Vanhan bullet journalin helmet

bulletjournal_highlights4

Bullet journalissa ihanaa on se, että vaikka suurin osa sivuista on hetkessä täytetty ja käytetty, vaikka ideana on sinänsä listata asioita, ruksata ne yli ja jatkaa elämää, jää kansien väliin paljon muistoja. Käyttäjästä riippuu, kuinka paljon niistä jää jälkiä. Otin itse heti bujotieni alussa tavaksi kirjoittaa joka päivältä ylös pieniä kiitollisuudenaiheita, ja niitä on ihana lukea jälkeenpäin. Osa jutuista on muistiin kirjoittamisesta huolimatta kadonnut mielestä, mutta osa – välillä asiat ihan sieltä pikkuruisimmasta päästä – palautuu heti, kun vain näkee jäljen paperilla. Sittemmin olen vaihtanut kuukausittaiset kiitollisuussivut pieniin päiväkirjamerkintöihin jokaisen päivän perässä, ja tätä metodia jatkanen tulevaisuudessakin, kunnes keksin jotain uutta kivaa.

Tällä postauksella sanon heipat vanhalle marjapuuronpunaiselle bullet journalille. Halusin lisäksi osoittaa, kuinka rajattomat mahdollisuudet bujossa on muuntelulle: jokainen voi tehdä omastaan tasan niin henkilökohtaisen kuin haluaa. Minun omani lähentelee jo sitä päiväkirjaa. Siispä, olkaa hyvät: vanhan bujon helmiä, ihania asioita ja kiitollisuutta. Kiitollisuudenaiheet erotat sisennyksistä – samaistutko?

bulletjournal_highlight1

Marjapuurobujo alkoi heinäkuussa 2016 ja kesti siis aika lailla vuoden. Huomionarvoista on, että ajoitusajankohdasta huolimatta yksi aivan ensimmäisistä aukeamista pitää sisällään Wisteria Walkin joulukalenterin suunnitelman ja aikataulun. Tällä tavalla se siis syntyi: joka luukku piti suunnitella, toteuttaa, kuvata ja editoida, kirjoittaa, kääntää ja tarkistaa. Taulukolla pidin kirjaa siitä, minä päivänä olen minkäkin tehtävän tehnyt. Aloitin 20. heinäkuuta tekemällä köynnöksiä toiseen luukkuun. Ensimmäisinä tarkistusta vaille valmiina olivat taatelikakku ja kakkuvuokaliitutaulu – niin ikään heinäkuun loppupuolella. Ihan viimeisenä, 13. marraskuuta, tein jouluaaton luukun kokonaisuudessaan. Seuraavana päivänä aloitin tarkistuskierroksen, ja joulukuun katselin vain, kuinka aikataulutetut postaukset ilmestyivät blogiin.

(Tässä vaiheessa pohdin vielä, jatkanko kalenteria tänä vuonna ja jos, niin missä muodossa. Mitä mieltä sinä olet?)

Pitkä iltatee kuistilla. Se, kun idea toimii! Kiinnostava tenttikirja. Ymmärrys pitää itsestä huolta. Äänikirjan seura. Pilvet ja laulaminen. Se, ettei ole enää fuksi. Järven tuoksu satamaan tullessa. Pinaattiletut. Vapaus tehdä mitä haluaa. Rankkasade. Roadtrip ja tien yli ehtineet eläimet.

bulletjournal_highlights5

Eräälle sivulle olen koonnut listaa sellaisista pikkuhommista, joita elämässä on aina silloin tällöin tehtävä. Siivoa eteisen kaappi. Järjestä tärkeät paperit. Hanki nojatuoli. Osta kehyksiä ja ripusta tauluja. Nämä ovat kuitenkin ehdottomat lempparini: Lyhennä toppien olkaimia. Pidennä hameenhelmoja. Onko tämä nyt sitä aikuisuutta?

Yhden päivän to do -listan vierellä on pieni ajatus, jonka muistan sinä päivänä pyörineen päässä yhtenään: “Se, että täytyy luopua kesän kirjakasasta, kirpaisee vähän sydämessä ja selvästi kääntää sivua syksyyn.” Saman päivän tärkeimpänä agendana on “joulukalenterikuvia minkä kerkeää”.

Irtokarkit alle 5 €/kg. Puolukat polkujen varsilla. Uuden auton penkit. Saunan tuntu iholla. Minttuteen tuoksu. Asioiden saaminen valmiiksi. Se, ettei ole pakko mennä bileisiin. Tarinat kynttilänvalossa. Kylmäsavulohi aamupalalla. Mummin ruoka, kun on nälkä. Syksyinen halu käpertyä ja koristaa kotinsa.

