Wisteria Walk, luovuusblogi

luovuus1

Wisteria Walk täytti kuukausi sitten viisi vuotta. Sen johdosta ja muutenkin mielessä on pyörinyt paljon kysymyksiä: Mikä blogi tämä on? Mistä minä oikein kirjoitan? Jos tämä on käsityöblogi, milloin ehdin harrastaa siinä määrin käsitöitä, että voisin niistä kirjoittaa?

Olen blogannut kohta yhdeksän vuotta ilman sen kummempia taukoja – enemmän tai vähemmän aktiivisesti, mutta koko ajan kuitenkin. Olen pitänyt huolen, että vaikka postaustahti on ajoittain hidas, jokaiselta kuulta jää arkistoon edes jonkinlainen merkki. Olen sillä tavalla perfektionisti. Ideaalitilanteessa kuitenkin kirjoitettavaa ja intoa kirjoittaa löytyisi niin paljon, että voisin julkaista jotain uutta vaikka kerran viikossa.

Niin usein en ehdi pudottaa puikoilta sukkaparia tai keksiä uutta tuunausprojektia. Mikä siis neuvoksi?

luovuus3

Mietin blogiani ja kaikkea, mitä ylipäätään elämässäni teen, ja löysin yhden kantavan teeman: luovuuden. Luovuutta tarvitaan ihan kaikkeen, se vaatii päästä mukaan mitä arkipäiväisimpiin askareisiin, enkä kyllä oikeastaan pärjäisi ilman sitä. Sen ympärillä bloginikin aina jollain tapaa pyörii. Eikö siinä olisi siis jo ihan kelpo aihe? No mikä jottei!

Ja arvaa, mikä luovuudesta kirjoittamisessa on kaikista parasta? Ei ole puutetta ideoista! Voin kirjoittaa ihan niin usein kuin ehdin, aina löytyy jotain pohdittavaa, jotain keskeneräistä, jotain, mitä ympärillä tapahtuu. Ei tarvita maailmaa mullistavia ajatuksia, jotta voi ottaa kameran esiin ja asettaa sormet näppäimistölle: riittää, että huomaa jotain, keksii jotain, kuulee tai miettii tai tekee jotain uutta. Minulla on tapana ladata niin paljon tekstiä postauksiini, että julkaisukynnys kasvaa – ne kun pitäisi kääntääkin. Iso oivallukseni on, että voi tehdä pienemminkin.

Tällä tavalla pääsen myös ehkä ainoaan tavoitteeseeni, joka minulla blogin suhteen on: blogin on seurattava elämää, ei toisin päin.

luovuus5

Missä se arkielämän luovuus sitten piileksii?

No, tänään olen herätessäni lukenut pari blogipostausta, joista jäi taskuun pohdittavia ajatuksia. Olen miettinyt, mitä laittaisin päälleni: onko tänään värikäs vai musta päivä? Päädyin niin hempeisiin sävyihin, että ne tuntuvat uusilta ja jänniltä päällä. Olen käännellyt ja väännellyt tekstiä töissä, kokeillut erilaisia sanajärjestyksiä, etsinyt sopivaa ilmaisumuotoa kolmen erikielisen version perusteella. Olen käynyt kaupassa ja miettinyt, millaisella aamupalalla saisin aikaiset aamut maistumaan makeilta. Olen ottanut kuvia, pysähtynyt katselemaan edessä avautuvaa maisemaa. Huomannut pieniä, hauskoja yksityiskohtia.

Tiedättekö sen sanonnan, jonka mukaan jokainen päivä ei välttämättä ole hyvä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää? Voisin muotoilla sen uudelleen: jokainen päivä ei ole luovuuden huipentuma, mutta aina sitä jotain keksii.

luovuus4

Käsillä tekeminen on minulle kenties se läheisin luovana olemisen tapa, mutta lisäksi kirjoitan, valokuvaan, laulan ja soitan, liikun. Siksi tämä blogi saa olla ihan kaikkea sitä: mitä vain, missä luovuus on läsnä. Sitä se on ollutkin, mutta nyt vasta olen sen itsekin hoksannut.

Saanko siis esitellä: Wisteria Walk, luovuusblogi.

Tulossa on ainakin jonkinlaisia miniesseitä jokapäiväisestä luovuudesta, linkki- ja lukuvinkkejä ja inspiraatiota sekä pohdintaa taiteen ja käsityön eroista. Unohtamatta tietenkään luovuuden tuotteita: käsitöitä, valokuvia, luovaa kirjoittamista, kodin sisustamista, tuunausta. Nämä löytävät blogiin kun ehtivät, paineita en aio vastakaan ottaa.

luovuus2

Ja miten nämä kuvat sitten liittyvät mihinkään?

