Mummu ja mummun sukat

piirakkasukat3

Isomummuni oli melkoinen neuloja. (Ja melkoinen ihminen noin muutenkin, täytyy sanoa.) Niin kauan kuin muistan, sain joka joulu kuoria lahjapaperista uudet villasukat – ja niin saivat myös kaikki muut suvun jäsenet. Mummun sukat olivat yleensä mallia perussukka tai pitsisukka, joka myös piirakkasukkana tunnetaan. Veikeän raidallisia sukkia, hillityn harmaita  ja sinisiä saapassukkia ja niitä pitsisukkia kaikissa väreissä löytyy edelleen eteisen lipaston laatikoista, vaatekaapeista, vinttiin säilötyistä pussukoista ja sohvan alta niin paljon, ettei kukaan oikeastaan enää muista, kenelle mikäkin pari on alun perin neulottu. Jos jalkoja palelee, helpotusta ei koskaan tarvitse etsiä kovin kaukaa.

ruska_paijanne1

piirakkasukat4m

ruska_paijanne2m

Kun mummu ensimmäisen kerran kaatui kotonaan, kertoi hän pitsisukan mallin hävinneen muistista hetkeksi – mutta pikkuhiljaa se palautui ja neulominen jatkui. Toisen kaatumisen jälkeen puikot taisivat lopulta hiljentyä kokonaan. Kun jokajouluinen sukkavirta laantui, päätin, että on mummun vuoro saada lahjasukkansa. Eräänä jouluna opettelin tekemään ne aidot oikeat pitsisukat ja ensimmäisen parin annoin mummulle. Kun mummu sitten kehaisi sukkia ja neulomisen jälkeä, tuntui siltä, että olen saavuttanut käsityöharrastuksessani tärkeän virstanpylvään.

piirakkasukat5

portulakka

Isomummu nukkui pois viime keväänä. Hänen hyvästelemisensä jälkeen ostin kerän pehmeän keltaista seiskaveikkaa ja loin puikoille pitsisukan alun. Näihin sukkiin tuli neulottua pieni muisto lämpimästä perinteestä, pikkuisen surua ja ikävää, mutta myös sitä kevätaurinkoa, joka pilkisti pilven takaa, kun olimme saatelleet mummun viimeiselle matkalle. Elämä jatkuu, ja neulominen.

(Piirakkasukan ohjeen löydät esimerkiksi täältä.)

piirakkasukat1

My great-grandma was quite a knitter – and quite a spectacular person in many ways, I must say. As far back as I can remember, every Christmas brought a pair of wool socks for every single member of the family. Her socks were usually the basic type with a ribbed leg (colourfully stripey or a simple wear-in-your-wellies grey or blue) or a more lacy type (this one, quite a traditional pattern). There are still dozens of pairs tucked away in drawers and wardrobes, in the attic, under the sofa. No one really remembers who initially got which pair for Christmas. Whenever your feet are cold, the socks are never far away.

When Gran first fell over at her home, she told us the pattern of the lacy sock vanished from her memory for a while – but then it came back, little by little. After the second fall, though, the knitting needles fell silent. When the steady stream of Christmas socks ceased, I decided it was time for Gran to get hers for a change, and learnt the pattern myself. Hearing her compliment my knitting felt like reaching an important milestone.

Gran passed away last spring. After saying my goodbyes, I bought a skein of soft yellow yarn and cast on a lacy sock. Knitted into these socks is a memory of a warming tradition, a pinch of sadness and longing, but also a bit of that ray of sun peeking through the clouds after our last farewell. Life goes on, and so does knitting.

6 thoughts on “Mummu ja mummun sukat

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s