Rakkaudesta raitasukkiin

raitasukat3

Olen jo vuosia neulonut aina silloin tällöin yhdet kevyet raitasukat. Ne syntyvät lempilangastani, Novitan Polusta, joka katosi kauppojen hyllyiltä jo pari vuotta sitten. Minulla on sitä kuitenkin varastossa vielä jokusen sukkaparin verran – siitä pitivät huolen isovanhempani, jotka langan poistuessa valikoimista tyhjensivät asuinpaikkansa kauppojen kaikki lankahyllyt ja antoivat kerät minulle joululahjaksi. Mustajuureksi, punajuureksi ja porkkanaksi nimetyistä langoista ei taida olla jäljellä enää kuin hajanaisia jämäkeriä, mutta paprikaa sen sijaan löytyy vielä pari kokonaista. Liekö ollut vähiten suosittu sävy silloin, kun lankaa vielä valmistettiin.

raitasukat1m

Polku on pehmeää sormissa, mukavaa neulottavaa, väreiltään yllättävää. Siitä kun lähtee raidoittamaan, ei koskaan tiedä, mitä tulee. Pitää luottaa, että vaikka punainen kerä muuttuisi vihreäksi ja sininen vuorostaan punaiseksi, tulee sukasta joka tapauksessa kiva. Pitää luottaa siihenkin, että vaikka molemmat päättäisivät vihertyä yhtä aikaa, palaa väri-iloittelu kuitenkin pian puikoille. Raitojen rajat löytyvät vähintään silmukoita laskemalla.

Kovin perinteinen sukkalanka Polku ei ole, mutta siitä tehdyt sukat mahtuvat mukavasti kenkiin ja ovat kestäneetkin jalassa oikein kiitettävästi.

raitasukat5

raitasukat2

Itselläni on jatkuvassa käytössä kolme paria raitasukkia, kukin pari vähän eri keriltä ja eripituisilla varsilla. Täksi jouluksi tikuttelin lahjapaketteihin kolmet sukat, joista yhdet olivat nämä kuvissa näkyvät, mukavan pitkällä varrella varustetut hullunkuriset. Yksiin tuli rauhallisempi sinivihreä värimaailma, ja yhdet olivatkin sitten ihan pöhelöt, viimeisistä jämistä kasaan kurotut ja väriä tiuhaan vaihtavat sukkaset. Oli mukava palata puikkojen ääreen kohtalaisen pitkän tauon jälkeen ja luoda silmukat johonkin sellaiseen, joka tulee selkärangasta. Neuleterapiaa parhaimmillaan – ja väriterapiaa siinä sivussa!

raitasukat4

Neuloessani aatonaattona niitä pöhelöitä puikot viuhuen löysin myös uuden lemppariasian: aivoton neulominen & Virginia Woolf. Aloin jokin aika sitten kuunnella Mrs Dallowayta kävellessäni paikasta toiseen, mutta huomasin, ettei mieleni ehdi käsitellä yhtä aikaa kävelyn herättämiä ajatuksia ja monimutkaista, polveilevaa englanninkielistä puhetta. Sukanneulonta osoittautui täydelliseksi pariksi tarinalle, joka kulkee kevyesti omia teitään kohtauksesta ja henkilöstä toiseen itsestään numeroa tekemättä. Tarinaan keskittyneet ajatukset ja lankaa hypistelevät sormet ovat suorastaan meditatiivinen yhdistelmä.

raitasukat6

Raitasukat ovat neulomus, johon aina palaan ja tulen varmasti palaamaan niin pitkään, kuin lankaa riittää. Ne tulevat enempiä miettimättä ja jättävät mieleen tilaa muulle. Värien vaihtelusta saa pientä jännitystä elämään, mutta langan kosketus rauhoittaa. Omat sukkani alkavat olla osin jo vähän kannasta hapertuneet, joten pian pääsen täydentämään omaa sukkalaatikkoani – ja eiköhän näitä raitoja löydy lahjapaketeistakin vielä hyvän aikaa!

Mikä on sinun luottoneuleesi?

