Olemisen ihmeellinen leppoisuus

joululoma2

Aloitan uuden vuoden kahdennellasadannella kirjoituksellani, tuosta noin naps. Joulukuu oli siitä kumma, että en kirjoittanut blogiin sanaakaan, mutta postauksia ropisi minkä ehti, ja sain vastailla ihaniin kommentteihin ja viesteihin. Monen kuukauden työrupeaman jälkeen oli parasta, kun kuuli reseptien menneen testaukseen ja tuunausohjeiden jääneen tiukasti korvan taakse – ja joulumielen löytäneen luukkujen kautta muidenkin päihin kuin minun. Kiitos tuhannesti jokaisesta viestistä ja siitä, että kuljitte kanssani jouluun.  ♥

Kaikki luukut löytyvät nyt etsimättä täältä, omalta sivultaan, jos haluat heittää vaikka toisen kierroksen heti perään. Kalenterin kunniaksi perustin myös Facebook-sivun, jonne linkitän jatkossa kaikki muutkin kirjoitukset. Nähdään siellä!

joululoma5

joululoma1

Joulun päivät olivat ihmeellisiä. Mihinkään ei sinällään tarvinnut mennä, jossain saattoi käydä jos siltä tuntui, mutta muutoin oli täysi lupa vain niin sanotusti olla möllöttää. Talossa olivat kaikki kotona, mutta jotenkin oli kummallisen hiljaista. Minä joogasin, olin, kirjoitin, olin, katsoin elokuvan, olin lisää. Söin porkkanalaatikkoa pitkälle välipäiviin, vaikka lautasella olisi muuten ollut jo (joulu)kinkkupitsaa. Päivät olivat pitkiä, vaikkei mitään oikeastaan saanut aikaan. Sellaistakin voi siis olla. Harvinaista kyllä, onnistuin nauttimaan joka ikisestä päivästä ja tunnistakin; laskin onnellisena, montako päivää vielä sain lillua tuossa ihanassa joulukuplassa.

joululoma3

joululoma6

Minulla oli varovaisena tavoitteena, haaveeksikin sitä voisi kutsua, kuluttaa tämä loma kirjoittaen. Jos muulta perheeltä kysytään, niin siinä puuhassahan se varmaan menikin, mutta ei se tavoitteiden tavoittelulta tuntunut. Järjellisesti ajatteleva minäni laittoi joinain aamuina kellon soimaan kahdeksalta tai puoli yhdeksältä, mutta lomaminäni sammutti sen, kuulosteli talon olevan vielä hiljainen ja päätti jatkaa uniaan. Jos tuo päätyikin heräämään, ei ollut mikään kiire poistua sängystä, vaan tunti tai puolitoista kului helposti hyvän kirjan sivujen välissä tai sitten se kynä kädessä, rivien täyttyessä toinen toisensa jälkeen.

Karkotin Agatha Christien telkkariversion liiat pelottavuudet raapustelemalla sanoja uuden vuoden työkirjaani tai värittämällä sen sivuja; vain toisella silmällä katsellen kaikki oli vähän pehmeämpää eikä niin painajaismateriaalia. Nojatuoli joulukuusen vieressä muodostui vakiokirjoituspaikakseni, ja sen ympärille ripottelin vihkot, kirjat, mustekynät, värikynät, suklaat, marmeladit ja teekupit. Siinä kuusenkynttilöiden valossa ajatus juoksi parhaiten. Työkirja täyttyi pikkuhiljaa ja tämän vuoden suuret linjat alkoivat terävöityä.

joululoma7

Terävästä puheen ollen, jouluaattoiltana kuorin eräästä kuution muotoisesta paketista uuden objektiivin kameraani. Siinä uutuuttaan kiiltelevän putken kyljessä komeilevat sanat “Image Stabilizer” olivat minulle kuin kauneinta runoutta. Kuvanvakaajan olemassaolon lisäksi automaattitarkennuskin tarkentaa oikeisiin paikkoihin – silkkaa luksusta tällainen! Avasin lahjoja vielä aaton jälkeenkin: tapaninpäivänä äitini ilmoitti, että se suuri valkoinen lyhty kuusen alla, kaunis kuin mikä, oli myös minun. Seuraavana päivänä isä kysyi, olinko saanut joululahjaksi joogatiilen, ja säntäsi sitten ulkorakennukseen etsimään kadonnutta pakettia.

joululoma4

Joulu jatkuu huomiseen ja loma vielä sitäkin pidemmälle, mutta vuoden käännyttyä uuteen ajatukset ovat jo vähän enemmän hereillä. Sekin vaikuttaa, että olen vaihtanut lomakodin arkikotiin. Yleensä joulun jälkeen tulee pieni notkahdus, kun hoksaa, että se taianomainen joulunalustalvi onkin nyt ihan talvi vaan, eikä vähään aikaan ole mitään odotettavaa. Yritänkin nyt, ennen kuin arki todella alkaa, kuulostella tarkkaan sitä, mikä olisi Se Alkuvuoden Juttu, joka lämmittäisi sydäntä. Jos sinä olet löytänyt sellaisen, haluaisitko jakaa sen kanssani?

