Löydöistä parhaat

Viime kuussa aloittamani Kuukauden lista -projekti saa nyt jatkoa. Listaan joka kuussa seitsemän asiaa, ja tällä kertaa aiheena ovat kirpparilöydöt. Vastaavia listoja olen nähnyt muissakin blogeissa, ja suurena kirppisten ystävänä minusta on hauska nähdä, millaisia aarteita muuta ovat kotiin kantaneet. Parasta minusta on se, kuinka yhdessä kodissa ulkopuoliselta näyttävä esine voi puhjeta kukkaan jossain muualla! Tässä minun seitsemän parasta löytöäni.

The project I started in July, and so imaginatively called the List of the Month, continues. This time I’ve compiled my best and dearest flea market finds. Don’t you just love how an item that seems out of place in one home can suddenly come alive in another? 

kirppis3

1. 

Emalikattila. Klassikkolöytö.

Ruokaa tällä kuluneella kattilalla ei ole enää turvallista laittaa, mutta säilytykseen se käy täydellisesti. Aiemmin se on toiminut lehtitelineenä – lehtiä mahtuu paljonkin, jos ei välitä niiden hienoisesta kaartumisesta. Nyt kippo palvelee uudessa tehtävässä, lankakorina.

An enamel pan is a classic find. No more safe to use for cooking, this pan has previously stored magazines – very handy and surprisingly roomy, if you don’t mind the mags getting a bit curved. Now it’s getting used to its new job as a yarn basket. 

kirppis6

2.

Teepurkit. Tämäkin melko tavallinen.

Koska en voi elää ilman teeta, on säilytyspurkkeja sille kertynyt ihan mukava määrä. Suurin, juhlallisen näköinen Twiningsin purkki löytyi kierrätyskeskuksesta alle eurolla. Silti siitä tulee melkein kuninkaallinen olo. Valkoisesta Beatrix Potter -purkista sen sijaan pulitin useamman euron, mutta kuten ystäväni myöhemmin totesi, on se sen arvoinen. 

Tea tins. Also something you see quite often. Since such thing as no tea is not an option for me, I’ve already gathered a nice little collection of tins. The big Twinings one looks positively majestic, despite the fact that it cost me something under one euro. The white Beatrix Potter one, on the other hand, was a bit more expensive, but totally worth it. 

marssy5m

3.

Kerro, kerro kuvastin…

Jos edellisestä teepurkista tulee kuninkaallinen olo, ei tämäkään kauaksi jää. Tällaiseen peiliin kurkistaessa tuntuu kuin olisi jonkinlainen keijuprinsessa hovissaan. Sellainen tunne tekee ihan hyvää pimeinä maanantaiaamuina. 

Mirror mirror on the wall… Looking into a mirror like this surely makes you feel like some sort of a fairy princess – even if it’s cold and rainy outside and you’re already late. So perfect for Monday mornings. 

kirppis2

4.

Pöllöt

Tämä parivaljakko kiinnitti huomioni eräässä ihan tavallisessa kirpparipöydässä pari vuotta takaperin. Eivät ne suostuneet sinne pöytään jäämään (tunsivat kaiketi itsensä ulkopuolisiksi) vaan lennähtivät minun luokseni. Isompi toimii erinomaisesti esimerkiksi kännykkätelineenä. 

This owlie couple caught my eye and pleaded for me to free them from their dull flea market table, so I took them home with me. Whooo could resist? The bigger one works magnificently as a phone holder. 

kirppis4

kirppis5

5.

Kirjoituskone

Tästä ostoksesta ei ole kovin paljon aikaa; tänä kesänä yhdellä ex tempore -kirppispyrähdyksellä huomasin erään vaaterekin alla tuolin (taisi muuten sekin lähteä mukaan, mutta siitä lisää myöhemmin) ja tuolilla mielenkiintoisen laukun. Kurkistin laukkuun ja melkein kiljaisin, sillä sisällä oli ehkä täydellisin kirjoituskone ikinä. Olin jo kauan himoinnut kirjoituskonetta, ja tämä hennon vihertävä kaunotar suorastaan vaati muuttaa luokseni asumaan. Kun vilkaisu hintalappuun kertoi masiinan hinnaksi pari euroa, ei siinä tarvinnut kauaa miettiä. Ja värinauhaa saa vielä netistä!

The typewriter’s a fairly new find: I only spotted it this summer on an extempore trip to the local flea market. It was the case that first caught my eye – and oh my, when I opened it! I’d been longing for a typewriter and this shy-looking beauty was just perfect. When a quick look to the price tag told me it wasn’t more than a couple of euros, I didn’t have to think twice. (And yes, you can still find ribbon for these!) 

kirppis1

6.

