Filyson

Niin mikä?

filyson1

Ammoisina aikoina vanhan blogini puolella ehdin juuri esitellä sulatetuista muovipusseista tehtyjä kummallisuuksiani, kunVuodatuksen kovalevy sanoi poks ja kadotti kaikki kuvani. Siitä on pari vuotta, eivätkä kuvat ole tulleet takaisin, mutta muovipussit ovat säilyneet (mihinkä muovipussi nyt tässä maailmassa katoaisikaan). Jokunen viikko sitten innostuin kokeilemaan kyseistä askartelumuotoa uudelleen – ja tuloksia näette tässä.

filyson3

Filyson-iltalaukku on monen sattuman summa. Ensinnäkin oli ihan taiteilijasta riippumaton seikka, että valkoinen Finlayson-pussi päätti rypistyä näteille poimuille juuri logon kohdalta. Muotonsa laukku sai siitä, kun tämä taiteilija tapansa mukaan leikkasi vapaalla kädellä vinoon. Mitä ei voi piilottaa, sitä on korostettava, muisteli taiteilija Marko Paanasen joskus sanoneen, ja leikkasi ronskisti lisää vinoon. Logon helmet eivät sentään hyppineet itse paikoilleen (vaikka kaikkialle muualle kyllä hyppivät oikein iloisesti), vaan ne olivat harkittu loppusilaus, joka antoi laukulle ripauksen merkkiveskojen glamouria – eikö? Pitsiä piti myös lisätä, koska sehän ei ole koskaan pahitteeksi.

filyson5

filyson2

Jottei iltalaukun kantaja kuitenkaan pääse aivan ylpistymään, on muistettava, että vuori on isin vanhasta ruutupaidasta. Siitä samasta, josta on tehty jo Ginger Housen patjat, kangaskassin tasku ja kaulapussukka viikontakaiseen Ruisrockiin.

filyson4

Neiti Filyson on jo päässyt tositoimiin eräissä rippijuhlissa, ja sai aikaan ansaitsemaansa ihmetystä. (Ensimmäinen kysymys ei muuten ollut “Mikä tuo on?” vaan “Miten sinä tuonkin teit?” Suku alkaa tuntea vesansa tavat ja harrastukset…)

Iltalaukku saa varmasti vähän suorempia ja suunnitellumpia seuraajia, mutta prototyyppinä se on verraton. Ehkä ensi kerralla käytän kaavaa – mutta siitäkin huolimatta on vain yksi Filyson.

filyson6

filyson7

Back when I still lived in my old blog, I just managed to put up the post about my strange new Melted Plastic Bag Creations when the blog service crashed and lost all my photos. The photos are still gone, but the Plastic Bags are still around (really, where would a plastic bag disappear in this world?) and a couple of weeks ago I decided to have another go on the craft. The results are here to see.

This Filyson purse I made was mainly created by a series of pure coincidences. Firstly, the artist had nothing to do with the Finlayson bag melting into pretty folds just where the company logo was. The purse got its shape from when the same artist, as usual, cut the piece freehand – crooked, of course. She then remembered once hearing that if you can’t hide something, you should highlight it, and decided to cut the piece even more crooked. At least the beads and the lace were a deliberate finishing touch to give the purse a pinch of glamour. (To balance all that bling, the lining was made of Daddy’s old shirt.)

There will be more purses that are cut straight and with a pattern, but this is the best prototype. There’s only one Filyson.

10 thoughts on “Filyson

  1. Phedra says:

    Näyttää tosi hienolta, minäkin pidän kierrätyksestämutta sulla on kyllä huippuja ideoita! Kurkkasin puodin puolellekin ja sullisia koruja on sulla myynnissä :)

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s