Simppeliä ja runsasta

bujotammikuu1

Havahduin tammikuun alussa siihen, että uusi vuosi toi bullet journalin Suomeen oikein ryminällä. Yhtäkkiä siitä kirjoitetaan kaikkialla ja yksi sun toinen tuttu kokeilee uudenlaisen kalenterisysteemin sopivuutta omaan arkeensa. Olen huomannut myös, että blogiin tullaan yhä useammin bujoon liittyvillä hakusanoilla – hei vaan ja tervetuloa, jos sinä olet yksi näistä tyypeistä! (Edelliset bujopostaukseni löytyvät täältä ja täältä, jos et ole vielä tutustunut niihin.)

Salaa saatan olla vähän omahyväisen tyytyväinen siihen, että minä, joka yleensä olen aina jäljessä kaikista trendeistä, olin tällä kertaa peräti vuoden edellä aikaani. Hah! No ei, oikeasti olen vain iloinen siitä, että niin moni muukin on hoksannut, että peruskalenterien laatikoille ja lokeroille on vaihtoehtoja. Bullet journal ei tuo lisää tunteja päiviin, mutta ainakin minulle se on tuonut lisää aikaa tunteihin.

bujotammikuu5

bujotammikuu4_m

Uusi vuosi muutti hiukan minunkin bujoani. Kirjoitin aiemmin, etten ollut ihan onnistunut kiintymään Leuchtturm-vihkooni, että se tuntui vähän kalsealta ja persoonattomalta – no, nyt on kuulkaa toinen ääni kellossa. Nukkumaanmenoaikani venyy ja vanuu, kun en malta lopettaa sivujen kääntelyä. Eräänä iltana eksyin katselemaan YouTubesta bullet journal -videoita ja ihastuin aivan erityisesti tähän yksilöön: yksinkertaisuuteen, pieniin väripilkahduksiin, laidasta laitaan täytettyihin sivuihin. Videon tekijä käyttää pääasiassa mustaa tussia ja sanoo, että tyhjän tilan voi aina täyttää washi-teipillä. Päässä syttyi lamppu. Simppeliä ja runsasta, siinäpä se.

Aiemmin kirjoitin päivittäiset listat sillä kynällä, joka sattui käteen osumaan, mikä ei sekään ollut lainkaan huono vaihtoehto. Tulos oli hupsun värikäs sillisalaatti, vähän niin kuin minä itse, mutta se ei kuitenkaan ihan miellyttänyt silmää. Kun löysin laatikostani vanhat sivellinpäiset siniset tussit, päätin kokeilla uudenlaista estetiikkaa, jossa otsikot pohjustetaan vaaleansinisellä varjolla ja päivän nimi sutaistaan sirosti mustalla tussilla siihen päälle. Listat kirjoitellaan sillä samalla mustalla, kun taas värit säästetään tilpehööriin, piirrusteluun ja kokoelmasivuihin. Käännös hillitympään – tai ainakin yhtenäisempään – suuntaan rauhoitti mieltä entisestään ja mahdollisti vähän reilumman ja luovemman koristelun.

bujotammikuu6

bujotammikuu2

Perusasioiden hillityistäminen (hih) muutti myös viikkonäkymää. Siitä on Leuchtturmini kuluessa tullut aina vain riisutumpi, ja tässä versiossa minun ei tarvitse enää piirrellä kuin muutama viiva, ja viikko on valmis. Viivottimen käytöstäkin luovuin. Pidin kuitenkin samat osat kuin ennenkin – aikataulut, habit trackerin, menot ja muistiinpanot – sillä olen todennut ne toimiviksi ainakin tässä vaiheessa. Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että vasemmalla sivulla on kirjoitusvirhe; päätin jättää sen ihan huvin vuoksi. Saanpahan hymyillä parin viikon päästä.

Onko habit tracker sinulle ihan vieras käsite? Trackerin tarkoituksena on seurata, kuinka usein eri asioita tulee tehtyä – ja joissain tapauksissa myös motivoida itseään tekemään noita asioita. Monella on erillinen sivu koko kuukauden seurannalle ja lukuisia seurattavia asioita, minä olen päätynyt pitämään oman listani melko lyhyenä ja esillä heti viikkonäkymässä. Trackerillani pyrin seuramaan, miten jaan aikani eri velvollisuuksien kesken sekä muistuttamaan itselleni, että läsnäolo on hyvä juttu ja vielä parempi on, jos pääsee nukkumaan ennen yhtätoista. Mukana ovat myös muun muassa jooga ja aamusivut (sekä mystiseltä kuulostava taiteilijahetki, joka aamusivujen tapaan liittyy Julia Cameronin kuuluisaan luovuudenherättelykurssiin). Useimpia asioita seuraan pelkillä rasteilla, läsnäoloa ja mielialaa vihreillä tai punaisilla pallukoilla. Tracker tosiaan toimii, sillä rastin piirtämättä jättäminen kirpaisee joka kerta pikkuisen, kuten myös rastin piirtäminen opiskelu-kohtaan sinä päivänä, kun oli tarkoitus omistautua Miss Matildalle.