Kirjat

Paitsi teenystävä ja pöllöhullu, olen myös armoton lukutoukka, ja kirjapinot kirppispöydissä vetävät minua puoleensa vähän liiankin tehokkaasti. Kirpparikirjoissa on onneksi se hyvä puoli, ettei siinä hinnan puolesta yleensä korkealta putoa, vaikkei tarina välttämättä miellyttäisikään. Ostan kirjoja kahdesta syystä: ulkonäön tai sisällön perusteella. Joskus nuo kriteerit täyttyvät yhdessä ja samassa niteessä.

As a devoted bookworm, I often (perhaps a bit too often) find myself drawn to the heaping piles of books in flea markets. The good thing is, even if you end up not liking the story very much, the prices aren’t high enough to push you into bankruptcy. I buy books for two reasons: looks and contents. Sometimes the two can be found in the same copy. 

singer1

singer5

7.

Singer

Nyt on sen kaikkien aikojen parhaan löytöni vuoro (olenkin jo kerran kirjoittanut siitä). Minulle on aina ollut itsestään selvää, että jossain vaiheessa ostan oman ompelukoneen, mutten ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin, kun kierrätyskeskuksessa käveli vastaan tämä oranssi ihanuus. Kun se on palvellut jo neljäkymmentä vuotta, luulen saavani siitä uskollisen ystävän vielä vuosiksi eteenpäin. Painoa sillä kyllä on, se on myönnettävä. Mutta joskus sitä vaan on uhrattava käytännöllisyys kauneudelle.

The deliciously retro Singer is my best find, and I’ve already written about it once, but another go won’t hurt. It had always been obvious I’d buy my own sewing machine one day, but I hadn’t given the matter much thought when I found this orange belle. After it’s already served for fourty years, I think it will be a faithful friend for years to come. 

~ ~ ~ 

Mitkä ovat sinun parhaita kirppislöytöjäsi? Heitä kommentti, tai mikä vielä parempaa, kerro omassa blogissasi! :) 

I’d love to hear about your best finds. Please leave a comment below or, even better, make your own list! :) 

 

Varjostin kukassa

kukat2

Täällä käy kuhina, kun muutto ensimmäiseen omaan kämppään lähestyy. Maalia, lakkaa ja santapaperia on kulunut, kun olen viettänyt tunteja isän kanssa ulkorakennuksessa herättelemässä milloin mitäkin vanhaa huonekalua eloon. Kuvia on helpompi ottaa, kun kaikki on paikoillaan, joten niitä täytyy odotella vielä syyskuun puolelle. Näettepä sitten kokonaisuuden. :)

kukat1

Yhtä asiaa en kuitenkaan voi olla jo vähän jakamatta: löysin vihdoin oikean tyylin lampunvarjostimelle, jonka ostin jo viime marraskuussa. Kaikenlaista on kokeiltu, jouluvaloja riiputettu ja ontelokudetta virkattu ympärille, ja nyt viimein osui ja upposi. Ajatuksen sain tästä kuvasta, ja oikeanlaiset kukat löytyivät Tigeristä. Vähän kuumaliimaa kylkeen ja kukkaset kiinni varjostimen runkoon. Koko komeus kruunataan vielä raidallisella johdolla ja suurella lampulla, mutta siitä lisää sitten myöhemmin, kun olen saanut hökötyksen kattoon.

Iloista elokuun loppua! :)

kukat3

I’m moving into my first flat in a fortnight, so the last few weeks have been busy busy busy with sanding, painting and varnishing old furniture. There won’t be any pics before I get them all in place, as it will be easier to photograph them then. And you’ll get to see the interior in its entirety. :)

I can’t help showing you this project, though: I’ve finally found the right style for a lampshade I bought almost a year ago. I’ve tried hanging fairy lights and crocheting around the frame, but this is the first thing that really worked. I found inspiration in this picture, bought some faux flowers from Tiger and used hot glue to attach them to the frame. As a finishing touch, I’ll add a striped wire and a huge light bulb. More pics when I’ll get to hang it to the ceiling!

Have a happy last third of August! :)

Melkein kuin syksy

melkeinsyksy5

Sanokoon kuka vain mitä tahansa, elokuu ei ole enää ihan täysin kesäkuukausi. Silti se on ehkä yksi lempikuukausistani – ainakin nykyään, kun elän yliopiston lukukausien mukaan. Elokuun valo on vähän erilaista kuin aiemmin kesällä, ja auringonlaskun voi nähdä valvomatta pikkutunneille. Pitkät päivät saavat kyllä minutkin valoisalle mielelle, mutta kesän jälkeen sitä kaipaa vähän hämärää. Tänä aamuna satoi rankasti ja oli niin ihanan synkkää, että kehtasin sytyttää pari kynttilääkin.

melkeinsyksy3

(Meillä tehtiin koulun alkamisen kunniaksi oikea kouluhalko. Tässä on orastavan perinteen tuntua.)

