Lumivalkoinen joulu

Joulu juhlittiin valkoisissa maisemissa. Lumi houkutteli pulkkamäkeen kaikki kymmenvuotiaasta isovanhempiin, ja joulunpyhinä sitä satoi aina vain lisää – niin paljon, että hankeen saattoi peitellä kokonaisia serkkuja. Joululöylyt otettiin savusaunan lämmössä ja rohkeimmat uskaltautuivat lumikylpyynkin. Sisällä olo oli lämmin, kuusi loisti valoaan ja suklaata oli riittävästi. Opeteltiin uusia lautapelejä, soitettiin ja laulettiin niin suomalaisia kuin englantilaisiakin joululauluja ja luettiin ääneen Seitsemää koiraveljestä.

Välipäivät ovat kuluneet asiaankuuluvan hitaasti. Olen hiljalleen hyvästellyt tätä vuotta ja luonut askelmerkkejä seuraavaa varten. Se on tarkoittanut paljon kirjoittamista, mietiskelyä ja lisää suklaata. Vaikka lumisade on välillä muuttunut vedeksi ennen maahan ehtimistään, on lunta edelleen jäljellä, ja vastarannan valkoiseksi maalatut puut ja lumikuurot houkuttelevat kameran kanssa laiturille harva se aamu.

Vuosi vaihdetaan katselemalla Päijänteen yllä räiskyviä raketteja ja korkkaamalla täytekakku. Parit syntymäpäivät juhlitaan siinä sivussa. Odotan ensi vuodelta gradunkirjoitusta teehuoneissa, täysiä päiväkirjan sivuja, tyhjempiä kaappeja kuin nyt. Lisää joogaa, koska siitä tulee hyvä olo. Ja sitten ihan tavallista arkea, jota elellä menemään. On sellainen kutina, että 2018 on hyvä vuosi.

We had a white Christmas. The snowy backyard lured outside everyone from the ten-year-old to the grandparents, and as Christmas proceeded, even more snow fell to form the perfect hill for sledding. By Boxing Day, the snow banks were big enough to hide whole cousins in. The smoke sauna provided warmth on Christmas Eve, and the bravest ones cooled off by rolling in the snow. Inside, by the Christmas tree, carols were sung in Finnish and English, chocolate enjoyed to the fullest, new board games learnt, stories read aloud.

The time between Christmas and New Year has passed slowly – just like I hoped it would. I’ve been saying my goodbyes to the old year and creating a map for the new one. Lots of writing, thinking, more chocolate. The rain on the past couple of days hasn’t managed to wipe off the snow, and there’s still plenty left. The trees on the opposite shore, painted white, and the occasional snowfall make me rush to the jetty with a camera every other morning.

We will welcome the new year with some cake and fireworks on the lake. A couple of birthdays will be celebrated, too. Next year, I’m looking forward to writing my thesis in tea rooms, filling one journal page after another, decluttering some cupboards, doing even more yoga – and living the beautiful ordinary everyday life. I have a feeling that 2018 will be a good year.