{13} Piparitalkoot

piparitalkoot1

Meillä otettiin ensimmäinen piparitaikina esiin talvisena lauantaina, kun ulkona aurinko oli vasta päässyt päiväasemiinsa ja järven pinnalla pyöri lumiusvaa. Siinä se odotti pöydännurkalla ja menetti roiman osan kulmastaan, kun itse kukin kävi maistelemassa joulun makua siinä ohimennessään. Maailma oli ollut valkoinen jo pari päivää, joten ajankohta tuntui sopivalta muottien esille kaivamiseen ja joululaulukauden avaamiseen. Pipareiden kunniaksi pikkusisko pukeutui jopa pörröiseen joululöhöpaitaansa.

piparitalkoot4

piparitalkoot3

Pipareiden leipomisessa on jotain ihan erityistä taikaa, leipoi sitten yksin tai missä tahansa seurassa. Itsekseen voi käyttää ihan koko taikinan eikä tarvitse selitellä niitä parempiin suihin katoavia palasia. Ystäväporukalla taikinaa tarvitaan iso kulhollinen, ja pelti toisensa jälkeen sujahtaa uuniin ja sieltä pois – yksi yleensä vähän liian myöhään. Sitten pitää vähän tuulettaa, ja leipominen jatkuu. Siskon kanssa meillä on aina suuret suunnitelmat: tänä vuonna muuten koristellaan oikein pieteetillä! Yleensä itse leipominen vie kuitenkin jo ihan tarpeeksi voimia.

Tällä kertaa minä halusin tehdä sukkia ja lapasia, joihin voisi myöhemmin kuorruttaa kirjoneuletta, sisko taas päätti tehdä isoäidinneliöitä. Muoteista vain perinteinen sydän pääsi lopulta käyttöön. Välineiksi kelpasivat yhtä hyvin veitsi ja sellainen vanha puuvartinen venkslaava taikinapyörä, jota täytyy osata pitää juuri oikeassa kulmassa, jos mielii saada suoria reunoja. Minä en kyennyt suoriin linjoihin edes sillä veitsellä – mutta onneksi täydellisyys on tylsää.

piparitalkoot5

piparitalkoot8

Illan hämärtyessä sekoiteltiin kuorrute ja päästettiin taiteelliset taipumukset valloilleen. Tänä vuonna teimme oikein pikeerin – ja kaapista löytyi kiva lajitelma elintarvikevärejäkin, joilla piparit päällystettiin reilusti pastellisiksi. Siskon sydämistä tuli suorastaan pumpernikkelimäisiä. Siinä glögimukin äärellä hajosi monta suurta visiota, mutta uusia syntyi tilalle, ja hetki hetkeltä suunnittelu kävi vähäisemmäksi ja itsekritiikki antoi periksi. Viimeiset piparit menivät ihan improvisoidessa.

Näin siis minulla. Sisko sen sijaan piti kiinni isoäidinneliöajatuksestaan: hän pohjakuorrutti piparinsa illalla ja teki yhden prototyypin. Yön aikana visiot kuitenkin muuttuivat, ja pipareiden pinnalle syntyi lopulta niin nuottiviivasto kuin Edvard Munchin Huutokin.

piparitalkoot9

Kirjoneulesukista…

piparitalkoot12

…marmoripumpernikkeleihin…

piparitalkoot10

…ja talvivaatekerroista…

piparitalkoot11

…niihin isoäidinneliöihin.

Mutta voi, se piparin tuoksu, joka jää ilmaan leijumaan ja tarttuu hiuksiinkin. Vielä nukkumaan mennessä voi tuoksutella joulua.

Kenen kanssa sinä järjestäisit piparitalkoot – vaikka tänään, Lucian päivänä?

On a cold and wintry Saturday, when the sun had just finished its climb to the sky and the wind was whirling snow on the waves, we took out the first gingerbread cookie dough of the year. It had to wait for some time on the kitchen table, and inevitably, lost quite a bit of its corner to the family passing by and wanting to taste some Christmas. The world had been white for a few days, so the time felt right for getting out the cookie cutters and finding favourite carols to listen to. My little sister even wore her fluffy holiday jumper for the occasion.

There’s a special kind of magic in gingerbread cookie baking, whether you’re making them by yourself or with a big bunch of people. Alone, you can use up the whole dough and no one will ask you questions about all the bits gone missing in the process. For a group of friends, you need a big bowl of dough, and a batch after batch goes in the oven and out of it – one always a moment too late. Then you just open a window for minute, and the baking can continue. With my sister, we always come up with the most ambitious plans: this year, there’ll be real masterpieces! Usually we fall a bit short of what we had in our minds.

This time, I wanted to make fair isle socks and mittens, and my sister was dreaming of gingerbread granny squares. Of the cutters, only a traditional heart shape was used, in the end, as knives did the job just as well – along with an old pastry wheel that you need to hold in an exactly right angle to get straight lines. Mind you, I didn’t manage straight lines even with a knife, but perfection’s boring, right?

Come evening, we mixed the icing and let loose our artistic side. There was even food colouring in the kitchen cupboard, so we made everything a pastel shade. There, over a mug of glögg, many a great vision was shattered, but new ones took their place. Planning became more and more scarce by the minute, and the last cookies were positively improvised.

That’s what I did, anyway. My sister, on the other hand, held on to her plan of granny squares, and did the priming, so to say, along with one prototype. During the night, though, her plans changed, and the result was a wide variety of beautiful cookies, decorated with everything from sheet music to Edvard Munch’s The Scream. In the pictures, you can see some of our gingerbread art.

My favourite thing about gingerbread baking remains the scent of it – how it wafts everywhere and sticks to your hair, so that you can still smell Christmas when you go to bed.

Who would you have a Christmas baking party with?

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s