Viikon loppua ja alkua

kuva1

Viikonlopun mittaan etsiskelin viimeisetkin joulukoristeet vintin perukoilta ja lipaston laatikoista. Kuusta ei ole tänä(kään) vuonna, pieni muovikuuseni kun on hellästä hoidosta huolimatta jo siinä kunnossa, ettei sillä oikein meinaa olla enää asiaa ihmisten ilmoille. Vinttisäilytys vaatii veronsa. Toistaiseksi en ole rahdannut pihalta aitojakaan oksia, joten tällä hetkellä viime vuodelta tutut punaiset haitulat saavat kelvata. Olen pitänyt itseäni rauhallisen väristen ja hillittyjen joulukoristeiden ystävänä, mutta nyt tuntui siltä, ettei pieni väri pahaa tekisi.

Tarkkasilmäisin voi bongata oikeasta reunasta jouluaskareaikatauluni, jota on jo hartaasti täytetty kaikenlaisilla “leivotaan ja siivotaan” -tyyppisillä puuhilla.

kuva3

Viikonloppuna järvikin näytti jo päättäneen, että nyt on aika painua talviunille. Tuntuu kyllä siltä, että se vetikin meitä kaikkia nenästä: tuuli vei kaikki nuo pienetkin jäälautat. Surku.

kuva4

Meille lupailtiin jo marraskuun puolella oikein sanomalehdessä, että valkea joulu on hyvin todennäköinen, lähes sataprosenttisen varma. Nyt pilkottaa taas vihreää seinien vierustoilla. Peukut pystyyn ja ehkä pottuvarpaatkin…

kuva2

Tänään olen todennut, että on mahdollista leipoa liikaa yhden päivän aikana. Kun on paistanut aamusta yhden pikkuleipäsatsin ja heti perään toisen samaa lajia, koska ensimmäisistä tuli jostain kumman syystä kaurakeksejä (mikä ei siis ollut tarkoitus, eihän niihin edes tullut kaurahiutaleita), tehnyt piparikuusen, piparinauhan ja pipareita ja vähän vielä kuorruttanutkin, alkavat sormet olla jo vähän liian taikinassa. Sitä laittaa ajatuksissaan leivinjauhetta, kun pitäisi laittaa soodaa, on unohtaa inkiväärin, kun ohjeen nimi on “Inkivääripiparit” ja heittelee jauhot pitkin pöytää.

Se ohjeen kohta “anna levätä yön yli” taitaa tarkoittaa niin taikinaa kuin leipuriakin. Nyt viimeiset teet nassuun ja yöpuulle.

Weekend brought the frost: for a while it even looked as if the lake had finally decided it was time to go into hibernation. I have to say it managed to trick us for it’s all but open again, after the wind took all those little ice floes away. We’re even seeing some grass now under the snow – and we were promised a white Christmas! Well, I’ll keep my fingers crossed and wish for a heavy snowfall.

I’ve taken all my Christmas decorations out of their boxes, and look how colourful it looks this year! I felt like I needed something bright and cheerful, so colour it is. If you look closely, you can spot my Christmas chores timetable underneath the (what I call) Christmas tree. Today it told me to bake. Now I’ve learned it is actually possible to bake too much – which is very odd since I absolutely love baking. But, you know, after making several sheetfuls of biscuits (some of them twice since the first batch turned out quite surprising) you just end up confusing baking powder and baking soda, nearly forgetting the one ingredient that particular biscuit got its name from in the first place and throwing flour all over the place.

When the instructions said to “let it rest overnight” I guess they meant both the dough and the baker. I’m off to bed.

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s