Kuva: Pauliina
Joulu on jokaisessa kodissa vähän eri näköinen. Yhdessä nautitaan uuden kokeilemisesta, toisessa kaivetaan laatikoista huolellisesti pakatut perintöpallot, kolmannessa ei kenties tarvita koristeita ollenkaan. Pyysin muutamaa ystävääni kertomaan, minkälaiset koristeet tuovat heille joulumielen.
Kuva Sannin kotialbumista
Oi kuusipuu
Joulukoristeet ovat vanhempieni talossa olleet vuodesta toiseen melko samanlaiset. Leipomisen ohella juuri tiettyjen koristeiden laittaminen yhdessä paikalleen on kuulunut jouluvalmisteluiden kohokohtiin. Mikään joulukoriste ei kuitenkaan ole minulle yhtä rakas kuin joulukuusi, joka sekin seisoo vuosi toisensa jälkeen samassa paikassa.
Rakas isoisämme tuo meille jouluksi kuusen sukumme metsistä Ilomantsista. En ole vielä kertaakaan päässyt mukaan kuusenhakureissulle, mutta jo tieto kuusen alkuperästä lisää sen arvokkuutta. Lapset ovat meillä saaneet perinteisesti koristella kuusen jouluaattona, eikä kuusi ehkä sen vuoksi ole ollut ulkopuolisen silmin kauneimmasta päästä. Se on kuitenkin aina ollut harkittu kokonaisuus: eräällä kotivideolla sommittelen yhtä kuusen koristetta moneen paikkaan osaamatta päättää mihin se parhaiten sopisi, ja lopulta pyydän isosiskoa apuun. Latvatähden kiinnittäminen on ollut aina yksinoikeudella isän tehtävä.
Kuusen kynttilöiden luoma valo on tuonut minulle lohtua unettomina öinä, ja sen luomaa taianomaista tunnelmaa olisi vaikea korvata millään. Monena loppiaisena olen itkenyt, kun kuusi on riisuttu koristeistaan ja viety pois, sillä se on merkinnyt joulun loppua ja paluuta arkeen.
– Sanni
Kuvat: Susanna
Sussin rakkaat
Perinteisiä ruskeita pipareita ja vaaleita kanelisia. Niitä löytyy adventista loppiaiseen kuvassa näkyvästä laatikosta ja parista muusta purnukasta meidän kodin keittiön pöydältä.
Niiiin cool väriä vaihtava lumiukkolamppu. 13 vuotta vanhemmalla siskollani oli tapana järjestää jouluaattoisin mulle jouluseikkailu, johon kuului olennaisesti pisteestä pisteeseen -suunnistusta ja sanaristikkopähkäilyjä. (Yhtenä vuonna jouluseikkailu oli koko kuukauden mittainen seinän kokoinen joulukalenteri, jonka luukuista paljastui tarroja, vanhoja valokuvia sekä retkiä teatteriin ja uimahalliin.)
Lisää valoa pimeyteen. Tähtilamppu on aina ollut se tärkein joulukoriste. Olohuoneen ikkunaan ensimmäisenä ripustetaan ja pääsiäisen tienoilla otetaan pois. Osa omaa jouluani siitä lähtien kun muistan. Eipä enää kauaa, kun koittaa tähtilampun aika.
– Susanna
Kuva: Pauliina
Enkelin siipien havinaa
Minulle joulutunnelma tulee jouluvalmisteluista: jouluruuista, jouluvaloista ja siisteydestä. Vaikka joulun odotus ja valmistelut alkavat jo ensimmäisenä adventtina, kun varastosta kaivetaan esiin jouluvalot ja sytytetään adventtikynttilä, niin varsinaisesti joulu alkaa jouluaattona. Joulumielen ja joulurauhan kannalta tärkein hetki on, kun aattona joulukuusi kannetaan sisään, ja se saa oksilleen arvoisensa koristeet.
Tärkein joulukoristeeni on kuusen oksilla kimmeltävä foliopaperienkeli, jonka kultaiset enkelinkiharat tuovat joulurauhan perheen vilkkaimmankin temmeltäjän sydämeen. Kultaiset enkelit ovat jo vanhoja: kimalteleva foliopaperi on koristanut jo mummini kuusta. Muistan, kuinka lapsena askartelimme enkelikoristeet yhdessä äitini kanssa. Kärsineiden enkeleiden tilalle teimme pian uudet, sillä nämä koristeet olivat ainoita, joita lapsuudenkodissani kuuseen haluttiin asettaa. Siinä tytär, missä äitikin – niinpä nämä enkelit ovat lähes ainoita koristeita, enkelikellon lisäksi, jotka ovat päätyneet myös oman asuntoni joulukoristeiksi. Kun muutto lapsuudenkodista lähestyi, otin ensityökseni askarrella kultaiset enkelikoristeet uuteen kotiin vietäväksi, jotta joulu tuntuisi edelleen joululta. Enkelikellon kilistessä ja kiiltokuvaenkeleiden hymyillessä joulutunnelma on taattu.
– Pauliina
Millainen on sinun rakkain koristeesi?
Christmas is different in every home. When it comes to decorations, some like to try new things, some cherish the same old dusty baubles every year – and some might not need anything special at all. I asked a few of my friends to tell what Christmas looks like to them.
