Toinen kierros

wbstudiotour17

Elokuussa 2013 katsoin taakseni Warner Bros. Studio Tourin ulko-ovilla ja vannoin pyhästi vielä palaavani. Kaksi vuotta myöhemmin olen täällä taas, kera kahden ystävän, joiden molempien sydämissä on paikka Harry Potterille.

Voisi olettaa, että toisella kierroksella nähtävää ei olisi ihan niin paljon kuin ensimmäisellä. Väärin: uusia osia on runsaasti, ja lisäksi jo nähtyjä katson nyt eri tavalla, vähän syvemmin. Voisi myös kuvitella, että jo kerran kaiken kokeneena osaisi varautua suurimpiin tunnekuohuihin ja hillitä itsensä, mutta ei – homma kääntyy päälaelleen. Koska tiedän mitä odottaa, kyynelehdin jo bussissa matkalla rautatieasemalta Leavesdeniin. Kun näen edessäni Tylypahkan suuren salin ovet, yllätän itseni ja säikäytän kaverit täysin hallitsemattomalla itkunaurulla. Voi kuulostaa ylireagoinnilta, tiedän, mutta on se Potter aika iso juttu. Elämänkokoinen.

wbstudiotour3

wbstudiotour1

wbstudiotour2

Kaksi vuotta sitten katselin pääasiassa suuria linjoja ja imin itseeni niin paljon taikuutta kuin ehdin. Nyt saatan keskittyä pikkiriikkisimpiin yksityiskohtiin: huurteisten mehupullojen kurpitsakorkkeihin, luudalla lentävään noitaan muotokuvan taustalla, keksilautaseen sohvannurkalla Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Tällä kertaa ajattelen vielä enemmän kaikkea elokuvien eteen tehtyä työtä, jonka tulokset ovat Leavesdenissa esillä. Monet asiat näyttävät siltä kuin ne olisivat olleet aina olemassa tai syntyneet pelkästä taikuudesta, mutta kaiken takana on suunnaton määrä työtunteja. Katselen asioita käsityöläisen silmin ja mietin, millaista olisi ommella Lunalle mekkoja, leipoa valesuklaakakkuja tai maalata velhomuotokuvia.

wbstudiotour11

wbstudiotour10

wbstudiotour14

Minulla on tekijöiden joukossa omat lempparini: Miraphora Mina ja Eduardo Lima, graafiset suunnittelijat, joiden kynästä ovat lähtöisin kaikki sanomalehdet ja koulukirjat, karkkipaperit ja etiketit. Heidän työnsä on minun silmissäni silkkaa täydellisyyttä, ja vietän kotvan jos toisenkin heidän vitriininsä äärellä (vaikka kuljettu matka painaa jo jaloissa ja kahvila on enää viiden askeleen päässä). Sitten viime kerran vitriini on laajentunut ainakin kaksinkertaiseksi, joten katseltavaa riittää. Kuten muillakin elokuvanteon osa-alueilla, myös graafisessa suunnittelussa on tehty paljon työtä, joka ei välttämättä lopullisessa leikkauksessa näy; siitä huolimatta kaikki on suunniteltu millintarkasti ja taikamaailman tunnelmaa kunnioittaen. En voi kuin ihailla.

Kotiin tuon sarjan postikortteja, joissa on Tylypahkan koulukirjojen kansia. Nyt minulla on oma pieni pala MinaLiman taikuutta. ♥

wbstudiotour16

wbstudiotour4

Toinen elokuvanteon aspekti, joka kiehtoo minua aivan erityisesti, on oikeanlaisen rekvisiitan etsiminen. On hurjaa että kaikki esineet, joita ei ole varta vasten itse tehty, ovat ennen olleet ihan tavallisia, vailla sen suurempaa maagista merkitystä. Sitten joku (set decorator) on ne löytänyt ja nähnyt niissä sitä jotain – ja hups heijaa, yhtäkkiä ne ovatkin taikamaailmassa kuin kotonaan.

