Elämän lokikirjaa luomassa: arvioitavana The Bullet Journal Method

bujomethod1

Viime syksynä ilmestyi kirja, jota oli ehditty jo odotella: bullet journalin luojan Ryder Carrollin ensimmäinen oma kirja aiheesta. The Bullet Journal Method on sittemmin myös suomennettu nimellä Bullet journal -metodi, mutta minä sain kirjan joululahjaksi alkukielisenä. Se vei mennessään heti joululomalla, ja luettavaa riitti vielä uuden vuodenkin puolelle. Nyt gradukiireiden hellitettyä ehdin kertoa kirjasta ja lukukokemuksesta teillekin.

The Bullet Journal Method etenee perustekniikoista kohti taustalla vaikuttavaa filosofiaa ja erilaisia kustomointimahdollisuuksia. Aloittelija löytää kirjasta kaipaamansa tekniset perusteet ja vinkit niiden käyttöön, ja kokeneemmalle bujoilijalle se tarjoaa hyvinkin syvälle menevää taustoitusta ja ajattelun aihetta. Läpi kirjan Carroll tarjoaa tarvittavaa kontekstia sille, miksi bullet journal näyttää juuri siltä kuin näyttää, miksi metodi on kehitetty ja miksi lukijan kannattaisi ottaa se käyttöön. Sellaisinaan bujon tekniikat saattavat hämmentää tavalliseen kalenteriin tottunutta, mutta kunnolla taustoitettuina ja selitettyinä ne käyvät järkeen aivan uudella tavalla. Tätä taustoitusta voi olla vaikea löytää niistä tuhansista nettiartikkeleista, joita bullet journalista on kirjoitettu, ja siksi Carrollin omalle, perusteelliselle avaukselle oli paikka.

bujomethod6

bujomethod2

Suurelle yleisölle bullet journal esitellään usein ennen kaikkea visuaalisena tapana kalenteroida asioita. YouTube ja Instagram ovat täynnä kauniita kanavia ja tilejä, joilla yhteen bujon sivuun saatetaan käyttää tuntikaupalla aikaa. Koristelen itsekin bujoani ja pidän sen esteettistä puolta luovana henkireikänä arjen keskellä, joten ymmärrän ilmiön hyvin. Carroll kääntää kuitenkin fokusta toiseen suuntaan ja lähestyy metodia psykologian kautta: kirjassa käsitellään niin merkityksellisyyden tunnetta, tavoitteiden asettamista ja niihin pyrkimistä, kiitollisuutta kuin perfektionismiakin. Kaikille löytyy käytännölliset ilmenemismuotonsa bullet journalista. Etusijalla on se, kuinka bujo palvelee käyttäjäänsä ja parantaa tämän elämää, ja estetiikka saa mukautua siihen.

Carrollille bullet journalissa on siis kyse hyvin paljon enemmästä kuin visuaalisesta ilotulituksesta: se on pitkälle hiottu tapa järjestellä tehtäviä, kokemuksia ja tapahtumia sekä paikka omasta itsestä ja elämästä oppimiselle. Parhaimmillaan bujosta muodostuu lokikirja, joka auttaa jälkikäteen huomaamaan kaavoja ja yhteyksiä ja niiden avulla tekemään positiivisia muutoksia elämässä. Lisäksi Carroll haastaa kuitenkin myös tehokkuusajattelun, jossa käsin kirjoittaminen on ajanhukkaa. Bullet journal auttaa kyllä tehostamaan omaa toimintaa, mutta ei tee sitä hyvinvoinnin kustannuksella. Tehokkuutta ei haeta nopeudella, vaan sillä, että opitaan pysähtymään ihan hetkeksi kynän ja paperin äärelle ja miettimään, mihin ollaan oikeasti ryhtymässä. Digitaaliseen kalenteriin tai sovellukseen on helppo napauttaa uusi tehtävä, mutta käsin kirjoittaminen tuo prosessiin hippusen enemmän tietoisuutta. Bujo on oikestaan mindfulness-työkalu, joka muistuttaa, että aina tehokkainta ei ole juosta.