O Christmas Tree
“The decorations in my parents’ house have stayed pretty much the same over the years. Along with baking, the putting up of certain decorations has always been one of the highlights of festive preparations. But there’s nothing as dear as the Christmas tree for me – and that, too, stands in the same spot year after year.
Our darling grandfather brings our tree from our family-owned forest in Ilomantsi. Not once have I been able to go with him to get the tree, but just knowing where it comes from makes it even more precious. By our traditions, the children get to decorate the tree on Christmas Eve, and to the untrained eye, it might not be the most beautiful tree there is. Even so, a lot of thought has always been put into the composition: one home video shows me trying a decoration on several places, unable to decide where it fits the best, before finally asking my big sister for help. The star on top, though, has always been left for Dad to put up.
On sleepless nights, the candles on the tree have brought me comfort, and it gives a magical feeling like nothing else. I’ve cried many an Epiphany, when the decorations have been packed away and the tree taken out, as it means the end of Christmas and returning to the ordinary life.”
– Sanni
The precious three
“Traditional gingerbread cookies and white ones with cinnamon – those can be found in this tin and a couple of jars on our kitchen table, right from the first Advent and all the way to Epiphany.
Such a cool snowman lamp – it even changes colour. My sister, 13 years older than me, used to come up with a Christmas adventure for me on Christmas Eve, where I needed to find my way from one point to the next, solve crossword puzzles and all. (One year, the adventure was a month-long Advent calendar that covered up a whole wall, and the surprises included stickers, old photos, and trips to the theatre and the swimming hall.)
More light to the darkness. A star lamp has always been the most important decoration. It’s hung first thing to the living room window, and taken down around Easter. It’s been a part of my Christmases as long as I can remember. Not long now before it’s time to put it up again.”
– Susanna
Angels everywhere
“For me, the preparations for Christmas set the right mood: all the cooking, fairy lights, the way everything is clean and tidy. Even though the anticipation starts already on the first Advent, when the lights are taken out and the Advent candle lit, the real Christmas starts on Christmas Eve. For the Christmas spirit, the most important part is when the tree is brought in, and it gets the decorations it deserves.
My most precious decoration is a shimmering angel handmade with metallic paper. Its golden curls bring a peace of mind to even the liveliest little family member. The golden angels are so old, they’ve first shimmered on my Granny’s Christmas tree. I remember making them as a child with my Mum. These were the only decorations we wanted in our tree, so any angels with signs of wear and tear were quickly replaced with new ones. Like mother, like daughter: these, along with angel chimes, are the only decorations I’ve put up in my own apartment. Making my own golden angels was an important task when moving out, so that Christmas in the new home would still feel like Christmas. While the angels smile at me and the angel chimes silently chime away, I can’t help but feel the joy of Christmas.”
– Pauliina
Do you have a dear and precious decoration?
Wisteria Walk 
Ihana postaus taas! (: Oot nähnyt vaivaa tän joulukalenterin eteen. Miulle lapsena rakkaat koristeet olivat semmoiset tosi vanhat koristeelliset sydämet, joissa jokaisessa on erilainen joulupukki. Ne ovat isovaarin, jota en koskaan ehtinyt tavata, peruja. Ne piti laittaa kuuseen aina ensimmäisenä. Ja sitten seuraavaksi punaiset ja kullanväriset sydänkoristeet… Ja kuusi oli totta kai aito ja koristeltiin aattoaamuna. Kuitenkin nyt omassa kodissa mulla on käytännön syistä pieni valkoinen muovikuusi, jonka koristelen aina joulukuun alussa. (Kuva blogissa, itsenäisyyspäivältä.) Koristeet ovat uusia. Ja tällä hetkellä rakkaimmat niistä ovat kaksi lasienkeliä, jotka saimme häälahjaksi syksyllä. (: Jotenkin omassa kodissa mulle on ollut aika selvää, että haluan luoda omat perinteet…
Kiitoksia! :) Ihanalta kuulostavat niin vanhat kuin uudetkin perinteet – molemmissa on omat rakkaat puolensa. Ja ne vanhatkin pysyvät vähintään muistoissa mukana, vaikka uudet olisivat jo ties kuinka monetta vuotta käytössä. :)
Kiitos ihanasta joulukalenterista♡ Minusta on ihana, että jokaisella on ne rakkaimmat joulukoristeet, jotka tuo muistoja ja hyvää mieltä tullessaan. Enkelikellon kilinää ja kimmellystä ei mikään voita;)
Olepa hyvä vain! :) Sepä joulukoristeissa onkin ihanaa – muistot tuovat niihin ihan omia merkityksiään, oli koriste millainen hyvänsä. Minulle enkelikello tuo tuulahduksia lapsuudesta. Oma kirppikseltä löytynyt enkelikelloni pitää harmillisesti sellaista kilkatusta, ettei sitä jaksa viittä minuuttia pidempään kuunnella. Olen tainnut hoksata, miksi se alun perin kirppikselle päätyi… :D
Lämminhenkinen postaus! Ei tule mieleen perinteisiä koristeita, joulutunnelmaan kuitenkin kuuluvat jouluvalot ja kynttilät.
Eikö ollutkin ihania tarinoita! :) Valot ne minullekin ovat tärkeitä näin pimeänä vuodenaikana. Mieluiten sammutan isommat lamput ja olen tuikkujen valopiirissä vain.