Vapautta ja välineurheilua

bujo_autumn4

Kirjoitin keväällä siitä, kuinka luovuin tavallisesta kalenterista ja vaihdoin lokeroihin tungetut tunnit bullet journalin vapauteen. (Jos bullet journal on käsitteenä vieras, tämä video esittelee sen perusperiaatteet.) Nyt bujoilua on takana miltei vuosi – ja aika on lentänyt, mutta lempeällä tavalla. Tapani hahmottaa aikaa on muuttunut: päivät eivät enää rakennu tunnin mittaisista pätkistä, vaan soljuvat pehmeämmin ja joustavammin. Aiemmin aamu ennen puolenpäivän luentoa oli aivan liian lyhyt mihinkään keskittymistä vaativaan, mutta nykyään sen aikana voi saada valmiiksi puolet päivän hommista.  Ajan kulumisen aiheuttama ahdistus on vähentynyt huomattavasti.

Bullet journal on menneiden kuukausien aikana hiljalleen mukautunut arkeeni. Eniten kokeilua ja säätämistä on vaatinut viikkonäkymä. Olen hakenut mallia Pinterestistä ja Facebookin bullet journal -ryhmistä, ottanut elementin sieltä, toisen täältä ja kuulostellut, mikä toimii ja mikä tuntuu turhalta. Tämänhetkisen viikkoni näet alla olevassa kuvassa; pieniä muutoksia siihenkin tulee silloin tällöin tehtyä, mutta tällä hetkellä se toimii suhteellisen hyvin. Sivun ulkoreunassa on pitkä sarake aikatauluille: neljä riviä per päivä on riittänyt tähän saakka, sillä puuhailen lähinnä omaan tahtiini. Loput sivusta vievät habit tracker, menotaulukko ja muistiinpanotila.

bujo_autumn2m

Moni tekee yksittäisten päivien to do -listatkin suoraan viikkonäkymään, mutta minä olen jatkanut keväällä aloittamaani tapaa kirjoittaa ne tyhjille sivuille toinen toisensa perään. On mukavampaa, kun tilaa ei ole etukäteen rajattu; voin kirjoitella irrallisia ajatuksia keskelle tehtävälistaa, piirrellä vaikka jos siltä tuntuu ja jatkaa kunnes päivä vaihtuu seuraavaan. Bullet journalini siis koostuu pitkälti viikoista ja päivistä, joiden väleissä on erinäisiä muita sivuja liikuntahaasteiden seurantataulukoista koulutehtäviin ja reissujen pakkuulistoista kiitollisuudenaiheisiin. Kiitollisuussivut ovatkin tärkeimpien joukossa: illalla on kiva rauhoittua hetkeksi kertaamaan päivän ilonaiheet, ja myöhemminkin sivuille voi palata ja löytää kertaheitolla kuukauden verran onnellisia asioita.

Bullet journalin pääpointti ja samalla paras puoli on sen muokattavuus: kukaan ei ole määritellyt valmiiksi, mihin muottiin päiväni ja viikkoni mahtuvat.

bujo_autumn6m

Ensimmäinen bujoksi ostettu muistikirjani, kohokuvioinen ja siliteltävä Victoria’s Journal, tuli sivujensa päähän loppukesästä. Vietin kesällä runsaasti aikaa Facebookin Bullet Journal Junkies -ryhmässä, joka tarjoaa rajattomasti inspiraatiota – ja johon mahtuu tuhansia tapoja käyttää bujoa. Yhdestä asiasta tuo valtava yhteisö kuitenkin onnistui olemaan lähes yhtä mieltä: Leuchtturm1917 on ylivoimainen vihko bujoiluun. Pitihän sitä sitten kokeilla. Tukholman-reissulla etsin (niin ikään Facebookista saadun neuvon perusteella) pienen toimisto- ja taidetarvikepuodin, joka myi Leuchtturmeja. Haussa oli pilkkusivuinen yksilö, johon olisi helppo piirrellä ruutuja ja kuvioita. Sellaisen myös sain, marjapuuronpunaisen – koska vaaleansininen oli loppu.

