{6} Tuhansien järvien maa

Ajatuksia itsenäisyyspäivänä…

tuhannetjarvet1

Sanovat tätä tuhansien järvien maaksi. Siitä en tiedä, kun en ole kaikkia tuhansia omin silmin nähnyt, mutta yksi järvi on minulle erityisen tärkeä ja rakas. Sen keskellä olen kasvanut ja sieltä löytyvät sielunmaisemat. Se symboloi kotia kaikin puolin ja sitä on arkena ikävä, vaikkei vesi kaukana ole nykyisestäkään asuinpaikasta.

Olen vasta viime vuosina hoksannut, miten onnekas olen, kun olen saanut kasvaa veden ympäröimänä. Erityisesti saarelta pois muuttaessa kotipaikasta tuli vahva osa identiteettiä: saariston lapsia ollaan juu!

tuhannetjarvet4

tuhannetjarvet5

Järvi on opettanut vuosien aikana paljon. Tunnen tutun uimarannan kivet ja kulkureitit ja osaan opastaa vierasta uimaria niin, ettei tämä eksy kivikkoon vasemmalla, vaan pysyy sileällä hiekalla. Tiedän, että laiturin päässä kortteinen pohja pistelee varpaita, mutta kaislikon reunassa on loistava uimapaikka. Olen oppinut, että keväällä jää muuttuu ensin mustaksi, sitten valkoiseksi ja vielä kerran mustaksi ennen kuin murtuu ja ajelehtii lauttoina pois. Tiedän myös, ettei vastarannalla ole kioskia, vaikka meidän puolella on. (Tähän liittyy usein kerrottu tarina siitä, kuinka olin pienenä isin kanssa veneretkellä ja minulle tuli nälkä ja sitä myötä kiukku. “Pakkohan tuolla on joku kioski olla! Tai edes puolukoita!”)

tuhannetjarvet3

En tosiaan väitä tuntevani järveä läpikotaisin. Olisin täydellisen hukassa ilman minua taitavampia vesilläliikkujia. En osaisi luovia venettä läpi kivikkoisten paikkojen, en suunnistaa pimeässä kotiin, en ennakoida säitä. Moottoriveneen halkoessa aaltoja olenkin se, joka istuu keulassa ja antaa tuulen riepotella tukkaa; ohjaamisen jätän niille, joita se puoli kiehtoo. Missään muussa ei ole niin paljon vapautta kuin kesän ensimmäisessä saarenkierrossa, kun viima kantaa veden tuoksun nenään ja vene ottaa loikkia isoimmissa aalloissa.

tuhannetjarvet2

tuhannetjarvet6

Järvimaisema osoittaa vuodenaikojen kulumisen. Kevään edistymistä voi seurata siitä, kuinka kaukaa vastarannan takaa aurinko nousee. Kylmän ja lämpimän kohdatessa juuri oikeassa pisteessä vedestä nousee aamusella sumuhattaroita. Syksyllä vesi vielä lämmittää ja sulattaa ensilumet, keväällä jää hohkaa kylmää, vaikka aurinko porottaisi.

Nyt aletaan olla taas siinä vaiheessa vuotta, kun järvi vetäytyy talviunille. Pidän tästä syksyn ja talven taitteesta, kun syysmyrskyissä riehunut pinta rauhoittuu ja valmistautuu vetämään peiton päälleen. Pakkasyön jälkeen vesi näyttää jähmeältä ja hidasliikkeiseltä, ja rannoilla on ritisevää jäätä. On aika sanoa hetkeksi hei – keväällä seison taas laiturilla ja haistelen järvituulia.

Missä on sinun sielunmaisemasi?

Some thoughts on our Independence Day…

They call this the land of a thousand lakes. I don’t know about that, as I haven’t seen them all, but I can tell you of one that is special and dear to me. Having grown up amidst the water, I’ve found my dearest landscapes there – and now that I no longer live my everyday life by the lake, I tend to miss it a lot. It’s only now become clear to me how much it really matters to me, and to my identity, to be born and bred on an island.

The lake has taught me loads over the years. I know the rocks at the bottom in our favourite swimming spot, and how to avoid stamping your toe on them. I know that when you leave the jetty, there are reeds below that don’t feel that nice; but by swimming a bit further, you find the smoothest sand and a few water lilies. I’ve learnt that in the spring, the ice goes black, then white and black again before cracking and floating away. I am also aware that there’s no café on the opposite shore, even though there is one on our side. (This relates to an often-told story about how I once went for a boat trip with Dad and became very hungry and grumpy indeed. “There must be a café somewhere! Or even lingonberries!”)

I by no means claim, though, to know all about the lake. I’d be perfectly lost without those more educated on steering a boat or getting us safely home when the weather turns poor. I’m happy enough sitting right at the bow of the boat and letting the wind blow my hair around. That feels like true freedom, let me tell you – going around the island for the first time after the long winter, sensing the scent of the water, jumping with the boat on bigger waves.

The lake shows the passing of the seasons better than anything else. You can measure spring by the location of the sunrise behind the opposite shore. When a cold morning meets the warmer water, the surface is filled with wisps of fog. In the autumn, the water warms the air and makes sure the first snow doesn’t stick; in the spring, the ice makes you shiver even when the sun is shining.

We’re getting to the point where the lake calms down after the autumn gales, grabs its blanket and gets ready to sleep through another winter. After one of the colder nights, the surface looks slow and solid, and the shores are crackling with thin ice. It’s time to say bye for a moment – in a few months, I’ll be standing on the jetty again, feeling the wind on the waves.

Where is the landscape you call home?
Advertisements

8 thoughts on “{6} Tuhansien järvien maa

  1. H. says:

    Kivasti kirjoitettu!
    Hyvää itsenäisyyspäivää! Kiitos joulukalenterista, tätä tulee seurattua!

  2. Pipo-otus says:

    Ihana postaus! <3 Itse veden (joki) äärellä kasvaneena ymmärrän tämän tunteen. Kyllä sitä kaipaa. Toivon, että jossain vaiheessa elämää saisin talon jostain läheltä vettä. Meren rantaan en kaipaa mutta joen tai järven rannalla tuntuu kodilta.

    • Lotta says:

      Kiitos! Minullekin meri on sellainen vieras ja erikoinen juttu, en ole tainnut uidakaan meressä kuin kerran. Makea vesi sen sijaan on tuttua ja turvallista! :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s