bujotammikuu3

Olen kaivannut kirjaseeni myös päiväkirjamaisempaa otetta. Olen ehdottomasti päiväkirjaihminen ja kirjoittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti ihan pienestä asti, ja nyt tuo tapa on jäänyt bullet journalin ja viime aikoina myös aamusivujen varjoon. (Niistä aamusivuista kuulette kenties lisää myöhemmin. Kenties.) Olen huomannut, että hyvinä aikoina kirjoittamisen tarpeeni on pienempi, kun taas ahdistus pakottaa purkamaan kaiken sanoiksi paperille; ehkä vallitsevaa trendiä voi siis pitää myönteisenä. Siitä huolimatta haluaisin ujuttaa pientä päiväkirjamaisuutta bujooni ja värittää päivittäisiä listoja kivoilla asioilla, sivusta kuulluilla hassunkurisuuksilla, päivän ruokalistalla, kokeilluilla resepteillä, sillä mitä sattui olemaan päällä, lippulappusilla ja muilla konkreettisilla muistoilla, soittolistoilla, tuntemuksilla. Nyt kuun vaihteessa aion aloittaa siitä, etten teekään erillistä kiitollisuussivua, vaan kirjaan kiitollisuudenaiheet suoraan päivien itsensä yhteyteen. Päivät kun eivät lopulta ole pelkkiä to do -listoja, vaan ihan elämääkin.

The jump to the new year finally brought the bullet journal phenomenon to Finland. Media’s writing about it, and more than one friend is experimenting with how the method would suit their lives and schedules. I’ve also noticed an increasing audience finding its way to my blog through bujo related search terms – so, if that’s where you came from, hello there and welcome! (My previous journaling posts can be found here and here, if you’d like to take a peek.)

Secretly, I may just be a tiny bit pleased with myself for being a whole year ahead of my time, when it’s more my style to always be a step or two behind. Ha! No, not really – truly, I’m just happy that more people are realising there are alternatives to the ready-made boxes and templates of basic calendars. The bullet journal doesn’t bring more hours to the day, but to me, at least, it’s brought more time into those hours.

The new year saw some changes in my bujo, too. I previously wrote that I hadn’t quite fallen in love with my Leuchtturm and found it a bit cold and impersonal. But you know what? Now I can’t stop fiddling with it and flipping through the pages. What really made the difference was the inspiration I soaked from several YouTube videos, especially this one: pretty minimalistic pages with little pops of colour, and every inch of white space filled. The vlogger seems to mostly use a black pen and says empty spaces can always be filled with washi tape. That’s it, I thought – simplicity and abundance, all in the same package.

I used to write my daily to-dos with any coloured pen I could find, which wasn’t that bad at all, but I ended up with funny multicoloured pages that may have reflected my personality but didn’t really make me feel calm. Then I found my old set of blue brush pens and started using them for my headings: a light blue shadow of a word underneath and the weekday on top of it with black marker. I now use that same black marker for the lists, too, and save the coloured ones for decorating, doodling and jotting down notes & quotes. Toning it down a bit both brings more calm to the pages and gives me the chance to really get creative.

The weekly view got the same treatment. The design has slowly turned more and more simple since the days I started my Leuchtturm, and with this one, all I need to do is draw a few lines, write a few words, and I’m ready to go. I even gave up using a ruler. I did keep all the elements, though, I’ve got used to and found useful: my schedule, a habit tracker, expenses, and notes.

Are you completely unfamiliar with the term habit tracker? It’s a useful tool for keeping track of things you consider important for you to do – and it might even motivate you to do those things. A lot of people have a separate page for a whole month of tracking, and a quite a list of habits, too, but I’ve decided to keep mine relatively short and constantly under my nose in the weekly view. I try to track the way I divide my days between different tasks, and also to remind myself that it’s good to be mindfully present throughout the day and get to bed by 11 pm. Most of the tasks, such as yoga and morning pages, I mark with an x – presence and mood, with green or red dots. The habit tracker does work, as it always stings a little to not draw an x where it belongs, and similarly, to draw one on studying on a day that was supposed to be dedicated to my craft business.