Vaikka loma vielä jatkuisikin, ei se enää tunnu ihan samalta kuin viikko sitten. Talo on tyhjä, ja ainoana lomalaisena minun oletetaan pitävän se pystyssä. Se tuo elämään jonkinlaista rutiinia. Aloitan päivät jo lukuloman aikana hyväksi toteamallani tavalla: aamiaisen kera nautitaan Yle 1:n Muistojen bulevardi ja luetaan päivän lehti – tai jos menossa on jokin erityisen koukuttava kirja, sitä sitten. Tällaiselta aamupalalta on hyvä siirtyä hoitamaan päivän velvollisuuksia.

melkeinsyksy1

Vaikka olen vannoutunut villasukkien käyttäjä, täytyy myöntää, että tänä kesänä ne ovat jääneet aika lailla laatikkoon. Tein kuitenkin yhdet syntymäpäivälahjaksi ystävälle. Aamulla tuntui, etten yhtään liian aikaisin: avonaisesta ovesta puhalsi jo vähän viileää ilmaa. Vedin vaistomaisesti pitkiä housuja jalkaan.

melkeinsyksy4

Tosiaan, se oli aamulla. Iltapäivällä paistoi aurinko ja vesi oli lämmintä. Olin uimassa tunnin ja tuntui siltä, ettei se syksy olekaan ihan vielä täällä.

I’ve never thought of August as a proper summer month. The light is changing: you no longer need to stay up until the small hours to see the sun set. I do love the never-ending summer days, but before long they make me miss the dusk and darkness. This morning it was so rainy and dim, I even lit a few candles.

I’m not back to school yet, but since the others are, the house is empty and I’m supposed to keep it afloat. I’ve taken up my tried and tested morning routine: brekkie with a radio programme called the Boulevard of Memories (happy fifties-style songs) and the paper or a good book. After that I’m ready for the day’s responsibilities.

This summer hasn’t been a great one for wearing woolly socks, but I did make a pair as a birthday present for my friend. In the morning it felt like not a minute too early: there was quite a chilly wind coming through the open door. I instinctively pulled on longer trousers.

So, that was this morning. In the afternoon, the sun was shining and the water was warm. I stayed in the lake for an hour and it didn’t feel like autumn at all.

(That cake there is a school log. I can see a tradition forming.)

Aarre

Meillä siivotaan vinttejä. Kun tulin kesälomareissultani kotiin, pöydälläni odotti pieni rasia, joka itsessään jo olisi ollut säilyttämisen arvoinen, mutta sisältöineen – minun silmissäni se oli parempi kuin aarrearkku täynnä jalokiviä ja kultaa!

aarre1

aarre3

aarre5

aarre2

aarre4

aarre6

Mitä tästä kaikesta sitten syntyy, se jää nähtäväksi. Toistaiseksi tyydyn vain välillä raottamaan rasian kantta ja ihailemaan väriloistoa.

We’re clearing the attic, and you know that incredible things can be discovered in such business… When I came home from my summer trip, a pretty little box was lying on my table. It alone would have been worth keeping, but the contents – oh boy! For me that’s better than a treasure chest full of diamonds and gold!

I’ve no idea what this is going to turn into one day. For now, I just keep peeking into the box every now and then, admiring the blaze of colour.

(My precious...) 

Talosta toiseen

asuntomessut1

Sokosen ikkunan asuntomessut on purettu, mutta ne oikeat ovat vielä paikallaan. Kävin itsekin kurkkaamassa pari viikkoa sitten, ja kameraan jäi kaikenlaista kivaa. Antaa kuvien puhua puolestaan.

asuntomessut12

asuntomessut7

asuntomessut10

Monenlaista taidetta…

asuntomessut5

asuntomessut4

Kovia ja pehmeitä istumapaikkoja…

asuntomessut9

asuntomessut8

asuntomessut3

asuntomessut6

Matoissa nappeja ja jäniksenjälkiä…

asuntomessut13

asuntomessut11

asuntomessut2

asuntomessut14

Ihania pehmeitä petejä… ja vaikka kuinka paljon muuta. Jo asuntomessut itsessään olivat minulle yhdenlainen elämys, koska en ollut aiemmin messuilla käynyt. Oli aika vaikeaa kuvitella, että tuolla alueella asuu pian oikeita ihmisiä, noissa lastenhuoneissa leikitään ja teillä kulkee loputtomien kävijävirtojen sijaan autoja. Kaikkein eniten pidin kyllä juuri niistä taloista, joissa jo näkyi tulevien asukkaiden kädenjälki ja maku. Täytyy varmaan poiketa alueelle myöhemmin, kun se on jo rauhoittunut arkeen.