For years now, I’ve picked up the needles every now and then to cast on the stitches for a light & colourful pair of striped socks. I use my favourite yarn, Polku (meaning a path), that hasn’t been produced for the past couple of years. I’ve still got a good stash of it, though, thanks to my grandparents who bought all the last skeins they could find in their hometown, and gave them to me for Christmas. I’ve pretty much run out of the colourways called ‘beetroot’, ‘carrot’ and ‘black salsify’, but there are still a few full skeins of ‘pepper’ – I guess that one didn’t resonate with people as much when it was still produced and sold.

Polku runs softly through your fingers and brings a surprise at every colour change. When you pick up two balls of yarn and start making stripes, you never know what you’re going to get. All you can do is trust that even if the red one turns blue and the green one red instead, the socks will be fine. And that even if they both decide to go green at the same time, it’s no big deal, the stripes will return eventually. Meanwhile, you just count your rows very carefully.

Polku is not traditional sock wool, but I like how socks made of it fit into any of my shoes, and so far, they’ve endured thousands of steps. I have three pairs in constant use, each of a slightly different colourway and with varying leg lengths. This Christmas, I made three new pairs to wrap into presents – one of which you can see in the photos. The second pair was a more collected blue & green one, and the third was just entirely bonkers with leftover colours dancing this way and that. It was lovely to return to the needles after a while and cast on something that didn’t require much thinking. Knitting therapy at its best – and colour therapy on the side!

While hurriedly trying to finish the last pair on Christmas Eve’s eve, I found a new favourite thing: brainless knitting & Virginia Woolf. A few weeks previously, I’d started listening to the audio book of Mrs Dalloway while walking from one place to another, but quickly realised there’s no room in my head for both the thoughts that walking stirs up and someone telling a complex, meandering story in English. Knitting socks turned out to be the perfect companion for a book like Mrs Dalloway, that lightly makes its way from one scene, one person to the next without a fuss. Mind focused on the story and fingers knitting away felt positively meditative.

The striped socks are a project I always turn to and always will, as long as there’s some yarn left. They appear without much thinking and leave the mind free to wander. The changing colours add excitement, but the softness of the yarn calms you down. My own socks are starting to get a little brittle at the heel, so I’ll soon get to restock my sock drawer – and I dare say there’s still yarn for a few gifts as well!

Do you have a trusted knitting project you like to return to?
Advertisements

6 thoughts on “Rakkaudesta raitasukkiin

  1. H. says:

    Hei!

    Seitsemän veljestä Linnut oli aikoinaan oma suosikkini langoista. Se taisi sitten loppua ja siirryin sitten Polkkaan. Nyt taitaa Polkkakin olla poistumassa vai jo poistunut? Uusia lankoja saisin oikeastaan katsella vasta sitten, kun entiset on neulottu. Neulomisen helppous näissä kiehtoo, kun langat on valmiiksi kuvioitu. Tarvittaessa voi sitten yhdistellä esim. yksivärisen langan kanssa.

    Yst.terv.
    H.

    • Lotta says:

      Kiitos kommentista! :)

      Se on aina harmin paikka, kun lempilanka katoaa kaupoista. Ei auta kuin toivoa, että jotain yhtä kivaa tulee tilalle! Nämä väriä vaihtavat langat ovat kyllä hauskoja neulottavia, ja yhdistelemällä saa tosiaan vähän omannäköistä jujuakin mukaan. Oletko kokeillut broken seed stitchiä, suomeksi kaiketi rikottua helmineuletta? Se on yksi lempipinnoistani ja tekee nättejä kuvioita väriä vaihtavalla ja yksivärisellä neulottuna.

  2. H. says:

    Hei!
    Kiitos kivasta vinkistä! Ei ollut vielä tuttu juttu minulle. Täytyy siis kokeilla jossain vaiheessa. Tällä hetkellä on tekeillä pitkävartiset sukat ja seuraavaksi aion tehdä jämälangoista villit säärystimet. Täälläkin on lankojen siivoustalkoot!

    Yst. terv.
    H.

    • Lotta says:

      Oijoi, villit säärystimet jämälangoista kuulostavat niin ihanilta, että voisi kenties ottaa itsekin sellaiset työn alle! Ja kiva, että löytyi jotain uutta kokeiltavaksi. :) Mukavia neulomishetkiä!

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s