{24} Aattona

jouluaatto2m

Kun tämä luukku aukeaa, on aattoaamu vasta hiljalleen valkenemassa ja meillä nukutaan aamuyön unia. Mielessä on kuitenkin jonkinlainen pieni tietoisuus siitä, ettei tänään ole ihan tavallinen päivä, sillä huomaan aina aattona unen rakoilevan jo aikaisin – kenties muistona niistä lapsuuden aatoista, kun sitä heräsi jo reilusti ennen Joulupukin kuumaalinjaa. Tuo ohjelma meillä pyörii aattoaamun taustalla edelleen, nykyään vähän siinä sivussa, kun sitä vielä pienessä unenpöpperössä kaivautuu sohvannurkkaan ja katselee joulukuusen valoja. Kuusi on meillä koristeltu jo aatonaattona.

Kun lähetys Joulupukin tuvasta loppuu ja musiikkitonttu taikoo pianostaan ne Lumiukon ensimmäiset hiljaiset sävelet, on minun jouluni valmis.

kanervat

Riisipuuroa ja soppaa syödään puolenpäivän aikoihin, joulurauhan julistuksen jälkeen. Mantelia ei meillä metsästetä, mutta raaka makaroni on joskus puurokattilaan piilotettu. Voitelen palan joululimppua ja katselen ikkunasta järvelle. Joinain vuosina se on ollut jo aattona jään peitossa, toisina taas lainehtinut vapaana – ja ruoho vihertänyt ikkunan alla. Lopulta säällä ei ole kovin paljon väliä; muistan kuinka eräänä jouluna sadepisarat takoivat ikkunaa illan tullen, mutta katulampun valossa nekin kimmelsivät pieninä joulutähtinä. Oikeastaan se ruohon ja sammalen syvä vihreäkin on ihan kotoisa ja jouluinen väri.

Jouluaaton iltapäivässä on jotain sellaista rauhaa ja vapautta, ettei missään toisessa päivässä. Joskus on pohdittu pienen kävelylenkin mahdollisuutta, mutta ei ole haitannut mitään, vaikka nojatuoli ja hyvä kirja ovat voittaneet. Aina tie vie kuitenkin pihan poikki naapureille paketin vientiin. Sielläkin on kynttelikkö ikkunalla ja keittiössä joulun tuoksu.

piparitalkoot6

Illan hämärtyessä sauna lämpiää ja kylpemisen jälkeen päälle puetaan jotain astetta hienompaa. Hämärässä keittiössä rosolli löytää kulhonsa ja graavilohen päälle sataa koristeeksi tilliä. Pöydän ääressä, kynttilänvalossa, keskustellaan ensimmäiseksi siitä, kuka lukee tänä vuonna jouluevankeliumin. Sitten päätetään, että tänään jokainen saa syödä niin hitaasti kuin haluaa. (Paitsi sisko, jonka hidas on äärettömän hidas – hän voi syödä ihan tavallista vauhtia.) Porkkanalaatikkoa maistellessani mietin aina, että se olisi varmaan lempiruokani, jollei sitä saisi vain kerran vuodessa. Mutta siksi se onkin niin hyvää.

Aattoillassa iltapäivän verkkainen vapaus jatkuu. Se hyvä kirja ehkä vetää taas puoleensa, tai ehkä keittiön pöydältä voi vaivihkaa kähveltää joulutortun, kun päivällisestä on toivuttu. Kun kaikista siltä tuntuu, aletaan kuusen alle piilotettuja lahjoja jakaa saajilleen. Loppuilta kuluu lahjapaperin rapinassa, uudet villasukat jalassa ja käsi konvehtirasialla käyden. Huomennakin on rauhallinen päivä.

jouluaatto1

Tänään en kysy, millaisin juhlallisuuksin teillä vietetään jouluaattoa – tänään toivon vain, että elät niitä täydestä sydämestäsi. Oli aatto sitten prikulleen samanlainen kuin menneinäkin vuosina, tai aivan uusi, kutkuttava ja ihmeellinen, toivon, että löydät siitä niin ilon ja riemun kuin rauhankin.

Kiitos matkaseurasta.

hyvaa-joulua

It is the early morning of Christmas Eve, and my family is still fast asleep. There’s always this tiny inkling on my mind, though, that tells me it’s not just an ordinary day – exactly like on those childhood Christmases, when you couldn’t sleep for all the excitement. And just like on those Christmases, ‘Joulupukin kuumalinja’ will be on – a TV show with Santa answering children’s calls at Korvatunturi. There’s no better way to start your Christmas Eve than snuggling in the corner of the sofa listening to the cute voices singing carols to Santa, and watching the twinkly lights of the Christmas tree. We’ve only just put it up the day before.

At the end of the show, before Santa sets out on his journey, the musical elf conjures out the first quiet notes of The Snowman from her piano, and it’s time to watch the animation. That marks the beginning of Christmas for me.

Around noon, after watching or listening to the Declaration of Christmas Peace, it’s time for rice porridge for lunch. No almonds are hidden in our porridge for good luck, but we’ve once or twice hunted for an uncooked macaroni instead. I butter a piece of sweet Christmas bread and look outside to the lake. On some years, it’s frozen solid by now, on others, it’s waves are completely free – and the grass all green under the window. In the end, the weather doesn’t seem to matter much; I remember how, on one Christmas Eve, the evening brought a heavy rainfall and I watched the raindrops on the window that the streetlight turned into little golden stars. Even the deep green hue of the grass and moss looked cosy and Christmassy that day.

The Christmas Eve afternoon has a peace and easiness like no other day. We could take a walk, but even if the call of the sofa and a good book is too strong, there’s no need to feel guilty. One journey must be taken, though: walking across the yard to bring our neighbours their gifts. There are candles on their windowsills, too, and all the scents of Christmas in the kitchen.

When the light grows dimmer outside, it’s time for sauna, and after that, dressing in something a tiny bit fancy. In the dusky kitchen, a beetroot salad finds its way to the right bowl, and dill is sprinkled on the cold salmon. At the table, in candlelight, we first talk about who will read the Christmas Story this year. Then it’s decided that today, everyone is allowed to eat as slowly as they like – except for my sister, whose slow is incredibly slow, so if she could please eat at a normal pace. Tasting the carrot casserole, I think that were it served more than once a year, it would be my favourite food. But then again, it wouldn’t be as special.

The slow easiness returns after dinner, and everyone is free to pick up that book they were reading or sneak a pastry or two. When it feels like the right time, presents are looked for under the tree and passed on to their receivers. The rest of the evening goes in the rustle of wrapping paper, feet clad in new wool socks and hand reaching for a box of chocolates. And tomorrow will be just as peaceful.

~ ~ ~

Today, I won’t ask how you’re celebrating Christmas, but hope you’re taking it all in, finding both joy and peace. Whether it’s the age-old traditions for you, or completely new and exciting ones, I hope you’ll have a wonderful Christmas.

Thank you for taking this journey with me.

Advertisements

2 thoughts on “{24} Aattona

  1. H. says:

    Joulukalenterin pari viimeisintä luukkua jäi minulta lukematta, kun lähdin jo joulun viettoon aiemmin. Ehdin sentään vielä toivottaa: Hyvää, uutta ja idearikasta tulevaa vuotta 2017! Kiitos kalenterista!

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s