Pilkunviilauksen luovuudesta

kielenhuolto1

Olen tänä kesänä laittanut paikalleen niin monta pilkkua, etten varmasti koko elämäni aikana yhteensä. Olen lisäillyt possessiivisuffikseja, tavuttanut sanoja sopivalta kohdalta, etsinyt lyöntivirheitä tekstimassasta ja näyttänyt sanoille, missä järjestyksessä niiden olisi hyvä olla. Oikoluen jo perheeni puhetta ja kavereideni viestejä. Joinain päivinä olen raahannut kirjainrivejä kuin kivirekeä kohti kello neljää. Toisina taas olen oppinut ja oivaltanut niin paljon, että kotiin pyöräillessä pakahduttaa; kokenut sarjan pieniä kielellisiä valaistumisia.

Olen sillä tavalla vähän outo, että pilkutus tuo minulle tietynlaista nautintoa. Possessiivisuffiksien naputtelu paikoilleen antaa onnistumisen tunteen. Olen kai lähtökohtaisesti vähän pöpi ja siksi sopiva tällaiseen hommaan, mutta on siinä muutakin: saan käyttää luovuuttani.

kielenhuolto2

Pilkut kuuluvat tiettyihin paikkoihin, se on fakta eikä luovuuskysymys, ja jotkin sanat kirjoitetaan yhteen, kun toiset jätetään erilleen. Näin pitkälle pääsee miltei automaatiolla – tai vähän selaamalla Kielitoimiston ohjepankkia. Mutta sitten ovat ne jokin tässä mättää -tapaukset. Niitä katselee aikansa, haistelee, maistelee. Aloittaa helpoimmasta päästä ja korjaa selkeät virheet – jo näyttää paremmalta. Siirtelee sanoja, kääntää ja pyörittää. Purkaa lauseenvastikeen sivulauseeksi, vaihtaa sen toiseen lauseenvastikkeeseen. Tekee vielä pari temppua, ja tadaa. Virke vetää henkeä, ilma kiertää jälleen. Solmu on poissa.

kielenhuolto4

Kirjoittaja käyttää luovuutta valitessaan juuri tietyt sanat juuri tietyssä järjestyksessä. Luovuutta vaatii siis myös noiden valintojen kyseenalaistaminen. Palikat ovat valmiina, joten aivoponnistus on erilainen, mutta läsnä yhtä kaikki. Tekstien pyörittely, vääntely ja kääntely opettaa, ettei ole vain yhtä tapaa sanoa asiat. On näkemyksiä, vastanäkemyksiä ja kaikkea siltä väliltä. Minä ehdotan, ja sitten kirjoittaja katsoo, miltä näyttää, ja tekee vielä omat ratkaisunsa. Tai pari-kolme ratkaisua. Aina on varaa viilata. Luovuudelle on aina tilaa.

Kielenhuolto tuntuu tekohengityksen antamiselta. Kun kirjainten väliin puhaltaa ilmaa, virke tulee kevyemmäksi, avoimemmaksi, siihen tulee tilaa ymmärrykselle. Hyvän työn palauttaminen tekijälle tuntuu kuin laskisi irti ilmapallon. Sen paino ei enää sido sitä, joten sillä on mahdollisuus nousta uusiin sfääreihin.

On the creativity of editing

I’ve seen so many commas to their rightful places this summer, I can’t even tell you. I’ve added possessive suffixes, hyphenated words accurately, looked for typos in a big mass of text, and shown words the order in which they will be most comfortable. I find myself proofreading my friends’ text messages and the speech of my family. On some days, I’ve slowly crawled towards 4 pm, dragging the sentences behind me like a heavy burden. On others, I’ve learned so much and had so many sudden inspirations I’ve felt positively enlightened on the way home.

I’m weird in the way that putting commas in their places brings me enjoyment of sorts. Typing in missing possessive suffixes gives me a feeling of accomplishment. I guess I’m a little odd to begin with, and therefore suitable for this kind of work, but there’s something else to it, too: I get to use my creativity.

Commas belong in specific places, it’s a fact and not really a question of creativity. There are compound words, and words that need to be separated from each other. Autopilot and grammar resources take you about this far. But then there are these something’s-not-quite-right sort of instances. You look at them for a while, take a sniff, try the taste. You start with the easiest bit, correct clear mistakes – looks better already. You move words around, turn them over, try a different order. You take a non-finite clause and turn it into a finite one. You do a couple more tricks, and ta-da – the sentence takes a deep breath and gives a content sigh. The knot is gone.

The writer uses their creativity when choosing certain words in a certain order. Therefore, it takes creativity to question those choices. The material is already there, so it requires a different kind of effort, but effort all the same. Twisting and turning texts around shows you that there’s never only one way to say things. There are outlooks and arguments, different outlooks and counter-arguments, and everything in between. I make a suggestion, the writer sees how it looks to them, and makes their own solution. Or two, or three solutions. There’s always room for fine-tuning, always room for creativity.

Editing a text feels like giving artificial respiration. When you blow air between the letters, the sentence becomes lighter, more open – it makes space for comprehension. Handing in a good piece or work is like setting free a balloon. Its weight is no longer holding it back, so it has the opportunity to rise to new heights.

Advertisements

8 thoughts on “Pilkunviilauksen luovuudesta

  1. Pipo-otus says:

    Tulipas ikävä luovaa kirjoittamista. Josko joskus ehtisi taas kirjoittaa jotai kaunista ja kieleltään rikasta. Tieteellinen kirjoittaminen ei anna sille tilaa juuri yhtään. Siinä ikään kuin saa oman äänensä kuuluviin tekstissä, mutta mitään ei näy, eikä saakaan näkyä. :D

    • Lotta says:

      Tieteellinen kirjoittaminen on kyllä mielenkiintoinen juttu – miten ihan erilaisista ihmisistä voikaan tulla niin samanlaista tekstiä? :D Itse koitin kandia tehdessäni omalla tavallani kapinoida muottia vastaan valitsemalla aineistokseni Liisa ihmemaassa -kirjan. Tuntui hauskalta, kun jäykähkön akateemisen tekstin seassa oli esimerkkeinä puhdasta nonsensea!

  2. Jennifer Cockcroft says:

    I love this Lotta – I’m a bit of a grammar geek too and often find myself proofreading work and spotting corrections that need to be made to published articles. But even more, I love your description of this as a creative process for you, and the creative and beautiful way you’ve described doing it xxx

  3. Anniina says:

    Ihana postaus. Mä osaan osittain samaistua tähän, mutta olen kokeillut sitäkin työtä ja päätynyt siihen ettei se sitten ollutkaan niin paljon mun juttu kuin se, että kirjoitan itse. Kielenhuoltoja tehdessä mulle tulee suurimman osan ajasta sellainen olo, että haluaisin kirjoittaa koko jutun uusiksi ja menee hermo :D

    • Lotta says:

      Kiitos, Anniina! Hih, myönnän, että välillä käy tuokin mielessä… :D Mulle tällaisessa taustatyössä on oma viehätyksensä – saa tehdä lopputuloksessa näkyviä juttuja, mutta ei tarvitse olla itse framilla. Vaikka toisaalta itse kirjoittaminenkin on ihanaa ja toivon, että pääsen sitäkin tekemään vielä enemmän. :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s