Yksi pieni sana

Viime hetken lahja ei minulle tarkoita marketista hätäisesti napattua kukkapuskaa tai suklaarasiaa, vaan jotain, mikä valmistuu nopeasti mutta ilahduttaa aidosti. Lahjassa ei ole mitään mieltä ilman ajatusta, ja toisaalta ajatuksella hankittu tai tehty lahja voi olla hyvinkin pieni, sillä ajatus sen takana tekee siitä suuren.

Tämä mielessä ryhdyin eilen tekemään pientä kesänaloittajaislahjaa lauluopettajalleni. Syntyi jotain tarpeellista mutta söpöä: höpsöjä klemmareita vaikka kirjanmerkeiksi.

Silloin tällöin uusien ovien avautuminen tarkoittaa vanhojen sulkeutumista. Tällä kertaa suljen perässäni musiikkiopiston oven. Musiikki siinä muodssa kuin sitä olen 9 vuotta harrastanut loppuu, mutta soitto ja laulu jatkuvat varmasti jollain toisella tapaa. Näiden vuosien jälkeen kiitos onkin paikallaan.

I don’t see a last minute gift as a bunch of flowers or a box of chocolates hastily snatched from a supermarket but as something that’s quickly made but still cherished. The most important part of a gift is the thought and effort put to it – size and price are secondary. This time’s last minute gift is a bunch of paper clips – cute and silly yet useful. They’re for my singing teacher, to thank her for the year and wish a relaxing summer. This year I’m closing the door of the music school behind me for good, after nine years of learning to sing and play. A “kiitos” – thank you – is definitely in order.

Juhlasta toiseen

Äitienpäivä on nyt juhlittu kera veneretken, ruusujen ja kauniin kevätsään. Minä nappasin äidille lahjan astiakaapin ylähyllyltä: oliivipurkkeja, vähän rautalankaa ja spraymaalia pintaan. Syntyi kaksi simppeliä mutta hilpeää vaasia kuistille riippumaan. Tätä ideaa tullaan käyttämään vielä myöhemminkin…

…nimittäin seuraavissa juhlissa. Kutsut ovat nyt valmiit ja lähtevät matkaan ihan näillä näppäimillä.

Today we’ve been celebrating Mother’s Day in a bright sunshine. My present for Mum is straight out of the kitchen cupboard: a couple of glass jars finished with a length of wire and a touch of spray paint. Simple yet cheerful vases to hang on the porch. I think I’ll make a couple more for my graduation party – it’s coming closer every day, and today I finished the last invitations.

Tässä me

Laiturilla vaanimassa lintuja naapurin kissan kanssa.

Birdwatching with our neighbours’ cat (him watching the birds and me watching he doesn’t eat them).

Kevätvaloa kansalle

Viikon aurinkoisimman päivän iltana istuin kolme tuntia pihalla leikkimässä taikaliemiä keittelevää noitaa – toisin sanottuna sulatin vanhat kynttilänjämäni uusiksi kynttilöiksi. Olin varannut puuhaan viime kesänä kaatopaikkakuormasta pelastamani pikkuruukut, jotka aikoinaan palvelivat jossain minikasvihuoneessa. Itse kasvihuone oli ohutta muovia ja hajosi jo ajat sitten, mutta ruukut olivat täydellisiä tähän projektiin. Olisihan noista tasaisempiakin voinut saada, mutta olen tyytyväinen ihan näin. Ne nyt ovat kierrätyskynttilöitä – vähän hassuja ja aika söpöjä.

Kynttiläboksini ei ollut vielä ruukkujen täyttämisen jälkeen tyhjä, joten sulattelin pikaisesti vielä muutaman tuikun. Eikä se boksi vieläkään tyhjä ole, mutta onpahan jotain, mistä jatkaa jämien keräämistä. Kynttilöiden kulutus tietysti on vähentynyt sitä mukaa kun valon määrä on lisääntynyt, mutta jos tämänaamuisen kaltaisia sumuja nähdään vielä enemmänkin, niin lisävalo ei ole lainkaan pahitteeksi.

I’ve been collecting wax chunks from burnt candles for some time now. A couple of days ago I spent three hours sitting in the garden – playing a witch stirring her cauldron – and here’s the result: recycled candles, a bit funny and uneven, but cute all the same. I melted the wax and poured it into old miniature pots that I saved from ending up in refuse dump last summer. When I still had quite a bit of wax left after that, I made a few tea lights! This project is sure to be continued once I’ve burnt all my new candles. The spring and summer days are, of course, very long and light here - but it was so foggy this morning that I definitely didn’t mind a bit of extra light.

Pieniä suuria iloja

Auringonnousuun herääminen ja vapaan järven tuoksu.