bujomethod3

bujomethod5

Oma bujoni on lisännyt hallinnan tunnetta ja vähentänyt ympäriinsä vellovien velvollisuuksien ja ajatusten aiheuttamaa ahdistusta. Siltikin sain kirjan äärellä isoimmat oivallukset siitä, kuinka asioiden ylös kirjaaminen todella keventää mieltä. Kun asia on kirjoitettu ylös paikkaan, jonka sijainti on selvä, mielen ei tarvitse kantaa sitä mukanaan päivästä toiseen. Näiden ahaa-elämysten pohjalta olen parantanut oman bujoni migraatiota eli sitä, miten tekemättä jääneet tehtävät siirretään toiseen ajankohtaan. Käytin ennen melko järjestäytymätöntä järjestelmää, jossa saatoin merkitä siirretyksi tehtävän, jolle ei ollut osoitettu uutta paikkaa ja päivämäärää. Siirsin asioita hamaan tulevaisuuteen ja jouduin siksi palaamaan bujossani taaksepäin löytääkseni muka siirretyt tehtävät. Nykyään pidän huolen siitä, että siirrettyksi merkitsemäni tehtävä on tosiaan kirjattu ylös jonnekin muualle, oli tuo ajankohta sitten huominen, seuraava viikko tai tuleva kuukausi. Jos tehtävälle ei meinaa löytyä paikkaa, voin aivan hyvällä syyllä kyseenalaistaa sen olemassaolon.

Muun muassa näin bullet journal toimii: se karsii ylimääräisiä rönsyjä. Jos tietty tehtävä roikkuu mukana kuukausikaupalla, voi olla syytä kysyä, miksi sille ei löydy aikaa. Rönsyjen huomaaminen vaatii nimenomaan pysähtymistä, ja Carrollin ratkaisu tähän ovat määrätyt reflektiohetket. Aamuhetki bujon äärellä voi olla päivän suunnittelua ja mielen asettamista oikeaan vireeseen, illalla taas voi olla aika arvioida päivää ja päästää irti sen tapahtumista. Suuremmassa mittakaavassa reflektoida voi kokonaisia kuukausia ja vuosia. Itse pidän reflektiohetkiä erityisesti iltaisin ja sunnuntaisin, jolloin luon katsausta menneeseen päivään tai viikkoon ja suunnittelen valmiiksi tulevaa.

Ja toisaalta bujo voi tarjoa paikan myös niille rönsyille: minulla on myös pitkä lista asioista, joiden tekeminen saa minut innostumaan suunnattomasti. Sille listalle ei ole suorituspaineita.

bujomethod4

Selasin kerran Buzzfeedin artikkelia, jossa oli näytteitä erilaisista kauniista ja tarkkuudella tehdyistä bullet journaleista. Jutun perässä oli kommenttiketju, josta mieleeni jäi erityisesti yksi kommentti: “Ihan hienoa, mutta älkää vain väittäkö, että tämä olisi tehokasta ja tuottavaa, koska sitä se ei ole.” Toivon, että kommentin kirjoittaja tarttuisi Carrollin kirjaan, sillä se saattaisi muuttaa hänen käsityksensä paitsi bullet journalista, myös tehokkuudesta. Vaikka Carrollin tavoitteena on ollut luoda arkielämän rytmiin sopiva tapa pitää kirjaa tapahtumista ja tehtävistä, ei tarkoituksena ole nopeuttaa tahtia. Olennaisinta ei ole tehdä enemmän, vaan tehdä oikeita asioita huolella ja tietoisesti, ja se vaatii kykyä hidastaa. Siksi kannattaa tarttua kynään ja paperiin.

Last autumn saw the publication of the long-awaited first book of the creator of the bullet journal, Ryder Carroll. I found The Bullet Journal Method wrapped up under the Christmas tree, and it quickly became my number one Holiday read. Now that my thesis is officially done, I have a moment to share some thoughts about the book.

