Ja joulu on valmis

lyhty1

lyhty4

lyhty3

lyhty5

Minulla on valmis joulu, jota voi vaikka kantaa mukana (kunhan on hyvin varovainen). Se on pieni, mutta levittää iloa laajalle ympärilleen. Lainaisikohan Ihmemaan Liisa minulle palan sitä kutistavaa kakkua, että voisin kömpiä tuonne kuusen alle nukkumaan?

I have a portable Christmas. (You just have to be careful not to make the tree fall down when carrying it.) It’s small but spreads joy very effectively. I wonder if Alice would spare me a piece of that shrinking cake so I could curl up under the tree…

Vanttuita myöten viisas

lapaset1

Sukkia on tullut tikuteltua kymmeniä, mutta jostain syystä en ennen tätä syksyä ollut koskaan tehnyt lapasia. Jotenkin minulla on aina ollut sellainen mielikuva, että lapaset ovat mahdottoman hankalat neuloa – siitä huolimatta, että sukan kantapää tulee nykyään ulkomuistista ja yksi villapaitakin on jo tehty. Nyt kun katsoo taaksepäin, tuli lapasista valmista varmaan nopeammin kuin sukkaparista. Onpahan ainakin peli avattu; ehkä lapasia alkaa vielä syntyä samaa tahtia kuin sukkiakin.

lapaset2

“Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen.”

Joku saattoi jo arvata, ettei tästäkään projektista selvitty ilman Potter-viittausta. Nämä lapaset ovat oikeastaan ensimmäinen näkyvä todiste henkisestä siirtymisestäni Korpinkynnen tupaan; pienenä kaikki luonnollisesti kuuluivat Rohkelikkoon, ja niin myös minä punakeltaisessa kaulahuivissani (jota kuulkaa väännettiin pitkään ja hartaasti käsityöluokassa!) Sittemmin olen huomannut, ettei minusta ihan niin paljon rohkeutta löydy, mutta kirjaviisautta kyllä. Viimeisen sinetin antoi Pottermoren lajittelu, jossa minut sijoitettiin Korpinkynteen. Se on hei ihan Queen Rowlingin itsensä tekemä testi, joten eiköhän homma ole tällä selvä.

lapaset3

Tein sitten ne lapaset. Taannoisesta Weasleyn jumpperista jäi sen verran mukavasti juuri sopivan värisiä jämiä, ettei tarvinnut edes lankakaupoille lähteä. Kuten kuvista näkyy, on tuon projektin valmistumisesta jo vähän aikaa, mutta olenpahan ainakin ehtinyt koekäyttää lapasia; voin siis sanoa, että ne todella toimivat niin kuin lapasten pitäisi. Mission accomplished.

“Or yet in wise old Ravenclaw,
If you’ve a ready mind,
Where those of wit and learning,
Will always find their kind.”

I made a pair of Ravenclaw mittens. These were a milestone of some sort: first of all, I’d never made mittens before, and also this pair is the first visible proof of my emotional change of house. Years back, everyone wanted to be a Gryffindor, and so did I. I even had a scarf that I’d put blood, sweat and tears into during long hours in the crafts classroom. Since then, I’ve come to realise that I don’t have that much courage, but I do have what Hermione calls “books & cleverness”. The Sorting Ceremony in Pottermore sealed it once and for all by placing me in Ravenclaw. And that’s the official sorting by Queen Rowling herself, you know.

I used the leftovers of my Weasley jumper to avoid a trip to the yarn shop. Just the right colours, very handy. I was surprised that knitting mittens was not the unbelievably difficult and nerve-racking process I thought it would be, but actually quite enjoyable and faster than making socks. And they work just like mittens should, so mission accomplished.

Seitsemän valoa

Ja niin meni marraskuu ja näytti hyvinkin pimeältä. Aloin kuitenkin kaivella kamerani kätköjä ja huomasin, että oli sitä valoakin – monessa muodossa. Täytyy vain osata katsoa oikein.