Ne pienet yksityiskohdat, jotka tekevät arjesta vähän hauskemman.

Taas uudet sukat.

Se, että on aikaa lukea.

Kukkakimppu sen kunniaksi, että minulla on ensi syksyksi opiskelupaikka.

The simple joys of life.

Waking up to see the sun rise. The scent of the open lake. All those little details that make the everyday life a bit more cheerful. Another pair of socks. Having time to read. Flowers to celebrate the fact that I have a place in university.

Psst! Tämä on arvonta.

(Psst! It’s a giveaway! Scroll down!)

Viimesyksyinen Britannian pikakiertue jätti jälkeensä miljoona mukavaa muistoa. Uusia haaveita syntyi yhtä monta kuin vanhoja tuli toteutettua – ja osa niistä vanhoistakin kaipaa toteutusta vielä toistamiseen. Halusin tehdä jotain, mikä pitäisi matkan varrelta poimitut muistot ja ihanat paikat mukana koko ajan. Syntyi tämä matkamuistoavaimenperä, puuväreillä kutistemuoville. Kaikki avaimenperän kuvat ovat Yorkin kaupungista, jota haluan palata tutkimaan vielä ajan kanssa. Piirtelin myös Oxfordia ProMarkereilla, mutta jälki levisi sen verran pahasti lakkauksen yhteydessä, että pelastuneista sai aikaan “vain” korvakorut; kuvissa on Christ Church Collegen pihamaata ja Hertford Bridge. Säilyvät ne muistot korvissakin killuen!

Onko sinulla jokin paikka, jossa viihdyt paremmin kuin missään muualla? Haaveiletko lomasta tai elämästä yleensä jossain tietyssä kaupungissa – tai vaikka maaseudulla? Haluaisitko palata jonnekin? Kerro kommentilla, millä paikalla on erityinen sija sydämessäsi. Arvon yhden matkamuistoavaimenperän kuvilla voittajan omasta rakkaasta paikasta. Voittaja itse saa siis valita kuvat – sillä varauksella, että ihmisiä en sitten osaa piirtää. :P Tämän palkinnon tavoitteluun jokaisella on yksi arpa…

…mutta ei siinä vielä kaikki! Koska vajaan vuoden mittainen bloggausurani täällä WP:n pu0lella on ollut välillä vähän yksinäinen, minusta olisi ihanaa, jos blogiini löytäisi samanhenkisiä ihmisiä kuin minä – ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja joilta saada palautetta. Siksipä jos pidät tästä hullunkurisesta elämästä Wisteria Walkilla, vinkaa ihmeessä kavereillekin tästä arvonnasta vaikka oman blogisi kautta – ja kerro siitä minullekin, sillä sanaa levittäneiden kesken arvon vielä pienen yllätyspalkinnon. :)

Aika alkaa nyt ja loppuu 2.6. kello 12! Paikoillanne, valmiit, hep!

Last autumn I had this little road trip in Britain that left tons of wonderful memories. Oh the places I visited! To always remember all the beautiful things I saw, I made this little key ring out of shrink plastic. All the pictures on it are from York, a city I’ll certainly revisit some day and have a proper look around. I also scribbled a bit of Oxford with ProMarkers but the colour started spreading so much I could only use the pictures of Christ Church College and Hertford Bridge to make a pair of earrings. That’s another way to carry the memories with you!

If you like what I did there, please comment and tell me which place you’d hang on a key ring. One of  you commenters will win their own key ring with the pictures of their special place (please note that I can’t draw people :P).  If you feel like telling your friends about it and sharing it in your blog, please do – and tell me you did it, ’cause there will also be a secret prize for one of those who share it! :)

The giveaway starts now and ends on June the 2nd, noon (GMT+3). Ready, steady, go!

Ja yhtäkkiä on toukokuu

Ilmassa on kevättä. En ole koskaan ollut mikään railakas vapunjuhlija, mutta ilmapallot ja serpentiini ovat aina pieni värikäs lupaus lähestyvästä kesästä. Enkä tietenkään kieltäydy makeasta munkista… :)

Ja koska kohta on kesä, vaihtui sukkalanka villaisesta puuvillaisempaan. Hangosta neulotut sukat lämmittävät varpaita viilentyvinä kesäiltoina tai toimivat pehmeinä unisukkina. Taustalla Päijänteen jää lähtötunnelmissa.

It’s May Day! Every year, with the sweet doughnuts and colourful balloons comes a promise of summer – and therefore lighter socks are in order. This pair’s perfect for cool summer evenings and soft enough to wear to bed. Look closely: the ice is breaking and after months of winter we’re finally seeing the lake come alive!