Olipa kerran ruskea tuoli

ristipisto2

Viime vuonna omenoiden aikaan sain ajatuksen. Raahasin mummilasta mukanani ruskealla vakosametilla päällystetyn työtuolin, jolla keikkuen tätini on aikoinaan tehnyt läksynsä. Minulla oli selkeä visio, joka ehti vaihtua aika monta kertaa. Se oli kuitenkin selvää, että niin suloisen retro kuin tuo vakosametti olikin, oli se sen verran kulahtanut ja paikoin revennytkin, että sai vuosikymmeniä palvelleena siirtyä eläkkeelle.

ristipisto3

Visio oli, että jotain värikästä sen pitäisi olla. Ja mieluiten kukikasta. Jotain hauskaa.

ristipisto1

Kuinkas sitten kävikään? Se selviää ensi jaksossa…

Last year, when the apples were ripe, I had an idea. I spotted a retro office chair at my granparents’ and brought it home – my aunt has done her homework spinning around in this chair. I had a clear vision about it, and it changed quite a few times along the way: I wanted colour. And preferably flowers. Something fun. The brown corduroy was a bit too retro – with a few tears on it – and had to retire after decades of loyal service.

And the result? You’ll see…

Keltainen, punainen, oranssi

kotona6

kotona5

kotona4

kotona1

kotona3

Tulin viikonlopuksi koti-kotiin ja kaikkialla oli keltaista, punaista, oranssia. Paljon värikkäämpää kuin kaupungissa. Tiedä sitten, olenko viime viikot juoksennellut ympäriinsä ihan laput silmillä – mutta täällä on kuin ilotulituksessa asustaisi.

On aika helppoa vain päästää irti kaikista tekemättömistä töistä sillä varjolla, että perheenkin kanssa täytyy viettää aikaa. Hyvä näin: kotona käyminen on kuin pieni loma.

I came to spend the weekend at home home and it had all just turned yellow, red and orange. I don’t know if it’s not as colourful in the town or if I’ve just run around completely blind – but here, it feels like living in the center of a firework.

Coming home makes it so easy to let go of the “I should” kind of thinking. Because what I really should do is spend time with my family, too. It’s like a little holiday, spending a weekend here.

Kämpästä kodiksi

Minulla on jo pitkään ollut tietynlainen sisustusfilosofia. Kuitenkin vasta nyt, kun täytettävänä on ollut kokonainen asunto kaikkine toimintoineen, on tuo filosofia kiteytynyt jonkinlaiseksi sanoin kuvailtavaksi kokonaisuudeksi. Syyskuun listan kokoan asioista, jotka minun eloani tässä asunnossa ohjaavat.

I have a certain philosophy when it comes to decorating, and now that I’ve a whole flat to furnish, it’s become a lot clearer in my mind. And there’s a good subject for this month’s list: the guidelines that I like to follow with my decor.

muutosta7

1.

Luota näkemykseesi. Halusin kämppääni kuormalavoista tehdyn sängyn, ja vaikka ajatus herätti ehkä pientä kummastusta kanssaihmisissä, haaveeni toteutui kuin toteutuikin. Tähän liittyy myös toinen opetus: kuuntele viisaampiasi ja pyydä apua, kun et itse osaa. Sänky on hyvin pitkälti iskän käsialaa kaikkine kiinnitysmekanismeineen ja jarrusysteemeineen. Välillä väännettiin kättä pyörien paikoista ja siitä, miten päin lavat laitetaan, mutta oikeanlainen näkemyksen ja kokemuksen kompromissi löytyi, ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen.

Trust your vision. I wanted a pallet bed, I got one. There’s also another moral to this story: listen to those wiser than you and ask for help when you need it. This bed is mostly made by my dad, who has quite a lot more knowledge and skill with stuff like this than I’ll probably ever have. We did have a few disagreements along the way, but the result is a perfect combination of vision and experience.

kodiksi1

kodiksi2

2.

