Kokemisesta ja jakamisesta

saarenkierto1

Lähdin perheen kanssa kesän ensimmäiselle saarenkierrolle. Päijänteen aalloilla viilettäminen on parasta mitä tiedän, ja tuntui huiman ihanalta kaartaa veneellä samasta kohtaa, jossa vielä pääsiäisenä istuimme pilkillä.

Järven iso selkä on lempipaikkani: siellä on taivasta valtavasti ja helppo hengittää. Sen avaruuden keskellä kiitäessäni huomasin mieleni yllättäen ryhtyneen sanoittamaan paikan ihanuutta blogiin sopivaksi ja muotoilemaan sitä englanniksi Instagramia varten. Sitten välähti ajatus: kokea, ei sanoittaa. Sanat ovat ihania, ne ovat työvälineeni, opintojeni ydin, iloni ja suuri rakkauteni, mutta aina niitä ei vain tarvitse. Joskus riittäisi, että avaa aistit.

Olin jättänyt puhelimen kotiin ihan siksi, etten halunnut ottaa kuvia, vaan pelkästään nauttia järven tuoksuista ja tuulesta tukassa. Halusin olla läsnä enkä irrallani todellisuudesta. Siitä huolimatta mieleni teki koko ajan töitä. (Ja isillä oli kamera mukana, joten päädyin kuitenkin ottamaan muutaman kuvan – ja niin teki muukin perhe, joten tämän postauksen kuvat ovat nyt meidän kaikkien luovuuden tuotos.)

saarenkierto4

saarenkierto5

Myöhemmin illalla, kun hämärsi jo, otin puhelimeni kuistille riipputuoliin, kääriydyin vilttiin (vaikka ilmankin olisi pärjännyt, niin lämmin oli toukokuun ilta) ja ryhdyin lukemaan blogeja. Lukulistalle oli kertynyt kahden viikon verran postauksia, joihin en ollut ehtinyt kaikessa kiireessä uppoutua, ja nyt päätin rauhassa lyhentää listaa. Kesäilta oli kaikkea muuta kuin hiljainen: sammakkokuoro kurnutti rantavedessä niin että korvissa humisi, yksinäinen joutsen päästi tyynellä järvellä kauas kaikuvia huudahduksia, räkättirastas jutteli ja toinen vastasi parin korttelin päässä, silkkiuikkupari etsiskeli pesänrakennuspaikkaa jäiden runnomasta kaislikosta, jokunen kala kävi loiskahtaen pinnassa. Orapihlaja-aidan juurella rapisi tauotta, mutten nähnyt, oliko asialla siili vai sammakko. Sadan metrin päässä tienristeyksessä kipitti pieni eläin, joka naukui kohtalokkaasti mennessään – liekö ollut kevään kiusaama kotikissa vai jotain villimpää.

Tähän kesäillan pauhuun raivasin oman pesäni ja kaivauduin sanoihin. Ei tuntunut irralliselta vaan siltä, että olin tullut ulos puuhaamaan omiani samalla lailla kuin jokainen muukin luontokappale siellä. Muiden tekstejä lukiessa sanat ja kertominen, hyvän tekstin rakentaminen siitä, mitä pään sisällä ja sen ulkopuolella tapahtuu, alkoi tuntua taas houkuttelevalta.

saarenkierto2

saarenkierto3

Koko illan kirjoitin päässäni tätä blogipostausta, yritin pitää lauseenpäistä tiukasti kiinni ja kimpoilin kahden kielen välillä. Saunan alalauteella hampaita pestessäni pallottelin kappalejakoa ja mietin, mihin muotoon tallentaisin äkkiä luonnoksen, joka muuten katoaisi takuuvarmasti unen aikana. Läppärin olin jättänyt kaupunkiin.

Tunnelmien ylöskirjaaminen on minulle yhtä luontevaa kuin niiden havaitseminen ja tunteminen. Siksi taidan muotoilla järvellä syntyneen oivallukseni uudelleen: kokea, ei jakaa. Koska ei minua juuri häiritse se, että haluan kirjoittaa kaiken ylös, vaan ennemmin se, että muistamisen arvoisissa tilanteissa ajatusteni perusformaatti on liian helposti some. Rakennan päässäni kuvatekstiä sen sijaan, että kertoisin itselleni ja läheisilleni, mikä hetkessä on hyvää.

Jaetaan, kun on koettu, jos se tuntuu tarpeelliselta. Ei vain koeta, mitä on jaettu.

