Luovuuden tiloista

korupaja7

Kesäkuu on kääntänyt viileämmän puolensa; näyttää ja tuntuu juhannukselta. Talviturkki on heitetty (vaikka se tuntuikin vähän fuskaamiselta, uuden lähijärven kylpyvesiin pulahtaminen hellepäivänä, kun on tottunut vähän isompiin järvenselkiin). Olen viettänyt aikaa vuoroin kotona, vuoroin kotikotona, missä milloinkin huvittaa. Neulonut sukkia, lukenut kirjoja (niin koulu- kuin muitakin, jälkimmäisiä ilahduttavan paljon), väistellyt hyttysiä lenkkipolulla.

korupaja3

korupaja4

Männäviikolla käväisin ensi kertaa tänä kesänä Märssyssä, ulkorakennuksessa piileksivässä askarteluhuoneessa, joka on blogissakin esiintynyt silloin tällöin. Olen oppinut tuntemaan Märssyn alun perin saunan pukuhuoneena, joksi sitä kutsuttiin silloin, kun se oli varasto. (Itse sauna taas on edelleen varasto.) Kesällä 2011 sen tummuneet seinäpaneelit maalattiin hehkeän vaaleansinisiksi, ikkunalauta ja ovi valkoiseksi, vintiltä tuotiin kirjahylly, vanhoja huonekaluja tuunattiin punaisella ja valkoisella maalilla. Sitten alkoi mittava muuttokuorman siirtäminen: en ollut edes tajunnut, kuinka paljon meillä oli askartelutarvikkeita, ja mikä kaikki ylipäätään voidaan laskea askartelutarvikkeeksi. Märssyssä on nähtävissä sama ilmiö kuin nykyisin asunnossani, pikkusiskoani lainatakseni: tavaraa on joka käynnillä enemmän.

korupaja11

korupaja5

Meidän perheestä minä olen se, joka Märssyssä on viettänyt eniten aikaa, kuunnellen milloin radiota, milloin äänikirjaa tai jotain podcastia, selkä kyyryssä näpertäen milloin mitäkin ja huomaamatta ollenkaan, miten iltahämärä valtaa huoneen. Märssy on nähnyt kaikenlaista lokakuisista joulukorttitalkoista pikkutunneille venyneeseen askartelumiittiin. Se on auttanut yhtä nukkekotia valmistumaan ajallaan näyttelyä varten – muistatko? Siellä ovat syntyneet ensimmäiset ajatukset Miss Matildasta, joka tosin sai odottaa nimeään vielä pitkälle toista vuotta sen jälkeen. Märssyssä on vietetty ylioppilasjuhlia ja rippijuhlia, jopa ravintolapäivää. Kesällä se on aina puhjennut täyteen loistoonsa, talvella painunut horrokseen ja omaksunut osan entisestä roolistaan varastona. Siellä talvehtivat kukat ja terassituolit.

Nyt se vielä nukkuu, mutta haluaisin tänäkin kesänä herättää sen unestaan.

korkkipaja1

korkkipaja2

Oli tällä visiitillä varsinainen tarkoituskin: piti rei’ittää pullonkorkkeja riipuksia varten. Siihen ei Märssyn välinevalikoima riittänyt, täytyi siirtyä viereiseen huoneeseen. Iskällä on seinän takana oma tilansa, jota tekisi mieli kutsua vaahteramäkeläisittäin verstashuoneeksi, mutta oikeasti se on vain se varsinainen ulkorakennus: tila, jota ei tarvitse sen kummemmin nimetä. Muilla huoneilla on omat nimensä erotukseksi siitä. Ulkorakennuksen puoli tarkoittaa minulle niitä vähän järeämpiä hommia, oli mittakaava sitten mikä tahansa; 1:1-elämässä se tarkoittaa huonekalujen hiomista tuntitolkulla ja maalaamista vähintään kolmeen kertaan, nukkekotimaailmassa ehkä lattioiden laittamista, parkettia Bilteman tikuista. Hienosäätö tehdään Märssyn puolella.

korupaja9

Selvää on, että kun ollaan seinän tuolla puolen, iskä tietää parhaiten. Vaikka joskus turhauttaisi kuluttaa metritolkulla santapaperia, iskältä olen oppinut, että huolella tehty pohjatyö johtaa hyvään lopputulokseen. Minulla on tapana vähän hosua ja hypätä heti kättelyssä viimeiseen, yleensä kivoimpaan, työvaiheeseen. Ulkorakennuksen puolella on käytössä paitsi melkein mikä tahansa työväline (ei tarvitse kuin kysyä, niin useimmiten jostain hyllyn perältä löytyy) myös iskän asiantuntemus. Se on tullut monessa mutkassa tarpeeseen, vaikka joskus vähän kinastellaankin siitä, onko nukkekodin pöydän tarkoituskaan kestää suuria kuormia.