Leuchtturmissa parasta on se, että kaikki on ajateltu loppuun asti. Löytyy valmis täytettävä sisällysluettelo, kaksi kirjanmerkkinauhaa ja tasku. Paperi on sileää ja helppoa kirjoittaa. Ja ne pilkut – oi että! Ne sopivat minun käsialalleni kuin nakutettu, auttavat viivojen piirtelyssä, mutta eivät hypi liiaksi silmille. Edellisen bujoni ongelma oli se, että viivat olivat tarpeettoman kaukana toisistaan ja sivut kapeat, jolloin pienelläkään käsialalla ei saanut määräänsä enempää sisältöä yhdelle sivulle.

bujo_autumn5

Leuchtturmin ominaisuudet ovat siis kunnossa, mutta jostain kumman syystä se ei ole jättänyt samanlaista jälkeä sydämeeni kuin ensimmäinen bujoni. Ehkä se johtuu siitä, ettei kantta voi samalla lailla silitellä, tai ehkä se eka vain on erityinen. Olen myös huomannut, etten käytä tätä bujoa yhtä luovasti kuin ensimmäistä; to do -listat näyttävät melko samoilta päivästä toiseen, eikä otsikoita tule enää hiottua yhtä paljon kuin aiemmin. Leuchtturmin tietynlainen virallisuus tuntuu vähän hillitsevän luovuutta. Ehkäpä välineurheilu ei sitten kuitenkaan ole ihan minun juttuni?

(Paitsi että on, ainakin kynien suhteen. Tilasin keväällä ensimmäisessä kuvassa näkyvän setin Mujin 0.38-kokoisia geelikyniä Japanista asti, kun Lontoosta ostetut alkoivat kulua loppuun yksi kerrallaan. Parhaita kyniä, joilla koskaan olen kirjoittanut!)

bujo_autumn3

Olen vähän jo suunnitellut, että kun tämänhetkisestä bujosta loppuvat sivut, vaihdan pilkkusivuiseen Moleskineen. Ehkä se hitusen kapeampana mallina istuisi paremmin käteen. Jos Moleskineen päädyn, edessä onkin taas luultavasti Ebay-shoppailua tai uusi bujonmetsästysreissu. Miten sitä voikin olla näin vaativa maku?

Toisaalta kävin juuri uudessa Jyväskylän Tigerissa ja mukaan tarttui mukavan oloinen vaaleansininen vihko – juuri sitä väriä, jota ei Tukholmasta löytynyt – blankoilla sivuilla. Taipuisat, hypisteltävän tuntuiset kannet ja vihkon leveyssuunnassa kiertävä kuminauha. Tuli fiilis, että tästä voisi olla johonkin.

Last spring, I wrote about how I tossed my calendar and switched to Bullet Journal, a more forgiving system that doesn’t force hours into tiny boxes. (If you’re new to the concept, this video will show you the basics.) After almost a year of using my journal, I can say the way I perceive time has changed radically: days aren’t made of one short hour after another, but feel softer and more manageable. A year ago, if I had a lecture at noon, there was no way I could get anything done in the morning before that – I mean, look at how tiny the hours are! Now I’m sometimes able to do half of the day’s tasks in the morning. I’m not nearly as anxious about time going by as I used to be.

The Bullet Journal has changed for me over the months, adjusted to my needs. The weekly view has taken the most tweaking and a bit of trial and error. I’ve looked for inspiration on Pinterest and in Bullet Journal groups on Facebook, combined elements that I like and listened closely on what works and what doesn’t. You can see my week as it is now in the second picture. I’ve got a long column for my schedule – four rows a day has so far been sufficient – and the rest of the page is taken up by a habit tracker, weekly expenses, and some space for notes.

