Joskus olin tosi taitava

Eilen tein -blogin Hanne heitti jokin aika sitten kanssabloggaajia haasteella esitellä vanhoja kouluaikaisia käsitöitä. Minun viimeisestä käsityötunnistani on jotakuinkin neljä vuotta, mutta yläasteaikaiset räpellyksenikin ovat sen verran surkeita, että kyllä ne tämänhetkisistä erottaa. :D Aloitin tämän postauksen rakentamisen tutkimusmatkalla vinttiin; kirkkaana mielessäni oli muutama käsityö, jotka tiesin löytäväni varmasti, mutta yhtäkkiä niitä tuntuikin olevan joka puolella! Vähän kun päätään käänsi, niin jo löytyi, ja summanmutikassa avatuista laatikoistakin paljastui vaikka mitä. Olkaapa hyvät siis – tässä kattaus Lorainnen historiaa.

Hanne from the blog Eilen tein came up with an idea of posting some of her old crafts made at school. I wanted to take up the challenge and went looking for my tinkerings in the attic – and was amazed by how many things I’ve actually kept all these years! You are most welcome to take a peek at Lorainne’s Handicraft History.

lapsuus1

Kääpäpeikko on varmaan vanhin säilynyt käsityöni. Se on yksi harvoista konkreettisista muistoista ensimmäisestä päiväkodistani – ellei ainoa.  Nenähän siltä puuttuu eikä sillä nyt mitään varsinaista järkevää funktiotakaan ole, mutta minulle on aina ollut selvää, että tästä peikosta ei luovuta minkään suursiivouksen tai vintin raivauksen yhteydessä. Ikinä.

This little troll – made of some kind of a bracket fungus – dates back to the 90s and is perhaps the only memento I have from my nursery. It’s missing a nose and a real function but it’s very important to me and I intend to keep it, like, forever.

lapsuus2

Ekaluokan vohvelityöt ovat kadonneet jonnekin (ja hyvä niin), joten hyppäämme suoraan tokaluokalle. Muistan, että ketjusilmukkaa tuli sormivirkattua varmaan kilometrikaupalla, ja tässä pullossa ovat varmaan ne ainoat säilyneet metrit. Huomatkaa liimatöhryt! Kun nyt katsoo tuota taka-alalla näkyvää lampunjalkaa, niin eipä tässä ole kauheasti tyyli muuttunut kymmenen vuoden aikana…

In the second form we must have made miles of finger crochet chain and we used it for several projects. If you compare this bottle with the lamp at the back, you can see my style hasn’t changed much in ten years…

lapsuus3

Tämäkin työ ajoittuu luultavasti jonnekin toiselle tai kolmannelle luokalle. Naamarin teko aloitettiin levittämällä savilätty kaverin naamalle, mikä oli paitsi tosi hauskaa (kun sai itse levittää) myös kamalan pelottavaa (pystyykö siellä hengittämään?). Väliin laitettiin paperia, mutta rohkeimmat heittivät saven suoraan naamaan.

Making this mask was very exciting. We started with spreading a clay slab on a friends face, which was either fun (when being the one spreading) or horrible and scary (can you breath underneath it?). We used paper towels between our faces and the clay, but some just slapped it straight on.

lapsuus4

Puutyöjaksokin meillä oli ennen kuin piti päättää,  kumpaa lajia haluaa peruskoulun loppuun harrastaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo pupuhan on hirveän raaka. Piti vielä punaiseksi mennä maalaamaan tuo pyykkipoika… Hui kauhistus. Lihavalla kissalla koristeltu kirjeteline oli joskus käytössäkin. Huomatkaa napa.

Now look at that bunny. Brutal, isn’t it? Why on earth did I paint that clothes peg red? Gosh. Also notice the fat cat’s belly button.

lapsuus5

Tällä kynällä ei oikeaa kynäasentoa kyllä opetella. Mieleen on jäänyt noiden sivujen höylääminen, jota tuntui riittävän ikuisuuteen. Jälkeähän tuosta ei jää, lappu on silkkaa kuvausrekvisiittaa.

I remember planing the sides of that pencil was a real pain in the neck. It doesn’t leave any mark – the piece of paper is nothing but props.

lapsuus7

Tässä on nyt sitten varmaan ainoa kouluaikainen käsityö, joka on edelleen päivittäisessä käytössä. Kolmannella tai neljännellä luokalla virkatusta patalapusta meinasi ensin tulla se perinteinen barbinhattu, eikä tuota varmaan patalappuna koskaan ole käytettykään. Nykyään se toimii lasinalusena suojaamassa yöpöytäni pintaa.

This potholder is still in daily use – not in it’s original function, but as a coaster to protect my bedside table from water marks. I managed to make a real potholder even though it first looked more like a barbie hat.

lapsuus6

Kun virkkaamisesta päästiin, siirryttiin puikkoihin. Aika söpöä jälkeä, sanon minä. Tein varmaan ensin tuon pienemmän tossun ja sitten säikähdettyäni kaverini turhan tiukkoja silmukoita (jotka eivät suostuneet liikkumaan vaan rutisivat vain puikolla) päätin pelata varman päälle toisen tossun kanssa. Klassinen tarina.

Cute slippers, huh? I must have made the smaller one first and then wanted to play it safe with the other one after seeing my friend struggle with stitches that didn’t want to move an inch on the needle.

lapsuus8

Neljännellä luokalla pääsimme tutustumaan nukketeatteritaiteilija Päivi Karttunen-Vesterisen ihaniin nukkeihin ja jopa esiintymään niillä vähän (muistan edelleen, miltä esimerkiksi tässä jutussa näkyvä kuningatar tuntui kädessä). Teimme Päivin ohjauksessa myös omat nuket – minun hiireni on pienin kolhuin säilynyt tähän päivään asti. Päiville terkkuja, jos satut joskus visiitille tänne!