Suklaarasian jakaminen. Imartelevat sovituskoppien peilit. Metatason introverttiys: kun lukee ravintolan nurkassa Susan Cainin Hiljaisia ja ignooraa peräti kaksi tuttua. Iltabussin olemassaolo. Kun on ensimmäinen luentosalissa ja saa valita paikan. Päivien hidas kuluminen.

bulletjournal_highlight7

bulletjournal_highlights3

Tammikuussa 2017 aloitin Yoga with Adrienen Yoga Revolution -projektin: 31 päivää joogaa ohjattujen videoiden mukaan. Kuukausi osoittautui äärettömän opettavaiseksi, ja käteen – tai ehkä kroppaan – jäi valtava määrä uusia oivalluksia. Minulla on myös erillinen joogapäiväkirja, mutta tässä vaiheessa kirjoitin bullet journaliini ne opetukset, jotka resonoivat kaikista eniten.

Älä luo turhia jännitteitä kehoon. Jokainen harjoitus on mahdollisuus keksiä jotain uutta. Liiku yhtenä kappaleena. Tuli eteen millainen tehtävä tahansa, on lupa päättää, miten ja millä asenteella sen toteuttaa. Makeinta on matka, ei päämäärä. Jokaisella on oma joogaopettaja sisällään, kun sitä vaan hiljentyy kuuntelemaan.

Kakkukynttilän valo. Kissojen hurina ja sulavat linjat. Runous. Tietoisuus naapureiden läsnäolosta. Lounassalaatin valmistaminen. Yhdeltä alkanut lumisade. Kirjeen kirjoittaminen. Tatu ja Patu -palapeli. Piparitaikinan eka nurkka. Snail mailin päälle ymmärtävä postitäti. Koiran haukku aamusella.

Pätevyysolo. Valo silloin kun sitä on. Vauvat ja taaperot. Omissa oloissa oleilu. Folkjoululaulut. Rohkeus rohkeus rohkeus. Nojatuoli ja aamutee luennolla. Pehmeä toppatakki. Punaiset, pistelevät posket. Pystyssä pysyminen. Lutviutuminen. Pitsa, kun on nälkä. Majakan muumimaisessa valossa istuminen.

bulletjournal_highlights2

Yhden jos toisenkin kerran bullet journal on pelastanut minut jonkintasoiselta hermoromahdukselta. Se lajittelee, priorisoi ja järjestelee tekemiseni niin, ettei kaikista asioista tarvitse huolehtia samaan aikaan. Silloin kun on sellainen päivä, ettei mikään suju, tunnit kuluvat eikä mikään valmistu tai edes etene, bujo tarjoaa myös lohtua. Eräänäkin päivänä, jona ajatus kävi läpi ihan kaiken Himalajan huipuista syvän meren pohjaan, toin itseni kuluvaan hetkeen piirtämällä kirjaani mandalan. Puolikkaan, koska kokonainen ei olisi mahtunut. Toistuvat kuviot ja ajoittainen pieni luovuuden ponnistus oli sopivaa lääkettä harhaileviin ajatuksiin.

Toisena samanlaisena päivänä kirjoitin pikku listan siitä, miten tänään olisi kyllä syytä pitää erityisen hyvää huolta itsestään. Lista kuului näin: Venyttele sängyssä. Laita helmikorvakorut. Syö aamiaista kuunnellen sadetta ja äänikirjaa. Soita iskälle. Joogaa kehoa ja mieltä kuunnellen. Anna mielikuvituksen laukata.

Sikeä uni. Isin kanssa höpöttäminen. Kun pitsa on valmista. Tyhjän talon hiljaisuus. Knalli ja sateenvarjo. Kun aika onkin aikainen. Tuttuus ja turva. Se, kun on rakastunut. “Heippa, tai ei ihan vielä.” Sisäpihat. Lämmin suihku. Nukkuva pikkusisko. Keskiyön sänkypiknik. Jouluolo herätessä.

The lovely thing about the bullet journal is that even though most of the pages are used and gone in a minute, even though the essential idea is to make lists, tick things off them, and move on, there are still a ton of memories stuck between those pages. What kind of traces they leave there is up to the owner of the journal. Right at the beginning of my bujo path, I decided to make it a habit to take a moment each day to write down what I was grateful for. It’s absolutely wonderful to look back to all those smile-worthy moments. Some of them have only stuck as words on paper, some return vividly when I see them in the journal – often the tiniest, most everyday things. For some time now, I’ve switched to doing a bit of journaling on my daily pages, instead of having separate gratitude collections. I think I’ll be keeping that up until I come up with something new and exciting to try.

This post is a farewell to the berry red bullet journal that was my constant companion for the past year. It also shows how versatile the bullet journal is: you are completely free to decide how personal you want yours to be. Mine is almost turning into a secret diary these days. So, I present you: the gems from my old bullet journal, bursts of loveliness and reasons for gratitude. The gratitude parts are indented – can you relate?