Ja ne miniatyyrimessut: olipa ihana pysähtyä aina välillä ikkunan ääreen (sala)kuuntelemaan ihmisten kommentteja! Erään rouvan kanssa kävin ihanan keskustelun talostani ja sen yksityiskohdista. Oli ihan pakko myöntää, kuka olin, kun hän lapsenlapsensa kanssa niin kovasti kehui kanojani. :)

I went to a housing fair for the first time in my life, and these pictures show some of the little details that caught my eye. There was so much to see! It was quite hard to imagine the area as a real place where actual people live, rather than an exhibition with an endless flood of visitors. It would be nice to see the place later, when it’s settled down.

Our miniature housing fair has been taken down already. Three and a half weeks went so fast! It was great to stop by the window and listen to people talk about all the little things they could find. I even admitted to one person that I was the owner of the house they were just looking at – and had a lovely chat about how everything was made. :)

Hattutemppu

arvonta1

Tässä on hattu, josta onnetar – äitini – veti pienen vihreän lapun…

arvonta2

…ja tässä on Wisteria Shopin avajaisarvonnan voittaja: Sini! Onneksi olkoon! Nyt vain tänne valitsemaan mieluista palkintoa – olen sinuun yhteydessä sähköpostitse. :)

Iso kiitos kaikille osallistuneille niin lämpimistä sanoista kuin markkinointiavustakin! ♥

Filyson

Niin mikä?

filyson1

Ammoisina aikoina vanhan blogini puolella ehdin juuri esitellä sulatetuista muovipusseista tehtyjä kummallisuuksiani, kunVuodatuksen kovalevy sanoi poks ja kadotti kaikki kuvani. Siitä on pari vuotta, eivätkä kuvat ole tulleet takaisin, mutta muovipussit ovat säilyneet (mihinkä muovipussi nyt tässä maailmassa katoaisikaan). Jokunen viikko sitten innostuin kokeilemaan kyseistä askartelumuotoa uudelleen – ja tuloksia näette tässä.

filyson3

Filyson-iltalaukku on monen sattuman summa. Ensinnäkin oli ihan taiteilijasta riippumaton seikka, että valkoinen Finlayson-pussi päätti rypistyä näteille poimuille juuri logon kohdalta. Muotonsa laukku sai siitä, kun tämä taiteilija tapansa mukaan leikkasi vapaalla kädellä vinoon. Mitä ei voi piilottaa, sitä on korostettava, muisteli taiteilija Marko Paanasen joskus sanoneen, ja leikkasi ronskisti lisää vinoon. Logon helmet eivät sentään hyppineet itse paikoilleen (vaikka kaikkialle muualle kyllä hyppivät oikein iloisesti), vaan ne olivat harkittu loppusilaus, joka antoi laukulle ripauksen merkkiveskojen glamouria – eikö? Pitsiä piti myös lisätä, koska sehän ei ole koskaan pahitteeksi.

filyson5

filyson2

Jottei iltalaukun kantaja kuitenkaan pääse aivan ylpistymään, on muistettava, että vuori on isin vanhasta ruutupaidasta. Siitä samasta, josta on tehty jo Ginger Housen patjat, kangaskassin tasku ja kaulapussukka viikontakaiseen Ruisrockiin.

filyson4

Neiti Filyson on jo päässyt tositoimiin eräissä rippijuhlissa, ja sai aikaan ansaitsemaansa ihmetystä. (Ensimmäinen kysymys ei muuten ollut “Mikä tuo on?” vaan “Miten sinä tuonkin teit?” Suku alkaa tuntea vesansa tavat ja harrastukset…)

Iltalaukku saa varmasti vähän suorempia ja suunnitellumpia seuraajia, mutta prototyyppinä se on verraton. Ehkä ensi kerralla käytän kaavaa – mutta siitäkin huolimatta on vain yksi Filyson.

filyson6

filyson7

Back when I still lived in my old blog, I just managed to put up the post about my strange new Melted Plastic Bag Creations when the blog service crashed and lost all my photos. The photos are still gone, but the Plastic Bags are still around (really, where would a plastic bag disappear in this world?) and a couple of weeks ago I decided to have another go on the craft. The results are here to see.

This Filyson purse I made was mainly created by a series of pure coincidences. Firstly, the artist had nothing to do with the Finlayson bag melting into pretty folds just where the company logo was. The purse got its shape from when the same artist, as usual, cut the piece freehand – crooked, of course. She then remembered once hearing that if you can’t hide something, you should highlight it, and decided to cut the piece even more crooked. At least the beads and the lace were a deliberate finishing touch to give the purse a pinch of glamour. (To balance all that bling, the lining was made of Daddy’s old shirt.)

There will be more purses that are cut straight and with a pattern, but this is the best prototype. There’s only one Filyson.