Kaikkea hyvää tähän vuoteen! ♥

It’s the 200th post on Wisteria Walk – way to start the new year! December felt weird posting-wise; I didn’t write a single word to the blog, and yet, there were posts popping up every day. I got to reply to a lot of heartwarming comments, and after a whole autumn of working with the advent calendar (no, it didn’t write itself) it was the absolute best to hear that cakes were baked and DIYs tried in many homes. I’m so grateful for being able to bring a bit of Christmas cheer to your days – and for the messages I got that brought the same to my heart. Thank you for taking the journey to Christmas with me. ♥  (You can now find the entire calendar on one page, right here, so if there was something in particular that struck a chord, look no further!)

The Christmas days were wonderful. Everything felt so still and quiet, there was no need to rush or, indeed, go anywhere – unless you wanted to, in which case you could go and then return to the marvellous hush and relaxedness. My days mainly consisted of doing yoga, just being, writing, being, watching a film, being a bit more. I happily ate carrot casserole as long as it lasted, even when the remains of the ham had been hidden in a pizza and the rest of the family were craving for an ordinary meal. The days felt long without any getting-things-done – so that’s possible, too. The best thing is, I enjoyed every day, every hour, contentedly counting how many days I could still stay in my Christmas bubble.

My careful little goal or wish was to spend the Holidays writing, and if you asked my family, they’d probably tell you I didn’t do much else. It didn’t feel like trying to reach any goals, though. The sensible and organised me set the alarm clock to go beeping at eight or half past, but the holiday me turned it off, and hearing no sounds from the rest of the house, slept on. Even if she did wake up, an hour or so was easily lost between the pages of a good book, or in the scribbling of pen on paper.

I banished the excess horror of an Agatha Christie TV adaptation by lining up words in my new year’s workbook or colouring its pages with bright hues. That way, everything felt a little softer and not as meet-you-in-your-nightmares kind of scary. The armchair next to the Christmas tree became my writing spot, with notebooks, novels, fountain pens, coloured pencils, chocolates, sweets, and teacups scattered around it. The candles on the tree lit up my thoughts and fed my imagination. I slowly filled up the workbook and turned blurred dreams into more focused plans for this year.

Talking about focused, one of the parcels under the tree contained a new lens for my camera – one with an image stabilizer and autofocus that actually works. Hello, beautiful. Some presents I only opened a few days after Christmas Eve: my Mum reminded me on Boxing Day that the big gorgeous lantern under the tree was mine, too, and the next day, Dad asked if I’d got a yoga block or not, before rushing to the outbuilding to look for the lost parcel.

Christmas goes on till tomorrow, and my holidays for even longer, but the first days of the new year do shake your thoughts awake a bit. Having moved back into my everyday home in town also makes a difference. After the Holidays, there’s usually a little low point when you realise that the magical and mysterious pre-Christmas winter has turned into simply winter, and it feels like there’s nothing to look forward to. This time, I’m really trying to find something that would keep that magic in my heart. If you’ve found that, would you care to share it with me?

I wish you the best of years! ♥

Advertisements

6 thoughts on “Olemisen ihmeellinen leppoisuus

  1. Pipo-otus says:

    Jeei, kävin tykkäämässä fb-sivusta. (: Minusta oli jotenkin harvinaisen ihanaa, että vuosi vaihtui. Edellinen oli niin täynnä kaikkea, isoja muutoksia, ahdistusta. Iloa ja onnea myöskin mutta kokonaisuus jotenkin jäi sen ahdistuksen varjoon. Nyt on paljon kevyempi olo. Tyhjä pöytä, jolta aloittaa. Nyt nautin aurinkoisista pakkassäistä ja iloitsen siitä, että valo lisääntyy ihan hitusen, joka päivä. :)

    • Lotta says:

      Vuoden vaihtuminen tuntuu kyllä aina ihanalta mahdollisuudelta aloittaa vaikka kaikki ihan alusta. Jännää, miten paljon yhdessä yössä voi muuttua! :) Olen iloinen, että uusi vuosi toi sinulle kepeämmän olon! Valon lisääntyminen on täälläkin iso syy hymyyn.

      Ja kivaa, törmäillään naamakirjassa! :)

  2. Dal says:

    What an absolutely delightful post Lotta, I just feel so happy and warm reading about the magical bubble you created and your gorgeous descriptions.. Really hope you can keep that bubble vibe going in some way. x

    • Lotta says:

      Thank you so much, darling – and sorry it’s taken me so long to get back to you! The bubble is still hanging on, I got to spend last weekend in it and hope to do so again this week. xx

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s