I went on the first boat ride of the summer with my family. Sweeping across the waves is the best thing I know, and I felt dizzy but so happy thinking that only at Easter we’d walked on ice on the same spot.

There’s a big open stretch of water nearby, and that’s my favourite place to be as the vastness of the sky there makes it so easy to breathe. Speeding through that open space, I noticed my mind had started turning the feeling into words of its own accord. How am I going to paint this image to my blog readers? How will I make it into an Instagram caption? Then it hit me: experience over wording. I love words; they are, after all, my tools, the essence of my studies, my everyday joy. But there are moments when your senses are all you need.

I’d left my phone home for the sole reason that I wanted to feel the scent of the lake and the wind in my hair without looking for photo opportunities. I wanted to be present, not disconnected. Despite of that, my mind kept working. (And my Dad had a camera with him, so I ended up snapping a few pics – as did the rest of the family, too. The photos in this post are, in fact, a joint effort.)

When the dusk began to fall later that evening, I took my phone to the hanging chair on the porch, wrapped myself in a blanket (though it wasn’t necessary really, the evening was that warm), and opened my to-read blog list. I had two weeks worth of posts that I hadn’t had time to read, and I decided to go through some of them at my leisure. The summer night was everything but quiet: there was a big choir of toads croaking away in the shallow water, a solitary swan letting out cries that echoed on the still lake, a fieldfare talking loudly to his friend, a couple of great crested grebes looking for a place to build their nest, and a few fish surfacing with a splash. Under the hawthorn bushes, I heard a constant rustle of leaves but couldn’t see if it was a toad or a hedgehog. A hundred metres away, a small animal crossed the road meowing loudly – I wondered if it was a troubled cat or something wilder.

In that summer night symphony, I made my own nest and dug deep into words. I didn’t feel disconnected but part of the scenery, an animal like all the others doing what I saw fit. Reading what others had written, I began to feel that familiar itch for building a good text and telling a beautiful story again.

I kept writing this post in my head for the whole evening, trying to hold on to loose ends and juggle two languages at once. Brushing my teeth on the lower bench in the sauna, I mentally formed paragraphs and tried to come up with a quick way to save my draft before bed, as it was sure to disappear while I slept. I’d left my laptop in town.

Writing down what I see and feel is as natural for me as seeing and feeling in the first place. That’s why I think I’ll have to rephrase my original insight: experience over sharing. I’m not that bothered by my mind’s tendency to form words and sentences, but the fact that my default format is that of social media. I’m making up a caption instead of telling stories to myself and those near me.

Let’s experience first and share after – if it feels necessary. Let’s not only experience what we’ve shared.

Advertisements

3 thoughts on “Kokemisesta ja jakamisesta

  1. Pipo-otus says:

    Ihana postaus. <3 Mie vietin äitienpäivän miehen ja anopin kanssa kirjaimellisesti mettässä. Käytiin geokätköilemässä sellaisella sorjaharjualueella, joka oli lähes kauttaaltaan kuivaa mäntykangasta. Ei tullut edes mieleen ottaa kännykkää repusta, kun keskityin tuoksuihin (mustikan kukat!) ja maisemiin, maastoon jalkojen alla. Ja siihen, että muistin lisätä aurinkorasvaa. ;) Jippii, en palanut, olin varustautunut! Mutta niin, sielu lepäsi.

  2. Saija says:

    Ihanasti kuvailit! En malta odottaa kesän mökkireissuja ja järvellä nauttimista! Myös Päijänteelle on suunnitelmana lähteä ja Turun saaristoon. Kirjoitan kanssa usein mielessäni pitkiäkin ajatuksia ja muotoilen lauseita, mutta harvoin muistan muuta kuin alkuajatuksen. Blogiinkin tallentuu nykyisin niin vähän mitään, vaikka nyt olisi taas vähän inspiraatiota kesän ja valon myötä. Pitäisi olla pieni vihko ja kynä aina mukana ajatusten kirjaamiseen. Tosin onhan se puhelin yleensä, johon tuleekin tallennettua. :)

  3. Ruut says:

    Kuulostaa ja näyttää hauskalta reissulta. Tai no, en tiedä onko hauska just nyt se adjektiivi, joka tähän sopii, mutta kuitenkin! Puhelimen tietoinen jättäminen pois reissusta on usein järkivalinta, tuleepa keskityttyä enemmän muihin ihmisiin ja siihen miten asiat näkee ja kokee. :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s