Ajatuksia korkkipurkin ääreltä

kesakorut1

Oi, mitä alkukesän päiviä – viimeiset kurssityöt on palautettu, kandintutkielman arvosana napsahtanut rekisteriin, ja ennen kesätenttejä hengähdän hetkisen. Olen rakentanut to do -listojen sijaan could do -listaa, löytänyt kirppikseltä kesäpaitoja, syönyt pihalla ja vähän ulkonakin, lukenut loppuun keskeneräisiä kirjoja. Eilen otin esille kirjekuoret ja muovitaskut, joissa kaikki korutarinoiden palaset ovat odottaneet hetkeään, ja kippasin ne pöydälle. Heti syntyi monta korua kuin itsestään, ihan kuin päähän olisi kasaantunut kevään aikana miljoona tarinaa, jotka tarvitsee vain kuvittaa. Käsi kävi korkkipurkilla tuon tuosta.

kesakorut5

(Toisin kuin mittavasta purkkikokoelmastani voisi kuvitella, Mackays ei sponsoroi minua millään tavalla. Lemon curd suoraan purkista vain sattuu olemaan salainen paheeni.)

kesakorut3

Väitän, että niillä luetuilla kirjoillakin on ollut vaikutuksensa korujen syntymiseen; olen elänyt viime päivät syvällä niin monessa tarinassa, että väkisinkin ne puskevat esiin tavalla tai toisella. Olen palannut pitkästä aikaa Pienen runotytön pariin ja otan Uuden kuun Emilialta oppia ihmeiden näkemisessä. Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus taas on sekoittanut soppaan tummempia sävyjä – sen verran tummia, että olen iltaisin suosiolla pitäytynyt Runotytössä ja avannut Kolmannentoista vasta auringonvalossa aamiaisella. (Täytyy sanoa, että siinäpä vasta kirja – suosittelen lämpimästi!) Haittaa ei varmasti ole ollut siitäkään, että olen viettänyt koko kevään Alicen kanssa ihmemaassa kandiaineistoani kaivellen.

Myös tämä video on herätellyt ideoita.

kesakorut4

Korujen syntyä on vaikea selittää; aiheet tulevat itsestään, kun joku löytämistäni päähenkilöistä katsoo silmiin juuri oikealla tavalla tai väri osuu sattumalta toiseen väriin ja luo juuri oikeanlaisen yhdistelmän. Ei siinä tarvitse kuin leikkailla ja liimailla sitä mukaa, kun palaset käskevät. Nyt jos koskaan olen huomannut, kuinka kuvat yhdistyvät toisiinsa ilman, että minun tarvitsee miettiä lainkaan – tauon aikana on siis tapahtunut jotain. Minulla on tainnut olla enemmän ikävä satumaailmaani kuin olen arvannutkaan. On mukava olla taas kotona.

kesakorut2

These early summer days have been such a treat – with the last course assignments done and a finished bachelor’s thesis in my pocket, I’ve decided to take a bit of time off before thinking about the summer exams. Instead of a to-do list, I’ve made a could-do list; I’ve found new-to-me summer clothes at a flea market; eaten my breakfasts and lunches out on the porch, and some dinners out in the town; finished books in my ever growing pile of currently-reading.

Yesterday, I took out the envelopes containing my precious magazine cuttings and spread them on the table, rummaged through and looked for ones whose colours would match or who clearly belonged to the same story. I found I didn’t have to think much, I just used the scissors and glue and the stories did all the hard work themselves. I have a hunch that all the books I’ve read lately have something to do with how my imagination is suddenly running wild; Emily of New Moon has taught me some tricks, and The Thirteenth Tale by Diane Setterfield has mixed in some darker hues. (In places so dark, I’ve only been able to read it in full daylight. Highly recommended, that book!) A whole spring spent in the Wonderland with Alice (thesis, you know) has probably done something, too.

Mainly, though, I think I’ve just been missing my own wonderland so much, the ideas simply pour out of me. I’m glad to be back.

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s