And so has November gone, as dark as ever. But one look into my camera’s memory showed me that there was also lots of light, when you look at things the right way.

valo3

1. Ensimmäinen aurinkoinen päivä viikkoihin

Tänä aamuna aurinko paljasti niin ihanan kuulaan ja huurteisen maiseman, että oli pakko viedä kamera kävelylle pihamaalle. Tuli imettyä valoa varastoonkin taas vähäksi aikaa.

This morning gave the first sunshine in weeks, so I took my camera for a stroll in the garden and soaked up as much light as possible. I’ll manage with that for a while.

valo7

2. Lumivalo

Sitäkin oli vähän aikaa. On aina yhtä ihmeellistä, miten valo muuttuu, kun on lunta sitä heijastamassa. Sinä yönä kun ensilumi satoi, kurkkasin ovesta muulloin pilkkopimeälle pihalle ja kummastuksekseni huomasin, että näin eteeni ihan portille asti.

We had snowy light for a few days – my favourite. I love how the light changes the instant snow falls. The night we had the first snow, I opened the front door to look out to the otherwise pitch-black garden and noticed I could see all the way to the gate.

valo6

3. Varovainen aamuaurinko

Vaikka päivästä olisi tulossa pilvinen, näkyy silloin tällöin puiden lävitse auringonnousu, joka valaisee hetkeksi koko asunnon. Silloin on aika mukavaa istua aamiaisella.

Even though the days have been mostly cloudy, you can sometimes see the hesitant sun rise between the trees before it vanishes behind clouds. That makes for a perfect breakfast moment.

valo4

4. Kynttilänvalo ja valoisat ystävät

Tuikku ei aja pimeyttä pois, mutta se tekee siitä pehmeämmän. Kun lisätään pari ystävää ja viisi joulutorttua per nassu, unohtuu pimeys hetkeksi ihan kokonaan.

A candle is not enough to banish the darkness but it makes it softer. Add a couple of friends and five pastries each, and the darkness is completely forgotten for a moment.

valo1

5. Keuruun himmelit

Isomummon luota tullessa liikenneympyrässä kameran nappi pohjaan ja napsnapsnapsnaps koko kierroksen. Maailman parhaat jouluvalot.

When driving home from great-grandma in Keuruu, I pressed the camera button and kept it down all the way around the roundabout. Oh Christmas lights.

valo5

6. Satumetsän valo lenkkipolun varrella

Ei tainnut metsä huomata ohikulkijaa, kun unohti piilottaa taikuutensa. Teki mieli sukeltaa syvemmällekin metsään, mutten uskaltanut – eihän sitä koskaan tiedä, mitä tuollaisten puiden seasta voi löytää.

I guess the forest didn’t notice me passing by, as it obviously forgot to hide its magic. I felt like exploring more but felt a tiny bit scared – you never know what you’ll find in those woods.

valo2

 7. Jouluvalot, kaikenlaiset

Huomenna on joulukuu!

It’s December tomorrow – let’s bring out all the Christmas lights!

Asioita, jotka saavat ihmisen iloiseksi

Alkuperäinen ajatukseni lokakuun listasta oli koota seitsemän tapaa karkottaa kaamos. Mitä pidemmälle kuukausi eteni, sen selvemmäksi minulle kuitenkin kävi, ettei se kaamos mihinkään häviä. Nyt, kun lokakuusta on näkyvissä enää kulman taakse katoava häntä, listaan vähemmän kunnianhimoisesti seitsemän asiaa, jotka ovat tehneet minut iloiseksi viime aikoina – kaamoksesta huolimatta. Kuvat saattavat liittyä tai olla liittymättä tapauksiin.

My original idea for this month’s list was 7 ways to banish the autumn darkness; but October showed me that the darkness does not want to be banished. So instead, I’m making a less ambitious list of things that have made me happy – despite the darkness. The photos may or may not be connected with the actual list.

iloinen1

1. Yllätykset. Se, kun yllättää itsensäkin. Ostin hups heijaa tuosta noin vain kameran ja olen siitä aika iloinen. Maailma näyttäytyy tämän linssin läpi vähän kirkkaampana kuin ennen.

