta ideoita myös muuhun kuin tieteestä kirjoittamiseen.

22. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä
Kun kesällä 2017 päädyin harjoitteluihin kirjankustantamoihin, oli yksi parhaista työtehtävistä lukea Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivän keskeneräinen versio ja tehdä huomioita siitä, milloin alan arvata juonen suuntaa ja loppuratkaisua. Tarinalle tarvittiin tuoreet silmät, ja luin sitä aivan lumoutuneena. Valmis kirja on tietysti vieläkin parempi.

23. Lars Svendsen: Yksinäisyyden filosofia
Yksinäisyyden filosofia on minulle tärkeä ennen kaikkea tekoprosessinsa vuoksi. Kirja on käännetty norjasta, ja suomennoksen kustannustoimitusta tehdessäni pyörittelin niin norjankielistä alkutekstiä, tuoretta suomennosta kuin muistaakseni ruotsinkielistä versiota. Toimitusvaiheessa piti kääntää suomeksi vielä muutama alkuteoksessa englanniksi ollut kirjallisuussitaatti, ja kääntäjän ollessa kiireinen homma osoitettiin minulle. Niistä sitaateista tuli ensimmäiset (ja toistaiseksi viimeiset) julkaistut käännökseni, ja niiden myötä sain myös nimeni kirjan nimiösivulle. Sydän läpättää vieläkin.

24. Lewis Carroll: Alicen seikkailut ihmemaassa
Olen vasta palannut pitkältä sukellukselta kaninkoloon, joten tottahan Alicen seikkailut ihmemaassa on ansainnut paikkansa elämäni kirjojen listalla. Olen tehnyt sekä kandidaatintutkielmani että nyt graduni teoksesta, ja Alicen tarinasta sen kun avautuu uusia puolia ja kummallisuuksia. Naurattaa, että ennustin yliopistovuoteni jo penkkareissa, joissa jostain kumman syystä pukeuduin herttakuningattareksi.

25. Katherine Mansfield: The Garden Party and Other Stories
Viimeisenä on viimeisin rakkauteni, sekin koulua varten luettu. Katherine Mansfieldin novellikokoelma teki sellaisen vaikutuksen, että aion tilata kirjan omaan hyllyyni jonain ihanana käytettynä painoksena. Sen viipyilevät kuvat ja pieneltä vaikuttavien kokemusten ja hetkien venyttäminen suuriksi sai minut ihastumaan.

Tässä oli 25 tärkeää teosta ja sarjaa oman elämäni varrelta. Miltä sinun listasi näyttäisi? Millaiset kirjat ovat muokanneet sinua ja matkaasi?

I learned to read at the age of four. Even before that, I was read to extensively, so books and stories have been a part of my life right from the start. As a child, I read everything and everywhere. Fast forward a decade, and I ended up studying Finnish and literature. Not surprised, to be honest.

A few months back, Laura from Bibbidi Bobbidi Book made a video about 30 books that have shaped her almost 30 years. The idea intrigued me – so much so, that my own list was compiled in ten minutes the following night (at 1 am). While not strictly a year-to-year list, it consists of 25 books to celebrate my 25 years.

1. Astrid Lindgren: Lotta on Troublemaker Street
We’ll start at the beginning: the book that gave me my name. I wasn’t as headstrong as Lindgren’s Lotta, and I didn’t move to live with my next door neighbours, but there was a certain stubbornness, alright.

2. Sven Nordqvist: the Pettson and Findus series
Both the picture books and a video tape of Pettson & Findus’ adventures are almost worn through in our family – with the scariest pictures forever etched on our minds (think enormous pike with the looks of the angry neighbour).

3. Mauri Kunnas: Doghill
There probably isn’t a nursery bookshelf in Finland that doesn’t have a book by Mauri Kunnas in it. Ours has several, but the most important one is the collection of three Doghill stories that often inspired me to play ‘the old times’.

4. Hannele Huovi: Urpo, Turpo ja hirmuinen ÄM (‘Urpo, Turpo and the horrendous M’)
Urpo and Turpo, a teddy bear team, are another childhood classic, read at bedtime by my parents and later by myself. Their humour is perfect to keep readers of all ages entertained.

5. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher’s Stone
Now we’re getting to the heart of the matter: at six years old, I received my first Harry Potter book as a gift, and my life was forever changed. I remember the occasion in detail, including the mysterious feeling of magic in the air. In a way, it was my Hogwarts letter. The series has had an effect on my life like nothing else has.

6. Timo Parvela: the Ella series
In the first and second grade, the Ella books were the best thing our classroom bookshelves held. Filled with amusing stories about the fun and games of Ella, her class and her teacher, they made both me and my mum (a primary school teacher) laugh out loud.