The Bullet Journal Method starts with the basic techniques and then moves toward the philosophy behind it all as well as ways to customize your journal. A beginner will find the BuJo 101 they need, but there’s also a lot of food for thought for a more long-term fan of the system. Throughout the book, Carroll provides the reader with the all-important context to why the bullet journal looks the way it does, why the system was invented, and why the reader should try it in action. In themselves, the techniques and terms of BuJo may seem a little confusing, but with the right introduction and background information, they make sense in a whole new way. The background is what’s often missing in the thousands of online articles written about the topic, and that’s why there’s a definite space for Carroll’s own, in-depth explanation.

The bullet journal is often presented to the wider audience as an aesthetically pleasing way to plan and schedule things. The social media channels are full of meticulously crafted BuJos with hours of work behind them. I decorate my journal and consider the aesthetic side of it an important creative outlet, so I do understand the viewpoint. Carroll’s book, however, shifts the perspective and has a more of a psychological approach: it covers topics such as meaning, goal setting and taking steps towards your goals, gratitude, and perfectionism. All of these have their practical manifestations in the bullet journal. The journal should, first and foremost, serve its user and their life, and the visual side comes second.

So for Carroll, the bullet journal is about much more than pleasing visuals: it’s a carefully honed way of organising tasks, experiences and events, and a space for learning about yourself and your life. At best, the BuJo will be like a log that will later allow you to spot patterns and make connections – information that can be used to make positive changes. In addition to that, Carroll questions the culture of efficiency that, for instance, sometimes denounces writing by hand a waste of time. The bullet journal does help you be more productive, but it won’t compromise your wellbeing in the process. Efficiency doesn’t equal speed here but is achieved by pausing to think for a minute – with your pen and paper. It’s easy to add another task to a digital diary or calendar app, but writing things down by hand brings a new layer of consciousness. So really the BuJo is a mindfulness tool that reminds you that running isn’t always the best thing to do.

My own bullet journal has increased the feeling of control in my life and lessened the anxiety that is caused by random duties and thoughts freely flying around. That said, I still had my biggest aha moments with the book around the idea that writing really does help declutter your mind. When you’ve written down the random thoughts and know where they are stored, your mind won’t have to carry the burden by itself. What I’ve done since is improve the migration in my journal – the way unfinished tasks are moved on to a new date or time. My migration system before wasn’t a system at all, really: I could mark tasks migrated without assigning them a new place, thus moving them to the indefinite future, and then had to constantly leaf through the journal to locate all of them. Now I’m making sure the migrated task really has its new spot, whether it’s tomorrow, next week, or next month. And if I don’t find a time and place for it? Then I can question its existence with a good reason.

This is one way the bullet journal works: it cuts out the unnecessary. If there’s a task that’s been hanging around for months, it’s high time you asked why. What it takes to spot the little unnecessary tasks is to pause, and Carroll suggests designated reflection moments for this. You could do your reflection in the morning and again before bed, getting ready for the day and then letting go of it after. In the bigger picture, you could reflect on whole months or years. I like to look back and plan ahead in the evening and on Sundays.

And, on the other hand, your bullet journal could be just the place to meander and get sidetracked, should you like to do that. I have a big list of things to do that make me excited. It’s a pressure free zone.

I once read a Buzzfeed article that showcased some beautifully detailed bullet journals. There was also a comment section where one comment especially caught my eye: “They’re nice and all, but please don’t say that’s productive because it’s nothing of the sort.” I hope whoever wrote that comment would find Carroll’s book and read it, because it could change their view on not only the bullet journal, but productivity itself. Even though Carroll’s aim has been to create a system that ebbs and flows with the daily life, its point isn’t to make it faster. It’s not about doing more, but doing the right things with consciousness, and that requires you to slow down a notch. That’s why it pays off to grab a pen and paper.

Advertisements

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s