2. Musiikki. Tiskaukseen jotain keväistä rallattelua (kuten First Aid Kitiä), aamuhämärään lohdullisen toiveikasta joulumusiikkia. Puhumattakaan niistä iänikuisista Potter-soundtrackeista.

1. Surprises. I’ve managed to surprise myself with an out-of-the-blue purchase of a camera. Life does look a bit brighter through this lense.

2. Music. Something cheerful with a spring kind of mood (like First Aid Kit) for doing the dishes; comforting Christmas music at dawn. Not to mention the Potter soundtracks.

iloinen4

3. Rauhalliset aamupalat. Heräilen yleensä vapaapäivinäkin siinä seitsemän jälkeen, joten voin syödä aamiaisen valon pikkuhiljaa voimistuessa ikkunan takana. Parasta se on silloin, kun katoilla on kuuraa ja vastapäisen talon piipusta kohoaa savuhattaroita taivaalle. Yleensä näen myös oravanaapurit aamulenkillään aidan päällä.

3. Leisurely breakfasts. I tend to wake up after 7 am even when I’ve no lectures to run to. That allows me to have breakfast while watching the light outside slowly grow stronger. If I’m lucky, there’s frost on the rooftops and smoke swirling from the neigbours chimney. And maybe even squirrels.

iloinen3

4. Ystävät. Niille voi panikoida, jos ei tiedä mitä eroa on konnotaatiolla ja kollokaatiolla. Niiden kanssa viimeisen illan seitsentuntinen tenttiinlukusessio tuntuu aika paljon kevyemmältä kuin yksin. Niille voi leipoa kakkua ja niiltä saa myös tarvittaessa hätäapua. Joku Matleena lähetti uskomattoman survival kitin, jolla mennään kyllä jouluun asti että heilahtaa. (Pus ♥)

5. Suklaapäärynätee. Niin hyvää.

4. Friends. They are there to be panicked at when you’ve no clue of what you’re doing. They make the last night 7-hour exam revision session a bit easier. You can bake them cakes. They send you unbelievable survival kits when it all just gets too much.

5. Pear & chocolate tea. Yum.

iloinen2

6. Huoleton ilta. Sellainen, että läppärin näytöllä pyörii tauotta Frendejä ja valkosuklaarahka on suklaakakun kanssa vähän liian hyvää, mutta mitä sitten. Ja vieressä on maailman paras sisko.

7. Joulu. Mandariinin tuoksu, vuoden ensimmäiset piparit, suklaahyllyt kaupassa, ne aamiaisjoululaulut, glögi jota ei ole vielä raaskinut ostaa mutta voisi jos tahtoisi, lahjaneulomussuunnitelmat, pakkasaamut.

6. A carefree evening. The kind of evening with endless hours of Friends on the laptop screen, and chocolatey snacks that are a bit too delicious but whatever. And the bestest of sisters by my side.

7. Christmas. The scent of tangerine, first gingerbread biscuits of the year, chocolate boxes stacked high in supermarkets, the carols at breakfast, mulled wine that’s already in the shops to be bought whenever you first feel like it, hush-hush knitting plans, frosty mornings.

iloinen5

Tarkemmin ajatellen, ehkä se kaamos näillä tajuaa karkottua.

Now I come to think about it, these might just do the trick. Darkness, consider yourself banished.