7. Merri Vik: the Lotta series
I had three books from the Swedish series about Lotta, a teenager who has a knack for getting in trouble. Lotta in the books was older than me at the time, and the life of a teenager felt both distant and cool.

8. Vivienne Boulton: The Dollhouse Decorator
This book gave me a lot of inspiration when I first got into miniatures at the age of nine. I had a notebook for planning my big Victorian dollhouse, and on the first page, I wrote a piece of advice my dad gave me: “Note: it can take ten years to finish a dollhouse.” Spoiler alert: it can take longer.

9. L. M. Montgomery: Emily of New Moon
Emily waited patiently in my bookshelf for me to grow old enough to understand her sweetness. When I did, I strongly identified with her – and still do.

10. C. S. Lewis: The Lion, the Witch and the Wardrobe
One summer during primary school, I read all the Narnia books, and after the 2005 film came out, I had a pretty intense Narnia phase. Although I like the whole series, The Lion, the Witch and the Wardrobe is my forever favourite. One day, I’ll reread the books in chronological order.

11. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet (‘Dad got wings in the spring’)
The Austraasia trilogy by Finnish writer Tomi Kontio hit the point in my life when I was reading books at a frantic speed. A lot of the books from that time have faded from memory, only lingering as entries in my reading diary, but this one stuck – and even found its way to my bookshelf years later.

12. Cornelia Funke: Inkheart
A book about books? Yes please. The way stories and reality switch places in Funke’s books was captivating to an 11-year-old me. I kept re-reading Inkheart, as by the time I got my hands on the next book, I’d forgotten the details of the previous ones and had to go back. Luckily it’s only a trilogy.

13. Stephenie Meyer: Twilight
I, too, went through my Twilight phase – how could I not have? I admit still enjoying the series in a guilty pleasure sort of way, and have even defended Twilight’s meaning for young fans in the academic world.

14. Suzanne Collins: The Hunger Games
Then came The Hunger Games and overtook Twilight. Brought to my life by the same person who introduced me to Harry Potter and later Twilight, too, the series had me devouring page after page, chapter after chapter.

15. Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen (‘Bubotuber and Pigwidgeon’)
Written by the Finnish translator of the Harry Potter series, this book is all about how she worked with Harry’s adventures. It made me dream about being a translator myself, and even though I ended up elsewhere, my fascination for the subject remains.

16. Jane Austen: Pride and Prejudice
I found Jane Austen in high school. Although Mansfield Park was the first book by her that found its way to me, the big one, Pride and Prejudice, has to have a place on this list.

17. Brian Sibley: Harry Potter Film Wizardry
An explosion of colour and visual candy, Film Wizardry shows the making of the Harry Potter films in vivid detail. It is designed by MinaLima Design of which I am a huge fan.

18. Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (‘Iiris Lempivaara’s restless and heavy heart’)
Iiris Lempivaara (‘Loveperil’) once was a sort of a literary power character for me and my friend, bringing comfort and joy in all her melancholy and insight.

19. Elias Lönnrot: Kalevala
I dived head first into our national epic on a literature course and barely scratched the surface. Journey to be continued.

20. Virginia Woolf: Mrs Dalloway
Mrs Dalloway read by Juliet Stevenson was the most meditative audio book experience I’ve ever had. I absolutely love the way the story floats through London like it’s caught in the wind – flowing, but still.

21. Tiina Raevaara: Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle (‘Does anyone get it? A guide to writing popular science’)
I’ll have to include one course book from uni – and it’ll have to be the only one I ever purchased for my own collection. Tajuaako kukaan? is an excellent book on popular science written by someone who practises what they preach.

22. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä (‘The day of a wrong cat’)
One of the best tasks during my summer at book publishing was to read the latest mystery by Pasi Ilmari Jääskeläinen and to spot the places where I began to put two and two together. I was as spellbound by the manuscript as I was later by the finished book.

23. Lars Svendsen: A Philosophy of Loneliness
This is another one from the publishing summer: the first published book that has words in it translated by me. There were some English literary quotes in the Norwegian original, and as the Finnish translator was busy, I was asked to translate them. So I did, and got my name on the first pages of the book.

24. Lewis Carroll: Alice’s Adventures in Wonderland
Why, of course Alice has to be on the list. Having done both my Bachelor’s and Master’s theses on Wonderland conversation, I’ve only just returned from quite a long dive into the rabbit hole. And I keep finding new oddities.

25. Katherine Mansfield: The Garden Party and Other Stories
The very last one’s school related, too: it’s one of the books I read for my last literature course. I fell in love with the way Mansfield treasures small moments and fleeting feelings, and I dream of finding a beautiful second-hand copy of the book.

These were 25 books from my 25 years of loving them. What would your list look like? Which books have shaped your story?