Olipa kerran ruskea tuoli

ristipisto2

Viime vuonna omenoiden aikaan sain ajatuksen. Raahasin mummilasta mukanani ruskealla vakosametilla päällystetyn työtuolin, jolla keikkuen tätini on aikoinaan tehnyt läksynsä. Minulla oli selkeä visio, joka ehti vaihtua aika monta kertaa. Se oli kuitenkin selvää, että niin suloisen retro kuin tuo vakosametti olikin, oli se sen verran kulahtanut ja paikoin revennytkin, että sai vuosikymmeniä palvelleena siirtyä eläkkeelle.

ristipisto3

Visio oli, että jotain värikästä sen pitäisi olla. Ja mieluiten kukikasta. Jotain hauskaa.

ristipisto1

Kuinkas sitten kävikään? Se selviää ensi jaksossa…

Last year, when the apples were ripe, I had an idea. I spotted a retro office chair at my granparents’ and brought it home – my aunt has done her homework spinning around in this chair. I had a clear vision about it, and it changed quite a few times along the way: I wanted colour. And preferably flowers. Something fun. The brown corduroy was a bit too retro – with a few tears on it – and had to retire after decades of loyal service.

And the result? You’ll see…

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s