What I’ve missed lately is the deeper sort of journaling I’ve been doing pretty regularly ever since I learned to write. The bullet journal, along with the morning pages, has basically fulfilled my need for keeping a diary. (You might get to read more about those morning pages later. Perhaps. Not making any promises.) I have noticed, though, that the urge to get stuff on paper is more pressing at times when I’m feeling anxious or depressed, and eases when I feel good – so this trend might not be that alarming, after all. Even so, I’d love to add a bit more life to my bujo and colour it with all the good things that have happened, funny snippets of overheard conversations, menus, recipes, outfits, all sorts of ephemera and other tangible memories, playlists, feelings. Now, at the beginning of yet another new month, I intend to start by not separating my gratitude log from the daily lists, but journaling right into them. Because days, in the end, aren’t just a running list of to-dos, but actual life with all sorts of moments, big and small.

Advertisements

8 thoughts on “Simppeliä ja runsasta

  1. Tiia says:

    Hei, sulla on ihan superkiva blogi! En edes enää muista, mistä bongasin tän, varmaan käsityöblogit-ryhmästä facebookista. Erehdyin nimittäin selaamaan jonkun postauksen verran alaspäin ja hupsheijaa, tunteroinen vierähti kun selasin koko blogin loppuun asti. Tai alkuun oikeastaan.

    Jotenkin kivan simppeli, selkeä, laadukas. Monipuolinen. Tunnelmalliset kuvat ja kaikkee. Ja sun brittikuvat sai mussa taas Lontoo-matkakuumeen aikaan :’>

    Saat musta ehdottomasti seuraajan. Sait tällä postauksella mut myös innostumaan tästä bullet journal-jutusta ja selailen täällä nyt pinterestiä ja youtube-videoita vaikka mun piti olla tähän aikaan jo nukkumassa (väsymys haihtui johonkin).

    Ymmärsinkö oikein et asut Jyväskylässä kans? :)

    • Lotta says:

      Ohoh, siinä onkin vähän selaamista, että pääsee ihan alkuun asti! Vasta mietin pari päivää sitten, että viisi vuotta tulee tänä vuonna täyteen tässä nettikodissa. Kamalaa, mitä vauhtia aika lentää! Kiitos aivan ihanasta palautteesta – tämän voimalla kirjoitellaan monta postausta lisää! ♥ Täytyykin tulla myös vastavuoroiselle selausvisiitille sinun blogiisi. :)

      Bullet journal -innostuksen levittämisestä on tullut mun lempiharrastus viime aikoina, hah. :D Parasta siis, jo sinäkin innostuit! Ja Jyväskylässä tosiaan majailen, hauskaa törmätä muihin paikallisiin blogisteihin!

  2. Anniina says:

    Tosi kivan näköinen sun journali! Vitsit, munkin blogiin tullaan koko ajan bullet journal -hakusanalla, kirjoitin siitä kerran ja unohdin koko jutun. Noloa… Mulla on nyt aika toimiva systeemi erilaisten listavihkojeni kanssa, mutta jospa sitä tämän kalenterin loppuessa ottaisi uuden yrityksen bujon kanssa :-)

    • Lotta says:

      Kiitosta! ♥ Tuntuu, että tässä alkaa hiljalleen löytyä sopiva keskitie helppouden ja visuaalisuuden välillä – sellainen, joka ei vie liikaa aikaa mutta tuottaa silti iloa. Ja tosiaan vaikuttaa siltä, että bujo-aiheiselle sisällölle on tilausta, mutta en silti tuntisi huonoa omatuntoa siitä, että jokin toinen systeemi onkin osoittautunut sopivaksi. Tärkeintä on löytää itselleen passeli järjestelmä. Olisi kyllä kiva lukea lisää sinun listavihkoistasi! :)

  3. Veera says:

    Mitä enemmän mä tällaisia tekstejä lue, sitä enempi tekee mieli kokeilla itse…. Hauska nähdä muiden erilaisia journaleita, kun tässä samalla koitan kehitellä millainen systeemi mulle sopisi.

    • Lotta says:

      Kokeile pois! :) Kiva kuulla, että aihe innostaa. Olen huomannut, että eniten inspiraatiota saa juuri toisten journaleista, sillä ihmisillä on valtavasti hyviä ideoita, jotka yleensä toimivat myös jonkun toisen elämässä. Nimenomaan kokeilemalla löytää itselleen sopivat jutut!

  4. Krissu H says:

    Joo, olit todellakin edellä aikaasi bujoilun kanssa, vähänkö siistiä! :) Kivoilta näyttää nuo sivut, joita raotit meille. Lisää vaan juttua tästä aiheesta! :)

    • Lotta says:

      Kerrankin, hahah! :D Jatkan varmasti bujoilusta kirjoittamista, varsinkin nyt kun oma tyyli alkaa toden teolla löytyä. Jo tämän postauksen jälkeen olen lisännyt yhden pienen osasen, joka saattaa näkyä myöhemmin blogissakin. Kiitoksia kehuista, Krissu, ne lämmittävät mieltä! ♥

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s