Kelpuuta vain sellaisia esineitä, joilla on merkitys. Se on ehkä hitaampaa kuin kaiken ostaminen Ikeasta, mutta silloin käyttöesineisiinkin syntyy erityinen tunneside, mikä ainakin minulle merkitsee aika paljon. Turhaa tavaraa on vähemmän, kun tavarat eivät ole omistajalleen turhanpäiväisiä. Sekalaisen juomalasikokoelmani olen kerännyt kirppareilta yhden ainoan kriteerin perusteella: jos lasi kauniisti pyytää päästä joukkoon, se otetaan.

Only take in things that have a meaning to you. It might take some time, but that way you will have an emotional bond to the things you use on a daily basis – and for me, at least, that’s important. The members of my collection of odd glasses have one thing in common: they all asked nicely to be included in the pack.

kodiksi3

3.

Katso esineitä uudella tavalla. Tarvitsin muistitaulun, joten katselin ympärilleni ja mietin, onko minulla sellainen jo valmiina. Olihan se, se vain vaati pientä hienosäätöä tullakseen ulos kuorestaan.

Look at things in a new way. I needed a memo board and started wondering if I might already have one. I did, it just needed a bit of adjusting to get out of its shell.

muutosta6

4.

Ota maalisuti kauniiseen käteen äläkä pelkää. Aina voi maalata uudelleen, jos alkaa kaduttaa. Tämä arkistoarkku on palvellut suunnittelijoita tietyömailla ennen päätymistään meidän pihapiiriimme, ulkorakennuksen vintille – ja nyt siis uudet vaatteet päällään minun kämppääni. Koska se aukeaa etureunasta eikä päältä, sopii se täydellisesti yöpöydäksi.

Grab the paintbrush and don’t be afraid. If it doesn’t feel right, you can always paint it over. This archive chest has seen a lot in its life, from roadwork sites to the attic of our outbuilding – and now, in a new colour, it serves as a bedside table in my flat.

kodiksi4

kodiksi5

5.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse värittää. Joskus on hyvä ottaa askel taaksepäin ja kuoria tarpeettomilta tuntuvat kerrokset pois. Alta voi löytyä vaikka mitä hyvää, kuten tämän puulaatikon kaunis pinta. Aiemmin huoltamolla varaosalaatikkona toiminut boksi on nyt kotina minun tarpeellisimmille askartelutarvikkeilleni. Vanha kellertävä maali sai lähteä (tässä tarvittiin jälleen isukin taitoja, jotta kaikki saatiin pois) ja tilalle tuli kirkas lakka. Sisältä laatikko on petsattu tummanruskeaksi. Minun mielestäni parasta koko laatikossa ovat kuitenkin nuo naulat, jotka olisivat maalin alla jääneet kokonaan näkymättömiin.

Not everything needs a coat of paint, though. Sometimes it’s better to take a step back and peel off the old layers that feel unnecessary – you never know what you might find underneath. This wooden box has previously stored spare parts at a garage, but now it’s a home to all my craft essentials. Again, my dad helped me to get fully rid of the old yellowish paint, and after that I varnished the outside and stained the inside dark brown. Just look at those pretty nails that would have been invisible under the paint!

kodiksi6

kodiksi8

kodiksi7

6.

Anna asioiden kypsyä, älä hoputa. Lampunvarjostimen runko odotti vuoroaan miltei vuoden ennen kuin löysin sille oikean tavan puhjeta kukkaan – kirjaimellisesti. Jotkin asiat vain vaativat aikaa. (Varjostimen tarina löytyy tästä.)

Let ideas develop without rushing them. The lamp shade frame waited for almost a year before I found the right way to come into flower (see what I did there?). Some things need time. (The story behind the lamp shade over here.)

kodiksi9

kodiksi10

7.

Lisää reilu annos Sinua, omaa tarinaasi. Valokuvia, lempimusiikkia, rakkaimpia kirjoja, muistoesineitä, jotka eivät välttämättä merkitse kenellekään muulle mitään, mutta sinulle ovat korvaamattomia. Kämppä ei ole koti ilman asukastaan.