Ristipistoa pintaan

tuoli1

Tänä vuonna omenoiden aikaan sain työtuolini valmiiksi. Kyllä, vuosi siinä meni, mutta joskus hyvien ideoiden vain täytyy antaa hautua. Eikös?

ristipisto4

Kirjoitin viimeksi siitä, miten halusin tuoliini jonkinlaisen kukkakuvion. Oikea malli löytyi lopulta samasta paikasta kuin itse tuoli: mummilasta. Olin etsinyt netistä erilaisia ristipistokukkia, mutten ollut törmännyt vielä yhteenkään sellaiseen, jonka olisin tuoliini kelpuuttanut. Sitten eräällä mummilan-reissulla katsoin vähän tarkemmin keittiön verhoja – ja siinähän se kökötti. Täydellinen ristipistoruusu. Aika ihana ajatella, että sekä tuoli että kukkanen ovat kotoisin samasta paikasta!

tuoli2

tuoli6

Selkänojan lehtikuvion suunnittelin luentosalin takaosassa ruutupaperille. Hups.

tuoli4

tuoli5

Kankaiden riisumisen jälkeen tuoli sai pintaansa pari valkoista maalikerrosta. Sitten oli ristipistelyn vuoro: maalasin pistot akryylimaaleilla. Lopuksi pintaan vedeltiin kolmesta neljään kerrosta lakkaa; luulisi pistojen pysyvän paikallaan. Isän varastoista löytyivät vielä kokonaisuuteen sopivat kaluste- ja hattumutterit.

On se aika ihana tuoli. ♥

tuoli3

This year, when the apples were ripe, I finished my chair. It took a whole year, but sometimes you just need to let good ideas steep, don’t you? So I wanted a floral pattern on my chair but couldn’t find one on the internet that would please me. Then, one time when I was visiting my grandparents, I took a look at the curtains in their kitchen – and there it was, the perfect cross stitch rose pattern. It somehow makes me really happy to think that the chair and the flower are originally from the same place. :) The leaf pattern I came up with during a lecture. Oh well.

After ripping off the worn fabric I painted the chair white, and after that used acrylic paint for the stitches. Three or four layers of varnish ensure that the pattern won’t fade in a bit.

Couldn’t be much happier with this chair of mine. ♥

Olipa kerran ruskea tuoli

ristipisto2

Viime vuonna omenoiden aikaan sain ajatuksen. Raahasin mummilasta mukanani ruskealla vakosametilla päällystetyn työtuolin, jolla keikkuen tätini on aikoinaan tehnyt läksynsä. Minulla oli selkeä visio, joka ehti vaihtua aika monta kertaa. Se oli kuitenkin selvää, että niin suloisen retro kuin tuo vakosametti olikin, oli se sen verran kulahtanut ja paikoin revennytkin, että sai vuosikymmeniä palvelleena siirtyä eläkkeelle.

ristipisto3

Visio oli, että jotain värikästä sen pitäisi olla. Ja mieluiten kukikasta. Jotain hauskaa.

ristipisto1

Kuinkas sitten kävikään? Se selviää ensi jaksossa…

Last year, when the apples were ripe, I had an idea. I spotted a retro office chair at my granparents’ and brought it home – my aunt has done her homework spinning around in this chair. I had a clear vision about it, and it changed quite a few times along the way: I wanted colour. And preferably flowers. Something fun. The brown corduroy was a bit too retro – with a few tears on it – and had to retire after decades of loyal service.

And the result? You’ll see…

Keltainen, punainen, oranssi

kotona6

kotona5

kotona4

kotona1

kotona3

Tulin viikonlopuksi koti-kotiin ja kaikkialla oli keltaista, punaista, oranssia. Paljon värikkäämpää kuin kaupungissa. Tiedä sitten, olenko viime viikot juoksennellut ympäriinsä ihan laput silmillä – mutta täällä on kuin ilotulituksessa asustaisi.

On aika helppoa vain päästää irti kaikista tekemättömistä töistä sillä varjolla, että perheenkin kanssa täytyy viettää aikaa. Hyvä näin: kotona käyminen on kuin pieni loma.

I came to spend the weekend at home home and it had all just turned yellow, red and orange. I don’t know if it’s not as colourful in the town or if I’ve just run around completely blind – but here, it feels like living in the center of a firework.

Coming home makes it so easy to let go of the “I should” kind of thinking. Because what I really should do is spend time with my family, too. It’s like a little holiday, spending a weekend here.