A lot of people have their to-dos on the weekly view as well, but I’ve preferred to keep them separate. That way, I can use as much space as I like for each day, add random thoughts and doodles, and just move on to the next day when it arrives. So my Bullet Journal is mostly made up of weekly and daily logs, along with some pages dedicated for everything from exercise trackers to school assignments to packing lists to things I’m grateful of. That last one is an important feature; it’s not only good to take a moment in the evening to appreciate the day gone by, but reading the lists from previous months is also pretty lovely.

One thing I love about the Bullet Journal – and its main point, really – is that you can make it your own and use it exactly as you like. No one else decides the form my days and weeks will take.

My first journal, a beautiful floral one with an embossed cover, ran out of pages in the late summer, and a shiny new Leuchtturm1917 took its place. Having spent a fair amount of time in the Bullet Journal Junkies Facebook group over the summer, I’d noticed that, even though there are thousands of ways to journal in that group alone, people still seem to generally agree that the Leuchtturm is a superior notebook. So when my summer travels took me to Stockholm, I found my way to a little shop selling those and got myself a dotted one with berry red covers (because they were no light blue ones available).

The best thing about a Leuchtturm is its design. It has an index you can fill in, two bookmarks, and a pocket. The paper’s smooth and easy to write on. And the dots – perfection! They fit my little handwriting like they’re made for it, help me draw straight lines, but don’t stand out too much. The problem with my first journal was that its lines were too far from each other and the pages narrower, so even with a tiny handwriting, you could only fit so much on one page.

Its features aside, the Leuchtturm has still not made as big an impression on me as its predecessor did. Perhaps it’s the cover – I used to love stroking the embossed pattern of the first journal. The official-ness of Leuchtturm doesn’t spark much creativity, either.  Maybe it’s just not about the brand for me? (Although it is with pens – I’m not giving up my Muji 0.38 gel pens for anything else.)

I already have plans on finding a dotted Moleskine after this one. Perhaps it, being a bit smaller, would feel more like me. That would, though, mean some Ebay shopping or another Bullet Journal hunting trip – how can you have such a specific and difficult taste?

On the other hand, I visited Tiger that just opened a shop in my hometown and found a nice light blue notebook (yes, light blue) with soft covers, blank pages and a Midori-like rubber band. It’s nice and strokable. I feel like it has potential.

6 thoughts on “Vapautta ja välineurheilua

  1. Pipo-otus says:

    Kiva, että jaoit bujoilusi täällä. (: Sun bujoilusta innostuneena miekin sain sitten päivitettyä kesällä oman kalenterini ja olen ollut tosi tyytyväinen. En olisi keksinyt tätä itse! En ole vielä päässyt kovin luovalle tasolle tässä hommassa mutta enää en pohdi kalenterien ostamista! Tavallinen vihkotarjonta on paljon laajempi. Nyt kirjaan päivät itse aina muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan ja aukeamalla on aina yksi viikko. Aika on hallinnassa muttei ahdista, kun ei tosiaan ole niitä pieniä tuntiruutuja siinä näkyvillä. Joten kiitos! :)

    • Lotta says:

      Ihan mahtavaa, että olet innostunut bujoilusta! Siinä on kyllä niin paljon hyviä puolia tavalliseen kalenteriin verrattuna. Kaikille bujo ei tietenkään sovi, joten on sitäkin kivempi kuulla, että se sinullakin toimii ahdistuksen vähentäjänä! :)

  2. hirondellerousse says:

    Oh my goodness. It is so beautiful darling! I tried bullet journaling also, but I am too chaotic and expressive for its schemas. But I use some ideas ifrom it in my other journals :)

    • Lotta says:

      Thank you so much! :) It certainly isn’t the right thing for everyone, but the good thing is just what you mentioned- you can mix and match, take the elements you like and use them exactly as you wish, while leaving others out!

    • Lotta says:

      Kiitosta! :) Koukuttavaa se kyllä on – sillä lailla hyvällä tavalla, että mieli pääsee lepäämään enemmän kuin ennen koukuttumista.

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s