Add lots of You and your own story. Photographs, favourite music, treasured books, mementos that might not mean anything at all to anyone else, but are priceless to you. A flat is not a home without those who live there.

~ ~ ~

Millaisia ohjenuoria sinä noudatat sisustuksessa? Löytyikö tästä listasta jotain, joka kolahti?

Do you have any guidelines that you follow with your decor? Was there something on this list that you can relate to?

Muutosta

muutosta1

muutosta9

Jos viime syyskuussa tapahtui paljon, ei tämän vuoden syyskuukaan ole ollut sen rauhallisempi. Kuukausi sitten pakkasin kimpsujani ja kampsujani kotona vanhassa huoneessani, ja ensimmäisenä päivänä tätä kuuta parkkeerasin itseni ja arkielämäni uuteen osoitteeseen. Siihen liittyi aika paljon tekemistä ja tuunailua pitkin kesää, huonekaluja niille kuulumattomissa paikoissa pitkin taloa ja huojuvia astiakasoja siellä sun täällä, mutta kaikesta selvittiin ja kaikki pääsi ehjänä perille.

Onnekseni sain asunnon, joka tuntui heti alusta asti kodilta. Tämä on oma pieni kupla, joka on pyöräilymatkan päässä kaikkialta, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana tuntuakseen jonkinlaiselta turvasatamalta kiireen keskellä. Koti-ikävää en ole juuri potenut, koska siellä koti-kotonakin voi kipaista tarvittaessa vaikka parissa tunnissa.

muutosta4

muutosta5

On hauskaa, kun voi vaikka laulaa ihan milloin haluaa. Toisaalta voi olla hiljaa vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu. Jos kaapissa on keksipaketti, kukaan ei määrää, ettei sitä saa avata. Kukaan ei valita, vaikka kuuntelen yhtä ja samaa Harry Potter -soundtrackia kuudetta kertaa putkeen. Yksinkertaisesti on oma rauha.

Onhan kaikessa aina silti kääntöpuolikin: joskus iltaisin saattaa olla vähän yksinäistä. Minulla on myös yllättäen kauhean huono itsekuri, joten esseen suoltaminen on vähän haastavaa, kun kukaan ei vahdi selän takana. En ole myöskään vielä kehittänyt näihin ympyröihin sopivaa täydellistä aamurutiinia, joten ensimmäistä kertaa elämässäni meinaan myöhästyä joka päivä.

Lopulta hyviä puolia on kuitenkin aina enemmän kuin huonoja. Yksinäisyyden varallekin on kavereita puhelimen ja pyörätien päässä, ja Austen-leffan katsominen auttaa aina. Kuusessa ikkunan takana asuu oravia.

muutosta3

muutosta8

Syksykin tuli ihan yllättäen. Viikonloppuna oli vielä kesä, nyt jo leijailee taivaalta valkoista. Vaikka kastuin eilen läpimäräksi sotkiessani pyörällä myrskyssä kotiin, täyttää lumisade minut joka vuosi samanlaisella kevyellä ilolla. On ihana herätä aamulla vähän erilaiseen valoon.

Ehdinpäs tänään pienelle ensilumikävelylle, ennen kuin aurinko tuli ja sulatti kaiken.

So I’ve moved. It took quite a lot of DIY during the summer, furniture in random places around the house and piles of dishes here and there, but everything made it through in one piece. I’m so lucky to be able to live in a flat that felt like home from day one. It’s at a cycling distance from everything but still far enough to feel like a safe haven.

I love that I can sing whenever I like, but also be silent for a whole day if I feel like it. There’s no one complaining about me listening to the same Harry Potter soundtrack for the sixth time in a row, or telling me I’m not allowed to open a packet of biscuits if there’s one in the cupboard. I’ve got my own peace and quiet here. Of course, there are some disadvantages, like having the worst self-discipline when there’s no one around telling me to work. And it can get a bit lonely in the evenings. But in the end, there are always more of the good points than the bad ones. There are friends to call and squirrels living in the tree behind my window. And a Jane Austen film always helps.