Ne ovat yhden viikonlopun hetkiä, joissa kamera oli tarkoituksella mukana. Halusin tietoisesti etsiä asioita, jotka tekisi mieli ikuistaa. Paikallinen kirppis ei pettänyt odotuksia: pääsin jälleen kerran ihmettelemään kaikkea sitä, mitä ihmisillä on kodeissaan, ja kyselemään esineiltä niiden tarinoita. Vanhan veneen peiton alle kurkistaminen taas leväytti ilmaan paitsi pölyä, myös matkakertomuksia, muistoja ja haaveita. Tällainen kysely, tiedustelu ja kurkistelu kannattaa: koskaan ei voi tietää, missä se seuraava idea on piilossa.

Luovaa loppuviikkoa!

Wisteria Walk turned five in the beginning of July, and that, on top of other things, got me wondering: What kind of blog is this? What am I writing about? If this is still a blog about crafts & handmade, when do I have the time to actually make something so I can write about it?

It’s almost nine years now since I started my first blog, and even though a lot can be said about the consistency of my posting in the past couple of years, I’ve always made sure I leave at least one note every month. (To keep my archive looking pretty, more than anything – I’m that much of a perfectionist.) In an ideal world, though, I’d have something to say at least once a week, and would preferably feel a yearn for taking photos and telling stories here. But finishing a pair of wool socks or coming up with a new upcycling project on that schedule is not realistic for me at this point in my life. So what to do?

Pondering over this, I noticed a theme that’s present in basically everything I write about and, well, get up to in my life: creativity. It’s needed all the time, it asks to join in the simplest everyday tasks – I couldn’t really do without it. It’s also something I’ve looked into in my blog so many times before, it feels weird I haven’t given it this much thought until now. Wouldn’t creativity make for a pretty nice topic for a blog? Sure!

And guess what’s so good about this? No shortage of things to write about! There’s always something going on, a thought tumbling around in my head that needs exploring, an unfinished project or two. It doesn’t have to be anything life-changing, any thought, observation, or idea will do. My big epiphany here is that small posts are just as fine.

This way, I’ll also be able to reach the only blogging goal I have: life happens, then we blog about it – not the other way round.

So what’s so creative about everyday life? Well, today I’ve started my day by reading a couple of blog posts that evoked thoughts worth looking into. I’ve wondered about what to wear: is it a black or a colourful day? I ended up wearing something so girly and soft it felt all new and exciting. At work, I’ve turned a piece of text this way and that, tried placing the words in a few different orders, compared the same text in three different languages to find the best way to express something. I’ve gone grocery shopping and tried to come up with a breakfast that would make the early mornings sweeter. I’ve taken photos, stopped to look at my surroundings in a fresh way. I’ve noticed the details that matter.

You know how they say every day may not be good, but there’s something good in every day? A little remix, if you will: every day may not be your most creative one, but you can always come up with something.

For me, making things might be the most natural form of creativity, but I also write, photograph, sing and play, move. And this blog can be about all of that: anything that has a touch of creativity to it.

So, ladies and gentlemen, I present you: Wisteria Walk, the Creativity Blog.

So what do I have in store for the following months? Some sort of mini essays on everyday creativity, links and good reads and all sorts of inspiration I want to share with you, some deep stuff about the difference between art & crafts. And, of course, all that comes out of creativity: handmade goodies, photography, creative writing, interior decorating, upcycling. All this in its own time, I’ve no intention of putting myself in any pressure.

And, finally, how do these photos relate to any of this?

They are small scenes from a weekend I decided to consciously look for capture-worthy moments. The local flea market, as always, got me wondering about all the stuff we keep in our homes. Darling weird object on the shelf, what is your story? Peeking under the cover of an old wooden boat raised a load of dust in the air, but also memories, dreams, tales from the voyages. This sort of peeking, asking, exploring is always worth it: you never know where the next idea is hiding.

Have a creative rest of your week!

Advertisements

2 thoughts on “Wisteria Walk, luovuusblogi

    • Lotta says:

      Hihii, kiitos! ❤ Tämä tuntuu tässä kohtaa elämää luontevimmalta ratkaisulta – ja sormien syyhyämisestä huomaa, että se taisi olla myös oikea. :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s