(Pistää ajattelemaan: ovatko ne sittenkään ihan tavallisia? Onhan näitä tapauksia ollut, jästien käsiin joutuneita purevia kattiloita ja kirottuja teepannuja…)

wbstudiotour7

wbstudiotour15

On se aika uskomatonta: miten kaikesta siitä, mikä on joskus ollut vain ajatus paperilla, onkin onnistuttu tekemään näin silminnähtävää ja totta. Suuren salin lattia tuntuu tutulta kävellä ja Weasleyn keittiöön voisi istahtaa aamiaiselle kuin punapäisen perheen kesävieras ikään. Kuljen Tylypahkan pikajunan käytävää, suljen silmät ja näen kaikki (muka) fiktiiviset ystäväni etsimässä vapaata vaunuosastoa, syömässä suklaasammakoita, kertomassa kesäkuulumisia. Tänne minä kuulun.

wbstudiotour13

Ystäväni Riikka sanoi joskus tuttavuutemme alkutaipaleella olevansa taikamaailmassa niin syvällä, että se vaikuttaa ihan kaikkeen. Minä tunnen samoin; en osaa kuvitella elämää ilman Potteria, sillä en tiedä, kuka silloin olisin. Ja että on olemassa paikka, jossa voi nähdä tuon maailman herätettynä eloon, melkein käsin kosketeltavana – se on ihan tarpeeksi saamaan pienen potteristin kyyneliin.

Milloin mennään uudestaan?

In August 2013, I solemnly swore that one day I would return to the WB Studio Tour in Leavesden. Two years later I’m back with two friends who, like me, have a special place in their hearts for Harry Potter. Even though it is my second visit, there is just as much to see as last time, if not more: I look at everything a bit closer, a bit deeper this time. And the emotions are running as high as ever. As I now know what to expect, I am teary before we even catch the first glimpse of the studio buildings. My reaction to seeing the doors of the Great Hall is quite hysterical and slightly scary, to be honest. But it’s basically my whole life right there, you know.

On this second round I think a lot more about all the work that’s been put to the things we see on the tour. They might look like they just magically popped into existence, but in reality, there’s a tremendous amount of hours of work behind it all. I look at Luna’s pretty dresses, the fake chocolate cakes, and the portraits of witches and wizards and wonder what it’s like to make stuff like that.

I’m especially interested in the work of the graphic designers Miraphora Mina and Eduardo Lima. In my eyes, all the newspapers and book covers, sweet wrappers and labels they’ve imagined are pure perfection. I bring home a set of postcards with the covers of Hogwarts textbooks on them – my own little piece of MinaLima magic. ♥ Another aspect of filmmaking that fascinates me is decorating the sets: how what seems like a perfectly normal object can, in the right surroundings, become truly magical. (But now I come to think about it – what if they aren’t normal? Think about all the biting kettles and cursed tea sets!)

All in all, it’s unbelievable how something that’s once been just words on paper has been transformed to visible, touchable, actual objects and places. The floor of the Great Hall feels familiar under my feet and in the Hogwarts Express, I can close my eyes and see all my (so-called) fictional friends looking for empty compartments, munching on Chocolate Frogs, and chatting about their holidays. This is where I belong.

My friend once said she’s so deep in the magical world, it affects everything she does. It’s the same for me: I honestly can’t imagine life without Harry Potter, as I have no idea who I’d be if that were the case. And to see it all turned into reality is quite enough to bring tears to the little Potterholic’s eyes.

When shall we go again?

2 thoughts on “Toinen kierros

  1. Annu says:

    Kuulostaa huikealta paikalta! Itsekin olen Potterit lukenut ja katsonut sekä niihin ihastunut. Tosin en elä taikamaailmassa muulloin kuin Pottereihin uppoutuessa. ;) Silti olisi todella mielenkiintoista päästä studiolle käymään. Täytyypä laittaa mietintään ja kiitos vinkistä! :)

    • Lotta says:

      Lämpimästi suosittelen! Tuolla jos jossain saa lipun hinnalle vastinetta, kun kierrokseen saa kuluttaa aikaa ihan niin paljon kuin haluaa, ja nähtävää tosiaan on enemmän kuin kerralla jaksaa katsella. Meidän porukka vietti tällä kertaa studioilla kahdeksan tuntia; kaikkien aikojen ennätys on kuulemma kolmetoista. :D Parasta on, että kierros tarjoaa sekä valtavasti mielenkiintoista tietoa että sen taianomaisen tunnelman. :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s