korupaja6

korupaja10

Kun muutin omaan asuntooni, otin mukaan yhden syliin mahtuvan laatikon askartelutarvikkeille ja päätin, että tämä riittää. On sanomattakin selvää, että ei riittänyt. Siinä laatikossa on kamat paperiaskarteluun, kutistemuovit ja kangastussit. Korutarvikkeet ja teipit ovat kirjahyllyssä, kankaat kaapissa yhdellä hyllyllä ja toisella korujen pakkaustarvikkeet, kynttilänjämät ja matonkuteet, ompelulangat ompelukonepöydän laatikossa, villalankoja koreissa, puikot ja koukut purkissa työpöydällä. Ei elämäntapaansa voi piilottaa yhteen laatikkoon.

Ja missä minä sitten nykyään askartelen? No, minullahan on ruokapöytä ja työpöytä, kaksi samanlaista mummilasta saatua valkoista pöytää, toinen toista vähän isompi. Ruokapöytä on ikkunan edessä, työpöytä nurkassa, katse kohti seinää. Kumpikohan vetää enemmän puoleensa? Sanonpahan vain, että lattialla tulee syötyä.

Kerrohan:

Missä sinä askartelet?

Recently, on a visit to home-home, I peeked into our craft room Märssy, still asleep under the pile of stuff hibernating there over winter. I’ve first come to know it as the changing room (being located next to the sauna in our outbuilding) from the time it was only used as a storage room (which the sauna remains to this day). In summer 2011, the walls in the soon-to-be craft room were painted light blue, an old bookshelf brought down from the attic, furniture brightened up with splashes of red and white paint, and enormous piles of craft supplies gathered from all around the house relocated in their new home. I’d had no idea we had that much of them – or even that all the stuff that was brought to the room could be considered as craft supplies.

Since then, Märssy has seen hours of happy crafting with friends and family, helped a dollhouse get finished in time for an exhibition (you might remember that one), and held a graduation party, a confirmation party and a restaurant day. The first ideas of Miss Matilda were born there, even though it took almost two years to come up with the name after that. I’ve always been the most keen user of the room, often listening to radio or a podcast or an audio book while crafting away the passing hours, not noticing the dusk falling outside.

On the other side of the wall is the biggest room of the outbuilding, the one that doesn’t really have a name other than ‘the outbuilding’. All the other rooms are called something else to distinguish them from the big one. That’s the room I visit when I run out of equipment or skills in Märssy. You can basically find anything you need there, if you just bother searching a bit, and there’s also my Dad’s knowledge that’s been of great help many a time. I’ve learnt that, on that side of the wall, he usually knows best – even though we do have our differences on some matters, like if a dollhouse table is meant to carry the weight of heavy objects in the first place. In general, that room usually means the bigger-scale stuff for me, whatever the scale: in the 1:1 life, hours of sanding down furniture and repainting them three times, in the miniature world, making a parquet floor out of kindling sticks. The fine-tuning is done in Märssy.

When I moved into my own flat, I took one box of craft supplies with me, thinking they will surely be enough. You can probably guess that they weren’t. The box holds the papercraft stuff, shrink plastic and textile markers, meanwhile the jewellery supplies reside in the bookshelf with the washi, the fabric pile on one shelf in the cupboard and the candle stubs, jewellery packaging and weaving weft on the other. The sewing threads are in the drawer of the sewing table, knitting yarns in baskets all around the flat, and needles and crochet hooks in a jar on the desk. You can’t hide your way of life in a box, can you?

So, these days, where I usually craft is my small dining table – I do have the desk (which is really just a similar table, only smaller) but it’s in the corner of the room, while there’s a nice amount of natural light by the dining table. I’m used to dining on the floor by now.

So where do you craft?

2 thoughts on “Luovuuden tiloista

  1. Anniina says:

    Kuulostaa ihanalta paikalta! Voi että. Mä askartelen yleensä lattialla tai ruokapöydän ääressä. Mulla on kaksi lipaston laatikkoa täynnä askartelutavaraa. Sen paljous ahdistaa, mutta toisaalta en osais olla ilmankaan!

    • Lotta says:

      Lattia onkin vapauttava tila niin askarteluun kuin opiskeluunkin ja kaikkeen siltä väliltä! :D Askartelutavaran paljous on kyllä tosiaan kaksipiippuinen juttu: toisaalta on kiva olla valinnanvaraa, toisaalta taas minkä tahansa tavaran ylitsepursuavuus aiheuttaa tukalaa oloa. Onneksi askartelukama on käyttötavaraa, jota ei tarvitse katsella siellä laatikoissa hamaan tappiin asti! :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s