As you can see, it’s autumn here. We’ve had the first snow already and it just makes me happy.

Löydöistä parhaat

Viime kuussa aloittamani Kuukauden lista -projekti saa nyt jatkoa. Listaan joka kuussa seitsemän asiaa, ja tällä kertaa aiheena ovat kirpparilöydöt. Vastaavia listoja olen nähnyt muissakin blogeissa, ja suurena kirppisten ystävänä minusta on hauska nähdä, millaisia aarteita muuta ovat kotiin kantaneet. Parasta minusta on se, kuinka yhdessä kodissa ulkopuoliselta näyttävä esine voi puhjeta kukkaan jossain muualla! Tässä minun seitsemän parasta löytöäni.

The project I started in July, and so imaginatively called the List of the Month, continues. This time I’ve compiled my best and dearest flea market finds. Don’t you just love how an item that seems out of place in one home can suddenly come alive in another? 

kirppis3

1. 

Emalikattila. Klassikkolöytö.

Ruokaa tällä kuluneella kattilalla ei ole enää turvallista laittaa, mutta säilytykseen se käy täydellisesti. Aiemmin se on toiminut lehtitelineenä – lehtiä mahtuu paljonkin, jos ei välitä niiden hienoisesta kaartumisesta. Nyt kippo palvelee uudessa tehtävässä, lankakorina.

An enamel pan is a classic find. No more safe to use for cooking, this pan has previously stored magazines – very handy and surprisingly roomy, if you don’t mind the mags getting a bit curved. Now it’s getting used to its new job as a yarn basket. 

kirppis6

2.

Teepurkit. Tämäkin melko tavallinen.

Koska en voi elää ilman teeta, on säilytyspurkkeja sille kertynyt ihan mukava määrä. Suurin, juhlallisen näköinen Twiningsin purkki löytyi kierrätyskeskuksesta alle eurolla. Silti siitä tulee melkein kuninkaallinen olo. Valkoisesta Beatrix Potter -purkista sen sijaan pulitin useamman euron, mutta kuten ystäväni myöhemmin totesi, on se sen arvoinen. 

Tea tins. Also something you see quite often. Since such thing as no tea is not an option for me, I’ve already gathered a nice little collection of tins. The big Twinings one looks positively majestic, despite the fact that it cost me something under one euro. The white Beatrix Potter one, on the other hand, was a bit more expensive, but totally worth it. 

marssy5m

3.

Kerro, kerro kuvastin…

Jos edellisestä teepurkista tulee kuninkaallinen olo, ei tämäkään kauaksi jää. Tällaiseen peiliin kurkistaessa tuntuu kuin olisi jonkinlainen keijuprinsessa hovissaan. Sellainen tunne tekee ihan hyvää pimeinä maanantaiaamuina. 

Mirror mirror on the wall… Looking into a mirror like this surely makes you feel like some sort of a fairy princess – even if it’s cold and rainy outside and you’re already late. So perfect for Monday mornings. 

kirppis2

4.

Pöllöt

Tämä parivaljakko kiinnitti huomioni eräässä ihan tavallisessa kirpparipöydässä pari vuotta takaperin. Eivät ne suostuneet sinne pöytään jäämään (tunsivat kaiketi itsensä ulkopuolisiksi) vaan lennähtivät minun luokseni. Isompi toimii erinomaisesti esimerkiksi kännykkätelineenä. 

This owlie couple caught my eye and pleaded for me to free them from their dull flea market table, so I took them home with me. Whooo could resist? The bigger one works magnificently as a phone holder. 

kirppis4

kirppis5

5.

Kirjoituskone

Tästä ostoksesta ei ole kovin paljon aikaa; tänä kesänä yhdellä ex tempore -kirppispyrähdyksellä huomasin erään vaaterekin alla tuolin (taisi muuten sekin lähteä mukaan, mutta siitä lisää myöhemmin) ja tuolilla mielenkiintoisen laukun. Kurkistin laukkuun ja melkein kiljaisin, sillä sisällä oli ehkä täydellisin kirjoituskone ikinä. Olin jo kauan himoinnut kirjoituskonetta, ja tämä hennon vihertävä kaunotar suorastaan vaati muuttaa luokseni asumaan. Kun vilkaisu hintalappuun kertoi masiinan hinnaksi pari euroa, ei siinä tarvinnut kauaa miettiä. Ja värinauhaa saa vielä netistä!