~ ~ ~

I started the berry red bullet journal in July 2016, and one of the first spreads was a plan and schedule for the Christmas advent calendar on Wisteria Walk. So this is how it came to be: every post needed to be planned, executed, photographed and edited, written, translated, and proofread. My planning chart holds all the dates on when I accomplished each task. On 20th July, I started by making the garlands for 2nd December. The first posts ready for proofreading were about the date cake and the cake tin chalkboard – also finished in July. The last post, started and finished on the same day, was of Christmas Eve, and that I wrote on 13th November. The next day marked the start of the proofreading round, and in December, all I had to do was sit back and watch the scheduled posts appear.

(I’m still pondering over whether to make an Advent calendar this year or not. What do you think?)

A long evening tea on the porch. When your idea works! An interesting exam book. The understanding to take care of yourself. The company of an audio book. Clouds & singing. Not being a fresher anymore. The scent of the lake at arriving to the harbour. Spinach pancakes. The freedom to do whatever you wish. Heavy rainfall. A roadtrip and animals that made it across the road.

On one page, I’ve made a list of various little tasks that, every now and then, one needs to perform in life. Clean the cupboard in the hallway. Sort through the important papers. Get an armchair. Buy frames and hang the pictures. But these are my absolute favourites: Shorten top straps. Add length to skirt hems. Is this what being an adult looks like?

Next to one day’s to-do list, I’ve written a thought I remember popping into my head a lot that day: “Having to let go of your book pile for the summer stings in your heart a little and definitely turns a page to the autumn.” And number one priority that day: “Take as many photos for the advent calendar as you possibly can.”

Loose candy for less than 5 €/kg. Lingonberries at the side of trails. The seats of the new car. The way sauna makes your skin feel. The scent of mint tea. Getting things done. Not having to go to a party. Stories by candlelight. Cold smoked salmon at breakfast. Gran’s food when you’re hungry. The autumnal desire to curl up and decorate your home.

Sharing a box of chocolates. Flattering fitting room mirrors. Meta-level introversion: when you’re reading Quiet by Susan Cain in the corner of a restaurant and ingnoring two people you know. The existence of the night bus. When you’re first to arrive in the auditorium and get to pick any seat. Days going slowly by. 

In January 2017, I started the Yoga Revolution challenge by Yoga with Adriene: 31 consecutive days of yoga with the help of YouTube videos. It turned out a month of serious learning as my mind & body adjusted to a whole lot of new tricks. I have a separate yoga journal, but decided to use my bullet journal to write down some epiphanies from the month-long journey.

Don’t create added tension. Every time we step on our mats, we have the opportunity to create a new experience. Move as one big, connected piece. Whatever task you’re given, you get to decide how you do it – make it yours. The process is the candy. Listen to that inner teacher.

The light of a birthday cake candle. Purring of cats and their sleekness. Poetry. The awareness of the neighbours being home. Making a salad for lunch. The snowfall that started at one o’clock. Writing a letter. A children’s jigsaw puzzle. The first corner of gingerbread dough. The lady at the post office who understands snail mail. A dog barking in the morning. 

Feeling competent. The little light there is. Babies and toddlers. Spending time on your own. Folk Christmas carols. Courage courage courage. An armchair and a cuppa on a lecture. A soft winter coat. Red, stinging cheeks. Staying upright. Things sorting out. Pizza when you’re hungry. Sitting by the moomin-like light of the lighthouse. 

On various occasions, my bullet journal has saved me from a little nervous breakdown. It sorts, prioritises and organises my tasks so that I don’t need to take care of all of them at the same time. On a day when everything goes wrong, nothing gets completed or even progresses, the journal even offers comfort. One day, when my thoughts wandered from the heights of Himalayas to the depths of the deepest sea, I brought myself to the present by drawing a mandala in my bujo. A half one, as a hole circle wouldn’t have fitted. The repeating patterns and a little effort of creativity every now and then were the perfect medicine for a restless mind.

On another day like that, I wrote a little list of how I should take extra care of myself. It included the following: Stretch in bed. Wear pearl earrings. Have breakfast and listen to the rain and an audio book. Call Dad. Do yoga and pay attention to what your mind and body are saying.  Let your imagination run wild.

Deep sleep. Talking nonsense with Dad. When the pizza is ready. The quietness of an empty house. The Men from the Ministry. When it’s not late but early, actually. Familiarity and safety. When you’re in love. “Bye, or not quite yet.” Courtyards. A warm shower. Little sister asleep. A midnight picnic in bed. When you wake up and it feels like Christmas. 

Advertisements

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s