Prahan sivukujat ovat aarteita täynnä

praha11

Vielä vihoviimeisinä elokuun päivinä teimme kesäreissun Prahaan. Matkaa oli suunniteltu kevättalven iltoina, pyöritelty Wieniä, Amsterdamia ja Kööpenhaminaa, mutta Prahaan me viimein päädyimme. Eikä kesäkään ollut vielä kadonnut, sillä saimme nauttia 30 helleasteesta joka päivä.

Praha oli meille molemmille vieras kaupunki. Lähdimme matkaan vailla kovin tarkkaa suunnitelmaa ja löimme päivän sisällön lukkoon aina aamulla. Nähtävää olisi totta kai ollut paljon enemmän kuin vajaan viiden päivän tarpeiksi. Kaupunkiin tutustumista helpotti suuresti se, kuinka joukkoliikenne toimi kuin rasvattu eikä käynyt kukkarolle: vuorokauden lipun kaikkiin liikennevälineisiin sai reilulla neljällä eurolla. Huristelimme surutta ratikalla paikasta toiseen aina, kun jalat väsyivät tai meno kävi liian helteiseksi.

praha4

praha3

praha2

Prahassa jo kadulla kävely oli elämys, jos uskalsi nostaa katseensa mukulakivistä: rakennusten seinien koristemaalaukset, reliefit ja patsaat pysäyttivät meidät tasaisin väliajoin. En lakannut ihmettelemästä, että niissä vanhoissa taloissa todella asutaan ja työskennellään.

Reissun alkupuolella poikkesimme Klementinumiin, joka on jesuiittojen perustama rakennuskompleksi vanhassakaupungissa. Opastettu kierros vei kierreportaita pitkin aina vain ylemmäs ja ylemmäs, astronomiseen torniin saakka, josta avautui näkymä yli kaupungin. Klementinumin barokkityylistä kirjastoa on tituleerattu maailman kauneimmaksi, eikä suotta – minulta se oli viedä jalat alta. Kuvata kirjastossa ei valitettavasti saanut.

Museoiden ystävälle Praha tarjoaa kansallismuseon lisäksi lukuisia pieniä kohteita Alfons Mucha -museosta Lego-museoon. Meidän reitillemme sattuivat Franz Kafka -museo, Apple-museo ja alkemiamuseo (jota suosittelemme kuitenkin lähinnä lasten kanssa matkustaville). Tiedonjanoinen saa siis haluamansa; kansallismuseon jälkeen totesimme, että jano oli ehtinyt muuttua ähkyksi.

Prahan linnan alueella teimme iltakävelyn, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi: saimme kävellä kaikessa rauhassa, ja päivän kuumuus oli vaihtunut lempeäksi lämmöksi. Emme kaivanneet nyt pääsyä linnan eri kohteisiin, vaan tunnelmointi riitti. Pyhän Vituksen katedraali oli järisyttävä iltavalaistuksessa.

praha5

praha7

praha8

praha9

Meidän matkamme paras ravintolakokemus löytyi vegaaniravintolasta, jonka nimi oli mielikuvituksettomasti mutta informatiivisesti Vegan’s. Ravintola löytyi pitkien portaiden päästä suloisesta ullakkohuoneistosta. Minä söin valtavan guacamolella täytetyn uunibataatin, joka oli parasta, mitä olen aikoihin maistanut. Seuralaisen vegaaninen gulassi ylitti niin ikään kaikki odotukset. Ravintolan terassipaikat olivat varattuja, mutta nautimme hyvillä mielin ilmastoiduista sisätiloista – vaikka terassi olisikin kieltämättä ollut hauska kokea (ks. kuva alla).

Viimeisenä päivänä, kun kulutimme aikaa ennen lentokentälle lähtöä, etsimme vielä yhden sopen, josta olimme netistä lukeneet hyvää. The Rainbow’s End -kahvilan sisäänkäynti on melkein Kaarlensillan kupeessa, pahimman turistikadun varrella, mutta itse kahvila osoittautui hiljaiseksi hengähdyspaikaksi. Ihana sisäpiha tuntui viileältä viidakolta.

praha6

praha1

praha10

Ei käy kiistäminen, että Praha on suosittu turistikohde. Kaarlensilta, vanhankaupungin aukio ja muut matkailijoiden pääpaikat olivat näin eurooppalaiseen loma-aikaan pullollaan ihmisiä. Suurimmista turistivirroista ei tarvinnut kuitenkaan poiketa kuin kujan verran sivuun, ja jo sai kävellä vapaasti, istahtaa puolityhjään ravintolaan ja pysähtyä kuvaamaan kaikessa rauhassa. Matkamuistomyymälöiden takana on paljon kätkettyjä helmiä, joista monet varmasti sivuutimme.

Viimeisenä päivänä kävimme kuitenkin katsastamassa, kuinka se kuuluisa astronominen kello löi puolenpäivän. Apostolit kiersivät kehänsä ja pikkuinen luuranko veti kellonnarusta. Jotain maagista siinä oli.

Kiitos seuralaiselle kanssaseikkailusta. ♥

On the last days of August, we made our last summer trip to visit Prague. We were both new to the city and only scratched the surface on our five-day stay, but it was lovely all the same. The summer clearly hadn’t left yet – we had 30 degrees every day. With little knowledge of the city and the sun beating down upon us, we happily made use of the excellent public transport to get around. A day ticket to all vehicles costs you about four euros, so it wasn’t a tough decision to make.

We liked to make a plan for each day in the morning before leaving for town. Just walking the streets was an experience, if you only dared to lift your eyes from the cobblestones: the architecture, with all the ornaments, statues, and reliefs on the walls was marvellous.

During the first days of our trip, we visited Klementinum, the Jesuit-founded building complex in the Old Town. The guided tour took us high up the stairs, all the way to the astronomical tower, that had a gorgeous view of the city. The baroque library of Klementinum has been called the most beautiful one in the world, and for a very good reason.

Prague has no shortage of museums. We explored the Franz Kafka museum, the Apple museum, and Museum of Alchemists and Magicians (recommended for those travelling with children). After adding the National Museum to the list, we had to admit our brains could no longer take in more information.

We made the decision of not purchasing tickets to the different destinations in Prague castle, but instead did an evening walk around the area at dusk. With almost no other tourists in sight, the weather a tiny bit cooler, and St. Vitus Cathedral glowing in the dark, we had to admit it was a good one.

As for culinary adventures, the best meal we had was in a vegan restaurant (very imaginatively) called Vegan’s. We enjoyed roasted sweet potato with guacamole and vegan goulash in the cute attic room of the restaurant. (See if you can spot their balcony in one of the photos!) On our last day there, we found another gem right by the Charles Bridge, but hidden in a tiny courtyard – The Rainbow’s End Café and Art Garden. It was a beautiful quiet and cool haven.

There’s no denying Prague is a popular city filled with tourists, at least at this time of the year. However, peace and quiet is never far away: by just slightly veering off the busiest streets, you’ll find you can explore at your own pace, stop to take photos, and find a seat in a half-empty restaurant. There are hidden treasures around every corner.

We did go see the famous Astronomical Clock, though, on our last day, as it struck noon. The apostles did their rounds and a little skeleton sounded the bell. I did feel like there was a certain kind of magic to it.

(Thank you to my travel companion for adventuring with me. ♥)

Advertisements

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s