The typewriter’s a fairly new find: I only spotted it this summer on an extempore trip to the local flea market. It was the case that first caught my eye – and oh my, when I opened it! I’d been longing for a typewriter and this shy-looking beauty was just perfect. When a quick look to the price tag told me it wasn’t more than a couple of euros, I didn’t have to think twice. (And yes, you can still find ribbon for these!) 

kirppis1

6.

Kirjat

Paitsi teenystävä ja pöllöhullu, olen myös armoton lukutoukka, ja kirjapinot kirppispöydissä vetävät minua puoleensa vähän liiankin tehokkaasti. Kirpparikirjoissa on onneksi se hyvä puoli, ettei siinä hinnan puolesta yleensä korkealta putoa, vaikkei tarina välttämättä miellyttäisikään. Ostan kirjoja kahdesta syystä: ulkonäön tai sisällön perusteella. Joskus nuo kriteerit täyttyvät yhdessä ja samassa niteessä.

As a devoted bookworm, I often (perhaps a bit too often) find myself drawn to the heaping piles of books in flea markets. The good thing is, even if you end up not liking the story very much, the prices aren’t high enough to push you into bankruptcy. I buy books for two reasons: looks and contents. Sometimes the two can be found in the same copy. 

singer1

singer5

7.

Singer

Nyt on sen kaikkien aikojen parhaan löytöni vuoro (olenkin jo kerran kirjoittanut siitä). Minulle on aina ollut itsestään selvää, että jossain vaiheessa ostan oman ompelukoneen, mutten ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin, kun kierrätyskeskuksessa käveli vastaan tämä oranssi ihanuus. Kun se on palvellut jo neljäkymmentä vuotta, luulen saavani siitä uskollisen ystävän vielä vuosiksi eteenpäin. Painoa sillä kyllä on, se on myönnettävä. Mutta joskus sitä vaan on uhrattava käytännöllisyys kauneudelle.

The deliciously retro Singer is my best find, and I’ve already written about it once, but another go won’t hurt. It had always been obvious I’d buy my own sewing machine one day, but I hadn’t given the matter much thought when I found this orange belle. After it’s already served for fourty years, I think it will be a faithful friend for years to come. 

~ ~ ~ 

Mitkä ovat sinun parhaita kirppislöytöjäsi? Heitä kommentti, tai mikä vielä parempaa, kerro omassa blogissasi! :) 

I’d love to hear about your best finds. Please leave a comment below or, even better, make your own list! :) 

 

Varjostin kukassa

kukat2

Täällä käy kuhina, kun muutto ensimmäiseen omaan kämppään lähestyy. Maalia, lakkaa ja santapaperia on kulunut, kun olen viettänyt tunteja isän kanssa ulkorakennuksessa herättelemässä milloin mitäkin vanhaa huonekalua eloon. Kuvia on helpompi ottaa, kun kaikki on paikoillaan, joten niitä täytyy odotella vielä syyskuun puolelle. Näettepä sitten kokonaisuuden. :)

kukat1

Yhtä asiaa en kuitenkaan voi olla jo vähän jakamatta: löysin vihdoin oikean tyylin lampunvarjostimelle, jonka ostin jo viime marraskuussa. Kaikenlaista on kokeiltu, jouluvaloja riiputettu ja ontelokudetta virkattu ympärille, ja nyt viimein osui ja upposi. Ajatuksen sain tästä kuvasta, ja oikeanlaiset kukat löytyivät Tigeristä. Vähän kuumaliimaa kylkeen ja kukkaset kiinni varjostimen runkoon. Koko komeus kruunataan vielä raidallisella johdolla ja suurella lampulla, mutta siitä lisää sitten myöhemmin, kun olen saanut hökötyksen kattoon.