When I was in the fourth form we had a puppet artist in our school. We made a few plays with her dolls and also made our own dolls – my mouse is not entirely intact today, but in a relatively good condition.

lapsuus10

Olin ala-asteella todella ahkera kirjastossa kävijä, ja viidennellä luokalla halusin tehdä virallisen kirjastokassin, jossa kantaa kotiin joka kuukausi se kymmenen kirjan setti (aina kymmenen – se oli tärkeää). Alun perin kassiin piti painaa teksti “aito rohkelikko”, mutta jostain syystä päädyin ompelemaan tuon Gryffindorin tuohon. Liekö testikappale mennyt sitten pieleen, sillä muistan kyllä tehneeni sabluunatkin valmiiksi. Tämän kassin kanssa olen muun muassa jonottanut Deathly Hallows -kirjaa kesällä 2007.

In primary school I went to the library every month and always borrowed ten books. To carry the set of ten home, I needed a library bag. The original plan was to print the text “true Gryffindor”, but for some reason I ended up sewing the text you can see in the picture. This bag kept me company in the queue for the Deathly Hallows book.

lapsuus9

Tämä seitsemännellä luokalla tehty ompelus on sarjaa “mitä kummaa”. Tarkoituksena oli muistaakseni tutustua ompelukoneen toimintaan, joten ehkä tuo kuva-aihe on toisarvoinen asia. Se on kukka tai ehkä palmu. Tai jotain.

Now here’s a confusing piece of needlework. I think we were just supposed to get to know the sewing machine, so it doesn’t really matter whether that’s a flower or a palm tree.

lapsuus11

Tässä vasta on surkuhupaisa kassi. Lankaa meni ties kuinka paljon ja aikaa vielä enemmän – vaikka meninkin todella siitä missä aita on matalin. Kokoa tuli enemmän kuin omiksi tarpeiksi, eikä tätä nyt kovin paljon ole tullut käytettyä. Onhan se aika karmea, mutta kuitenkin tosi ihana kaikessa pehmeydessään.

Say hello to the Very Odd Bag. It took an awful lot of yarn and even more time, and I haven’t even used it much. It’s ugly and adorable at the same time.

~ ~ ~

Löytämättä ja esittelemättä jäivät nyt muun muassa eskarissa tehty nukkekodin matto, yläasteen valinnaisen kuviksen lopputyönä tehty pienoishuone, johon hiiret olivat päässeet käsiksi, sekä kaksi kaikkien aikojen parasta koulukäsityötäni, Kwan-paita ja rohkelikkohuivi. Sekä paita että huivi on tehty kuudennella luokalla, jolloin olin selvästi parhaassa koulukässäkunnossa. Muulloin en ole koskaan jaksanut keskittyä ihan täysillä – mikä ehkä näkyy lopputuloksestakin. Rakkaus käsitöihin löytyi oikeastaan vasta pakollisen kässän jälkeen.

I had a few more things in mind that I just couldn’t find, including a Gryffindor house scarf and a t-shirt with the name of my favourite band of the time – the two crafts I’m still very pleased with. They were both made the same year, the only time I really did my best in the class. School handicraft wasn’t quite my cup of tea. My love for all things handmade has developed later, slowly and of it’s own accord.

2 thoughts on “Joskus olin tosi taitava

  1. Ninni says:

    Ovatpa ihania! :)
    Kysyit siitä kutistemuovista. Kyllä käytössä oli ihan sitä molemmilta puolilta kiiltävää materiaalia ja tärmäsin samaan ongelmaan, kuin sinäkin. Aluksi tuntui, ettei siinä mikään pysy! Sinnikkäällä yrityksellä oli tulosta ja löysin kuin löysinkin sellaisia värejä, jotka tuossakin pinnassa pysyvät. No ensinnäkin nuo akryylimaalit tarttuivat kohtuu hyvin, mutta rutistuivat uunissa aika tavalla. Ostin kokeilun vuoksi manga-tusseja ja kas kummaa, niillä sai ihan mukavaa jälkeä aikaan. Joissakin kohtaa väri lähti pakenemaan, mutta kun antoi värin kuivahtaa ja sipaisi hieman uutta kerrosta pintaan, väri tarttui hienosti. Nämä tussit eivät myöskään “rutistuneet” vaan pelkästään kutistuivat uunissa :) joten niitä aion kyllä jatkossa käyttää. Tavallista permanenttitussia kokeilin myös, mutta siitä lähtee uunissa käytön jälkeen jonkin verran väriä. Tätäkään ei näistä hienoista uusista tusseista lähtenyt :) Kyseessä NeoPiko -tussit, ovat vain aika hintavia, joten raskin ostaa vain muutamaa väriä…

  2. Susanna says:

    Vaikka onkin tosi vanha postaus, niin pakko on kommentoida! Aivan ihania aarteita! IUpeaa, että sinulla on näin paljon vanhoja käsitöitä tallessa. Itse yritin myös etsiä omiani, mutta varsin huonolla menestyksellä.

    Ja psst, minä olin juuri sellainen neulepuikkojen kitisyttäjä! Miten voikin hiki, villalanka ja teräspuikko olla huono yhdistelmä! :D

Kirjoita kommentti

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s