Iloista elokuun loppua! :)

kukat3

I’m moving into my first flat in a fortnight, so the last few weeks have been busy busy busy with sanding, painting and varnishing old furniture. There won’t be any pics before I get them all in place, as it will be easier to photograph them then. And you’ll get to see the interior in its entirety. :)

I can’t help showing you this project, though: I’ve finally found the right style for a lampshade I bought almost a year ago. I’ve tried hanging fairy lights and crocheting around the frame, but this is the first thing that really worked. I found inspiration in this picture, bought some faux flowers from Tiger and used hot glue to attach them to the frame. As a finishing touch, I’ll add a striped wire and a huge light bulb. More pics when I’ll get to hang it to the ceiling!

Have a happy last third of August! :)

Melkein kuin syksy

melkeinsyksy5

Sanokoon kuka vain mitä tahansa, elokuu ei ole enää ihan täysin kesäkuukausi. Silti se on ehkä yksi lempikuukausistani – ainakin nykyään, kun elän yliopiston lukukausien mukaan. Elokuun valo on vähän erilaista kuin aiemmin kesällä, ja auringonlaskun voi nähdä valvomatta pikkutunneille. Pitkät päivät saavat kyllä minutkin valoisalle mielelle, mutta kesän jälkeen sitä kaipaa vähän hämärää. Tänä aamuna satoi rankasti ja oli niin ihanan synkkää, että kehtasin sytyttää pari kynttilääkin.

melkeinsyksy3

(Meillä tehtiin koulun alkamisen kunniaksi oikea kouluhalko. Tässä on orastavan perinteen tuntua.)

Vaikka loma vielä jatkuisikin, ei se enää tunnu ihan samalta kuin viikko sitten. Talo on tyhjä, ja ainoana lomalaisena minun oletetaan pitävän se pystyssä. Se tuo elämään jonkinlaista rutiinia. Aloitan päivät jo lukuloman aikana hyväksi toteamallani tavalla: aamiaisen kera nautitaan Yle 1:n Muistojen bulevardi ja luetaan päivän lehti – tai jos menossa on jokin erityisen koukuttava kirja, sitä sitten. Tällaiselta aamupalalta on hyvä siirtyä hoitamaan päivän velvollisuuksia.

melkeinsyksy1

Vaikka olen vannoutunut villasukkien käyttäjä, täytyy myöntää, että tänä kesänä ne ovat jääneet aika lailla laatikkoon. Tein kuitenkin yhdet syntymäpäivälahjaksi ystävälle. Aamulla tuntui, etten yhtään liian aikaisin: avonaisesta ovesta puhalsi jo vähän viileää ilmaa. Vedin vaistomaisesti pitkiä housuja jalkaan.

melkeinsyksy4

Tosiaan, se oli aamulla. Iltapäivällä paistoi aurinko ja vesi oli lämmintä. Olin uimassa tunnin ja tuntui siltä, ettei se syksy olekaan ihan vielä täällä.

I’ve never thought of August as a proper summer month. The light is changing: you no longer need to stay up until the small hours to see the sun set. I do love the never-ending summer days, but before long they make me miss the dusk and darkness. This morning it was so rainy and dim, I even lit a few candles.

I’m not back to school yet, but since the others are, the house is empty and I’m supposed to keep it afloat. I’ve taken up my tried and tested morning routine: brekkie with a radio programme called the Boulevard of Memories (happy fifties-style songs) and the paper or a good book. After that I’m ready for the day’s responsibilities.

This summer hasn’t been a great one for wearing woolly socks, but I did make a pair as a birthday present for my friend. In the morning it felt like not a minute too early: there was quite a chilly wind coming through the open door. I instinctively pulled on longer trousers.

So, that was this morning. In the afternoon, the sun was shining and the water was warm. I stayed in the lake for an hour and it didn’t feel like autumn at all.

(That cake there is a school log. I can see a tradition forming.)